”Minä en pyri toteuttamaan omaa tahtoani, vaan lähettäjäni tahdon”

On olemassa reitti, jota miehet ja naiset voivat noudattaa ja joka varmasti johtaa perille. Mitä pettymyksiä saattaa sitten tullakin tai mitä näennäisiä epäonnistumisia saattaa tapahtuakin, niin yleisellä tasolla ei todellisuudessa tapahdu mitään epäonnistumista. – – On ollut tilanteita, jolloin on näyttänyt aivan kuin kulkisimme taaksepäin. Niin on käynyt ainakin niiden mielestä, jotka eivät ole olleet täysin Jumalan mielen ja tahdon valaisemia. Kirkko on käynyt läpi joitakin hyvin merkillisiä kokemuksia, ja kansa on tehnyt suuria uhrauksia. – – Mutta olemme selviytyneet näistä uhrauksista, emmekä ole epäonnistuneet kansana. Miksi emme ole epäonnistuneet? Koska kansa kokonaisuutena on pitänyt mielensä kiinnittyneenä elämän tosiin periaatteisiin, ja he ovat täyttäneet velvollisuutensa. – – Kansalla yleisesti on ollut Herran Henki, ja he ovat noudattaneet sen ohjeita. Siksi ei ole tapahtunut mitään epäonnistumista. Niin voi olla myös yksilöiden kohdalla. Jokaiselle on olemassa reitti, jota voi noudattaa ja joka varmasti johtaa perille. Se pätee niin ajallisiin kuin hengellisiinkin asioihin. Herra on antanut meille avaimen näissä jakeissa, jotka olen lukenut Opin ja liittojen kirjasta:

”Ja jos teidän silmämääränänne on vain minun kunniani, koko teidän ruumiinne täytetään valolla, eikä teissä ole pimeyttä; ja se ruumis, joka on täynnä valoa, käsittää kaiken. Pyhittäytykää siis, jotta mielenne määränä on yksin Jumala.” [OL 88:67–68.]

Se on avain, jolla ihminen voi aina menestyä. Paavali sanoo:

”Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat.” [Fil. 3:14.]

Se on suuri tavoite, joka jokaisella myöhempien aikojen [pyhällä] pitäisi olla edessään jatkuvasti. Mikä on se palkinto? – – ”Kaikki, mitä minun Isälläni on, annetaan hänelle.” [OL 84:38.]

Eräässä tilanteessa Vapahtaja sanoi jotakin erityistä. Se on Johanneksen evankeliumin viidennessä luvussa ja kuuluu seuraavasti:

”Omin neuvoin minä en voi tehdä mitään” [Joh. 5:30].

On merkittävää, että Jumala, joka loi maailmat, joka tuli tänne puettuna lihaan, joka teki voimallisia ihmeitä ja uhrasi henkensä Golgatan kukkulalla ihmiskunnan pelastukseksi, sanoisi: ”Omin neuvoin minä en voi tehdä mitään.” Ja Hän jatkoi sanomalla:

”Minä tuomitsen sen mukaan mitä kuulen, ja tuomioni on oikea, sillä minä en pyri toteuttamaan omaa tahtoani, vaan lähettäjäni tahdon” [Joh. 5:30].

Ne ovat suurenmoiset sanat, ja niihin sisältyy paljon. Me haluamme, että meillä on tuo henki jokaisessa elämämme teossa ja jokaisessa asiassa, johon ryhdymme, olipa se ajallista tai hengellistä, sen sijaan että ajattelisimme itseämme. Meidän pitäisi pyrkiä oppimaan, kuinka meidän tulee käyttää ne rahat ja tiedot, jotka Jumala on antanut meille. Vastaus on yksinkertainen: Jumalan kunniaksi. Silmämääränämme pitäisi olla vain Jumalan kunnia. Sen vuoksi me jätimme edellisen elämän ja [tulimme] tähän elämään. Meidän tulee pyrkiä edistämään korkeimman Jumalan tarkoitusperiä ja tuntea kuten Jeesus tunsi: ”Omin neuvoin minä en voi tehdä mitään.” Siinä määrin kuin toimimme tänään ja huomenna, tällä viikolla ja ensi viikolla Jumalan tarkoitusperien mukaan ja silmämääränämme on vain Hänen kunniansa, me emme voi epäonnistua.² (Katso ehdotus 1 sivulla 159.)

Omin neuvoin emme voi tehdä mitään. Kuten Jeesus sanoi: ”Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika.” [Joh. 5:19.] Hän tuli tähän elämään tekemään Isänsä tahdon eikä omaa tahtoaan. Meillä pitäisi olla halua ja päättäväisyyttä tehdä samoin. Kun eteen tulee asioita, jotka vaativat meiltä ponnistelua, meidän tulee alistaa oma tahtomme Isän tahtoon ja tuntea halua kysyä: mikä on Isämme tahto, Hänen, jota olemme täällä maailmassa palvelemassa? Silloin jokainen tekemämme teko tulee onnistumaan. Emme kenties näe teon onnistumista tänään tai huomenna, mutta siitä huolimatta se johtaa menestymiseen.³

”Mutta Mooses sanoi Jumalalle: ’Mikä minä olen menemään faraon luo ja viemään israelilaiset pois Egyptistä?’” [2. Moos. 3:11.] – –

”Mooses sanoi Herralle: ’Mutta, Herra, minä en ole koskaan ollut hyvä puhuja enkä ole nytkään, vaikka sinä olet puhunut minulle. Minulla on hidas puhe ja kankea kieli.” [2. Moos. 4:10.] – –

Näemme näistä lukemistani kohdista, että Jumala kutsui Mooseksen suorittamaan tietyn työn. Mooses tunsi kyvyttömyytensä ja kelvottomuutensa tehdä se, mitä häneltä vaadittiin. Tehtävä oli liian suuri. Se oli luonteeltaan ja laadultaan liian syvällinen, ja siinä vaadittiin sellaista, mihin Mooses tunsi, ettei hänellä ollut voimia ja kykyjä, ja hän tunsi heikkoutensa ja pyysi Jumalaa etsimään muita. – – Hän vastusti sitä ajatuksissaan ja sanoi siksi Herralle tähän tapaan: Mitä erityistä minussa on, että minut pitäisi lähettää tekemään tämä suuri työ, sillä sen toteuttaminen sellaisin kyvyin, joita minulla on, on mahdotonta. – –

Tällaisia tunteita ja ajatuksia Mooseksella oli, ja hän toivoi saavansa Jumalan vakuuttuneeksi siitä. Niin on ollut alusta asti: kun Herra on kutsunut yksilöitä, he ovat tunteneet kyvyttömyytensä, ja niin on laita, kun vanhimpia kutsutaan puhumaan teille. Niin on laita vanhinten, jotka kutsutaan lähtemään maan kansojen keskuuteen evankeliumin lähettiläinä. He tuntevat riittämättömyytensä. He tuntevat vaillinaisuutensa. – –

Kun Jeremia kutsuttiin, hänestä tuntui samalta kuin Mooseksesta. Hän sanoi, että Herra oli kutsunut hänet profeetaksi paitsi Israelin huoneelle myös kaikille ympäröiville kansoille. Hän oli vain lapsi kuten Joseph Smith, kun Jumala ilmestyi hänelle ensimmäisen kerran. Joseph oli vasta 14-vuotias – oikeastaan vielä lapsi – ja tietämätön, mitä tuli maailman viisauteen ja oppiin. Samoin oli Jeremian laita, kun Jumala kutsui hänet. Hän sanoi: ”Minä olen vain lapsi. Kuinka voin suorittaa tämän suuren työn, jota vaadit minulta, ja täyttää nämä suuret velvollisuudet, jotka aiot laskea harteilleni?” Hän vastusti sydämessään ja mielessään ajatusta tämän suuren työn tekemisestä. Mutta Jumala sanoi hänelle – – hänen lohdukseen: ”Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin, minä valitsin sinut.” Hän sanoi tunteneensa Jeremian [kuolevaisuutta edeltävässä] henkimaailmassa ja tiesi tämän toteuttavan sen, mitä vaati häneltä: ”Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan, minä pyhitin sinut omakseni ja määräsin sinut kansojen profeetaksi.” [Jer. 1:5–6.] Jeremia ryhtyi työhön ja teki Kaikkivaltiaan voimalla sen, mitä Herra häneltä vaati. – –

Herra toimii hyvin eri tavoin kuin ihmiset. Hän menettelee toisin. Apostoli Paavali on sanonut niin. Hän on sanonut: ”Kun teidät kutsuttiin[,] teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, [mutta] mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään.” [1. Kor. 1:26–27.] Ja apostolit, jotka Jumala kutsui, jotka Jeesus, Jumalan Poika, kutsui ja joiden päälle Hän laski kätensä ja joille Hän antoi pappeutensa ja valtuutensa toteuttaa työtään, eivät olleet koulutettuja. He eivät ymmärtäneet tieteitä, heillä ei ollut korkeaa asemaa Juudeassa. He olivat köyhiä ja oppimattomia ja heidän ammattinsa elämässä olivat vaatimattomia. – – Mutta Herra onkin erilainen. Hänen kutsunsa ovat erilaisia kuin ihmisten esittämät kutsut. Ja ihmiset ovat yleensä hyvin [hämmentyneitä] siitä, mihin Jumala kutsuu heidät. Parhaat ja viisaimmatkin ovat usein [hämmentyneitä]. Mooses oli [hämmentynyt] sen suhteen, kuinka Herra tekisi hänet kykeneväksi suorittamaan sen, mitä häneltä vaadittiin, mutta häntä opastettiin siinä jälkeenpäin. Herra auttoi ja tuki häntä ihmeellisellä tavalla saaden hänen veljensä israelilaiset näkemään hänet suuren Jehovan tavoin. Mooses neuvotteli heidän kanssaan ja kertoi heille tehtävästään, ja viimein he myöntyivät. He hyväksyivät ja ottivat vastaan hänen neuvonsa ja ottivat hänet johtajakseen, ja hän toi heidät pois orjuuden maasta Egyptistä. Hän menestyi, ei oman viisautensa ansiosta, vaan hän antoi kaiken kunnian menestymisestään kaikkivaltiaalle Jumalalle, joka oli kutsunut hänet. Niin mekin teemme. – –

Riittää kenties, kun sanon, että Jumala on kutsunut meidät. Me emme saarnaa [paitsi] kun Jumala vaatii sitä. Israelin vanhimpien joukosta voidaan tuskin osoittaa miestä, joka ei olisi tuntenut riittämättömyyttä, kun hänet on kutsuttu saarnaamaan evankeliumia, täyttämään ne velvollisuudet ja velvoitteet, jotka siirtyvät hänelle. Olen pannut merkille, että jotkut parhaista puhujista, jotka milloinkaan ovat puhuneet tältä korokkeelta, ovat olleet peloissaan, kun heidät on kutsuttu, ja ovat tunteneet halua pyytää kuulijakunnan uskoa ja tukea. Ja he ovat astuneet esiin Jehovan voimassa ja julistaneet Hänen tahtoaan peläten ja vavisten, mutta he eivät ole puhuneet myöhempien aikojen pyhille sillä tavoin omalla voimallaan ja viisaudellaan. Vaikka heillä ei kenties koskaan ole ollut korkeakoulun käymisen etuja, niin silti he seisovat esillä – eivät omaan voimaansa luottaen vaan evankeliumin voimassa ja väkevyydessä.⁴

Me emme voi aina tehdä sitä, mitä haluaisimme tehdä, mutta meillä on voima tehdä se, mitä meidän tulee tehdä. Herra antaa meille voiman tehdä sen.⁵ (Katso ehdotus 2 sivulla 159.)

Sen, mitä teemme, me teemme Herran Israelin Jumalan nimessä, ja olemme auliita tunnustamaan Kaikkivaltiaan käden kaikessa, mitä teemme. Kun Mooses astui esiin miehenä, joka vapauttaisi Israelin lapset heidän Egyptin orjuudestaan, hän ei tullut yleisen vapauttajan elkein vaan hän toimi Herran Israelin Jumalan nimessä, jolta hän oli saanut käskyn vapauttaa heidät voimalla ja valtuudella, jotka hän oli saanut Jumalalta. Ja siitä hetkestä, kun hän ilmaantui heidän eteensä tässä ominaisuudessa, aina siihen asti, kun hän oli saanut päätökseen työnsä, hän toimi Herran nimessä ja Hänen kauttaan, ei omasta voimastaan tai nerokkuudestaan eikä siksi, että hänellä olisi ollut enemmän älyä kuin muulla ihmiskunnalla. Herra ilmestyi hänelle palavassa pensaassa ja käski hänen lähteä suorittamaan tietty työ, joka koski suuren kansan rauhaa, onnea ja pelastusta, ja sen menestyminen ja onnistuminen riippui siitä, että hän menettelisi sen mukaan kuin taivaan Jumala hänelle ilmoitti. Hänen menestymisensä ja onnistumisensa oli aivan varmaa sen vuoksi, että työ, joka hänelle annettiin, ei ollut hänen omaa keksintöään vaan oli saatu Jehovalta. – –

Niin on myös meidän kohdallamme. Se suuri työ, jota nyt tehdään – ihmisten kokoaminen maan kansojen keskuudesta – ei ole saanut alkuaan kenenkään ihmisen tai ihmisryhmän mielessä, vaan se on saatu Herralta Kaikkivaltiaalta.⁶

Me olemme riippuvaisia Jumalasta, ja kaikessa työssämme ja uurastuksessamme ja kaikessa menestyksessä, joka on seurausta työstämme, me tunnemme, että sen on saanut aikaan Jumala.⁷

Me olemme tulleet maailmaan suurta tarkoitusta varten, samaa kuin vanhin veljemme Jeesus: tekemään Isämme tahdon ja Isämme työtä. Se tuo rauhaa, iloa ja onnea, lisää viisautta, tietoa ja Jumalan voimaa. Ilman sitä ei ole mitään luvattuja siunauksia. Omistautukaamme siis vanhurskaudelle. Auttakaamme jokaista ja kaikkia olemaan parempia ja onnellisempia. Tehkää hyvää kaikille älkääkä pahaa kenellekään. Kunnioittakaa Jumalaa ja olkaa kuuliaisia Hänen pappeudelleen. Kehittäkää ja säilyttäkää valistunut omatunto ja seuratkaa Pyhää Henkeä. Älkää lannistuko vaan pitäkää tiukasti kiinni siitä, mikä on hyvää, ja kestäkää loppuun asti, niin ilon maljanne on ylitsevuotavainen, sillä suuri on palkkanne koetuksistanne ja kärsimyksistänne kiusauksissa, ankarista koettelemuksistanne, sydämenne kaipauksista ja kyynelistänne. Niin, Jumalamme antaa teille kirkkauden kruunun, joka ei himmene.⁸ (Katso ehdotus 3 sivulla 160.)