Luku 2

Iankaikkinen evankeliumi

Iankaikkista evankeliumia – – ei tunnettu ennen kuin Herra ilmoitti sen taivaasta enkelinsä äänellä, ja kun me otamme vastaan nämä periaatteet ja pitäydymme niissä, meillä on silloin iankaikkisen elämän periaatteet.¹

John Taylorin elämästä

Vuoden 1836 aikana Torontossa Kanadassa John Taylor ja joukko muita henkilöitä kokoontui useita kertoja viikossa tutkimaan Raamattua ja pyrkien ymmärtämään totuutta. He uskoivat lujasti Israelin kokoamiseen, Hengen lahjoihin, Vapahtajan tuhatvuotiseen hallituskauteen, siihen, että tarvittiin apostoleita ja profeettoja ja että oli tärkeää, että toimitukset suoritettiin oikealla Jumalalta saadulla valtuudella. He eivät tuolloin kuitenkaan tienneet yhtään kirkkoa, joka olisi opettanut näitä asioita. John Taylor sanoi heidän totuudenetsinnästään: ”Rukoilimme Herraa ja paastosimme ja rukoilimme, että Jumala opettaisi meille tosia periaatteita, että Hän palauttaisi puhtaan, muinaisen evankeliumin ja että jos maan päällä olisi tosi kirkko, Hän lähettäisi meille sanansaattajan.”

Pian he saivat rukouksiinsa vastauksen, kun vanhin Parley P. Pratt saapui. Vanhin Heber C. Kimball oli profetoinut vanhin Prattille ennen tämän lähtöä lähetystyöhön: ”On Herran tahto, että sinä menet Kanadaan. Siellä on ihmisiä, jotka etsivät ahkerasti totuutta, ja monet heistä uskovat sanoihisi ja ottavat evankeliumin vastaan.”

Vanhin Pratt ryhtyi saarnaamaan Torontossa, ja jonkin ajan kuluttua hänet esiteltiin John Taylorille ja niille, jotka tutkivat hänen kanssaan. Presidentti Taylor kirjoitti myöhemmin: ”Iloitsimme suuresti hänen saarnoistaan, mutta kun hän lausui todistuksensa Joseph Smithistä ja Mormonin Kirjasta, emme tienneet, mitä sanoa. Kirjoitin muistiin kahdeksan ensimmäistä hänen pitämäänsä saarnaa ja vertasin niitä pyhiin kirjoituksiin. Tutkin myös Mormonin Kirjaa koskevia todisteita ja luin Opin ja Liittojen Kirjan. Tein sitä säännöllisesti kolmen viikon ajan ja seurasin [veli] Parleya paikasta paikkaan.”²

John Taylor tuli pian vakuuttuneeksi siitä, että iankaikkinen evankeliumi oli palautettu. Hänet kastettiin 9. toukokuuta 1836. Lähetyssaarnaajana, apostolina ja vihdoin kirkon presidenttinä hän nautti evankeliumin iankaikkisten, muuttumattomien totuuksien opettamisesta.

John Taylorin opetuksia

Evankeliumi auttaa meitä ymmärtämään Jumalan ominaisuuksia ja valmistaa meitä saamaan korotuksen

Me myöhempien aikojen pyhät uskomme ensiksikin evankeliumiin, ja se on paljon sanottu, sillä evankeliumi pitää sisällään periaatteita, jotka sukeltavat syvemmälle, leviävät laajemmalle ja ulottuvat kauemmaksi kuin mikään muu, mitä pystymme käsittämään. Evankeliumi opettaa meitä Jumalan olemukseen ja ominaisuuksiin liittyvissä asioissa. Se opettaa meille myös, mikä on suhteemme tuohon Jumalaan ja mitä eri velvollisuuksia meillä on Häntä kohtaan Hänen jälkeläisinään. Se opettaa, mitä eri tehtäviä ja velvollisuuksia meillä on perhettämme ja ystäviämme kohtaan, yhteiskuntaa kohtaan, eläviä ja kuolleita kohtaan. Se paljastaa meille tulevaisuutta koskevia periaatteita. Itse asiassa se erään vanhan opetuslapsen sanoin tuo ”valoon elämän ja katoamattomuuden” [2. Tim. 1:10], saattaa meidät suhteeseen Jumalan kanssa ja valmistaa meitä korotukseen iankaikkisessa maailmassa.³

Tämä evankeliumi asettaa ihmisen yhteyteen Jumalan, taivaallisen Isänsä, kanssa, tämä evankeliumi tuo valoon elämän ja katoamattomuuden, tätä evankeliumia julistetaan kaikkien ihmisten hyödyksi kaikissa osissa maailmaa. – – Se on pelastuksen sanoma maan kansoille. – – Jumala tuntee mielenkiintoa koko ihmissuvun hyvinvointia kohtaan, ja tätä tarkoitusta varten Hän on perustanut maan päälle periaatteet, jotka ovat olemassa taivaissa – – evankeliumin, joka on ollut olemassa jumalien keskuudessa iankaikkisissa maailmoissa, sisältäen periaatteita, jotka on tarkoitettu kohottamaan, jalostamaan ja korottamaan ihmiskuntaa.⁴

Evankeliumi on iankaikkinen ja muuttumaton

Totuuden suuret periaatteet ovat moninaisia ja laajoja. – – Ne juontuvat menneisyydestä, ovat olemassa nykyisyydessä ja ulottuvat eteenpäin tulevaisuuteen. Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa ruumiillistuu kaikki totuus sikäli kuin on kysymys ihmiskunnan pelastuksesta, ja siksi pyhissä kirjoituksissa sen sanotaan olevan iankaikkinen evankeliumi. – –

– – Jumala, kuten Hänen Poikansa Jeesus Kristus, on ”sama eilen, tänään ja iankaikkisesti” [1. Ne. 10:18]. Sama älyssä, sama puhtaudessa, sama hankkeissaan, suunnitelmissaan ja aikeissaan: sanalla sanoen Hän on muuttumaton. Ja uskon, että jos pyhät, jotka olivat yhteydessä Häneen entisinä aikoina, ilmestyisivät tämän maan päälle nykyisenä aikana, he löytäisivät saman yhteydenpitomenetelmän, saman tavan jakaa älyä ja saman muuttumattoman olennon, joka oli olemassa 1 800, 4 000 tai 6 000 vuotta sitten.

On totta, että ihmiskunta ei ole kaikkina aikoina ollut kykenevä ottamaan vastaan ja arvostamaan samaa määrää valoa, totuutta ja älyä kuin toisina aikoina. Jumala on tietyissä tapauksissa kääntänyt kasvojensa valkeuden – Pyhän Henkensä – valon ja älyn, joka virtaa Hänestä – tietyssä määrin pois ihmiskunnalta, mutta Hänen lakinsa ovat muuttumattomat, ja Hän on sama iankaikkinen, muuttumaton olento.

Totuus ei muutu. Se, mikä oli totta 1 800, 4 000 tai 6 000 vuotta sitten, on totta tänäänkin, ja se, mikä on ollut väärää minä tahansa maailman aikana, on väärää tänäänkin. Totuus, kuten suuri Elohim, on iankaikkinen ja muuttumaton, ja meidän tehtävämme on oppia sen periaatteet, osata arvostaa sitä ja hallita itseämme sen mukaisesti.

Koska evankeliumi on periaate, joka on peräisin Jumalalta, se on laatijansa lailla ”sama eilen, tänään ja iankaikkisesti” – iankaikkinen ja muuttumaton. Jumala sääti sen ennen kuin aamun tähdet riemuiten karkeloivat ja ennen tämän maailman olemassaolon alkua ihmissuvun pelastukseksi. Se on ollut Jumalan mielessä, ja lähemmin tarkasteltuna se on ilmoitettu iankaikkisena, muuttumattomana, poikkeamattomana suunnitelmana ihmisen pelastamiseksi, siunaamiseksi, korottamiseksi ja ylentämiseksi.⁵

Tätä samaa evankeliumia saarnattiin Setille ja kaikille ennen vedenpaisumusta eläneille patriarkoille, ja he palvelivat sen valtuudella. Henok ja hänen kansansa muutettiin sen voimalla, kuten olemme jo osoittaneet. Nooasta kirjoitetaan: ”Niin Herra asetti Nooan oman järjestyksensä mukaan ja käski hänen mennä ja julistaa hänen evankeliuminsa ihmislapsille, sellaisena kuin se annettiin Eenokille” [KH Moos. 8:13]. Ja edelleen, lainataksemme Nooan todistusta ennen vedenpaisumusta: ”Niin tapahtui, että Nooa yhä saarnasi kansalle, sanoen: Kuulkaa ja ottakaa vaarin minun sanoistani: uskokaa ja tehkää parannus synneistänne ja antakaa kastaa itsenne Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, nimeen, samoin kuin isämme, niin te saatte Pyhän Hengen, että kaikki voitaisiin ilmoittaa teille, mutta ellette näin tee, vedenpaisumus tulee teidän ylitsenne.” [KH Moos. 8:23–24.]

Tästä me saamme tietää, että evankeliumin periaatteet olivat maailman alkuaikoina aivan samanlaiset kuin ne, joita meidän aikanamme opetetaan.

Evankeliumi ja pyhä pappeus jatkuivat Nooalta Abrahamille. ”Aabraham sai pappeuden Melkisedekiltä, joka oli saanut sen suoraan isiltään aina Nooaan asti” [LK 84:14]. – – Evankeliumin tuntemus ja käytäntö säilyivät Iisakin, Jaakobin, Joosefin ja muiden patriarkkojen kautta Mooseksen aikaan asti. – –

Se oli tämä sama evankeliumi, jota ristiinnaulittu Lunastaja käski opetuslapsiensa saarnata, kun Hän ”sanoi heille: ’Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat.’” [Mark. 16:15–18.]

Niinpä me huomaammekin Pietarin, apostoleista vanhimman, vastaavan helluntaipäivänä uskovan väkijoukon kysymykseen: ”Veljet, mitä meidän pitää tehdä?” jo lainatuilla sanoilla: ”Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä – keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.” [Ap. t. 2:37–39.]

Tämä sama ikuinen, muuttumaton evankeliumi oli jälleen se, minkä palauttamisesta maan päälle apostoli Johannes puhui seuraavasti:

”Minä näin taas uuden enkelin, joka lensi korkealla taivaan laella. Hänen tehtävänään oli julistaa ikuinen evankeliumi maan asukkaille, kaikille kansoille, heimoille, kielille ja maille. Hän kuulutti kovalla äänellä: ’Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia – hänen tuomionsa aika on tullut! Kumartakaa häntä, joka on luonut taivaan, maan ja meren ja vesien lähteet.’” [Ilm. 14:6–7.]

Raamatusta käännymme Mormonin Kirjan puoleen, ja saamme sen sivuilta selville, että samaa evankeliumia, jota Jeesus kehotti opetuslapsiaan julistamaan kaikkialla maailmassa, julistettiin tällä mantereella varhaisimmista ajoista alkaen. Jaredilaiset tutustuivat siihen Jaredin veljelle annettujen ilmoitusten välityksellä, joista yhdessä Jeesus sanoi hänelle:

”Katso, minä olen se, joka [on] ollut valmistettuna maailman perustamisesta asti lunastaakseni kansani. Katso, minä olen Jeesus Kristus. Minä olen Isä ja Poika. Minussa koko ihmissuku on saava valkeuden, iankaikkisen valkeuden, nimittäin ne, jotka minun nimeeni uskovat; ja heistä on tuleva minun poikiani ja tyttäriäni.” [Et. 3:14.] – –

Kun Jeesus itse ilmestyi nefiläisille, Hän julisti täsmälleen samoja periaatteita, joita Hän oli aikaisemmin opettanut juutalaisille, opettaen välillä lisää totuuksia ensin mainitun kansan suuremmasta uskosta johtuen. ”Ja hän selitti kaikki asiat, hamasta alusta alkaen aina siihen hetkeen, jolloin hän tulisi kirkkaudessansa” [3. Ne. 26:3]. Hän sanoi muun muassa: ”Jokainen, joka kallistaa korvansa minun sanoilleni ja tekee parannuksen ja kastetaan, pelastuu. Tutkikaa profeettoja, sillä monet todistavat näistä asioista.” [3. Ne. 23:5.]

Ja se on tämä sama evankeliumi samoine voimineen ja henkineen, samalla innoituksella siunattu ja samalla pappeudella johdettu, jota nyt julistetaan koko maailmassa todistukseksi.⁶

Evankeliumi johtaa meidät onnen, kasvun ja vapauden tielle

Evankeliumin periaatteilla ei ole uskottomalle mitään arvoa eikä vaikutusta. Mutta meille, jotka uskomme niihin, ne käsittävät kaiken ihmisen hyvinvointia koskevan ajassa ja iankaikkisuudessa. Meille evankeliumi on alfa ja omega, alku ja loppu. Se punoutuu kaikkiin mielenkiintomme kohteisiin, iloomme ja mielihyväämme niin tässä elämässä kuin tulevassakin.

Katsomme, että tähän kirkkoon tuleminen ja uuden ja iankaikkisen liiton omaksuminen merkitsee elinikäistä palvelua ja vaikuttaa kaikkiin ajan ja iankaikkisuuden suhteisiimme. Ja edistyessämme nämä ajatukset, jotka aluksi olivat hiukan sumeita ja epäselviä, tulevat eloisammiksi, todellisemmiksi, elävämmiksi, kouriintuntuvammiksi ja selkeämmiksi ymmärryksellemme, ja oivallamme olevamme maan päällä Jumalan poikina ja tyttärinä, taivaan edustajina. Tunnemme, että Jumala on ilmoittanut meille iankaikkisen evankeliumin ja että siihen liittyy iankaikkisia liittoja ja suhteita.

Toimintansa alkuvaiheissa evankeliumi alkaa, niin kuin sen profeetan sanojen mukaan pitäisikin, ”kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen” [Mal. 3:24]. Meidän ei tarvitse enää kysyä niin kuin aikaisempina aikoina: ”Kuka minä olen?” ”Mistä minä tulin?” ”Mitä minä täällä teen?” tai ”Mikä on olemassaoloni tarkoitus?” sillä meillä on varmuus näiden asioiden suhteen. Se on tehty meille selväksi evankeliumin hedelmillä. – – Tieto näistä ja monista muista samanlaatuisista asioista on se, mikä johtaa meitä kulkemaan tietä, jota kuljemme. Se on se, mikä estää meitä kumartamasta ihmisten käsityksille, mielijohteille, aatteille ja hullutuksille.

Tultuamme valistetuiksi iankaikkisen totuuden hengellä, tultuamme osallisiksi Pyhästä Hengestä ja toivomme ulotuttua väliverhon tuolle puolen, jonne Kristus on edelläkävijänämme mennyt, ja tietäen olevamme Jumalan lapsia ja toimivamme kaikessa iankaikkisuuden huomioon ottaen me jatkamme tasaista kulkuamme riippumatta ihmisten hymähtelyistä ja huolimatta heidän paheksunnastaan.⁷

Jumala on antanut haltuumme evankeliumin ja korkean pappeuden, jota ei ole tarkoitettu, kuten jotkut otaksuvat, viemään ihmisiä orjuuteen tai tyrannisoimaan ihmisten omaatuntoa, vaan tekemään kaikki ihmiset vapaiksi kuten Jumala on vapaa, jotta he voisivat juoda virroista, jotka ”ilahduttavat Jumalan kaupunkia” [Ps. 46:5], jotta heidät voitaisiin ylentää eikä alentaa, jotta heidät voitaisiin puhdistaa eikä turmella, jotta he voisivat oppia elämän lait ja vaeltaa niiden mukaisesti eikä vaeltaa turmeluksen teitä ja joutua kuolemaan.⁸

Jeesuksen Kristuksen evankeliumin kautta meidät on saatettu suhteeseen Jumalan kanssa. Kuten eräs muinaisista apostoleista sanoi: ”Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on.” [1. Joh. 3:2.] Jumala on Isämme, ja yhteydenpitokanava on avattu Jumalan ja meidän välillemme, ja sikäli kuin me elämme uskontomme mukaan, meitä valmistetaan ottamaan alinomaa vastaan siunauksia Hänen kädestään ja opimme ymmärtämään oikeita periaatteita, jotka liittyvät pelastukseemme yksilöinä sekä ihmiskunnan pelastukseen.⁹

Me olemme saaneet ottaa vastaan iankaikkisen evankeliumin, saman, joka oli olemassa Jeesuksen aikoina, ja juuri se on valistanut mielemme, laajentanut kykyjämme ja antanut meille tiedon menneestä ja tulevasta, ja siten ilmoittanut meille Jumalan tarkoitukset, ja tämän pappeuden järjestyksen ja järjestön kautta meitä siunataan, pelastetaan, suojellaan ja tuetaan niin kuin tänä päivänä tapahtuu.¹⁰

Opiskelu- ja keskusteluehdotuksia

Kuinka presidentti Taylor kuvaili evankeliumia? Millä tavoin elämänne olisi erilaista, jos teillä ei olisi tietoa evankeliumista? Mitä sellaisia kokemuksia teillä on ollut, jotka osoittavat, kuinka evankeliumin periaatteet voivat ”kohottaa, jalostaa ja korottaa ihmiskuntaa”?
Kuinka evankeliumi auttaa meitä ymmärtämään Jumalan ominaisuuksia ja suhdettamme Häneen? Miksi tämä tieto on välttämätön pelastuksellemme? (Ks. myös Joh. 17:3.)
Kuinka tieto siitä, että evankeliumi on iankaikkinen ja muuttumaton, voi auttaa teitä? Kuinka tämä tieto vaikuttaa siihen, mitä uskotte ja päätöksiin, joita teette?
Presidentti Taylor opetti, että evankeliumi on tarkoitettu ”tekemään kaikki ihmiset vapaiksi”. Mistä evankeliumi vapauttaa meidät? Mitä se vapauttaa meidät tekemään? Kuinka voimme auttaa toisia ihmisiä ymmärtämään, että evankeliumi tuo vapautta eikä rajoituksia?
Mitä te olette tehneet saadaksenne todistuksen evankeliumista? Mitkä kokemukset ovat vahvistaneet todistustanne? Mitä voimme tehdä huolehtiaksemme siitä, että ”pitäydymme” jatkuvasti evankeliumin periaatteissa?
Kuinka evankeliumi saattaa meidät ”suhteeseen Jumalan kanssa”?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Joh. 8:31–32; 2. Tim. 1:8–10; 1. Ne. 10:18–19; 3. Ne. 27:13–22; H. uskonkappale.