Seitsemän tapaa, joilla tulla yhtenäisemmäksi ja lämminhenkisemmäksi pyhien yhteisöksi

Hyvänä paimenena Vapahtajamme tuntee meidät henkilökohtaisesti ja ”kutsuu lampaitaan nimeltä” (Joh. 10:3). Me voimme noudattaa Hänen esimerkkiään pyrkimällä tutustumaan toisiimme ja ymmärtämään toisiamme. Me voimme myös auttaa muita tuntemaan, että heitä arvostetaan. Olipa vaarnanne kuinka suuri tai seurakuntanne kuinka pieni tahansa, aina on joku, jonka voi oppia tuntemaan paremmin.

Itsesi esitteleminen osoittaa, että välität veljistäsi ja sisaristasi, jutteletpa sitten jonkun sellaisen kanssa, joka on kirkossa ensimmäistä kertaa, tai jonkun pitkäaikaisen jäsenen kanssa, jonka kanssa et usein keskustele. Se osoittaa kiitollisuutta siitä, mitä vanhin Randy D. Funk seitsemänkymmenen koorumin jäsenenä ollessaan kutsui ”niiden [halukkuudeksi] tulla lammastarhaan ja pysyä lammastarhassa”¹. Muista tulevissa keskusteluissa Vapahtajan esimerkki siitä, kuinka voimallista ja huomaavaista voi olla kutsua ihmistä tämän nimeltä.

Kirjoittaessaan Korintin pyhille apostoli Paavali pyysi heitä ”pitämään – – yhtä, välttämään hajaannusta ja elämään yksimielisinä” (1. Kor. 1:10). Yksi tapa elää yksimielisinä on työskennellä yhdessä yhteisessä pyrkimyksessä astua liittopolulle ja pysyä sillä, riippumatta siitä, missä vaiheessa kukin meistä tällä hetkellä onkaan matkallamme. Kehotukset elää, huolehtia, kutsua ja yhdistyä pelastuksen ja korotuksen työssä² tarjoavat meille yhteisiä mahdollisuuksia liittojen pitäjinä.

Voimme keskittyä näihin neljään Jumalan antamaan vastuuseen vastataksemme paikallisyksikkömme ja yhteisöjemme tarpeisiin. Seurakuntana, vaarnana tai lähetyskenttänä jäsenet ja johtohenkilöt voivat neuvotella yhdessä ymmärtääkseen paremmin, kuinka palvella toisiaan yhteisessä asiassa. Työskentely rinta rinnan tässä yhteisessä asiassa voi yhdistää meitä poikkeuksellisin tavoin.

Huhut tai loukkaavat juorut, olivatpa ne totta tai eivät, voivat antaa kielteisen käsityksen muista ja repiä yhdistävät siteemme. Älä usko vahingollisia huhuja, koska sen tekeminen saa aikaan halkeamia kirkkomme yhteisöjen perustassa. Vaikka huhu olisi tottakin, vältä levittämästä tai aloittamasta sitä. Kukaan ei ole täydellinen, ja kaikki tarvitsevat Jumalan apua, joten älä ole ensimmäinen, joka heittää kiven (ks. Joh. 8:7).

Jos joku seurakunnan jäsen tarvitsee oikaisua, johtohenkilöiden tulee neuvotella hänen kanssaan yksityisesti. Kristus käski: ”Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken” (Matt.18:15).

Vanhin Adrián Ochoa seitsemänkymmenen koorumista on sanonut, että Herra ”haluaa teidän osallistuvan Hänen suureen työhönsä. Onnensuunnitelmasta tulee teille todellisempi nimenomaan silloin, kun autatte muita elämään sen mukaisesti.”³ Palvelutyötoimeksiantomme ovat yksi tapa, jolla voimme tehdä sen iloiten.

Palvelitpa usein tai haluatpa saada selville, mikä palvelutyötoimeksiantosi on, me voimme aina tavoitella Henkeä tietääksemme, mitä Jumala haluaisi meidän tekevän palvellaksemme muita Hänen nimessään. Kun pyrimme noudattamaan Vapahtajan esimerkkiä palvella yhtä, me voimme kokea Jeesuksen Kristuksen evankeliumin iloa ja hyvyyttä luomalla lämminhenkisen yhteisön.

Meillä kaikilla on erilainen persoonallisuus ja eri luonteenpiirteitä. Ja meitä kaikkia tarvitaan Kristuksen ruumiissa (ks. 1. Kor. 12:12–31). Me voimme pyrkiä ymmärtämään ja arvostamaan paremmin jokaista ihmistä. Kun pyrimme tutustumaan toisiimme paremmin, saatamme havaita, että voimme paremmin tukea toistemme tarpeita.

Esimerkiksi yksi piirre, joka meissä saattaa olla erilainen, on ero introverttien ja ekstroverttien välillä. Jotkut ihmiset, joista käytetään usein nimitystä ”ekstrovertit”, tuntevat olonsa varsin mukavaksi suurissa ryhmätilanteissa tai tehtävissä, jotka vaativat heitä olemaan tekemisissä ihmisten kanssa, joita he eivät tunne entuudestaan. Toiset, joita kutsutaan ”introverteiksi”, pitävät usein mukavampana tilanteita, joissa he voivat olla tekemisissä pienempien ihmisryhmien kanssa, joihin he voivat olla läheisemmin yhteydessä. Molemmilla on ominaisuuksia, jotka ovat tärkeitä Herran työssä. Kirkko tarjoaa monia tilaisuuksia, jotka ovat toisinaan luontevampia ekstroverteille, kuten kirkossa puhuminen, lähetystyön tekeminen tai osallistuminen toimintoihin sellaisten ihmisten kanssa, joita he eivät tunne hyvin. Kun pyrimme vahvistamaan yhteisöämme, voimme tunnistaa introverttien tarpeet ja ryhtyä toimenpiteisiin auttaaksemme heitä tuntemaan olonsa mukavammaksi osallistuessaan pelastuksen ja korotuksen työhön tavalla, joka täydentää heidän vahvuuksiaan ja introvertteja ominaisuuksiaan.

Muita tapoja, joilla voimme pyrkiä ymmärtämään ja tukemaan toisiamme paremmin, ovat se, että huomioimme perhetaustan, taloudellisen tilanteen, terveystarpeet, kiinnostuksen kohteet ja sen, missä kohdassa kukin henkilö on liittopolulla. Valmistautuessamme erilaisiin toimintoihin, luokkiin, kokouksiin ja vuorovaikutustilanteisiin voimme pitää mielessämme, kuinka voimme auttaa jokaista tuntemaan kuuluvansa joukkoon ja näkemään, kuinka tarpeellisia he ovat Herran työssä. Tämä pätee myös sellaisten jäsenten tavoittamisessa, joilla on erilaisia kiinnostuksen kohteita ja jotka tulevat erilaisista taustoista.

Uudessa testamentissa puhutaan monista ihmeellisistä parantumisista ja jumalallisista kutsuista opetuslapseuteen. Se on ajaton todistus kyvystämme muuttua. Lämminhenkinen ja Kristus-keskeinen seurakunta ei ole täydellinen ilman anteeksiannon oppia. Kun olemme tehneet väärin muita kohtaan ja kun he ovat tehneet meille vääryyttä, on tärkeää, että me kaikki voimme tehdä sovinnon Lunastajamme avulla (ks. 2. Kor. 5:18).

Presidentti Russell M. Nelson on kannustanut meitä: ”Osoittakaa nöyryyttä, rohkeutta ja voimaa, joita vaaditaan sekä anteeksi antamiseen että anteeksi pyytämiseen.”⁴ Vaikkei muille anteeksi antaminen ehkä ole helppoa, se voi laajentaa kykyämme rakastaa. Vaikkei anteeksiannon pyytäminen muilta ehkä ole miellyttävää, se voi vahvistaa kykyämme tehdä parannus.

Myötätunnon osoittaminen muiden puutteita ja virheitä kohtaan laajentaa Jumalan rakkauden vaikutusalaa meidän välityksellämme. Anteeksianto tuo myöhempien aikojen pyhien joukkomme lähemmäksi Kristusta ja suo meille täydemmän mahdollisuuden pitää sydämemme ”yhteen liittyneinä ykseydessä ja rakkaudessa [toisiamme] kohtaan” (Moosia 18:21).

Yhtenäisemmän ja lämminhenkisemmän uskonnollisen yhteisön luominen ulottuu oman uskontomme rajojen ulkopuolelle. Kun kirkon jäsenet palvelevat maailmanlaajuisesti Argentiinasta Zimbabween, me voimme rakastaa jokaista riippumatta heidän uskonkäsityksistään.

Vanhin Ronald A. Rasband kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”Kirkkona me liitymme muiden uskontojen kanssa suojelemaan kaikkien uskontojen ja uskontokuntien ihmisiä sekä heidän oikeuttaan puhua vakaumuksestaan. Tämä ei tarkoita sitä, että hyväksyisimme heidän uskonkäsityksensä tai he meidän uskonkäsityksemme, mutta meillä on enemmän yhteistä kuin meillä on niiden kanssa, jotka haluavat vaientaa meidät.”⁵

Keskustele muiden kanssa siitä, miksi he rakastavat omia uskonkäsityksiään, ja kerro heille, miksi rakastat omia uskonkäsityksiäsi. Katsokaa, mitä voitte tehdä yhdessä vahvistaaksenne yhteisöänne. Se, että ystävystymme niiden kanssa, jotka eivät kuulu kirkkoomme, luo rikkomattoman ykseyden, joka ilahduttaa Jumalaa, sillä ”Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi” (Gal. 3:28).