Luku 8

Me turvaamme Kristukseen

”Me uskomme Kristukseen. Me opetamme Kristuksesta. Me turvaamme Kristukseen. Hän on meidän Lunastajamme, meidän Herramme ja meidän Vapahtajamme.”

Gordon B. Hinckleyn elämänvaiheita

Huhtikuun 1975 yleiskonferenssissa vanhin Gordon B. Hinckley, silloinen kahdentoista apostolin koorumin jäsen, kertoi seuraavan kokemuksen:

”Järjestimme hiljattain avoimien ovien tilaisuuden [Mesassa] Arizonan temppelissä. Rakennuksen täydellisen korjauksen jälkeen lähes neljännesmiljoona ihmistä näki sen kauniin sisustan. Ensimmäisenä avointen ovien päivänä sinne kutsuttiin erityisvieraina muita uskontokuntia edustavia kirkonmiehiä, ja sadat ottivat kutsun vastaan. Sain etuoikeuden puhua heille ja vastata heidän kysymyksiinsä kiertokäyntien päätyttyä. Sanoin heille, että vastaisimme mielellämme heidän mahdollisiin kysymyksiinsä. Monia esitettiin. Niiden joukossa oli kysymys, jonka esittäjänä oli eräs protestanttipappi.

Hän sanoi: ’Olen kiertänyt kaikkialla tässä rakennuksessa, tässä temppelissä, jonka pääoven yläpuolella on Jeesuksen Kristuksen nimi, mutta missään en ole nähnyt esillä ristiä, kristinuskon vertauskuvaa. Olen katsellut rakennuksianne muuallakin ja huomannut aina ristin puuttumisen. Miksi on näin, kun te sanotte uskovanne Jeesukseen Kristukseen?’

Minä vastasin: ’En halua loukata ketään kristityistä virkaveljistäni, jotka käyttävät ristiä katedraaliensa torneissa ja kappeleidensa alttareilla, jotka kantavat sitä messupuvuissaan ja painavat sen kirjoihinsa ja muuhun kirjallisuuteen. Mutta meille risti on vertauskuva kuolevasta Kristuksesta, kun taas sanomamme on julistus elävästä Kristuksesta.’

Silloin hän kysyi: ’Jos ette käytä ristiä, niin mikä on uskontonne vertauskuva?’

Vastasin, että jäsentemme elämästä täytyy tulla uskomme ainoa mielekäs ilmentymä ja itse asiassa siten hartaudenharjoituksemme vertauskuva. – –

Ei mikään merkki, ei taideteos, ei minkään muotoinen esine riitä ilmentämään elävän Kristuksen kirkkautta ja ihmettä. Hän kertoi meille, mikä tuon vertauskuvan tulisi olla, kun Hän sanoi: ’Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni’ (Joh. 14:15).

Hänen seuraajinaan me emme voi tehdä mitään alhaista tai halpamaista tai kiittämätöntä tahraamatta samalla Hänen kuvaansa. Emmekä me voi tehdä hyvää, laupiasta ja aulista tekoa kirkastamatta samalla vertauskuvaa Hänestä, jonka nimen me olemme ottaneet päällemme.

Siksipä elämämme täytyy merkityksellisesti ilmentää julistustamme elävästä Kristuksesta, elävän Jumalan iankaikkisesta Pojasta, ja siitä täytyy tulla sen vertauskuva.

Se on niin yksinkertaista, veljeni ja sisareni, ja niin syvällistä, ja meidän olisi parasta olla koskaan unohtamatta sitä.”¹

”Ehdoton perusta uskollemme on todistuksemme siitä, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika. – – Hän on nimeään kantavan kirkon – – kulmakivi.”

Gordon B. Hinckleyn opetuksia

Jeesus Kristus on elävän Jumalan elävä Poika.

Ehdoton perusta uskollemme on todistuksemme siitä, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika. – – Hän on nimeään kantavan kirkon – – kulmakivi.²

Me uskomme Kristukseen. Me opetamme Kristuksesta. Me turvaamme Kristukseen. Hän on meidän Lunastajamme, meidän Herramme ja meidän Vapahtajamme.³

Maanpäällinen palvelutyö

Hän, joka oli Jumalan Poika, ainosyntyinen Poika, lähti Isänsä selestisiltä asuinsijoilta pukeutuakseen kuolevaisuuteen. Enkelit lauloivat Hänen syntyessään, ja tietäjät tulivat tuomaan lahjoja. Hän varttui muiden Galilean Nasaretin poikien tavoin. Siellä Hänelle ”karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi” Häntä (Luuk. 2:52).

Hän kävi 12-vuotiaana Marian ja Joosefin kanssa Jerusalemissa. Kotimatkalla he kadottivat Hänet. He palasivat Jerusalemiin ja löysivät Hänet temppelistä keskustelemasta opettajien kanssa. Kun Maria nuhteli Häntä siitä, ettei Hän ollut heidän mukanaan, Hän vastasi: ”Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?” (Luuk. 2:49.) Hänen sanansa olivat enne Hänen tulevasta palvelutyöstään.

Tuo palvelutyö alkoi siitä, kun Hänen serkkunsa Johannes kastoi Hänet Jordanissa. Kun Hän nousi vedestä, Pyhä Henki laskeutui Hänen päällensä kyyhkysen muodossa ja Hänen Isänsä äänen kuultiin sanovan: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt” (Matt. 3:17). Tuo julistus vahvisti Hänen jumalallisuutensa.

Hän paastosi 40 päivää, ja Häntä kiusasi Perkele, joka halusi riistää Häneltä Hänen tehtävänsä, jonka Jumala oli Hänelle antanut. Hän vastasi vastustajan kehotukseen: ”Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi” (Matt. 4:7) julistaen taaskin olevansa Hänen jumalallinen Poikansa.

Hän vaelsi Palestiinan tomuisia teitä. Hänellä ei ollut kotia, jota olisi voinut kutsua omakseen, eikä paikkaa, mihin päänsä kallistaisi. Hänen sanomansa oli rauhan evankeliumi. Hän opetti anteliaisuutta ja rakkautta. ”Jos joku yrittää oikeutta käymällä viedä sinulta paidan, anna hänelle viittasikin” (Matt. 5:40).

Hän opetti vertauksin. Hän suoritti ihmetekoja, joiden kaltaisia ei ollut tehty milloinkaan ennen eikä ole tehty sen jälkeen. Hän paransi kauan sairastaneita. Hän saattoi sokeat näkemään, kuurot kuulemaan, rammat kävelemään. Hän herätti kuolleita, ja he elivät jälleen ylistääkseen Häntä. Sellaista ei varmastikaan kukaan ollut ennen tehnyt.

Muutama seurasi Häntä, mutta useimmat vihasivat Häntä. Hän puhui lainopettajista ja fariseuksista kalkilla valkaistujen hautojen kaltaisina teeskentelijöinä. He juonittelivat Häntä vastaan. Hän ajoi rahanvaihtajat pois Herran huoneesta. Epäilemättä he liittyivät niihin, jotka suunnittelivat tuhoavansa Hänet. Mutta se ei Häntä estänyt. ”Hän kulki ympäri maata [ja] teki hyvää” (Ap. t. 10:38).

Eikö kaikki tämä riittänyt tekemään Hänen muistostaan kuolematonta? Eikö se riittänyt siihen, että Hänen nimensä olisi luettu niiden suurten miesten nimien joukkoon ja jopa yläpuolelle, jotka ovat vaeltaneet maan päällä ja jotka on muistettu sanoistaan ja teoistaan? Varmastikin Hänen olisi katsottu kuuluvan kaikkien aikojen suurten profeettojen joukkoon.

Mutta kaikki tämä ei riittänyt Kaikkivaltiaan Pojalle. Se oli vasta alkuna kaikelle suurelle, mitä oli tuleva. Se tuli oudolla ja kauhealla tavalla.⁴

Vangitseminen, ristiinnaulitseminen ja kuolema

Hänet kavallettiin, vangittiin, tuomittiin kuolemaan, menehtymään hirvittävän tuskallisella tavalla ristiinnaulittuna. Hänen elävä ruumiinsa naulittiin puiseen ristiin. Hän kärsi sanoin kuvaamatonta tuskaa Hänen elinvoimansa ehtyessä vähitellen. Kun Hän vielä hengitti, Hän huusi: ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.” (Luuk. 23:24.)

Maa järisi, kun Hän antoi henkensä. Kaiken sen nähnyt sadanpäällikkö julisti vakaasti: ”Tämä oli todella Jumalan Poika!” (Matt. 27:54.)

Ne, jotka rakastivat Häntä, ottivat Hänen ruumiinsa ristiltä. He käärivät sen pellavavaatteeseen ja panivat sen uuteen hautaan. – –

Hänen ystävänsä varmastikin itkivät. Apostolit, joita Hän rakasti ja jotka Hän oli kutsunut jumalallisuutensa todistajiksi, itkivät. Häntä rakastaneet naiset itkivät. Kukaan ei ollut ymmärtänyt, mitä Hän oli sanonut nousemisesta kolmantena päivänä. Kuinka he olisivat voineet ymmärtää? Sellaista ei ollut tapahtunut koskaan ennen. Se oli täysin ennenkuulumatonta. Se oli uskomatonta, jopa heillekin.

Heidän on täytynyt tuntea itsensä hirveällä tavalla hyljätyiksi, toivottomiksi ja onnettomiksi, kun he ajattelivat, että heidän Herransa oli otettu heiltä kuolemassa.⁵

Ylösnousemus

Mutta se ei ollut kaiken loppu. Kolmannen päivän aamuna Magdalan Maria ja se toinen Maria palasivat haudalle. Heidän suureksi hämmästyksekseen kivi oli vieritetty pois ja hauta oli auki. He katsoivat sisään. Kaksi valkoisiin pukeutunutta olentoa istui haudan molemmin puolin. Heille ilmestyi enkeli, joka sanoi: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta?

Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa:

– – ’Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.’” (Luuk. 24:5–7.)

Näistä yksinkertaisista sanoista – ”Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista” – on tullut kaiken kirjallisuuden syvällisin lausuma. Nuo sanat ovat tyhjän haudan julistus. Ne täyttivät kaiken, mitä Hän oli puhunut ylösnousemuksesta. Ne ovat voitokas vastaus kysymykseen, joka kohtaa jokaista ihmistä, joka koskaan on syntynyt maan päälle.

”Hänen sanomansa oli rauhan evankeliumi. Hän opetti anteliaisuutta ja rakkautta.”

Ylösnoussut Herra puhui Marialle, ja tämä vastasi. Hän ei ollut ilmestys. Se ei ollut kuviteltua. Hän oli todellinen, yhtä todellinen kuin Hän oli ollut eläessään kuolevaisuudessa. Hän ei sallinut Marian koskettaa itseään. Hän ei ollut vielä noussut Isänsä luokse taivaaseen. Se tapahtuisi pian. Kuinka suurenmoinen jälleennäkeminen se varmastikin oli, kun Hän pääsi Isän syleilyyn, Isän, joka rakasti Häntä ja joka oli varmasti myös itkenyt Hänen tähtensä Hänen tuskanhetkinään.

Myöhemmin Hän ilmestyi kahdelle miehelle Emmauksen tiellä. Hän keskusteli heidän kanssaan ja söi heidän kanssaan. Hän tapasi apostolinsa suljettujen ovien takana ja opetti heitä. Tuomas ei ollut läsnä ensimmäisellä kerralla. Toisella kerralla Herra pyysi häntä tunnustelemaan Hänen käsiään ja kylkeään. Suuren ihmetyksen vallassa Tuomas huudahti: ”Minun Herrani ja Jumalani!” (Joh. 20:28.) Hän puhui viidensadan kanssa toisella kertaa. – –

Ja on vielä yksi todistaja. Tämä Raamatun kumppani Mormonin kirja todistaa, ettei Hän ilmestynyt ainoastaan Vanhan maailman asukkaille vaan myös Uuden. Sillä eikö Hän ollutkin kerran julistanut: ”Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.” (Joh. 10:16.)

Hän ilmestyi tämän pallonpuoliskon asukkaille ylösnousemuksensa jälkeen. Kun Hän laskeutui taivaan pilvien läpi, Jumalan, iankaikkisen Isän, äänen kuultiin jälleen julistavan juhlallisesti: ”Nähkää minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt, jossa minä olen kirkastanut nimeni – kuulkaa häntä” (3. Nefi 11:7). – –

Ja ellei kaikki tämä riitä, on olemassa tämän taloudenhoitokauden suuren profeetan Joseph Smithin todistus, luja, varma ja yksiselitteinen. Ollessaan poika hän meni metsään rukoilemaan pyytääkseen valoa ja ymmärrystä. Ja siellä hänen eteensä ilmestyivät kaksi Persoonaa, joiden hohdetta ja kirkkautta on mahdoton kuvata ja jotka seisoivat hänen yläpuolellaan ilmassa. Toinen heistä puhui hänelle ”kutsuen [häntä] nimeltä ja sanoi osoittaen toista: Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!” (JS–H 17.)

Tämä sama Joseph julisti myöhemmin: ”Me näimme Pojan kirkkauden Isän oikealla puolella ja saimme hänen täyteydestään – –.

Ja nyt, niiden monien todistusten jälkeen, jotka hänestä on annettu, tämän todistuksen, kaikista uusimman, me annamme hänestä, että hän elää!” (OL 76:20–22.)⁶

Kaikille niille, joilla kenties on epäilyksiä, toistan Tuomaalle lausutut sanat hänen tunnustellessaan Herran haavoitettuja käsiä: ”Älä ole epäuskoinen, vaan usko!” [Joh. 20:27.] Uskokaa Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan, joka on kaikkein suurin [hahmo] ajassa ja iankaikkisuudessa. Uskokaa, että Hänen vertaansa vailla oleva elämänsä ulottui aikaan ennen maailman muovaamista. Uskokaa, että Hän loi tämän maan, jonka päällä me asumme. Uskokaa, että Hän oli Vanhan testamentin Jehova, että Hän oli Uuden testamentin Messias, että Hän kuoli ja nousi ylös, että Hän kävi läntisellä pallonpuoliskolla ja opetti ihmisiä täällä, että Hän saattoi alulle tämän viimeisen evankeliumin taloudenhoitokauden ja että Hän elää ja on elävän Jumalan elävä Poika, meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme.⁷

Jokainen meistä voi tietää, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika ja maailman Vapahtaja, joka on noussut haudasta.

Ihmisten uskosta käydään taistelua, mutta rajalinjoja ei ole aina – – vedetty selkeästi, sillä jopa kristinuskon voimien keskuudessa on joitakuita, jotka haluaisivat hävittää Kristuksen jumalallisuuden, vaikka he puhuvat Hänen nimessään. Heistä ei kenties välitettäisi, elleivät heidän äänensä olisi niin vietteleviä, ellei heidän vaikutuksensa olisi niin kauaskantoista, ellei heidän järkeilynsä olisi niin hienovaraisen taitavaa.

– – Väkijoukot kokoontuvat tuhansille kukkuloille ottamaan vastaan pääsiäispäivän sarastuksen ja muistuttamaan itseään Kristuksen kertomuksesta, Hänen, jonka ylösnousemusta he juhlivat. Kielellä, joka on sekä kaunista että toiveikasta, monien uskontokuntien saarnaajat kertovat tyhjän haudan tarinaa. Heille – ja teille – minä esitän kysymyksen: ”Uskotteko todella siihen?”

Uskotteko todella, että Jeesus on Jumalan Poika, Isän kirjaimellinen jälkeläinen?

Uskotteko, että Jumalan, iankaikkisen Isän, äänen kuultiin Jordanin vesien yllä julistavan: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt” (Matt. 3:17)?

Uskotteko, että tämä sama Jeesus teki ihmeitä, paransi sairaita, teki vaivaiset terveiksi, antoi elämän kuolleille?

Uskotteko, että kuoltuaan Golgatan kukkulalla ja tultuaan haudatuksi Joosefin hautaan Hän tuli sieltä elävänä kolmantena päivänä?

Uskotteko todella, että Hän elää edelleen – todellisena, elävänä persoonana – ja että Hän tulee jälleen, kuten enkelit lupasivat silloin, kun Hän nousi taivaaseen?

Uskotteko todella nämä asiat? Jos uskotte, niin kuulutte siihen kutistuvaan joukkoon kirjaimellisesti uskovia, joille filosofit yhä enenevässä määrin hymyilevät, joita tietyt opettajat yhä enenevässä määrin pilkkaavat ja joita eri uskontokuntien pappien ja vaikutusvaltaisten teologien kasvava joukko pitää yhä enenevässä määrin ”vanhanaikaisina”.

– – Näiden älykköjen silmissä nämä ovat myyttejä – Jeesuksen syntymä Jumalan Poikana, josta enkelit lauloivat Juudean tasangoilla, ihmeiden tekijä, joka paransi sairaat ja herätti kuolleet eloon, Kristuksen ylösnousemus haudasta, taivaaseennouseminen ja luvattu paluu.

Nämä nykyajan teologit riistävät Häneltä Hänen jumalallisuutensa ja ihmettelevät sitten, miksi ihmiset eivät palvo Häntä.

Ylösnoussut Vapahtaja kulki kahden miehen kanssa Emmauksen tiellä.

Nämä ovelat oppineet ovat ottaneet Jeesukselta jumaluuden viitan ja ovat jättäneet jäljelle vain ihmisen. He ovat yrittäneet sovittaa Hänet omaan kapea-alaiseen ajatteluunsa. He ovat ryöstäneet Häneltä Hänen osansa Jumalan Poikana ja ovat vieneet maailmalta sen laillisen Kuninkaan. – –

Todistamme vakaasti, ettei Jumala ole kuollut, paitsi jos Häntä tarkastellaan elottomana tulkintana. – –

Tarvitaan jotakin enemmän kuin järkeen turvautuvaa uskomista. Tarvitaan ymmärrystä Hänen ainutlaatuisesta ja korvaamattomasta asemastaan jumalallisena Lunastajana sekä haltioitumista Hänestä ja Hänen sanomastaan Jumalan Poikana.

Tuo ymmärrys ja tuo haltioituminen ovat tarjolla kaikille, jotka maksavat sen hinnan. Ne eivät ole ristiriidassa korkeamman koulutuksen kanssa, mutta niitä ei saa pelkästään lukemalla filosofiaa. Ei, ne saadaan yksinkertaisemman tapahtumasarjan avulla. Sitä, mikä on Jumalan, voi ymmärtää vain Jumalan Hengen avulla. (Ks. 1. Kor. 2:11.) Niin julistetaan ilmoituksen sanassa.

Se, että saa ymmärrystä ja innon seurata Herraa, tulee seuraavien yksinkertaisten sääntöjen noudattamisesta. – – Haluaisin ehdottaa kolmea asiaa, jotka ovat olennaisia käsitteinä, miltei kuluneita toistuvuudessaan, mutta perustavaa laatua olevia toteutettuina ja tuloksiltaan hedelmällisiä. – –

Ensimmäinen on lukea – lukea Herran sanaa. – – Lukekaa esimerkiksi Johanneksen evankeliumi alusta loppuun. Antakaa Herran itsensä puhua teille, sillä Hänen sanojensa myötä tulee hiljainen vakaumus, joka tekee Hänen arvostelijoidensa sanoista merkityksettömiä. Lukekaa myös Uuden maailman todistus, Mormonin kirja, joka on tuotu esiin todistuksena siitä, ”että Jeesus on Kristus, iankaikkinen Jumala, joka ilmoittaa itsensä kaikille kansoille” (Mormonin kirjan nimisivu).

Seuraava on palvella – palvella Herran työssä. – – Kristuksen asia ei tarvitse teidän epäilyksiänne. Se tarvitsee teidän voimaanne, aikaanne ja kykyjänne, ja kun käytätte niitä palvelemiseen, uskonne vahvistuu ja epäilyksenne hiipuvat. – –

Kolmas on rukoilla. Puhukaa taivaallisen Isänne kanssa Hänen rakkaan Poikansa nimessä. Katso, Hän sanoo, ”minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.” (Ilm. 3:20.)

Tämä on Hänen kutsunsa, ja lupaus on varma. On epätodennäköistä, että kuulette ääniä taivaasta, mutta taivaasta tulee vakuutus, joka on levollinen ja varma. – –

Kaiken filosofisen hämmennyksen, niin sanotun korkeamman kritiikin ja kielteisen teologian läpi loistaa Pyhän Hengen antama todistus, että Jeesus on todellakin Jumalan Poika, joka syntyi lihassa, maailman Lunastaja, joka nousi ylös haudasta, Herra, joka tulee hallitsemaan kuningasten Kuninkaana. Teidän on mahdollista tietää se. Teidän velvollisuutenne on ottaa se selville.⁸

Meidän on kysyttävä jatkuvasti itseltämme: ”Mitä me sitten teemme Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?”

Kysyn uudelleen niin kuin Pontius Pilatus kysyi kaksituhatta vuotta sitten: ”Mitä minä sitten teen Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?” (Matt. 27:22.) Meidän on tosiaankin kysyttävä jatkuvasti itseltämme: ”Mitä me sitten teemme Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?” Miten me suhtaudumme Hänen opetuksiinsa ja kuinka voimme tehdä niistä erottamattoman osan elämäämme? – –

”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29.) Kuinka surkeaa elämämme olisikaan ilman Hänen opetustensa ja verrattoman esimerkkinsä vaikutusta. Opetukset toisen posken kääntämisestä, toisen virstan kulkemisesta, tuhlaajapojan paluusta ja monet muut vertaansa vailla olevat opetukset ovat säilyneet kautta aikojen ja synnyttäneet ystävällisyyttä ja armeliaisuutta ihmisten epäinhimillisyyden keskelle.

Siellä, mistä Kristus karkotetaan, vallitsee raakuus. Siellä, missä Kristus tunnustetaan ja Hänen opetuksiaan seurataan, vallitsee hyväsydämisyys ja pitkämielisyys.

Mitä meidän sitten on tehtävä Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi? ”Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen.” (Miika 6:8.)

”Sen tähden minä sanon teille, että teidän tulee antaa anteeksi toinen toisellenne; sillä se, joka ei anna veljelleen anteeksi hänen rikkomuksiaan, seisoo tuomittuna Herran edessä; sillä hänelle jää suurempi synti” (OL 64:9). – –

Mitä meidän sitten on tehtävä Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi? ”Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.” (Matt. 25:35–36.) – –

Mitä meidän sitten on tehtävä Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?

Oppikaa tuntemaan Hänet. Tutkikaa pyhiä kirjoituksia, sillä ne juuri todistavat Hänestä. Pohtikaa Hänen elämänsä ja tehtävänsä ihmeellisyyttä. Yrittäkää vähän uutterammin seurata Hänen esimerkkiään ja noudattaa Hänen opetuksiaan.⁹

Me turvaamme Jeesukseen Kristukseen pelastuksemme kalliona, voimanamme, lohtunamme ja uskomme keskipisteenä.

Me emme tiedä, mitä on edessämme. Me emme tiedä, mitä tulevat päivät tuovat tullessaan. Me elämme epävarmuuden maailmassa. Jotkut saavuttavat jotakin suurta. Toiset kokevat pettymyksiä. Toisilla on paljon riemua ja iloa, hyvää terveyttä ja mukavaa elämää. Toisilla kenties sairautta ja runsain määrin murhetta. Me emme tiedä. Mutta yhden asian tiedämme. Taivaalla olevan Pohjantähden tavoin, siitä riippumatta, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, on olemassa maailman Lunastaja, Jumalan Poika, varmana ja luotettavana kuolemattoman elämämme ankkurina. Hän on pelastuksemme kallio, voimamme, lohtumme, uskomme todellinen keskipiste.

Auringonpaisteessa ja varjossa me turvaamme Häneen, ja Hän on valmiina rohkaisemaan meitä ja suomaan meille hymynsä.¹⁰

Mä tiedän, että elää Hän,
Mun kallis Vapahtajani,
Hän, Herra yli kuoleman,
Hän, Valtias ja sankari.

Hän, uskon varma kallio,
Hän, ainut toivo ihmisten,
Tienviitta eloon parempaan,
Kointähti yössä kuolleiden.

Oi, suothan Henkes lohduksein
Ja rauhan, Sinun rauhasi.
Suo voimaa käydä pitkä tie
Iankaikkisuuteen luoksesi.11

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Kysymyksiä

Käy läpi presidentti Hinckleyn todistus osasta 1 ja pohdi rauhassa omaa todistustasi Jeesuksesta Kristuksesta. Miksi olet kiitollinen Vapahtajan palvelutyöstä ja sovituksesta? Mitkä kertomukset ja opetukset Vapahtajan elämästä ovat erityisen merkityksellisiä sinulle?
Esitä itsellesi jokainen osassa 2 oleva kysymys. Kuinka vastauksesi vaikuttavat jokapäiväiseen elämääsi? Käy tästä samasta osasta läpi presidentti Hinckleyn kolme yksinkertaista sääntöä ymmärryksen saamiseksi siitä, mikä on Jumalasta. Kuinka nämä periaatteet ovat auttaneet sinua syventämään hengellistä ymmärrystäsi?
Presidentti Hinckley kysyi toistuvasti: ”Mitä me sitten teemme Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?” (Osa 3.) Mitä me voimme oppia hänen vastauksistaan? Mieti, miten itse vastaisit tähän kysymykseen. Kuinka elämäsi saattaisi olla erilaista, jos et tietäisi Vapahtajan opetuksista ja esimerkistä?
Presidentti Hinckley tähdensi, että Jeesus Kristus on ankkurimme epävarmuuden maailmassa (ks. osa 4). Milloin olet tuntenut Vapahtajan voiman ja lohdun avuntarpeen aikana? Pohdi kutakin säettä presidentti Hinckleyn kirjoittamassa laulussa, joka on osassa 4. Millä tavoin Kristus on ”ainut toivo ihmisten”? Kuinka Hän on ”tienviitta eloon parempaan”?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

Luuk. 24:36–39; Joh. 1:1–14; Ap. t. 4:10–12; 2. Nefi 2:8; 25:26; Alma 5:48; OL 110:3–4

Tutkimisen avuksi

”Suunnittele sellaista opiskelutoimintaa, joka vahvistaa uskoasi Vapahtajaan” (Saarnatkaa minun evankeliumiani, 2005, s. 22). Kun opiskelet, voisit esimerkiksi esittää itsellesi seuraavankaltaisia kysymyksiä: Kuinka nämä opetukset voisivat auttaa minua ymmärtämään paremmin Jeesuksen Kristuksen sovitusta? Kuinka nämä opetukset voivat auttaa minua tulemaan enemmän Vapahtajan kaltaiseksi?