Eikö meillä ole syytä riemuita?
Tämä on riemullinen uskonto, toivon, voiman ja vapautuksen uskonto.
Riemuitsen yhä siitä suurenmoisesta hengestä, jota tunsimme laulaessamme tänä aamuna yhdessä:
”Me riemuiten ootamme Herramme päivää,
Pian päättyy jo matkamme muukalaisen.
Tää sanoma kallis kun maailman täyttää.”
(”Me riemuiten ootamme”, MAP-lauluja, 3.)
Nämä veli William W. Phelpsin sanat antavat päinvastaisen viestin kuin maailma, joka on taipuvainen painottamaan huonoja uutisia. On totta, että me elämme aikaa, jolloin pyhien kirjoitusten mukaan tulee olemaan sotia, sotahuhuja ja maanjäristyksiä monin paikoin (ks. Morm. 8:30), kun ”koko maa on levottomuuden vallassa, ja ihmisten sydämet pettävät heidät” (OL 45:26).
Mutta kuinka tämä vaikuttaa meihin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseniin? Elämmekö me pahojen aavistusten, pelon ja huolen vallassa? Vai eikö meillä kaikkien haasteidemmekin keskellä ole syytä riemuita?
Me kaikki saamme elämässämme erilaisia kokemuksia. Jotkin ovat täynnä iloa ja toiset surua ja epävarmuutta.
Muistan lapsuudestani ajan, jolloin tilanne ei näyttänyt hyvältä perheemme kannalta. Oli talvi 1944, yksi kylmimmistä toisen maailmansodan aikana. Sotarintama oli lähestymässä kaupunkiamme, ja äitini oli otettava meidät neljä lasta, jätettävä kaikki omaisuutemme taakseen ja liityttävä miljooniin pakeneviin pakolaisiin, jotka pyrkivät epätoivoisesti löytämään turvapaikan. Isämme oli edelleen armeijassa, mutta hän ja äiti olivat sopineet, että jos he ikinä joutuisivat sodan aikana erilleen, he yrittäisivät päästä yhteen isovanhempieni kotikaupungissa. Heidän mielestään tuo paikka tarjosi suurimman toivon suojasta ja turvasta.
Yöllisten pommitusten ja päivisin tehtyjen ilmahyökkäysten vuoksi pääsy isovanhempieni luo vei meiltä monta päivää. Muistan nuo päivät pimeinä ja kylminä.
Isäni palasi luoksemme vahingoittumattomana, mutta tulevaisuutemme näytti erittäin synkältä. Asuimme sodanjälkeisen Saksan raunioissa tuntien musertavaa toivottomuutta ja ankeutta tulevaisuutemme suhteen.
Tuon epätoivon keskellä perheeni kuuli Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkosta ja Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin parantavan sanoman. Se sanoma muutti kaiken. Se kohotti meidät päivittäisen epätoivomme yläpuolelle. Elämä oli edelleen ohdakkeista ja olosuhteet yhä kauheat, mutta evankeliumi toi valoa, toivoa ja iloa elämäämme. Evankeliumin selkeät ja yksinkertaiset totuudet lämmittivät sydäntämme ja valaisivat mieltämme. Ne auttoivat meitä näkemään itsemme ja ympäröivän maailman toisenlaisin silmin ja korotetusta näkökulmasta.
Rakkaat veljeni ja sisareni, eivätkö Jeesuksen Kristuksen palautettu evankeliumi ja jäsenyytemme Hänen kirkossaan olekin suuria syitä riemuita?
Asuittepa missä tahansa täällä maan päällä ja olipa elämäntilanteenne minkälainen hyvänsä, todistan teille, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa on jumalallinen voima, joka kohottaa teidät suuriin korkeuksiin siitä, mikä toisinaan näyttää kestämättömältä kuormalta tai heikkoudelta. Herra tuntee olosuhteenne ja haasteenne. Hän sanoi Paavalille ja meille kaikille: ”Minun armoni riittää sinulle.” Ja Paavalin tavoin me voimme vastata: ”Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa. Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima.” (2. Kor. 12:9.)
Jeesuksen Kristuksen kirkon jäseninä meillä on oikeus siunauksiin, jotka on luvattu niissä liitoissa ja toimituksissa, jotka saimme ottaessamme vastaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin.
Mikä on Jeesuksen Kristuksen evankeliumi?
Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on hyvä uutinen, ilosanoma ja paljon muuta. Se on pelastuksen sanoma, kuten Jeesus Kristus ja Hänen apostolinsa ja profeettansa ovat toistuvasti julistaneet. Luja uskoni on, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin sisältyy kaikki Jumalasta peräisin oleva totuus ja valo.
Jumala, rakastava Isämme taivaassa, on sanonut, että Hänen työnsä ja kirkkautensa on ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen” (Moos. 1:39). Isä Jumala on evankeliumin laatija; se on keskeinen osa Jumalan pelastussuunnitelmaa eli lunastussuunnitelmaa. Sitä kutsutaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumiksi, koska juuri Jeesuksen Kristuksen sovitus mahdollistaa lunastuksen ja pelastuksen. Hänen sovituksensa kautta kaikki miehet, naiset ja lapset lunastetaan ehdoitta fyysisestä kuolemasta ja kaikki lunastetaan omista synneistään sillä ehdolla, että he ottavat vastaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ja noudattavat sitä (ks. OL 20:17–25; 76:40–42, 50–53; Moos. 6:62).
Kristuksen evankeliumi on ainoa tosi evankeliumi, eikä ”muuta nimeä anneta eikä mitään muuta keinoa eikä tapaa, jonka kautta pelastus voi tulla ihmislapsille, kuin vain Kristuksen – – nimessä ja nimen kautta” (Moosia 3:17; ks. myös Ap. t. 4:12).
Evankeliumin sanoman keskeisimmät osatekijät löytyvät kaikista pyhistä kirjoituksista, mutta selkeimmin ne ilmaistaan meille Mormonin kirjassa ja profeetta Joseph Smithin saamissa ilmoituksissa. Niissä Jeesus itse selkeästi julistaa oppinsa ja evankeliuminsa, joihin Jumalan lasten on mukauduttava saadakseen ”iankaikkisen elämän” (OL 14:7; ks. myös 3. Nefi 11:31–39; 27:13–21; OL 33:11–12).
Evankeliumi on selkeä ja yksinkertainen. Se vastaa elämän monimutkaisimpiin kysymyksiin, ja silti pieni lapsikin voi ymmärtää ja soveltaa sitä. Kuten Nefi sanoi: ”Minun sieluni iloitsee selkeydestä; sillä tällä tavoin Herra Jumala toimii ihmislasten keskuudessa. Sillä Herra Jumala valaisee ymmärryksen, sillä hän puhuu ihmisille heidän kielensä mukaisesti, jotta he ymmärtäisivät.” (2. Nefi 31:3.)
Profeetta Joseph Smith noudatti samaa selkeyden ja yksinkertaisuuden kaavaa selittäessään maailmalle hyvin ytimekkäästi ”evankeliumin ensimmäiset periaatteet ja toimitukset” (UK 4), jotka meidän on otettava vastaan saadaksemme evankeliumin iankaikkiset siunaukset:
Ensiksi: usko Herraan Jeesukseen Kristukseen – usko Lunastajaan, Jumalan Poikaan, järkkymätön usko Häneen, ”turvautuen täysin hänen ansioihinsa, joka on voimallinen pelastamaan” ja sitten ”[ponnistellen] eteenpäin lujina Kristuksessa – – kestiten [itseämme] Kristuksen sanalla” (2. Nefi 31:19–20).
Toiseksi: parannus, johon sisältyy mielenmuutos, tarjoamalla ”uhrina särkynyt sydän ja murtunut mieli”, luopumalla synnistä ja tulemalla sävyisäksi ja nöyräksi ”niin kuin pieni lapsi” (3. Nefi 9:20, 22).
Kolmanneksi: upotuskaste syntien anteeksisaamiseksi ja liitoksi pitää Jumalan käskyt ja ottaa päällemme Kristuksen nimi.
Neljänneksi: kätten päällepaneminen Pyhän Hengen lahjan saamiseksi, joka tunnetaan myös kasteena tulella, joka pyhittää meidät ja tekee meistä Jumalasta syntyneitä ”uusia luotuja” (Moosia 27:26; ks. myös 1. Piet. 1:23).
Pyhän Hengen lahja, jonka taivaallinen Isämme antaa meille ja jonka saamme sellaiselta, jolla on valtuus, sisältää armeliaan lupauksen: ”Jos te menette sisälle oikealla tavalla ja saatte Pyhän Hengen, se osoittaa teille kaiken, mitä teidän tulee tehdä” (2. Nefi 32:5). Pyhän Hengen jatkuvan kumppanuuden myötä jokainen kirkon jäsen voi saada ”Kristuksen sanat” (2. Nefi 32:3) suoraan milloin ja missä tahansa. Tämä henkilökohtainen jumalallinen opastus auttaa meitä pysymään uskollisina todistuksessa Jeesuksesta Kristuksesta ja kestämään päiviemme loppuun asti. Eikö se olekin suurenmoista!
Eikö meillä ole syytä riemuita?
Mitä loppuun asti kestäminen tarkoittaa?
Pyhissä kirjoituksissa meille opetetaan, että kun olemme saaneet kaste- ja konfirmointitoimitukset, tehtävämme on kestää ”loppuun asti” (2. Nefi 31:20).
Kun olin nuori poika, ”kestää loppuun asti” tarkoitti minulle pääasiassa sitä, että minun piti yrittää sitkeämmin pysyä hereillä kirkon kokoustemme loppuun asti. Myöhemmin teini-ikäisenä ymmärrykseni tästä pyhien kirjoitusten ilmaisusta syveni vain hitusen. Yhdistin sen nuoren myötätunnolla rakkaiden vanhempien jäsentemme pyrkimyksiin sinnitellä mukana elämänsä loppuun asti.
Kestäminen loppuun asti eli pysyminen uskollisena Jeesuksen Kristuksen evankeliumin laeille ja toimituksille koko elämämme ajan on perusvaatimus pelastumiselle Jumalan valtakuntaan. Tämä usko erottaa myöhempien aikojen pyhät monista muista kristillisistä kirkkokunnista, jotka opettavat, että pelastus annetaan kaikille, jotka pelkästään uskovat ja tunnustavat, että Jeesus on Kristus. Herra on julistanut selkeästi: ”Ja jos pidät minun käskyni ja kestät loppuun asti, saat iankaikkisen elämän, joka lahja on suurin kaikista Jumalan lahjoista” (OL 14:7).
Siksi kestäminen loppuun asti ei ole vain sitä, että sietää passiivisesti elämän vaikeita olosuhteita tai ”sinnittelee mukana”. Meidän uskontomme on aktiivista, Jumalan lasten auttamista ahtaalla ja kapealla polulla kehittymään täyteen mittaansa tässä elämässä ja palaamaan eräänä päivänä Hänen luokseen. Tästä näkökulmasta katsottuna kestäminen loppuun asti on korottavaa ja loistavaa, ei ilotonta ja synkkää. Tämä on riemullinen uskonto, toivon, voiman ja vapautuksen uskonto. ”Aadam lankesi, jotta ihmisiä voisi olla, ja ihmiset ovat, jotta heillä voisi olla ilo” (2. Nefi 2:25).
Kestäminen loppuun asti on prosessi, joka täyttää jokaisen elämämme minuutin, jokaisen tunnin ja jokaisen päivän auringonnoususta auringonnousuun. Se toteutetaan harjoittamalla itsekuria Jumalan käskyjen noudattamisessa.
Jeesuksen Kristuksen palautettu evankeliumi on elämäntapa. Se ei ole vain sunnuntaita varten. Se ei ole jotakin sellaista, mitä voimme tehdä pelkästään tavan tai perinteen vuoksi, jos odotamme saavamme kaikki sen luvatut siunaukset. ”Älkää pettäkö itseänne! Jumala ei salli itseään pilkattavan. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” (Gal. 6:7.)
Kestäminen loppuun asti merkitsee hyvän tekemistä uupumatta (ks. Room. 2:7), pyrkimystä käskyjen pitämiseen (ks. 2. Nefi 31:10) ja vanhurskaita tekoja (ks. OL 59:23). Se edellyttää uhrautumista ja ankaraa työntekoa. Kestääksemme loppuun asti meidän on turvattava Isäämme taivaassa ja tehtävä viisaita valintoja kuten maksettava kymmenyksemme ja uhrimme, kunnioitettava temppeliliittojamme ja palveltava Herraa ja toisiamme auliisti ja uskollisesti kirkon tehtävissämme ja velvollisuuksissamme. Se tarkoittaa luonteen voimaa, epäitsekkyyttä ja nöyryyttä; se tarkoittaa nuhteettomuutta ja rehellisyyttä Herraa ja lähimmäisiämme kohtaan. Se tarkoittaa sitä, että teemme kodeistamme vahvoja puolustus- ja turvapaikkoja maailmallista pahuutta vastaan; se tarkoittaa puolisomme ja lastemme rakastamista ja kunnioittamista.
Kun teemme parhaamme kestääksemme loppuun asti, elämämme jalostuu kauniisti. Opimme rakastamaan vihamiehiämme ja rukoilemaan vainoojiemme puolesta (ks. Matt. 5:44). Ne siunaukset, jotka saamme kestämällä loppuun asti tässä elämässä, ovat todellisia ja hyvin merkittäviä, ja tulevan elämän kannalta ne ylittävät ymmärryksemme.
Jeesus Kristus haluaa teidän onnistuvan
Rakkaat veljeni ja sisareni, on päiviä ja öitä, jolloin tunnette lannistuvanne, jolloin sydämenne on raskas ja päänne painuksissa. Muistakaa silloin, että Jeesus Kristus, Lunastaja, on tämän kirkon johdossa. Tämä on Hänen evankeliuminsa. Hän haluaa teidän onnistuvan. Hän antoi henkensä juuri siitä syystä. Hän on elävän Jumalan Poika. Hän on luvannut:
”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” (Matt. 11:28.)
”Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun hyvyyteni ei sinusta väisty” (3. Nefi 22:10). ”Minä armahdan sinua, sanoo Herra, sinun Lunastajasi” (3. Nefi 22:8).
Rakkaat ystäväni, Vapahtaja parantaa särkyneen sydämen ja sitoo haavanne (ks. Ps. 147:3). Olivatpa haasteenne mitä tahansa, asuittepa missä tahansa täällä maan päällä, uskollinen jäsenyytenne Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa ja Jeesuksen Kristuksen evankeliumin jumalalliset voimat siunaavat teitä niin, että kestätte riemuiten loppuun asti.
Tästä todistan koko sydämestäni ja mielestäni Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.