Pappeus, Jumalan hallinto ja voima

Mitä on pappeus? – – Vastaan lyhyesti, että se on Jumalan hallinto niin maan päällä kuin taivaissakin, sillä sillä voimalla, valtuudella tai periaatteella hallitaan kaikkia asioita maan päällä ja taivaissa, ja sillä voimalla kaikki pidetään voimassa. Se hallitsee kaikkea ja se johtaa kaikkea, se pitää yllä kaikkea ja se on yhteydessä kaikkeen, mikä on Jumalasta ja mikä on totta. Se on Jumalan älyille taivaissa ja ihmisille maan päällä suoma voima, ja kun me saavumme Jumalan selestiseen valtakuntaan, me huomaamme siellä vallitsevan mitä täydellisimmän järjestyksen ja sopusoinnun, koska siellä toteutetaan täydellistä mallia, täydellisintä hallitusmuotoa, ja milloin ja missä tahansa niitä periaatteita on kehitetty maan päällä, niin siinä määrin kuin ne ovat levinneet ja niiden mukaan on toimittu, aivan samassa määrin ne ovat tuottaneet siunauksia ja pelastuksen ihmissuvulle. Ja kun Jumalan hallinto omaksutaan laajemmin, ja kun Jeesuksen rukoukseen, jonka Hän opetti opetuslapsilleen, vastataan, ja Jumalan valtakunta tulee maan päälle ja Hänen tahtonsa tapahtuu täällä niin kuin taivaassa [ks. Matt. 6:10], niin silloin, ja vasta silloin, vallitsee yleismaailmallinen rakkaus, rauha, sopusointu ja yhteisymmärrys.⁴

[Pappeus] on – – periaate ja voima, jolla [Jumala] säätelee, valvoo, määrää ja hoitaa asioitaan, maailmoitaan, valtakuntiaan, hallituksiaan, valtojaan, älyjään ja kaikkea, mikä on Hänen alapuolellaan ja yläpuolellaan, ja minkä kanssa Hän on tekemisissä.⁵

Pappeuden kautta ilmenevä voima on yksinkertaisesti Jumalan voima, sillä Hän on pappeuden pää – –; ja tällä periaatteella on kaikki Jumalan työt suoritettu, niin maan päällä kuin taivaissa, ja kaikki pappeuden kautta tapahtuvat voiman ilmenemiset maan päällä ovat yksinkertaisesti taivaassa olevalta pappeudelta saatua voimaa, ja mitä enemmän maan päällä oleva pappeus alkaa muistuttaa taivaassa olevaa pappeutta ja tulee sen alamaiseksi, sitä enemmän meillä on tätä voimaa.⁶

Jumala on järjestänyt pappeuden, ja tämä pappeus hallitsee kaikkea, mikä koskee maata ja taivaita. Toinen osa sitä on taivaassa, toinen maan päällä, ja ne molemmat tekevät yhdessä työtä Siionin rakentamiseksi, kuolleiden ja elävien lunastamiseksi ja sen ajan jouduttamiseksi, ”jolloin kaikki pannaan kohdalleen” [Ap. t. 3:21], ja koska ne ovat siis kiinteästi yhdistyneet, on välttämätöntä, että kummankin välillä on vuorovaikutusta ja että maan päällä olevat saavat ohjeita taivaassa olevilta, jotka tuntevat sekä maalliset että taivaalliset asiat koettuaan molempia, koska he kerran palvelivat samassa pappeudessa maan päällä.⁷

Taivaassa olevan pappeuden vuorovaikutus ja yhteydenpito on se, mikä antaa elävälle pappeudelle maan päällä voimaa, elämää ja tehokkuutta, ja ilman sitä pappeudenhaltijat olisivat kuin kuolleita ja kuihtuneita oksia; ja jos yhdelläkään miehellä on elämää tai voimaa, se on pappeuden elämää ja voimaa, Jumalan lahja ja voima, jota välitetään pappeuden tavanomaisten kanavien kautta sekä taivaassa että maan päällä, ja sen tavoitteleminen ilman sitä olisi kuin jos virta yrittäisi saada vettä kun sen lähde on kuivunut tai kuin jos oksa yrittäisi saada ravintoa kun puun juuret on katkaistu, ja puhuminen kirkosta ilman tätä on puhumista tyhjästä – kuivuneesta lähteestä, kuolleesta ja kuihtuneesta puusta.⁸

Kukaan ihminen ei [voi] ohjata tätä valtakuntaa. Hän ei voi, ellei Jumala ole hänen kanssaan ja Israelin vanhinten puolella. Mutta kun Hän on heidän puolellaan, kaikki etenee oikein, ja älyä ja Jumalan ilmoituksia vuodatetaan. Hänen lakinsa tehdään tiettäväksi ja totuuden periaatteet ilmenevät, tai tämä ei ole Jumalan valtakunta. Ja meidän kaikkien pitäisi nöyrtyä Jumalan edessä ja etsiä Kaikkivaltiaan johdatusta. – –

Jumalan valtakuntaan liittyy eräs periaate, joka tunnustaa Jumalan kaikessa, ja se tunnustaa pappeuden kaikessa, ja niiden, jotka eivät tee sitä, on parasta tehdä parannus, tai heille tulee hyvin pian pysähdys. Sanon sen teille Herran nimessä. Älkää ajatelko olevanne viisaita ja voivanne johtaa ja ohjailla pappeutta, sillä te ette voi sitä tehdä. Jumalan täytyy johtaa, säädellä, määrätä ja olla johdossa, ja jokaisen ihmisen omalla paikallaan. Jumalan arkku ei tarvitse tukemista [ks. 2. Sam. 6:3, 6–7], varsinkaan epäpätevien ihmisten taholta, joilla ei ole ilmoitusta eikä tietoa Jumalan valtakunnasta eikä sen laeista. Me olemme mukana suuressa työssä, ja meidän asiamme on valmistautua edessämme olevaan työhön ja tunnustaa kaikessa Jumala, Hänen valtuutensa, Hänen lakinsa ja Hänen pappeutensa.⁹

Me haluamme palvella Jumalaa ajassa ja kautta tulevien iankaikkisuuksien. Olemme päässeet alkuun, ja yritämme Jumalan ja Hänen Pyhän Henkensä valon ja Hänen meille ajasta aikaan antamiensa ilmoitusten avulla – me yritämme tehdä työtä ja yhteistyötä iankaikkisissa maailmoissa olevan pappeuden kanssa, joko tämän maan päällä tai taivaissa. Me teemme työtä, kunnes Jumalan suunnittelema tätä maata koskeva työ saadaan suoritetuksi ja elävät ja kuolleet pelastetuiksi sikäli kuin heitä on mahdollista pelastaa taivaassa vallitsevien iankaikkisten lakien ja Kaikkivaltiaan säädösten mukaisesti. – –

Sanon jatkuvasti: ”Oi Jumala, johdata minua oikeata tietä, oi Jumala, varjele minut kaikelta erheeltä, oi Jumala, minä olen surkea, horjuva, heikko, erehtyväinen ihmisolento, heikkouksien saartama. Tarvitsen sinun apuasi kaiken päivää. Oi Jumala, auta minua.” Siltä minusta tuntuu, ja siltä tuntuu veljistäni ensimmäisessä presidenttikunnassa ja niistä kahdestatoista ja muista. Tunnemme tarvitsevamme Kaikkivaltiaan apua. Yritämme olla nöyriä ja uskollisia ja pitää liittomme. Ja jos me kuuntelemme Jumalan neuvoja ja noudatamme Hänen lakejaan ja teemme sen, mitä Hän käsistämme vaatii, Hän auttaa meitä ja siunaa meitä, ja Hän siunaa ja varjelee Israelia.¹⁰

Miksi tämä pappeus on annettu meille? Jotta meidän olisi mahdollista rakentaa Jumalamme Siionia. Mitä varten? Tehdäksemme lopun vääryydestä ja turmeluksesta, irstaudesta, valehtelemisesta, varastamisesta, epärehellisyydestä ja himoitsemisesta, kaikenlaisesta pahuudesta, sekä myös edistääksemme uskoa, nöyryyttä, lähimmäisenrakkautta, puhtautta, veljellistä rakkautta, totuudellisuutta, nuhteettomuutta, rehellisyyttä ja kaikkea, mikä on omiaan korottamaan ja jalostamaan ihmiskuntaa, jotta voisimme olla totisia ja soveliaita Isämme Jumalan edustajia täällä maan päällä, jotta voisimme oppia tietämään Hänen tahtonsa ja tekemään sen, jotta Hänen tahtonsa voisi tapahtua myös maan päällä niin kuin taivaassa.¹¹

Tähän toivottuun tavoitteeseen pääseminen – luomakunnan palauttaminen sen alkuperäiseen täydellisyyteen ja luomisen tarkoituksen täyttäminen – ihmisen lunastaminen, pelastaminen, korottaminen ja kirkastaminen – kuolleiden ja elävien pelastaminen ja lunastaminen sekä se, että kaikki elävät sen lakien mukaan, on se suunnitelma ja tarkoitus, jonka vuoksi pappeus järjestettiin maan päälle viimeisinä aikoina. Sen tarkoituksena on toteuttaa se, mitä ei ole tähän mennessä tehty – jotta Jumalan työt voisivat tulla täydellisiksi – että kaiken kohdalleen panemisen aika voisi koittaa ja että me yhdessä taivaassa olevan iankaikkisen pappeuden kanssa (joka ei ilman meitä ja jota ilman me emme voi päästä täydellisyyteen) voisimme toteuttaa kaiken, mikä on ollut Jumalan mielessä tai mistä on puhuttu Jumalan Hengen kautta kaikkien pyhien profeettojen suulla ikiajoista asti. – –

Taivaassa oleva pappeus yhdistyy meidän kanssamme näiden tarkoitusten toteuttamiseksi ja koska niitä hallitaan samalla periaatteella, jotta työmme voi olla yhtäpitävää – jotta voi olla toiminnan vastavuoroisuutta, ja jotta Jumalan tahto (sikäli kuin on kysymys meistä) voi tapahtua myös maan päällä niin kuin taivaassa. Tämä on se, mikä meidän on opittava, ja tämä meidän on tehtävä täyttääksemme kutsumuksemme ja tehdäksemme työmme hyväksyttäväksi Jumalan ja pyhien enkelien silmissä sekä myös veljiemme silmissä, jotka toimivat kanssamme pappeudessa Jumalan valtakunnassa maan päällä.¹²

Pappeus on asetettu kirkkoon tätä tarkoitusta varten: kääntämään maata, istuttamaan ja hoitamaan, opettamaan oikeita periaatteita ja muodostamaan Jumalan valtakunnan järjestystä, taistelemaan paholaisia vastaan ja kannattamaan ja tukemaan Kristuksen maan päällä olevan kirkon auktoriteetteja. Meidän kaikkien velvollisuus on toimia yhdessä muodostaaksemme yhden suuren yksikön – yhden suuren yhdistyneen falangin [eli järjestyneen ryhmän] vannottuamme uskollisuutta Jumalan valtakunnalle. Silloin kaikki etenee hiljaisesti, rauhallisesti ja kitkattomasti, ja silloin on hyvin vähän vaikeuksia.¹³

Pappeus on aina annettu ihmiskunnan siunaukseksi. Ihmiset puhuvat siitä ikään kuin se olisi erityinen etu yksilöille. Mitä sanottiin Abrahamista? ”Sinussa ja sinun siemenessäsi” – mitä? Minä annan sinulle siunauksia. Kyllä, se on aivan oikein tiettyyn rajaan asti. Mutta ”sinussa ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki maan sukukunnat” [ks. KH Aabr. 2:11]. Toimikaamme hyväntekijöiden ominaisuudessa, ja jos olemme Abrahamin jälkeläisiä, niin kulkekaamme hänen jalanjälkiään ja tehkäämme itsestämme kelvollisia saamaan nuo lupaukset, laajentakaamme tunteemme avariksi kuin iankaikkisuus ja pyrkikäämme olemaan siunaukseksi ja hyödyksi, kohottamaan ja jalostamaan kaikkia muita, jotta voisimme kaikki riemuita yhdessä ja tulla korotetuiksi samoilla periaatteilla, jotka on ilmoitettu kaikkien ihmisten hyväksi. – –

Jos minä olisin piispa – en tiedä, mitä tekisin, mutta tiedän, mitä minun pitäisi tehdä. Minun pitäisi tuntea halua sanoa: Isä, sinä olet uskonut huostaani joukon sieluja; auta minua huolehtimaan heidän ajallisista tarpeistaan ja edistämään myös heidän hengellistä hyvinvointiaan ja pitämään huolta, että heille on opetettu asianmukaisesti elämän lait. Auta minua myös opettamaan opettajia, jotka menevät ihmisten pariin, että he voivat mennä täynnä Pyhää Henkeä olemaan ihmisille siunaukseksi ja hyödyksi, että minä voin veljieni avulla olla vapahtaja heidän keskuudessaan. Näin minun pitäisi tuntea ja tehdä, jos olisin piispa, ja näin teidän piispojen pitäisi tuntea ja toimia, ja tehdä se nöyrästi ja haluten tehdä hyvää. Ja sitten, jos minä olisin pappi, opettaja tai diakoni ja kulkisin ympäriinsä opettajana ihmisten parissa, haluaisin pitää huolta heidän hyvinvoinnistaan.¹⁴

[Jeesus sanoi]: ”’Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?’ ’Rakastan, Herra’, Pietari vastasi, ’sinä ’Rakastan, Herra’, Pietari vastasi, ’sinä tiedät, että olet minulle rakas.”’ Jos rakastat minua, jos olet ystäväni ja opetuslapseni, ”ruoki minun karitsoitani”. Sitä ei ollut kovin vaikea tehdä, hänet oli kutsuttu sitä tarkoitusta varten. ”Sitten hän kysyi toistamiseen: ’Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?’ ’Rakastan, Herra’, Pietari vastasi, ’sinä tiedät, että olet minulle rakas.’ Jeesus sanoi: ’Kaitse minun lampaitani.’” Ja kolmannen kerran Jeesus esitti Pietarille saman kysymyksen, ja saatuaan saman vastauksen kuin ennenkin, Hän sanoi tälle: ”Ruoki minun lampaitani.” [Ks. Joh. 21:15–17.] Mikä on apostoleiden, vaarnanjohtajien, ylipappien ja seitsenkymmenten, erityisesti niiden, jotka yleensä johtavat, velvollisuus? Jos Jeesus olisi täällä, Hän käskisi teitä panemaan pois hölynpölynne, typeryytenne ja heikkoutenne ja toimimaan enemmän miesten ja pyhien tavoin ja ryhtymään työhön ja ruokkimaan lampaitani.¹⁵

Jos ymmärrämme itseämme ja asemaamme, meillä pitäisi olla ensi sijalla Jumalan valtakunta ja sen jälkeen me itse. Jos voimme oppia saamaan aikaan jotakin pientä, Herra käskee meitä mahdollisesti tekemään jotakin suurempaa, koska olemme valmistautuneet tekemään sen. – – Jos me olemme Jumalan kansaa ja Hän luottaa meihin näiden suurten tarkoitusten toteuttamisessa, meidän on tehtävä vähän enemmän kuin olemme tehneet, ja meidän on oltava halukkaita ja kuuliaisia Herran Hengen ja Hänen meitä johtamaan asettamiensa palvelijoiden käskyille. Jos teemme niin, niin jokainen työ, johon ryhdymme, on oleva meille riemukas ja mieluisa, rauha on vallitseva rinnassamme ja Herran rauha on pysyvä asumuksissamme, Herran Henki on lepäävä yllämme, ja me tulemme olemaan täynnä iloa ja riemua päivästä toiseen, ja niin tulee olemaan näytöksen loppuun asti. En tiedä mitään muuta keinoa suorittaa kaikkea tätä työtä kuin sen, että saamme opetusta Herralta, ja sitä tarkoitusta varten Hän on järjestänyt pyhän pappeutensa.¹⁶

Papeille, opettajille, diakoneille ja vähäisemmän pappeuden haltijoille lankeaa yhtä paljon tehtävää kuin kenelle tahansa muullekin kirkon jäsenelle. Mikä on tulos, kun he eivät täytä tehtäviään? Ihmiset menevät kahdentoista apostolin tai ensimmäisen presidenttikunnan puheille, he ohittavat lähemmät auktoriteetit, ilmenee sekaannusta ja epäjärjestystä, ja kallisarvoista aikaa kuluu miltei tarpeettomasti, – – ja kaikki tämä siitä, että ihmiset eivät tunne velvollisuuksiaan eivätkä tee niitä.

Mutta miten meille käy, kun kiistelemme pikkuasioista? Me menetämme näkemyksen kutsumuksistamme, unohdamme, että tämä valtakunta perustettiin maan päälle vanhurskauden ja taivaan lakien tuomiseksi maan päälle ja ihmiskunnan siunaamiseksi ja elävien ja kuolleiden pelastamiseksi. Unohdamme, mitä varten me olemme täällä ja mitä varten Jumalan valtakunta on perustettu. Se ei ole yksin teitä tai minua tai ketään muuta varten, se on maailman hyväksi ja ihmiskunnan pelastukseksi. Meidän odotetaan, joka ikisen meistä, suorittavan ne erilaiset velvollisuudet ja tehtävät, jotka meille lankeavat. Jos laiminlyömme ne, niin emmekö ole syyllisiä Jumalan edessä? Mistä tulevat ne vaikeudet, joita meillä on keskuudessamme? Koska, kuten olen sanonut monissa yhteyksissä, pappeus ei suorita velvollisuuksiaan, ei ole valpas eikä uskollinen.¹⁷

Olen huomannut joillakin matkoillani niitä, jotka Jeesuksen entisaikojen opetuslasten tavoin osoittavat suurta vallanhalua ja ilmaisevat hyvin kiihkeää halua tietää, kenestä heistä tulee suurin. Se on hullutusta, sillä kunnia ei koidu virasta, vaan siitä, että ihminen pitää virkansa ja kutsumuksensa kunniassa. Jos meille koituu pappeudesta tai pappeuden kautta jotakin kunniaa, se tulee Jumalalta, eikä meidän tosiaankaan pitäisi ylpeillä ja kerskua lahjasta, kun meillä ei ole mitään osuutta lahjaan vaan ainoastaan sen vastaanottamiseen. Jos se tulee Jumalalta, niin Hänen pitäisi saada kunnia eikä meidän, ja se, että pidämme kutsumuksemme kunniassa, on ainoa tapa tai keino, jolla me voimme saada kunniaa tai vaikutusvaltaa.¹⁸