Oppiaihe 20, luokan valmistautumisaineisto: Löydän oman paikkani hyvän paimenen laumasta
”Oppiaihe 20, luokan valmistautumisaineisto: Löydän oman paikkani hyvän paimenen laumasta”, Jeesus Kristus ja Hänen ikuinen evankeliuminsa, opettajan aineisto, 2023
”Oppiaihe 20, luokan valmistautumisaineisto”, Jeesus Kristus ja Hänen ikuinen evankeliuminsa, opettajan aineisto
Kuva
Herra on minun paimeneni, Simon Dewey
Oppiaihe 20, luokan valmistautumisaineisto
Löydän oman paikkani hyvän paimenen laumasta
Kun tunnet olevasi yksin, eksyksissä, surullinen tai unohdettu, minkä puoleen käännyt saadaksesi lohtua? Vanhin Gary E. Stevenson kahdentoista apostolin koorumista on sanonut: ”Tunnen kestävää rauhaa tietäessäni, että ’Herra on minun paimeneni’ [Ps. 23:1, kursivointi lisätty] ja että jokainen meistä on Hänen tiedossaan ja Hänen hoivassaan” (”Sielujen kaitseminen”, Liahona, marraskuu 2018, s. 111). Kun opiskelet, mieti, kuinka sinä voit tuntea ”kestävää rauhaa” tulemalla tietämään, että hyvä paimen tuntee henkilökohtaista ja kestävää rakkautta sinua kohtaan.
Osa 1
Mistä voin tietää, että hyvä paimen välittää minusta?
Raamatun aikoina todellinen paimen rakasti lampaitaan ja huolehti niistä. Jokainen lammas luettiin joukkoon ja nimettiin. Paimen johdatti lampaansa päivittäin ruoan ja veden ääreen. Kun paimenen lampaita eksyi, hän etsi ne. Iltaisin lampaat pantiin suojaavaan aitaukseen, jota nimitettiin lammastarhaksi. Paimen makasi lammastarhan ovella suojelemassa lampaitaan saalistajilta.
Sitä vastoin palkkarenki huolehti lammaslaumasta vain siksi, että hänelle maksettiin siitä. Hän ei rakastanut lampaita. Vaaran uhatessa palkkarenki hylkäisi lampaat (ks. Joh. 10:12–13).
Hyödyntäen tätä runsasta kuvastoa Jeesus opetti, että Hän on hyvä paimen.
Kun Jeesus Kristus ylösnousemuksensa jälkeen ilmestyi lamanilaisille ja nefiläisille, Hän kertoi heille, että he olivat ”muita lampaita”, joista Hän puhui ihmisille Jerusalemissa (3. Nefi 15:21). Hän selitti, että oli vielä ”muita lampaita”, jotka myös kuulisivat ja näkisivät Hänet (ks. 3. Nefi 16:1–3). Vapahtaja julisti: ”Minä tunnen lampaani, ja ne ovat luetut” (3. Nefi 18:31).
Hyvän paimenen rakkautta lampaitaan kohtaan opetetaan kauniisti Psalmissa 23. Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on sanonut: ”Tämä rakas psalmi muistuttaa meille, että Jumala on aina yksilöiden Jumala ja että Hänen huolenpitonsa on valtavan henkilökohtaista” (For Times of Trouble, 2012, s. 206).
Kuva
tutki-kuvake
Valmistaudu oppitunnille tutkimalla
Lue Ps. 23:1–4 ja pane merkille, kuinka hyvä paimen haluaa pitää huolta sinusta ja läheisistäsi.
Kuva
pohdi-kuvake
Valmistaudu oppitunnille pohtimalla
Millä tavoin hyvä paimen on osoittanut huolenpitoaan ja välittämistään sinua kohtaan? Kun pohdit Hänen rakkauttaan, voisit lukea tai kuunnella laulun ”Herra Paimen on parhain” (MAP-lauluja, 61) tai katsoa videon ”Good Shepherd” [Hyvä paimen] (3.04).
Osa 2
Kuinka voin auttaa hyvän paimenen työssä?
Apostolit ovat varmasti tunteneet itsensä yksinäisiksi sen jälkeen, kun heidän paimenensa oli jättänyt heidät ja noussut taivaaseen. Voit kuvitella, miten yllättyneitä ja iloisia he olivat nähdessään Hänet jälleen myöhemmin rannalla, kun he olivat kalastamassa. Kun he saapuivat maihin, he söivät aterian Hänen kanssaan. Siinä tilanteessa Jeesus kysyi Pietarilta kolme kertaa, rakastiko tämä Häntä. Joka kerta Pietari vastasi myöntävästi. Ja joka kerta Herra käski Pietaria ruokkimaan Hänen lampaitaan tai karitsoitaan (ks. Joh. 21:15–17). Näet koko kertomuksen Pietarin kokemuksesta katsomalla videon ”Feed My Sheep” [Ruoki minun lampaitani] (5.45).
Sisar Bonnie H. Cordon, Nuorten Naisten ylijohtaja, on sanonut tästä kokemuksesta:
Kuva
ylijohtaja Bonnie H. Cordon
Vapahtaja keskittyi lampaisiinsa ja halusi Pietarin tekevän, mitä Hän tekisi, jos Hän olisi paikalla. Hän pyysi Pietaria tulemaan paimeneksi.
– – Presidentti Russell M. Nelson esitti meille samankaltaisen kutsun ruokkia Isämme lampaita pyhemmällä tavalla ja tehdä niin palvelutyön avulla [ks. Russell M. Nelson, ”Palvelutyötä”, Liahona, toukokuu 2018, s. 100].
Ottaaksemme tämän kutsun tehokkaasti vastaan meidän täytyy omaksua paimenen sydän ja ymmärtää Herran lampaiden tarpeet. Kuinka meistä siis tulee sellaisia paimenia, jollaisiksi Herra haluaa meidän tulevan?
Kuten kaikissa kysymyksissä, me voimme katsoa Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen – hyvään paimeneen. (”Paimeneksi tuleminen”, Liahona, marraskuu 2018, s. 74–75)
Kerran Vapahtajan palvelutehtävän aikana kuolevaisuudessa juutalaisten uskonnolliset johtajat arvostelivat Jeesusta siitä, että Hän aterioi syntisten kanssa. Vastauksena Hän kertoi vertauksen eksyneestä lampaasta.
Kuva
tutki-kuvake
Valmistaudu oppitunnille tutkimalla
Lue Luuk. 15:4–7 ja pane merkille, mitä tämä vertaus voi opettaa sinulle paimenen sydämen omaksumisesta.
Veljet ja sisaret, saatamme kokea suurimmat haasteemme ja saada suurimmat palkintomme, kun autamme ja palvelemme kadonneita lampaita. Mormonin kirjassa kirkon jäsenet ”valvoivat kansaansa ja ravitsivat sitä sillä, mikä kuuluu vanhurskauteen” [Moosia 23:18]. Voimme noudattaa heidän esimerkkiään ja muistaa, että ”[Hengen tulee] johtaa palvelutyön tekemistä, [sen tulee olla] joustavaa ja mukautettu kunkin jäsenen tarpeisiin” [”Vahvistuneiden Melkisedekin pappeuden koorumien ja Apuyhdistysten tekemä palvelutyö”, ministering.churchofjesuschrist.org]. (”Sielujen kaitseminen”, Liahona, marraskuu 2018, s. 112)
Kuva
kirjoita-kuvake
Kirjoita ajatuksiasi
Mieti jotakuta tuntemaasi henkilöä, joka saattaa tuntea itsensä loukatuksi, yksinäiseksi tai surulliseksi tai joka on saattanut harhautua pois hyvän paimenen laumasta. Mitä voit tehdä auttaaksesi tätä henkilöä paimenen sydämellä?
Osa 3
Mitä minun pitäisi tehdä, jos minusta tuntuu, etten kuulu hyvän paimenen laumaan?
Saattaa olla aikoja, jolloin jostakusta tuntemastasi henkilöstä tuntuu, ettei hän sovi myöhempien aikojen pyhän ”muottiin” tai ettei hän kuulu kirkkoon. (Saattaa jopa olla, että sinusta itsestäsi tuntuu siltä.) Joistakuista tuntuu tältä, koska he ovat uusia jäseniä, he häpeävät aiempia valintojaan, he pukeutuvat eri tavalla tai näyttävät erilaiselta kuin muut, heillä on taloudellisia haasteita tai ongelmia perheen kanssa, he ovat huolissaan todistuksensa horjumisesta, heillä on mielenterveyteen liittyviä haasteita, he kokevat viehtymystä samaan sukupuoleen tai he ovat ujoja, vähemmän aktiivisia tai kuuluvat rotuvähemmistöön.
Jos tunnet itsesi väheksytyksi, poissuljetuksi, tuomituksi tai huomiotta jätetyksi, käänny Vapahtajan puoleen saadaksesi Hänen vakuutuksensa siitä, että olet Hänelle kallisarvoinen ja että Hän haluaa sinun kuuluvan Hänen laumaansa (ks. OL 18:10; Alma 31:35; Jes. 43:4). Nefi opetti, että Vapahtaja kutsuu ”kaikkia tulemaan luoksensa ja pääsemään osallisiksi hänen hyvyydestään; eikä hän torju ketään niistä, jotka tulevat hänen luoksensa, ei mustia eikä valkoisia, ei orjia eikä vapaita, ei miehiä eikä naisia; – – kaikki ovat Jumalalle yhdenvertaisia” (2. Nefi 26:33).
Sisar Sharon Eubank, neuvonantaja Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa, ohjaa meitä kohti Vapahtajaa, kun ”meistä tuntuu, ettei meitä hyväksytä tai ettemme ole hyväksyttäviä”:
Kuva
sisar Sharon Eubank
Uusi testamentti osoittaa, miten paljon vaivaa Jeesus näki tavoittaakseen kaikenlaisia ihmisiä: spitaalisia, veronkantajia, lapsia, galilealaisia, porttoja, naisia, fariseuksia, syntisiä, samarialaisia, leskiä, roomalaisia sotilaita, avionrikkojia, rituaalisesti epäpuhtaita. Lähes jokaisessa kertomuksessa Hän auttaa jotakuta, jota ei perinteisesti hyväksytty yhteiskunnassa. (”Kristus – valo, joka loistaa pimeydessä”, Liahona, toukokuu 2019, s. 74)
Kun ajattelet omaa paikkaasi hyvän paimenen laumassa, lue kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Robert D. Halesin seuraava lausunto tai katso video ”Is There a Place for Me?” [Onko minulle paikkaa?] (3.59), jolla puhuu kahdentoista apostolin koorumin jäsen, vanhin D. Todd Christofferson.
Kuva
vanhin Robert D. Hales
Me kaikki kuulumme pyhien yhteisöön, me kaikki tarvitsemme toinen toisiamme ja me kaikki teemme työtä päästäksemme samaan tavoitteeseen. Kuka tahansa meistä voisi eristäytyä tästä seurakuntaperheestä erilaisuuksiensa perusteella. Emme kuitenkaan saa sulkeutua ulkopuolelle tai eristää itseämme tilaisuuksista niiden erilaisuuksien takia, joita huomaamme itsessämme. Jakakaamme sen sijaan lahjoistamme ja kyvyistämme toisille tuoden heille toivon ja ilon valoa ja ylentäkäämme niin tekemällä omaa henkeämme. (”Seurakuntaperheeseen kuuluminen”, Liahona, maaliskuu 1999, s. 12)
