Kaikkien Vapahtaja, kaikkien evankeliumi

Jeesuksen Kristuksen evankeliumi ”on palautettu näinä myöhempinä aikoina täyttämään jokaisen kansakunnan, suvun, kielen ja kansan – – tarpeet maan päällä”.¹ Evankeliumi nousee kaikkien kansallisuuksien ja ihonvärien yläpuolelle ylittäen kaikki kulttuurirajat opettaakseen, että ”kaikki ovat Jumalalle yhdenvertaisia” (2. Nefi 26:33).² Mormonin kirja on merkittävä todistus tästä totuudesta.

Tämä suuri aikakirja todistaa, että Kristus muistaa kaikki kansakunnat (ks. 2. Nefi 29:7) ja ilmaisee itsensä ”kaikille niille, jotka uskovat häneen, – – tehden voimallisia ihmeitä, merkkejä ja ihmetekoja ihmislasten keskuudessa” (2. Nefi 26:13). Näihin voimallisiin ihmeisiin, merkkeihin ja ihmetekoihin kuuluu evankeliumin levittäminen. Niinpä me lähetämme lähetyssaarnaajia eri puolille maailmaa todistamaan sen hyvästä sanomasta. Kerromme evankeliumista myös lähipiirissämme oleville. Palautettujen pappeuden avainten käyttäminen elävien ja kuolleiden hyväksi varmistaa, että evankeliumin täyteys tulee lopulta taivaallisten vanhempiemme jokaisen pojan ja tyttären ulottuville – menneiden, nykyisten tai tulevien.

Tämän evankeliumin ydin – jokaisen työhön koskaan kutsutun profeetan ja apostolin keskeinen sanoma – on se, että Jeesus on Kristus ja että Hän tuli siunaamaan jokaista. Me Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet julistamme, että Hänen sovitusuhrinsa on koko maailmaa varten.

Kun kuljen eri puolilla maailmaa, pidän puhutteluja hyvin monenlaisten kirkon jäsenten kanssa. Minua innoittaa kuulla, kuinka he tuntevat Jeesuksen Kristuksen sovituksen siunaukset elämässään silloinkin kun he tunnustavat jonkin menneisyyden synnin. Kuinka suurenmoista onkaan, että Hänen sovituksensa puhdistava lohtu on aina meidän kaikkien ulottuvilla!

”Sovitus täytyy suorittaa”, Amulek julisti, ”tai muuten koko ihmissuvun täytyisi väistämättä hukkua.” Me olisimme ikuisesti ”langenneita ja kadotettuja” ilman sovitusta, mikä vaatii, että ”on oltava ääretön ja iankaikkinen uhri”. ”Sen tähden ei mikään vähempi kuin ääretön sovitus riitä maailman synteihin.” (Alma 34:9, 10, 12.)

Suuri profeetta Jaakob opetti myös, että koska ”kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, – – on oltava ylösnousemuksen voima”, joka tuo meidät Jumalan luo (2. Nefi 9:6).

Sekä synti että kuolema piti voittaa. Tämä oli Vapahtajan tehtävä, jonka Hän suoritti rohkeasti kaikkien Jumalan lasten hyväksi.

Kuva

Kristus Getsemanessa

Getsemane, J. Kirk Richards, kopiointi kielletty

Vapahtajamme uhri

Viimeisenä yönään kuolevaisuudessa Jeesus Kristus meni Getsemanen puutarhaan. Siellä Hän polvistui oliivipuiden keskellä ja alkoi laskeutua sellaiseen tuskan syvyyteen, jota te ja minä emme koskaan tule tuntemaan.

Siellä Hän alkoi ottaa päälleen maailman synnit. Hän tunsi jokaisen tuskan, sydämen murheen ja surun, ja Hän kesti kaiken sen ahdistuksen ja kärsimyksen, jota koette te, minä ja jokainen sielu, joka on koskaan elänyt tai koskaan elää. Tämä suuri ja ääretön kärsimys ”sai [Hänet], – – suurimman kaikista, vapisemaan tuskasta ja vuotamaan verta joka huokosesta” (OL 19:18). Ei kukaan muu ois voinutkaan

Sitten Jeesus vietiin Golgatalle, ja murheellisimpana epäoikeudenmukaisuuden hetkenä tämän maailman historiassa Hänet ristiinnaulittiin. Kukaan ei olisi voinut riistää Hänen henkeään. Jumalan ainosyntyisenä Poikana Hänellä oli valta voittaa fyysinen kuolema. Hän olisi voinut rukoilla Isäänsä, ja legioonittain enkeleitä olisi tullut kukistamaan Hänen piinaajansa ja osoittamaan, että Hän hallitsee kaikkea. ”Mutta kuinka silloin kävisivät toteen kirjoitukset”, Jeesus kysyi kavalluksensa hetkellä, ”joiden mukaan näin täytyy tapahtua?” (Matt. 26:54.)

Täydellisen kuuliaisena Isälleen – ja täydellisestä rakkaudesta meitä kohtaan – Jeesus antoi auliisti henkensä ja saattoi päätökseen äärettömän ja iankaikkisen sovitusuhrinsa, joka ulottuu ajassa taaksepäin ja eteenpäin läpi koko iankaikkisuuden.

Jeesus antoi apostoleilleen tehtäväksi jatkaa työtään kuolemansa jälkeen. Kuinka he tekisivät sen? Monet heistä olivat vain yksinkertaisia kalastajia, eikä ketään ollut koulutettu synagogassa palvelutyöhön. Sillä hetkellä Kristuksen kirkon loppu vaikutti väistämättömältä. Mutta apostolit saivat voimaa kantaa kutsumuksensa ja muovata maailman historiaa.

Mikä toi voimaa sellaiseen ilmeiseen heikkouteen? Anglikaanisen kirkon johtaja ja oppinut Frederic Farrar on sanonut: ”On yksi ja ainoa mahdollinen vastaus – ylösnousemus kuolleista. Koko tämä laaja vallankumous johtui Kristuksen ylösnousemuksen voimasta.”⁴ Ylösnousseen Herran todistajina apostolit tiesivät, ettei mikään voisi estää tämän työn etenemistä. Heidän todistuksensa oli tukea antavan voiman lähde, kun varhainen kirkko menestyi vastoin kaikkea todennäköisyyttä.

Tänä pääsiäisenä yhtenä Hänen asetetuista todistajistaan julistan, että varhain eräänä kauniina sunnuntaiaamuna Herra Jeesus Kristus nousi kuolleista vahvistamaan meitä ja katkaisemaan kuoleman kahleet kaikkien puolesta. Jeesus Kristus elää! Hänen ansiostaan kuolema ei ole meidän loppumme. Ylösnousemus on Kristuksen ilmainen ja yleismaailmallinen lahja kaikille.

Kuva

Kristus ja Maria haudan luona

Kristus ja Maria haudan luona, Joseph Brickey

Tulkaa Kristuksen luo

Jeesuksen Kristuksen evankeliumi ja sovitus ovat jokaista varten – siis joka ikistä. Ainoa tapa, jolla koemme Vapahtajan sovitusuhrin täydet siunaukset, on ottaa henkilökohtaisesti vastaan Hänen kutsunsa: ”Tulkaa minun luokseni” (Matt. 11:28).

Me tulemme Kristuksen luokse, kun osoitamme uskoa Häneen ja teemme parannuksen. Me tulemme Hänen luokseen, kun meidät kastetaan Hänen nimeensä ja saamme Pyhän Hengen lahjan. Me tulemme Hänen luokseen, kun pidämme käskyt, saamme toimituksia, kunnioitamme liittoja, otamme vastaan kokemuksia temppelissä ja elämme sellaista elämää kuin Kristuksen opetuslapset elävät.

Toisinaan kohtaatte lannistumista ja pettymyksiä. Sydämenne voi särkyä itsenne tai jonkun rakkaanne tähden. Muiden synnit saattavat kuormittaa teitä. Tekemänne virheet – kenties vakavat – saattavat saada teidät pelkäämään, että rauha ja onni ovat jättäneet teidät ikuisiksi ajoiksi. Muistakaa sellaisina hetkinä, että Vapahtaja paitsi nostaa synnin kuorman myös ”[kärsi] kaikenlaisia kipuja ja ahdinkoja ja koetuksia” (Alma 7:11), myös teidän! Sen ansiosta, mitä Hän joutui kokemaan teidän puolestanne, Hän tietää henkilökohtaisesti, kuinka auttaa teitä, kun otatte vastaan Hänen elämää mullistavan kutsunsa: ”Tulkaa minun luokseni.”

Jeesus Kristus on tehnyt selväksi, että kaikilla taivaallisen Isän lapsilla on yhtäläinen oikeus Hänen evankeliuminsa ja sovituksensa siunauksiin. Hän muistuttaa meitä siitä, että ”kaikilla ihmisillä on yhtäläinen oikeus, eikä ketään kielletä” (2. Nefi 26:28).

”Hän kutsuu heitä kaikkia tulemaan luoksensa ja pääsemään osallisiksi hänen hyvyydestään; eikä hän torju ketään niistä, jotka tulevat hänen luoksensa, ei mustia eikä valkoisia, ei orjia eikä vapaita, ei miehiä eikä naisia” (2. Nefi 26:33).

”Hän kutsuu heitä kaikkia” – se tarkoittaa meitä kaikkia! Meidän ei pidä asettaa pinnallisia nimikkeitä ja keinotekoisia eroja itsemme tai muiden kohdalla. Meidän ei pidä koskaan pystyttää mitään esteitä Vapahtajan rakkaudelle tai hautoa ajatuksia siitä, että me tai muut olisimme Hänen ulottumattomissaan. Kuten olen sanonut aiemmin: ”[Kenenkään] ei ole mahdollista vajota niin alas, etteikö Kristuksen sovituksen ääretön valo loistaisi sinne.”⁵

Sen sijaan, kuten sisar Holland ja minä opetimme vain muutama kuukausi ennen hänen kuolemaansa, meille on annettu käsky, että meillä on ”rakkautta, mikä rakkaus on todellista rakkautta” (2. Nefi 26:30).⁶ Tämä on sitä rakkautta, jota Vapahtaja osoittaa meille, sillä ”hän ei tee mitään, mikä ei olisi maailman hyödyksi, sillä hän rakastaa maailmaa, jopa niin, että hän antaa oman henkensä voidakseen vetää kaikki ihmiset luoksensa” (2. Nefi 26:24).

Todistan, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumi ja sovitus ovat kaikkia ihmisiä varten. Rukoilen, että otatte iloiten vastaan siunaukset, joita Hän tuo.