Vankilassa olevien palveleminen

Vaikka oikeusjärjestelmät ovat erilaisia, vankeuteen liittyvät haasteet ovat yhteisiä eri maissa ja kulttuureissa. Doug Richens johtaa vankilassa olevien kirkon jäsenten auttamista. Lisäksi hän tekee yhteistyötä muiden uskontokuntien ja yhteiskunnallisten ryhmien kanssa auttaakseen niitä, joihin vankeus vaikuttaa, riippumatta heidän taustastaan tai uskonnollisista näkemyksistään.

”Yleinen stereotypia on se, että vankilassa kaikki ovat epäluotettavia, väkivaltaisia ja vaarallisia”, veli Richens sanoo. ”Olen kuitenkin huomannut, etteivät useimmat ole lainkaan sellaisia. Useimmat tuntevat katumusta teoistaan. He yrittävät nousta aiempien huonojen valintojen yläpuolelle ja elää hyvää elämää.”

Joissakin maissa jopa puolella kaikista kansalaisista on perheenjäsen, joka on ollut vankilassa.² Nämä vangitut sisarukset, vanhemmat ja lapset ovat – heitä määrittävän maallisen sukulaisuussuhteen lisäksi – Jumalan lapsia.

Vaikka elämä edellyttää sitä, että teemme arviointia, taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus ovat ainoat, jotka osaavat tuomita ihmisen täydellisesti hänen tilanteensa, tekojensa ja toiveidensa perusteella (ks. 1. Sam. 16:7). Tuo täydellinen tuomio ottaa epäilemättä huomioon olosuhteet, joihin ihminen syntyy ja jotka tekevät vankeuteen joutumisesta todennäköisemmän, kuten perheeseen liittyvä trauma, sukupolvia kestänyt köyhyys, huumeiden käyttöön liittyvä kulttuuri ja niin edelleen. Monet muut tekijät voivat vaikuttaa henkilön kykyyn tehdä hyviä valintoja, kuten hänen terveytensä ja hyvinvointinsa.³ Vaikka on tärkeää, että yhteiskunta ylläpitää lakeja, joiden ansiosta yhteiskunta pysyy turvallisena, niin me voimme tehdä sen osoittaen myötätuntoa, säilyttäen iankaikkisen näkökulman ja käsittäen, että on paljon, mitä emme ymmärrä.

”Ajattele, miltä sinusta tuntuisi, jos sinut tuomittaisiin loppuelämäksesi sen pahimman asian pohjalta, mitä olet koskaan tehnyt”, sanoo Tanja Schaffer, kirkon jäsen, joka työskenteli lakiasiaintoimistossa ennen kuin perusti vankien oikeuksista huolehtivien ryhmän. ”Jumala päättää, kenelle Hän antaa anteeksi, mutta Hän käskee meitä antamaan anteeksi jokaiselle” (ks. Matt. 18:21–22).

Periaate Jumalan täydellisestä tuomiosta voi olla lohdun lähteenä myös rikoksen uhreille. Toisinaan ihmiset, jotka vahingoittavat muita, eivät koskaan kohtaa rangaistusta maan päällä. Uhrit saattavat kärsiä pitkään sen jälkeen, kun rikoksentekijöiden vankeustuomio on suoritettu. Monet ihmiset, joihin vankeus vaikuttaa, ovat olleet sekä uhrina että rikoksentekijänä eri aikoina, mikä muistuttaa meitä siitä, että elämä on monimutkainen ihmissuhteiden ja muihin vaikuttavien valintojen verkosto. Voimme saada lohtua luottamalla siihen, että taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus ymmärtävät tämän kaiken. Heidän tuomionsa tulee olemaan täydellinen. Parantuminen, jota He tarjoavat – sekä viattomille että katuville – tulee olemaan täysimittainen (ks. Ilm. 21:4).

Vanhin Gerrit W. Gong kahdentoista apostolin koorumista on kuvaillut erästä kokousta, missä kaikki hänen ympärillään olivat pukeutuneet valkoisiin. Tilaisuudessa laulettiin ja rukoiltiin, ja Jumalan rakkaus tuntui runsaana.⁴ Toisin kuin monet meistä saattaisivat kuvitella, tämä ei ollut kokous temppelissä. Tämä oli palvelukäynti vankilassa, missä vakiovaatemallina on valkoinen haalari.

”Kirkon johtohenkilöt välittävät kaikista, joihin rikos ja vankeus ovat vaikuttaneet”, veli Richens todistaa kuvaillen, kuinka eräs johtohenkilö antaa joka kuukausi oman kirkon lehden numeronsa jollekulle, jonka luona hän vierailee vankilassa. ”He käyvät usein tapaamassa vankilassa olevia, tukevat näiden perheitä ja pitävät lempeästi huolta uhreista.”

Vankilassa tehtävä palvelutyö on vaarnanjohtajan vastuuna. Hän työskentelee seurakuntien johtohenkilöiden kanssa täyttääkseen näiden alueella olevien tarpeita. Mitä vaarnanne johtohenkilöt tekevät palvellakseen vankilassa olevia jäseniä ja jakaakseen heidän kanssaan kohottavia sanomia? Joillakin alueilla kirkon jäseniä voidaan kutsua vierailemaan vankilassa olevien luona ja opettamaan heitä. Veli Richens kertoo, että usein jäseniä, jotka kutsutaan antamaan tukea, alussa jännittää, mutta sitten he huomaavat, että tehtävä on niin merkityksellinen, etteivät he halua koskaan vapautusta siitä.

Se on hänen mukaansa puhdasta palvelusta (ks. Jaak. 1:27).

Vaikka meistä ei pidäkään tuntua, että meitä painostetaan käymään tuntemattomien luona vankilassa, niin on muita tapoja, joilla voimme palvella turvallisesti. Tässä on muutamia:

Vankeus voi olla uskomattoman vaikeaa aikaa ihmisen elämässä. Mutta Pyhää Henkeä eivät rajoita seinät, kalterit tai kahleet. Rukous, pyhien kirjoitusten tutkiminen ja nöyryys voivat luoda otollisen ilmapiirin Hänen lohduttavalle läsnäololleen aivan yhtä nopeasti vankilan sellissä kuin sen ulkopuolella. Tämän ansiosta vankilasta voi tulla paikka, jossa tapahtuu ihmeitä.

Portia Louder, kirkon jäsen, joka kirjoitti blogia ollessaan vankilassa, kuvaili sitä vaikeaksi uskon ja itsensä löytämisen matkaksi. ”Olen käynyt elämässäni läpi varsin vakavia kamppailuja, mutta tunnen parantuvani rakkaudella, jota ei voi kuvata”, hän kirjoitti vankilassa ollessaan. ”Olipa edessäsi tällä hetkellä mikä haaste tahansa, olitpa missä tahansa vaiheessa omaa matkaasi, älä vain anna periksi!”

Garff Cannon, joka on palvellut seurakunnanjohtajana eräässä vankilassa, kuvailee, kuinka Henki kehotti häntä puhumaan ystävällisesti eräälle kovasydämiselle vangille, joka oli elänyt vaikeaa elämää. ”Se, mitä juuri sanoit minulle, on ystävällisintä, mitä minulle on koskaan sanottu elämäni aikana”, tämä mies sanoi. ”En muista, että minulle olisi koskaan puhuttu ystävällisesti ja huolehtivasti. Kiitos.” Heidän vierailunsa päättyi rukoukseen, joka oli ensimmäinen, jonka tämä mies oli kuullut vuosikausiin.

”Niin, Pyhä Henki on ehdottomasti vankiloissa”, veli Cannon todistaa. ”Siellä on Jumalan lapsia, ja Hän haluaa heidät takaisin.”

Jumala antaa voimallisia lupauksia kaikille, jotka tekevät valinnan seurata Häntä, kuulimmepa me Hänestä ensimmäisen kerran pyhäkoulussa tai vankilassa. Kuten kohdassa Hes. 36:26 sanotaan: ”Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen.”

Rikos ei vähennä ihmissielun arvoa (ks. OL 18:10). Kun joku haluaa muuttua paremmaksi, sallimmeko me hänen kasvaa ja saada anteeksi?

”Jumalan armo ja myötätunto ovat valtavia”, veli Richens sanoo. ”Toisinaan vankilassa olevat tuntevat saavansa anteeksi Herralta kauan ennen kuin he saavat anteeksi valtiolta, yhteiskunnalta tai jopa joiltakin kirkon jäseniltä.”

Paluu yhteiskuntaan vankilassa olemisen jälkeen on vaikeaa. Niillä, jotka ovat olleet vankilassa, on usein vaikeuksia löytää työpaikkaa tai asuntoa. Voimme auttaa heitä saamaan turvaa tervehenkisissä paikoissa ja hakeutumaan hyvien harrastusten pariin. Kenties tärkeintä, mitä voimme tehdä, on olla myönteinen, vahvistava ystävä. Kun Joseph Smith puhui vankilauudistuksesta pyrkiessään Yhdysvaltain presidentiksi, hän opetti, että ”ankaruus ja eristäminen eivät koskaan tee yhtä paljon ihmistaipumusten parantamiseksi kuin terve järki ja ystävyys”⁵.

Juudas kannusti pyhiä osoittamaan myötätuntoa (ks. Juud. 1:22). Hänen sanansa toistavat Vapahtajan pyynnön muistaa niitä, jotka ovat vankilassa. Kuinka vastaamme näihin kutsuihin? Pyrkikäämme ravitsemaan niitä, jotka joutuvat vankilaan – ja heidän perheitään – Jumalan hyvyydellä. Myötätunnollamme voi olla suuri vaikutus.