Lähetystyö – ”jokaisen ihmissydämen tavoittamiseksi”

Kun ihminen saa tietoa, hän haluaa jakaa sen toisille. Kun hänestä tulee onnellinen, häntä ympäröivä henki opettaa häntä pyrkimään siihen, että hän tekee muut onnellisiksi. – – Onko ihmisellä mitään mahdollisuutta tulla onnelliseksi ilman tietoa Kristuksen evankeliumista? – – Vaikka [ihmiset] maailmassa yrittävät tulla onnellisiksi, he eivät silti onnistu siinä, mitä he pyrkivät saamaan aikaan. He eivät voi olla onnellisia muutoin kuin yhden periaatteen mukaan, ja se on, että he ottavat vastaan evankeliumin täyteyden. Se opettaa, ettei meidän tarvitse odottaa iankaikkisuuteen asti, ennen kuin alamme tulla onnellisiksi, vaan se opettaa, että meidän tulee pyrkiä täällä saamaan itsemme ja lähellämme olevat riemuitsemaan Kaikkivaltiaan siunauksista.

Siksi tämän pitäisikin olla tavoitteemme ja tarkoituksemme: oppia olemaan hyödyllisiä, olla pelastajia lähimmäisillemme, oppia pelastamaan heidät, välittää heille tietoa periaatteista, jotka ovat välttämättömiä, jotta he saavat yhtä paljon älyä kuin me olemme saaneet.⁵

Menkää ja hankkikaa ystäviä niiden ihmisten keskuudesta, jotka ovat lähellänne, tai valitkaa yksi ja yrittäkää innoittaa hänen tunteitaan, hänen uskoaan, hänen olosuhteitaan ja mieltään ja yrittäkää valaista häntä. Ja jos he ovat syntisiä, pyrkikää pelastamaan heidät heidän synneistään ja vapauttakaa heidät orjuudesta, johon he ovat joutuneet, jotta he voivat nauttia valosta ja vapaudesta, jotka teillä on, sillä tällä tavoin te voitte tehdä hyvää sillä tiedolla, jonka Herra on teille antanut.⁶ (Katso ehdotus 2 sivulla 242.)

Heti kun pyhät olivat päässeet jotensakin asettumaan näihin laaksoihin [Utahissa], Herran palvelijat käänsivät jälleen huomionsa suureen lähetystyöhön, joka oli kirkon vastuulla.

Me olimme köyhyyden keskellä ja yritimme tehdä maasta asuttavaksi kelpaavaa, mutta emme voineet laiminlyödä velvoitetta, joka meillä oli levittää evankeliumia kaikkialle, sillä Herra oli antanut käskyn, että sitä tuli saarnata kaikkialla maailmassa. Yksi todiste tämän työn jumalallisuudesta on se, että kaikkien karkotustensa ja vainojensa keskellä myöhempien aikojen pyhät ovat uskollisesti pyrkineet toteuttamaan tätä Herran käskyä.

Kirkon yleiskonferenssissa, joka pidettiin lokakuussa 1849 – vain kaksi vuotta sen jälkeen kun pioneerit saapuivat [Suolajärven] laaksoon – monia vanhimpia kutsuttiin avaamaan lähetyskenttiä eri puolilla maailmaa. Neljä kahdestatoista apostolista sai tehtävän ottaa johdon. Apostoli Erastus Snow kutsuttiin lähtemään Skandinaviaan, apostoli John Taylor Ranskaan, minut Italiaan ja apostoli Franklin D. Richards Englantiin, jonne oli jo perustettu lähetyskenttä. Niissä epäsuotuisissa olosuhteissa, joissa silloin olimme perheidemme ollessa miltei puilla paljailla, se oli meille suuri hanke, mutta Herra oli kutsunut, ja me halusimme vastata kutsuun, liittyipä siihen millainen uhraus hyvänsä.⁷

Me omistaudumme palvelukseen välittämättä omasta elämästämme, jotta maailma ymmärtäisi, että iankaikkisissa maailmoissa on Jumala, ja jotta se ymmärtäisi, että Jumalalla on jotakin tekemistä tänä aikana ihmislasten asioissa. Maailma on siirtymässä vääräuskoisiin ajatuksiin ja mielipiteisiin. Jopa ihmiskunnan kristillisen osan keskuudessa tuhannet ja kymmenettuhannet uskovat, ettei Jumalalla ole mitään tekemistä ihmislasten kanssa – vaikkakaan he eivät ole halukkaita tunnustamaan sitä, koska se ei ole suosittua. Meidän on astuttava esiin ja tehtävä uhrauksia, jotta ihmislapset voivat uskoa ja käsittää sen.⁸

Kun kutsumme nuoria lähetyssaarnaajiamme lähtemään maan kansojen luo, he harkitsevat asiaa, ja kun he kuulevat niiden kokemuksista, jotka ovat olleet maailmassa lähetyssaarnaajina, heitä ei kovinkaan paljon ilahduta ajatus, että he luultavasti joutuvat kokemaan koettelemuksia ja vaikeuksia, joista heidän on selviydyttävä. Mutta heidän auliudessaan lähteä ja noudattaa vaatimuksia on voimaa.⁹

Lähetystyöhön liittyy asioita, jotka eivät ole nuorille vanhimmillemme kovinkaan mukavia. He huomaavat, että heidän on uhrattava kodin suomat nautinnot, ja he ymmärtävät, että he ovat lähdössä sellaisten ihmisten keskuuteen, jotka eivät aina ilahdu siitä, mitä heillä on sanottavana. Toisaalta kuitenkin he tuntevat, että he voivat tarjota mahdollisuuden iankaikkiseen elämään ja että jos he voivat löytää vilpittömän miehen tai naisen, niin Herran Henki toimii tämän henkilön sydämessä ja hän ottaa kenties vastaan sen loistavan sanoman, joka heillä on annettavanaan. Tämä tuo heille iloa ja tyydytystä. Lisäksi he näkevät tässä kokemuksessa mahdollisuuden varmistaa itselleen sen, mikä tulee olemaan heille hyvin arvokasta heidän tulevissa velvollisuuksissaan. On omituinen asia, että niiden tuhansien kirjeiden joukossa, joita olen saanut lähetystyöhön kutsutuilta – enimmäkseen nuoria miehiä – muistan vain yhden tapauksen, jossa kutsu torjuttiin. Miksi näin on? Koska rakkauden ja kuolemattomuuden tunne, Kaikkivaltiaan Henki, on näiden nuorten vanhimpien yllä, ja he ovat saaneet ilmoituksia, jotka innoittavat heitä tekemään sitä, mitä mikään muu kannustin ei saisi heitä tekemään.¹⁰ (Katso ehdotus 3 sivulla 242.)

Me lähetämme vanhimpamme saarnaamaan evankeliumia. Kuka lähettää heidät? – – Heidät lähettää Israelin Jumala. Tämä on Hänen työtään. Kukaan kuolevainen ei ole niin kiinnostunut evankeliumia saarnaavan vanhimman menestyksestä kuin on Herra, joka on lähettänyt hänet saarnaamaan ihmisille, jotka ovat Herran lapsia. Heistä tuli Hänen lapsiaan aikaisemmassa maailmassa, ja he tulivat tänne, koska Herra halusi heidän tulevan.¹¹

Meillä on tunne, että te [lähetyssaarnaajat] menestytte hyvin, koska me tunnemme ja tiedämme, että te olette Jumalan kutsumia. Ihmisviisaus ei olisi koskaan harkinnut tällaista työtä. Olen yllättynyt ajatellessani sen suuruutta. Voin sanoa, että se on juuri sitä työtä, joka on välttämätöntä tänä aikana, ja olen varma, että te osallistutte siihen koko sielustanne. Vaalikaa sitä henkeä, joka Jeesuksella oli Hänen sanoessaan, ettei Hän voinut tehdä mitään muuta kuin sitä, minkä Hänen Isänsä antoi Hänelle tehtäväksi [ks. Joh. 5:30].

Älkää välittäkö lainkaan vaikeuksistanne ja näennäisistä menetyksistänne. Unohtakaa omat huolenne, niin menestyksenne tulee olemaan suurta ja loistavaa ja koko kirkko tulee tuntemaan työnne vaikutukset.

Älkää välittäkö siitä, että jotkut ovat välinpitämättömiä niiden keskuudessa, joiden parissa teette työtä, älkääkä niistä pienistä pettymyksistä, joita kohtaatte. Herran Henki tulee olemaan yllänne, ja te kohotatte niiden henkeä, joita palvelette, ja voitatte heidän välinpitämättömyytensä. – – Tulette olemaan tyytyväisiä siihen, että olette tehneet sen työn, joka teidät on lähetetty tekemään. – –

Teille on annettu kaikki valtuus, mutta teidän ei tarvitse lainkaan puhua siitä. Tulette huomaamaan, ettei siitä ole tarvetta puhua. Herran Henki vahvistaa sen, ja ihmiset tuntevat, että teillä on se, ja tuo vahvistus ja tunne tulevat olemaan valtuutenne.

Kohtaatte ihmisiä, jotka luulevat tietävänsä enemmän kuin te, mutta jos te teette velvollisuutenne kuten on esitetty, niin ennen kuin lähdette heidän luotaan, he tuntevat, että teillä on vähän enemmän kuin heillä ja että te olette olleet heille siunaukseksi ja auttaneet heitä. – –

Pyrkikää olemaan miellyttäviä niitä kohtaan, joiden luokse teidät lähetetään. Teissä ilmenevä nöyryys ja teissä vaikuttava Herran Henki osoittavat kelvollisuutenne siihen tehtävään, jota teidät on kutsuttu hoitamaan. Yrittäkää ymmärtää ihmisluontoa ja toimia sen mukaan tehdäksenne kaikki onnellisiksi ja kaiken miellyttäväksi. – –

On olemassa keino jokaisen ihmissydämen tavoittamiseksi, ja teidän tehtävänne on löytää tie niiden sydämeen, joiden luo teidät kutsutaan. – –

Haluan sydämestäni sanoa, että Jumala siunatkoon teitä. Ennen kuin lähdette, teidät erotetaan lähetyssaarnaajiksi, ja me rukoilemme puolestanne ja kannamme teistä huolta. Olkaa sävyisiä sydämeltänne ja nöyriä. Kun katsotte kuulijoitanne, teitä saattaa innoittaa kaksi motiivia: ensiksi se, että voisitte puhua hyvin ja tehdä hyvän vaikutuksen kuulijoihinne puhujana, ja seuraavaksi kysymys: ”Miksi minä olen täällä?” – kylvääksenne elämän siemeniä niiden sydämeen, jotka ovat siinä kuulijakunnassa, ja sydämessänne tulisi herätä rukous: ”Oi Herra, anna olla niin, annathan minulle voimaa Henkesi avulla koskettaa näiden lastesi sydäntä.” Tuo hyvin lyhyt rukous on ainoa, mitä vanhimman tarvitsee esittää. Se on kaikki, mitä teidän on tarpeen rukoilla. ”Annathan minun sanoa jotakin näiden sielujen pelastukseksi?” Niin ensimmäinen presidenttikunta – – ja kaikki veljenne haluavat teidän tekevän.¹²

Kääntäkää huomionne hengellisen haarniskanne kiillottamiseen. Huomaan, että kun olen siirtänyt kaikki maalliset asiat pois mielestäni, katseeni on kiinnittyneenä ainoastaan hengelliseen. Rukoilkaa, veljet, ja muistakaa, ettei paastoamisesta ole haittaa. – – Älkää vitsailko liikaa [ja] varokaa murehduttamasta Henkeä. Huomasin omassa lähetystyössäni, että viikon tai parin jälkeen pystyin unohtamaan kotini, ja Jumalan Henki oli tukenani. Henki pyrkii vapauteen ja iloisuuteen, mutta älkää antako hilpeyden viedä mukanaan. – – Rukoilkaa edelleen, että Jumalan Henki olisi aina yllänne kiireestä kantapäähän asti.¹³

Viinitarhassa työskentelevien vanhinten ei pidä koskaan unohtaa sitä seikkaa, että he ovat taivaan lähettiläitä, ilosanoman tuojia kansoille, jotka eivät tunne Herraa. – –

Kun profeetta Joseph Smith lähetti ensimmäiset vanhimmat vieraaseen maahan, hän ennusti, millaisen vastaanoton he saisivat, ja hän sanoi heille, että vaikka muutamat harvat ottaisivat heidät vastaan Jumalan palvelijoina, niin suuret joukot hylkäisivät heidät eivätkä piittaisi heidän sanomastaan. Se on ollut Jumalan palvelijoiden osa ajan alusta asti, ja meidän on oltava tyytyväisiä uskollisen työmme tuloksiin, vaikka vain muutama tulee meidän avullamme tuntemaan totuuden. – –

Toivon ja rukoilen, ettei kukaan työssä oleva vanhin – – unohdu ajatuksiinsa niin täysin, että lankeaa maailman houkutuksiin. On vain yksi turvallinen tapa pysyä niistä erossa, ja se on kaihtaa pahaa, niin, mitä tahansa pahalta vaikuttavaa. Heidän eteensä tulee kiusauksia muodossa tai toisessa. Juuri sillä tavoin pelastuksemme vihollinen toimii, mutta Israelin vanhimpien tehtävänä on kohota kiusausten yläpuolelle, ja jotta he onnistuisivat siinä, heidän on varjeltava itsensä niin, ettei maailma saastuta. – – Siinä määrin kuin he vahvistavat ja vaalivat lähetystyönsä henkeä ja ymmärtävät korkean kutsumuksensa tärkeyden Kristuksessa Jeesuksessa ja elävät sen hengessä, he kykenevät olemaan ihmisten oppaina ja pelastajina heijastaen heille taivaan valoa sekä olemaan erilaisia kuin muut. Mutta jos he astuvat vihollisen maaperälle ja omaksuvat maailman hengen, he menettävät voimansa ja heistä tulee muiden kaltaisia, eikä heistä ole muuhun kuin palaamaan kotiin ja siemaisemaan langenneiden surua ja saamaan rakkaittensa sydämen murehtimaan heidän tilaansa. – – Siinä määrin kuin he etsivät jatkuvasti Herraa nöyryydessä silmämääränä vain Hänen kunniansa ja kirkkautensa ja toivovat sydämessään ihmisten sielun pelastusta ja tekevät kaikkensa tuodakseen ihmisille pelastuksen, he saavat iloita suunnattomasti työstään lihassa ja lopulta he pääsevät osallisiksi siitä, mitä Isällä ja Pojalla on ja mikä on niin suurta ja loistavaa, ettei kuolevainen voi sitä ajatella tai käsittää.¹⁴ (Katso ehdotukset 4 ja 5 sivulla 242.)

Me odotamme – – omalta osaltamme, että tämän työn toteuttamiseksi on osoitettava suurta kärsivällisyyttä, uskoa, uutteruutta, sinnikkyyttä ja pitkämielisyyttä, mutta kaupungeissa – –, joissa tuhannet ovat lopulta ottaneet vastaan evankeliumin, on kulunut useissa tapauksissa monia kuukausia näennäisen hedelmättömässä työssä, ennen kuin noihin periaatteisiin on kiinnitetty asianmukaista huomiota ja niitä on noudatettu. – – Saatamme joissakin [tapauksissa] tehdä työtä ei vain kuukausia vaan kenties jopa vuosia, mutta olemme varmoja siitä, että uskon, rukouksen, työnteon ja Herran siunausten avulla me lopulta selviydymme kaikista näistä vaikeuksista ja voitamme ne Jumalan kunniaksi ja kirkkaudeksi, ja sen lisäksi me itse tunnemme iloa siitä, että olemme tehneet velvollisuutemme ja puhdistaneet vaatteemme kaikkien ihmisten verestä.¹⁵

[Erään] kerran ennen lähtöäni Italiaan kävin Manchesterin, Macclesfieldin, Birminghamin, Cheltenhamin, Lontoon, Southamptonin ja etelän konferensseissa [Englannissa]. – – Minulla oli ilo tavata monia, joita olin auttanut tuomaan kirkkoon [kahdeksan vuotta aiemmin], ja minun lienee tarpeetonta sanoa teille, että näiden ihmisten tapaaminen jälleen oli todellinen ilo, jota on aina ollut ihanaa ajatella. Apostoli Johannes huomautti omana aikanaan: ”Me rakastamme veljiämme, ja siitä me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään” [1. Joh. 3:14.] Tämä rakkaus, jota kirkon lähetyssaarnaajavanhimmat tuntevat sydämessään maailman kansoja kohtaan, jotka ovat heille suhteellisen vieraita, ja ihmiset tuntevat sydämessään vanhimpia kohtaan, jotka tuovat heille evankeliumin sanoman, on itsessään riittävä todistus vakuuttamaan sydämeltään rehelliset siitä, että työ on lähtöisin Jumalasta ja että Jumala on kanssamme. Tämä jalo ja pyhä tunne, jonka Pyhä Henki on meissä herättänyt, on jo erottanut meidät yhteisönä muusta ihmiskunnasta, ja tämä on se tunne, joka vielä mullistaa koko maailman ja vakuuttaa uskoa vailla olevat siitä, että Jumala on paitsi meidän kaikkien Isä myös että me olemme Hänen ystäviään ja palvelijoitaan.¹⁶

Olen omistanut elämäni Herran palvelemiseen. Olen laskenut kaikkeni uhrialttarille, jotta voin kunnioittaa Häntä, täyttää otollisesti Hänen tahtonsa ja levittää elämän periaatteita ihmislasten keskuuteen. Kun mietin menneitä vuosia ja huomaan, miten Herran käsi on ihmeellisesti valmistanut tietäni ja auttanut minua edistymään kaikessa, mikä liittyy näihin lähetyskenttiin, yli omien odotusteni, tunnen kaksin verroin rohkeutta edetä kohti tulevaisuutta. Sanat eivät todellakaan kykene ilmaisemaan sydämeni syvää kiitollisuutta Hänen siunauksistaan. Niille veljille ja pyhille, joiden sydämen aulius ja kiinnostus Jumalan työhön ovat ilmenneet aivan erityisesti näillä lähetyskentillä, Korkein vuodattakoon siunauksiaan yhtä auliisti, ja kun he tulevina vuosina kuulevat tuhansien ja kymmenientuhansien noissa kansakunnissa suloisesti ylistävän Kaikkivaltiasta ilmoituksen valosta, riemuitkoon silloin myös heidän oma sydämensä iloisen tietoisena siitä, että hekin ovat osaltaan olleet toteuttamassa tätä loistavaa lunastusta.¹⁷ (Katso ehdotus 6 sivulla 243.)