Pyhä pappeus

[Pappeuden voima ja valtuus] annettiin miehille entisaikoina. Vähäisempi valtuus annettiin Aaronin pojille ajallisten asioiden hoitamiseen sekä eräiden pyhien kirkollisten toimitusten suorittamiseen. Korkeamman pappeuden antoi Herra itse apostoleilleen Pietarille lausumiensa sanojen mukaisesti: ”Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.” (Matt. 16:19.)

Pappeuden täyteen palauttamiseen kuului – – Johannes Kastajan – – sekä Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen [käynnit]. Sen palauttamiseen osallistuivat Mooses, Elias ja Elia, jotka kaikki toivat pappeuden avaimia, jotta aikaisempien taloudenhoitokausien kaikki toimet ja toimitukset palautettaisiin tänä suurena, viimeisenä, aikojen täyttymisen taloudenhoitokautena.

Pappeus on täällä. – – Me tiedämme, sillä me olemme nähneet tämän pappeuden voiman. Olemme nähneet sairaiden paranevan, rampojen pystyvän kävelemään sekä valon ja tiedon ja ymmärryksen tulevan pimeydessä oleville.³

Profeetta Joseph Smith kuvaili [pappeutta] eräässä tilaisuudessa näillä sanoilla: ”Pappeus on iankaikkinen periaate, ja se on Jumalan tavoin ollut olemassa hamasta iankaikkisuudesta ja on oleva hamaan iankaikkisuuteen ilman päivien alkua tai vuosien loppua” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 108.)

Se on todellakin Kaikkivaltiaan voima toimia Hänen nimessään ja Hänen sijastaan. Se on ihmisille suotu jumalallinen valtuus, joka eroaa kaikista muista voimista ja valtuuksista maan päällä. Ei ole yllättävää, että ylösnousseet olennot, joilla se oli muinoin, palauttivat sen ihmisille, jotta ei olisi mitään epäilystä sen valtuudesta ja laillisuudesta. Ilman sitä kirkko voisi olla olemassa vain nimellisesti, ja siitä puuttuisi valtuus toimia Jumalan asioissa. Sen myötä mikään ei ole mahdotonta Jumalan valtakunnan työn eteenpäin viemiseksi. Se on luonteeltaan jumalallinen. Se on valtuudessaan sekä ajallinen että iankaikkinen. Se on ainoa voima maan päällä, joka ulottuu kuoleman verhon tuolle puolen.⁴

Rakastan tämän kirkon pappeutta. Se on erittäin tärkeä ja elävä. Se on tämän työn ydin ja vahvuus. Se on voima ja valtuus, jolla Jumala, iankaikkinen Isämme, tekee työtään maan päällä.⁵

Pyhällä pappeudella on valtuus johtaa Jumalan valtakunnan asioita maan päällä. Herran ilmoitusten mukaan kirkon johdossa tulee olla kolme johtavaa ylipappia. Heidän apunaan tulee olla kahdentoista apostolin neuvosto, jonka apuna puolestaan tulee olla – – seitsenkymmenet. Kolmesta henkilöstä koostuva johtava piispakunta on vastuussa ajallisista asioista presidenttikunnan alaisuudessa. Kaikki nämä ovat pappeusvirkailijoita. Tuo Jumalan antama voima on se valtuus, jolla he johtavat. Samoin on vaarnoissa ja seurakunnissa, joissa on johtokunnat ja piispakunnat. Samoin on koorumeissa. Apujärjestöjen virkailijat tekevät työtään pappeuden johdon ja valtuutuksen alaisina. Ilman pappeutta saattaisi olla olemassa kirkon ulkokuori muttei todellista sisältöä. Tämä on Jeesuksen Kristuksen kirkko, ja sitä johdetaan valtuudella, joka on ”Jumalan Pojan järjestyksen” mukainen. (OL 107:3).⁶

[Pappeus] – – on osa Jumalan, iankaikkisen Isämme, suunnitelmaa Hänen poikiensa ja tyttäriensä elämän siunaamiseksi kaikissa sukupolvissa.⁷

Pyhään pappeuteen sisältyy voima siunata. Niillä, joilla on Aaronin pappeus, on sen myötä valtuus antaa seurakunnalle Herran lihan ja veren vertauskuvat, Hänen, joka antoi elämänsä uhrina kaikkien puolesta. Sakramentti ja näiden vertauskuvien nauttiminen on lepopäivän jumalanpalveluksemme ydin. Siihen sisältyy Jumalan kanssa solmittujen liittojen uudistaminen. Sen mukana tulee lupaus, että Hänen Pyhä Henkensä on kanssamme. Se on vertaansa vailla oleva siunaus, josta kaikki voivat nauttia ja jonka tekee mahdolliseksi kelvollisille nuorille miehille annettu valtuus. – –

Melkisedekin pappeuden mukana tulee valtuus antaa Pyhä Henki. Kuinka suuri siunaus onkaan saada jumaluuden jäsenen palvelevaa vaikutusta, kun on saanut tuon lahjan niiden kätten alla, jotka ovat toimineet jumalallisella valtuudella. Jos kuljemme edelleen hyveen polkua, me voimme nauttia sen lupauksen täyttymisestä, jonka Herra antoi sanoessaan: ”Pyhä Henki on kumppanisi alati ja valtikkasi muuttumaton vanhurskauden ja totuuden valtikka; ja sinun herruutesi on oleva ikuinen herruus, ja ilman pakkoa se virtaa sinulle aina ja ikuisesti” (OL 121:46).

Pappeuteen sisältyy voima siunata sairaita. Onko ääneni kuuluvilla ketään, joka ei ole käyttänyt tai tuntenut tuota jumalallista voimaa? Voiko kenelläkään meistä olla mitään epäilyksiä sen tehokkuudesta? Me voisimme kertoa ihmeistä, pyhistä ja ihmeellisistä, joita on tapahtunut omassa kokemuspiirissämme. – –

Tällä pyhällä Melkisedekin pappeudella on voima siunata profetian mukaan, lohduttaa, tukea, ohjata. Meillä on keskuudessamme patriarkkoja, jotka heillä olevan valtuuden mukaisesti ilmoittavat, mihin heimoon kuulumme, ja lausuvat siunauksia opastukseksemme. Näistä siunauksista voi tulla ankkuri, josta pidämme kiinni pysyäksemme vakaina elämän myrskyissä.

Pyhän pappeuden voiman suurimpana ilmentymänä on valtuus sinetöidä maan päällä niin, että tuo sinetöiminen on voimassa taivaissa. Se on ainutlaatuista ja suurenmoista. Se on valtuus, jota käytetään Jumalan temppeleissä. Se koskee sekä eläviä että kuolleita. Se on iankaikkisuuden keskeistä ydintä. Se on Kaikkivaltiaan antama jumalallinen voima osana Hänen suurta suunnitelmaansa ihmisen kuolemattomuutta ja iankaikkista elämää varten.

Kuinka kallisarvoinen onkaan tämä meille tullut Jumalan lahja.⁸

Jokainen kelvollinen mies kansallisuudesta, etnisestä taustasta tai muista tekijöistä riippumatta voi saada pappeuden. Hänen kuuliaisuutensa Jumalan käskyille on ainoa määräävä tekijä. Pappeuden saaminen perustuu vain kelvollisuuteen Herran edessä. – –

Tässä on tämän pappeuden ihmeellisyys. Rikkaus ei merkitse mitään. Koulutus ei merkitse mitään. Ihmisten kunnia ei merkitse mitään. Ainoa merkittävä tekijä on hyväksyttävyys Herran silmissä.⁹

On tullut aika, jolloin meidän kaikkien, jotka on asetettu joko Aaronin tai Melkisedekin pappeuteen ja johonkin virkaan niissä, tulee pohtia elämäämme, arvioida puutteitamme ja tehdä parannus niissä käytökseen liittyvissä asioissa, jotka ovat ristiriidassa saamamme suuren ja pyhän toimeksiannon kanssa. – –

Yksikään mies, nuori tai vanha, – – joka on asetettu, ei voi suhtautua kevyesti pappeuteen, joka hänellä on. Hän on Jumalan kumppani, ja hänellä on vakaa ja pyhä velvoite elää niin, että hän on kelvollinen puhumaan ja toimimaan Jumalan nimessä Jumalan hyväksyttynä edustajana.¹⁰

Vaikka ne, joilla on valtuus, panevat kätensä päämme päälle ja asettavat meidät pappeuteen, me voimme omalla käytöksellämme mitätöidä ja menettää kaiken oikeuden käyttää tätä jumalallista valtuutta.

– – ”Mitään valtaa ja vaikutusvaltaa ei voi eikä saa pitää yllä pappeuden avulla, ainoastaan taivuttelemalla, pitkämielisyydellä, lempeydellä, sävyisyydellä ja vilpittömällä rakkaudella,

ystävällisyydellä ja puhtaalla tiedolla, joka avartaa sielua suuresti vailla teeskentelyä ja vailla vilppiä” (OL 121:41–42).

Veljeni, nämä ovat siis ne rajat, joiden suojissa tätä pappeutta on käytettävä. Pappeus ei ole viitta, jonka puemme yllemme ja otamme pois, milloin haluamme. Se on vanhurskaasti käytettynä kuin kehomme kudosta, joka on osa meitä aina ja kaikkialla.¹¹

Meidän täytyy olla uskollisia sille, mikä meissä on kaikkein parasta. Olemme Jumalan poikia, joilla on kunnia toimia Hänen jumalallisen valtuutensa haltijoina. Mutta me elämme pahassa maailmassa. On olemassa alituinen voima, joka vetää meitä alaspäin kehottaen meitä ottamaan osaa asioihin, jotka ovat täysin sopimattomia siihen jumalalliseen pappeuteen, jonka haltijoita olemme. – –

Annan haasteen teille miehille. Juoskaa pakoon saastaisuuden tulvaa, joka yrittää vyöryä yllenne. Paetkaa maailman pahuutta. Olkaa uskollisia paremmalle itsellenne. Olkaa uskollisia sille, mikä teissä on parasta. Olkaa uskollisia ja rehellisiä niille liitoille, jotka liittyvät Jumalan pappeuteen.¹²

Jokaisella virkailijalla ja jokaisella opettajalla, joka toimii tässä kirkossa jossakin pappeuden virassa, on pyhä vastuu pitää tuo pappeuskutsumus kunniassa. Me jokainen olemme vastuussa toisten hyvinvoinnista ja kasvusta ja kehityksestä. Me emme elä ainoastaan itsellemme. Jos aiomme pitää kutsumuksemme kunniassa, emme voi elää vain itsellemme.¹³

Monet miehet näyttävät ajattelevan, että koska heidät on asetettu, heillä on pappeus ja he voivat käyttää sitä haluamallaan tavalla ikuisesti. Heistä tuntuu, että he voivat rikkoa liittoja ja käskyjä silloin tällöin ja tehdä syntiä tavalla tai toisella ja että heillä silti on pappeuden voima ja että Jumala vahvistaa sen, mitä he puhuvat Hänen pyhässä nimessään ja Lunastajan nimessä. Asia muuttuu tällöin pilkkaamiseksi, ja uskon, että niin toimiessaan he lausuvat Herran nimen turhaan. He häpäisevät Hänen rakkaan Poikansa nimen. He halventavat sitä pyhää lahjaa, joka annettiin asettamisen kautta, ja sitä valtuutta, jonka he ovat menettäneet rikkomuksensa vuoksi. – –

Korotan varoituksen äänen kaikille, sekä pojille että miehille, karttaa syntiä. Rikkomus ei ole sovitettavissa yhteen jumalallisen valtuuden kanssa. Välttäkää pornografiaa kuin ruttoa. Välttäkää kaikenasteisia sukupuolisyntejä. Karttakaa epärehellisyyttä ja petosta. Pyydän teitä pidättäytymään kaikesta ylpeydestä tai turhamaisesta kunnianhimosta. Pyydän teitä tarkkailemaan itseänne varmistuaksenne, että ette pyri vallitsemaan tai pakottamaan vaimoanne tai lapsianne – –.

Olen varma siitä, ettei taivaallinen Isämme ole tyytyväinen yhteenkään sellaiseen mieheen tai poikaan, joka ottaa vastaan asettamisen ja sitten antautuu pahuuteen. Samalla kun mies ottaa vastaan asettamisen, hän vannoo valan ja tekee liiton Jumalansa kanssa.¹⁴

Yksikään mies, olipa hän nuori tai vanhempi, ei elä pappeuden tasovaatimusten mukaan, jos hän vähättelee tai halventaa naisia, jos hän ei osoita siinä määrin arvostusta Jumalan tyttärille kuin taivaallinen Isämme haluaisi heille osoitettavan.¹⁵

Olkaamme hyviä aviomiehiä ja isiä. Kuka tahansa mies, joka on oman kotinsa tyranni, on kelvoton pitämään hallussaan pappeutta. Hän ei voi olla sopiva välikappale Herran käsissä, kun hän ei osoita kunnioitusta ja ystävällisyyttä ja rakkautta valitsemaansa kumppania kohtaan. Niin ikään kuka tahansa mies, joka on huono esimerkki lapsilleen, joka ei pysty hillitsemään itseään tai joka syyllistyy epärehellisiin tai moraalittomiin tekoihin, tulee huomaamaan, että hänen pappeutensa voima on tehty tyhjäksi.¹⁶

Valitsemanne vaimo on oleva tasavertainen kumppaninne. – – Vaimo ei ole teidän palvelijanne eikä orjanne eikä mitään sen kaltaista. Kuinka traaginen ja kertakaikkisen vastenmielinen ilmiö on vaimon pahoinpitely. Jokainen tämän kirkon mies, joka pahoinpitelee vaimoaan, joka kohtelee häntä halveksien, joka loukkaa häntä, joka vallitsee häntä vääryydellä, on kelvoton pappeuteen. Vaikka hänet on kenties asetettu, taivaat vetäytyvät pois, Herran Henki tulee murheelliseksi, ja siihen päättyy tämän miehen pappeuden valtuus. Jokainen mies, joka syyllistyy tällaiseen käytökseen, on kelvoton pitämään hallussaan temppelisuositusta. – –

Jos ääneni kuuluvilla on yksikin, joka on syyllistynyt tällaiseen käytökseen, pyydän häntä tekemään parannuksen. Polvistu ja pyydä, että Herra antaa sinulle anteeksi. Rukoile Häneltä voimaa hillitä kielesi ja kova kätesi. Pyydä anteeksi vaimoltasi ja lapsiltasi. – –

Olen varma, että kun me seisomme Jumalan tuomioistuimen edessä, siellä ei juurikaan mainita, miten paljon rikkauksia keräsimme elämässä tai mitään saamiamme kunnianosoituksia. Mutta siellä esitetään syvällisiä kysymyksiä perhesuhteistamme. Ja olen vakuuttunut siitä, että vain ne, jotka ovat vaeltaneet halki elämän rakastaen ja kunnioittaen ja arvostaen puolisoaan ja lapsiaan, saavat kuulla iankaikkiselta tuomariltamme sanat: ”Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Tule herrasi ilojuhlaan!” (Matt. 25:21.)¹⁷

Olen varma, että Herran tarkoituksen mukaan pappeuskoorumin tulee olla paljon enemmän kuin teologian oppitunti sunnuntaiaamuisin. Tietenkin hengellisyyden kasvattaminen ja todistuksen vahvistaminen tehokkaan evankeliumin opetuksen avulla on tärkeä pappeusvastuu. Mutta tämä on ainoastaan osa koorumin toimintaa. Jokaisen pappeuskoorumin täytyy merkitä toimivaa veljeyttä jokaiselle jäsenelle, jotta sen tarkoitus voitaisiin toteuttaa. – –

Pappeuskoorumi on Herran järjestö kirkon miehiä varten, aivan kuten Apuyhdistys on Herran järjestö kirkon naisille. Kummankin velvollisuuksiin kuuluu olemassaolonsa luonteen mukaisesti puutteenalaisten auttaminen.

Kun Apuyhdistys järjestettiin, profeetta Joseph sanoi yhdistyksen naisista: ”He rientävät muukalaisen avuksi, valelevat öljyä ja viiniä ahdingossa olevan haavoitettuun sydämeen, kuivaavat orvon kyyneleet ja ilahduttavat lesken sydäntä” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 472). Toivoisin, että samaa voitaisiin sanoa pappeuden veljistä.

Se on oleva ihmeellinen päivä, – – kun pappeuskoorumeistamme tulee voiman ankkuri jokaiselle siihen kuuluvalle miehelle, kun jokainen tällainen mies pystyy soveliaasti sanomaan: ”Minä olen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon pappeuskoorumin jäsen. Minä olen valmis auttamaan veljiäni kaikissa heidän tarpeissaan aivan kuten olen varma siitä, että he ovat valmiit auttamaan minua minun tarpeissani. Tekemällä yhdessä työtä me kasvamme hengellisesti Jumalan poikina liitossa Hänen kanssaan. Tekemällä yhdessä työtä me voimme kestää ilman hämmennystä ja ilman pelkoa jokaisen vastoinkäymisen, joka meitä saattaa kohdata, olkoon se sitten taloudellista, sosiaalista tai hengellistä laatua.”¹⁸

Kuva

ward council meeting

On totta, että miehillä on pappeus. Mutta vaimoni on minun kumppanini. Tässä kirkossa mies ei kulje vaimonsa edellä eikä takana vaan hänen rinnallaan. He ovat tasavertaisia tässä elämän suuressa yrityksessä.¹⁹

Tämän kirkon naisissa on voimaa ja suuria kykyjä. Heissä on johtajuutta ja määrätietoisuutta, tiettyä itsenäisyyden henkeä ja samalla suurta tyytyväisyyttä siitä, että he ovat osa tätä Herran valtakuntaa ja työskentelevät käsi kädessä pappeudenhaltijoiden kanssa sen edistämiseksi.²⁰

Kiitän iankaikkista Isääni pyhän pappeuden palauttamisesta, niin että ”jokainen ihminen puhuisi Jumalan, Herran, nimittäin maailman Vapahtajan, nimessä” (OL 1:20). Olen nähnyt tuon pappeuden kauneuden ja ihmeen tämän ainutlaatuisen kirkon johtamisessa. Olen tuntenut sen voiman virtaavan kauttani sairaiden siunaamiseksi ja parantamiseksi. Olen nähnyt, kuinka se on ylevöittänyt nöyriä miehiä, jotka on kutsuttu suureen ja vakavaan vastuuseen. Olen nähnyt sen, kun he ovat puhuneet voimalla ja valtuudella korkeudesta ikään kuin Jumalan ääni olisi puhunut heidän kauttaan.

Kiitän Herraa siitä, että Hän on antanut minulle todistuksen evankeliumin kokonaisuudesta, sen laajuudesta ja syvyydestä. Sen tarkoituksena on olla siunauksena kaikille ajan sukupolvien pojille ja tyttärille – sekä eläville että kuolleille.²¹

• Käy läpi presidentti Hinckleyn osassa 1 olevat opetukset pappeuden palautuksesta. Mitkä kokemukset ovat auttaneet sinua saamaan todistuksen näistä totuuksista?

• Presidentti Hinckley opetti: ”Pyhällä pappeudella on valtuus johtaa Jumalan valtakunnan asioita maan päällä” (osa 2). Kuinka tämä totuus soveltuu vaarnoihin ja seurakuntiin? Entä koorumeihin? Entä Apuyhdistykseen? Kuinka pappeuden valtuus vahvistaa omaa palvelemistasi Jumalan valtakunnassa?

• Käy osasta 3 läpi siunaukset, joita me kaikki voimme saada pappeuden kautta. Millä tavoin olet kokenut pappeuden voiman ja siunauksia?

• Mitä me voimme oppia presidentti Hinckleyn opetusten perusteella siitä, mitä eroa on pappeuden valtuudella ja pappeuden voimalla? (Ks. osa 4.) Mitä mielestäsi tarkoittaa se, että pappeudenhaltija on uskollinen sille, mikä hänessä on kaikkein parasta? Miksi pappeudenhaltijat eivät saa elää vain itselleen?

• Mikä tekee sinuun vaikutuksen osassa 5 olevissa presidentti Hinckleyn kuvauksissa pappeuskoorumeista ja Apuyhdistyksestä? Mitä me voimme tehdä omassa seurakunnassamme noudattaaksemme hänen neuvojaan?

• Miksi miesten ja naisten pitää tehdä yhdessä työtä tasavertaisina toteuttaakseen Herran työtä? (Ks. osa 6.)

Hepr. 5:1–4; 1. Nefi 14:12–14; Alma 13:1–9; OL 84:33–44; 88:133; 112:30–32

”Esitä kysymyksiä, joihin oppijoiden on etsittävä vastaukset pyhistä kirjoituksista ja myöhempien aikojen profeettojen opetuksista” (Opettaminen, kutsumuksista suurin, 2000, s. 62).