Kristuksen ylenpalttinen armo

Kuva

nainen katselemassa kaukaisuuteen

Muistan korkeakoulun fysiikan kurssilta tasan yhden asian. Se on ainoa kurssi, jonka miltei reputin, ja kaikkien näiden vuosien jälkeen Newtonin kolmas laki vaikuttaa olevan ainoa asia, joka on jäänyt sieltä mieleeni. Laki kuuluu suurin piirtein näin: jokaisella voimalla on yhtä suuri mutta vastakkainen voima.

Olen elämäni kuluessa huomannut, että tämä laki pätee fyysisten asioiden lisäksi myös hengellisiin kokemuksiin. Olen nähnyt, miten Herra kompensoi pahan voimia armonsa voimalla. Siellä missä synti on tullut suureksi lankeemuksen vuoksi, myös armo on suurta Kristuksen ja hänen sovituksensa ansiosta.

Kristuksen ylenpalttinen armo.

Olen tuntenut Hänen armonsa. Käsinkosketeltavana. Väkevänä. Niin voimakkaana, että se voi lävistää sydämen. Paavali kuvasi sitä sanoen: ”missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi” (Room. 5:20). Olen nähnyt omin silmin sen olevan totta. Olen tuntenut Hänen armonsa voimakkaana temppeleissä ja kappeleissa, mutta olen tuntenut Vapahtajan suunnattoman armon myös vankilan seinien sisäpuolella.

Vankilan kaltaiset paikat vetävät minua puoleensa – kenties koska minulla on poika, joka on ollut vankilassa, tai koska tiedän, miltä tuntuu olla kuin kahleissa, joista ei pääse omin voimin irti. Vuosia sitten ajoin Gadaran maaseudun halki. Se on vehreän kumpuileva, rauhallinen alue. Siellä ajaessani koetin kuvitella, kuinka tuo alue tuntui ikään kuin vankilalta erään Uuden testamentin henkilön mielestä.

Markuksen evankeliumin 5. luvussa ja Luukkaan evankeliumin 8. luvussa kerrotaan paikasta, jossa on hautaluolia. Siellä asui piinattu mies, joka kulki ilman vaatteita ja kärsi päivin ja öin. Kun Jeesus näki miehen, Hän kysyi tämän nimeä.

”Legioona”, mies vastasi tarkoittaen, että häntä riivasi kokonainen joukko pahoja henkiä (Mark. 5:9; Luuk. 8:30). Jeesus kuitenkin tiesi, miten vapauttaa tämä mies kahleista. Lähistöllä oli sikalauma, jyrkänne ja järvi ja – lopulta parantunut mies, joka istui Vapahtajansa jalkojen juuressa. Hänellä oli yllään vaatteet, ja hän oli järjissään. En voi olla pohtimatta, millaisia ajatuksia ja tunteita liikkui tämän miehen sielussa nyt, kun hän oli vihdoin löytänyt rauhan.

Kun Kristus nousi veneeseen lähteäkseen pois, mies pyysi päästä Hänen mukaansa. Kenties hän tunsi olonsa erityisen turvalliseksi Herran läheisyydessä. Herralla oli kuitenkin mielessään toisenlainen tehtävä miestä varten. Jeesus pyysi miestä palaamaan kotiinsa ja kertomaan ystävilleen tapahtuneesta. Ja niin mies lähti ja todisti ympäri kaupunkia, ”mitä Jeesus oli tehnyt hänelle” (Luuk. 8:39).

Yritän kuvitella, millaista miehen elämä oli ennen Jeesuksen armon ja voiman kokemista. ”Kaiket päivät ja yöt hän oleskeli haudoissa ja vuorilla, huusi ja runteli itseään kivillä” (Mark. 5:5). Sitten Kristus ja Hänen armonsa ilmestyivät juuri siinä paikassa, jossa hän oli kahlittuna. Kahleet – vankeus ja pahojen henkien pakoileminen – vaihtuivat todistukseen Jeesuksen Kristuksen armosta ja voimasta.

Tuntuuko sinusta joskus, että menneisyytesi voi koitua tuhoksesi? On olemassa Eräs, joka näkee sinussa olevan hyvän riippumatta siitä, millaista elämäsi on ollut. Hän tietää nimesi. Hänellä on suuria asioita niiden varalle, joka etsivät Herraa. Siellä missä sinä tunnet olevasi kahleissa, pyydä Häneltä armoa. Luota, että sitä on tarjolla ylenpalttisesti.

Jeesus Kristus näkee sinut.

Hän voi auttaa sinut vaikeuksien yli.

Olen nähnyt, miten Hän muutti oman poikani elämän.

Hän voi tehdä ja tekee samoin jokaiselle, joka kääntyy Hänen puoleensa.