Mieleni takertui tähän ajatukseen Jeesuksesta Kristuksesta
Kun edelleen tartutte tiiviisti tähän ajatukseen Jeesuksesta Kristuksesta, lupaan teille paitsi taivaallista johdatusta myös taivaallista voimaa.
Tänä kauniina pääsiäisaikana toistan tämän voimallisen laulun esittämän rukouksen: ”Johda meitä, Jehovamme”1.
Eräs merkittävä kertomus Mormonin kirjassa kertoo nuoresta miehestä, joka oli lähtöisin huomattavasta perheestä. Nuori mies oli nimeltään Alma, ja pyhissä kirjoituksissa hänen kuvaillaan olleen epäjumalia palvova ja epäuskoinen.2 Hän oli selväsanainen ja vakuuttava, ja hän mielisteli muita taivutellakseen heidät seuraamaan itseään. Hämmästyttävää kyllä, Almalle ja hänen ystävilleen ilmestyi enkeli. Alma kaatui maahan ja oli niin heikkona, että hänet kannettiin avuttomana isänsä kotiin. Hän pysyi kolme päivää ilmeisen tiedottomuuden tilassa.3 Myöhemmin hän selitti, että vaikka hän vaikutti ympärillään olevien näkökulmasta tajuttomalta, niin hänen mielensä oli hyvin aktiivinen, kun hänen sielunsa murehti ja ajatteli sitä, kuinka hän oli elämässään halveksinut Jumalan käskyjä. Hän kuvaili, että hänen mielensä oli ”monien [syntien] muiston raastama”4 ja häntä ”kidutti iankaikkinen piina”5.
Syvässä epätoivossaan hän muisti saaneensa nuoruudessaan opetusta ”erään Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, tulemisesta sovittamaan maailman synnit”6. Seuraavaksi hän esitti nämä vakuuttavat sanat: ”Kun mieleni takertui tähän ajatukseen, huusin sydämessäni: Oi Jeesus, sinä Jumalan Poika, armahda minua.”7 Kun hän vetosi Vapahtajan jumalalliseen voimaan, jotakin ihmeellistä tapahtui: ”Kun tätä ajattelin”, hän sanoi, ”en enää voinut muistaa tuskiani.”8 Yhtäkkiä hän tunsi rauhaa ja valoa. ”[Ei] voi olla mitään niin suurta ja ihanaa kuin iloni oli”9, hän julisti.
Alma takertui totuuteen Jeesuksesta Kristuksesta. Jos käyttäisimme sanaa ”takertua” fyysisessä merkityksessä, voisimme sanoa: ”Hän takertui kaiteeseen juuri kun hän oli kaatumaisillaan”, mikä tarkoittaisi sitä, että hän kurottautui äkkiä ja otti tiukasti kiinni jostakin, joka oli lujasti kiinnitetty turvalliseen perustaan.
Alman tapauksessa hänen mielensä kurottautui ottamaan tiukasti kiinni tästä Jeesuksen Kristuksen sovitusuhrin voimallisesta totuudesta. Kun hän toimi uskossa tuohon totuuteen ja kun hän sai Jumalan voimaa ja armoa, hänet pelastettiin epätoivosta ja hän täyttyi toivolla.
Vaikka kokemuksemme eivät ehkä olekaan yhtä dramaattisia kuin Alman, ne ovat silti iankaikkisesti yhtä merkittäviä. Myös meidän mielemme on ”takertunut tähän ajatukseen” Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen armollisesta uhristaan, ja meidän sielumme on tuntenut siitä tulevaa valoa ja iloa.
Kiinnitämme ajatuksen Jeesuksesta Kristuksesta
Rukoukseni tänä pääsiäisaikana on, että me tietoisemmin muovaamme, vahvistamme ja kiinnitämme tämän ensisijaisen ajatuksen Jeesuksesta Kristuksesta sielumme sopukoihin10, niin että se voi virrata vuolaasti mieleemme, opastaa meitä ajatuksissamme ja teoissamme ja tuoda Vapahtajan rakkauden suloista iloa.11
Se, että täytämme mielemme Jeesuksen Kristuksen voimalla, ei tarkoita sitä, että Hän olisi ainoa ajatuksemme. Mutta se tarkoittaa, että kaikki ajatuksemme on ympäröity Hänen rakkaudellaan, Hänen elämällään ja opetuksillaan sekä Hänen sovitusuhrillaan ja loistavalla ylösnousemuksellaan. Jeesus ei koskaan jää unohdettuun nurkkaan, koska ajatuksemme Hänestä ovat aina läsnä ja kaikessa Häntä ”me yhdessä ylistää saamme”12. Me rukoilemme ja kertaamme mielessämme kokemuksia, jotka ovat tuoneet meitä lähemmäksi Häntä. Toivotamme mieleemme tervetulleiksi jumalalliset kuvat, pyhien kirjoitusten kohdat ja innoitetut kirkon laulut pehmentämään lempeästi niitä lukemattomia jokapäiväisiä ajatuksia, joita vyöryy mieleemme kiireisessä elämässämme. Rakkautemme Häntä kohtaan ei suojaa meitä surulta ja murheelta tässä kuolevaisessa elämässä, mutta se sallii meidän kulkea läpi haasteiden voimalla, joka on paljon suurempaa kuin omamme.
Muista, että sinä olet taivaallisen Isän henkilapsi. Kuten apostoli Paavali selittää, me olemme ”Jumalan sukua”14. Olet elänyt oman yksilöllisen identiteettisi kanssa kauan ennen kuin tulit maan päälle. Isämme laati täydellisen suunnitelman, jonka mukaan me tulemme maan päälle, opimme ja palaamme Hänen luokseen. Hän lähetti rakkaan Poikansa, jotta Pojan äärettömän sovituksen ja ylösnousemuksen voimalla me voimme elää haudan tuolla puolen, ja kun olemme halukkaita osoittamaan uskoa Häneen ja tekemään parannuksen synneistämme15, me saamme anteeksi ja saamme toivon iankaikkisesta elämästä.16
Annamme mielellemme ja hengellemme poikkeuksellista huomiota
Tässä kuolevaisessa elämässä meidän mielemme ja henkemme tarvitsevat poikkeuksellista huomiota.17 Mielemme antaa meidän elää, valita ja erottaa hyvän ja pahan.18 Henkemme saa vahvistavan todistuksen siitä, että Jumala on meidän Isämme, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika ja että Heidän opetuksensa ovat oppaamme onnellisuuteen täällä ja iankaikkiseen elämään haudan tuolla puolen.
Alman mieli takertui tähän ajatukseen Jeesuksesta Kristuksesta. Se muutti hänen elämänsä. Yleiskonferenssi on aikaa ymmärtää, mitä Herra haluaa meidän tekevän ja millaisiksi tulevan. Se on myös aikaa pohtia edistymistämme. Kun tehtäväni ovat vieneet minua kaikkialle maailmaan, olen havainnut entistä suurempaa hengellistä voimaa vanhurskaissa, omistautuneissa kirkon jäsenissä.
Viisi vuotta sitten meitä pyydettiin asettamaan Vapahtaja huomattavammalle sijalle kaikessa, mitä teemme, käyttämällä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon oikeaa nimeä.19 Me lausumme Hänen nimensä entistä vakavammin.
Neljä vuotta sitten, kun sakramenttikokoustemme kestoa lyhennettiin, me lisäsimme keskittymistämme Herran sakramentin nauttimiseen. Me ajattelemme enemmän Jeesusta Kristusta ja suhtaudumme vakavammin lupaukseemme muistaa Hänet aina.20
Maailmanlaajuisen pandemian aiheuttaman eristyksen ja Tule ja seuraa minua -aineiston myötä Vapahtajan opetukset tulevat kodeissamme näkyvämmiksi auttaen meitä palvelemaan Vapahtajaa viikolla.
Noudattamalla presidentti Russell M. Nelsonin neuvoa ”kuulla Häntä”21 me hiomme kykyämme tunnistaa Pyhän Hengen kuiskaukset ja nähdä Herran käsi elämässämme.
Kun kymmenistä temppeleistä ilmoitetaan ja niitä valmistuu, me menemme useammin Herran huoneeseen ja saamme Hänen lupaamiaan siunauksia. Me tunnemme voimallisemmin Vapahtajamme ja Lunastajamme ylimaallisen kauneuden.
Presidentti Nelson on sanonut: ”[Tällaiseksi voimalliseksi opetuslapseksi] tuleminen ei ole millään tavoin helppoa tai automaattista. Meidän tulee keskittyä lujasti Vapahtajaan ja Hänen evankeliumiinsa. On henkisesti hyvin vaativaa pyrkiä katsomaan Häneen jokaisessa ajatuksessa.”22
Kun keskitämme huomiomme Jeesukseen Kristukseen, kaikki muu ympärillämme – vaikka onkin yhä läsnä – näkyy Häntä kohtaan tuntemamme rakkauden läpi. Vähemmän tärkeät häiriötekijät häviävät, ja me poistamme ne asiat, jotka eivät ole sopusoinnussa Hänen valonsa ja luonteensa kanssa. Kun edelleen tartutte tiiviisti tähän ajatukseen Jeesuksesta Kristuksesta, luotatte Häneen ja pidätte Hänen käskynsä, lupaan teille paitsi taivaallista johdatusta myös taivaallista voimaa – voimaa, joka tuo vahvuutta liittoihinne, rauhaa vaikeuksiinne ja iloa siunauksiinne.
Muistamme Jeesuksen Kristuksen
Muutama viikko sitten Kathy ja minä kävimme Matt ja Sarah Johnsonin kotona. Seinällä oli kuva heidän kallisarvoisesta perheestään, kaunis kuva Vapahtajasta ja kuva temppelistä.
Heidän neljä tytärtään, Maddy, Ruby, Claire ja June, kertoivat iloisesti, kuinka paljon he rakastavat äitiään.
Yli vuoden ajan Sarah oli varannut säännöllisesti ajan joka lauantaille, niin että perhe menisi yhdessä temppeliin, jotta tytöt voisivat osallistua kasteille aiemmin eläneiden sukulaisten puolesta.
Viime vuoden marraskuussa Sarah varasi perheelle ajan temppeliin joulukuun viimeiselle viikolle lauantain sijaan torstaille. ”Toivottavasti se sopii sinulle”, hän sanoi Mattille.
Sarahilla oli todettu syöpä, mutta lääkärit arvioivat, että hän eläisi vielä kaksi tai kolme vuotta. Eräässä sakramenttikokouksessa Sarah oli lausunut voimallisen todistuksensa sanoen, että tapahtuipa hänelle mitä tahansa, hän rakasti Vapahtajaa koko sydämestään ja että Vapahtaja oli jo saavuttanut voiton. Joulukuun edetessä Sarahin terveydentila odottamatta heikkeni nopeasti, ja hän joutui sairaalaan. Varhain torstaiaamuna 29. joulukuuta hän sai hiljaa päätökseen kuolevaisuuden taipaleen. Matt oli ollut Sarahin vierellä koko yön.
Sydän murtuneena sekä fyysisesti ja emotionaalisesti täysin uupuneena Matt saapui kotiin ja suri tyttäriensä kanssa. Kun Matt vilkaisi puhelintaan, hän huomasi muistutuksen epätavallisesta torstain temppelikäynnistä, jonka Sarah oli varannut myöhemmin sille päivälle. Matt kertoi: ”Kun näin sen ensimmäisen kerran, ajattelin, ettei se mitenkään onnistu.”
Mutta sitten Mattin mieli takertui tähän ajatukseen: ”Vapahtaja elää. Ei ole mitään paikkaa, jossa olisimme mieluummin perheenä kuin Hänen pyhässä huoneessaan.”
Matt, Maddy, Ruby, Claire ja June saapuivat temppeliin Sarahin heille varaamana ajankohtana. Kyynelten vieriessä poskilleen Matt suoritti kasteet tyttäriensä kanssa. He tunsivat syvästi rakkautensa Sarahia kohtaan ja iankaikkisen siteensä häneen, ja he tunsivat Vapahtajan valtavaa rakkautta ja lohdullista rauhaa. Matt kertoi lempeästi: ”Vaikka tunnen syvää surua ja murhetta, huudan ilosta tuntiessani Isäni suurenmoisen pelastussuunnitelman.”
Tänä pääsiäisaikana todistan Vapahtajan verrattoman sovitusuhrin ja Hänen loistavan ylösnousemuksensa täydellisestä ja ehdottomasta totuudesta. Kun mielenne pitää lujasti ja ikuisesti kiinni ajatuksesta Jeesuksesta Kristuksesta ja kun edelleen keskitätte elämänne entistä täydemmin Vapahtajaan, lupaan teille, että tunnette Hänen toivoaan, Hänen rauhaansa ja Hänen rakkauttaan. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.