Miksi et tule juhliin?

Kirkon käännynnäisenä Malesiassa, jossa on hyvin vähän kristittyjä, minusta oli toisinaan vaikea puolustaa uskonkäsityksiäni. Eräänä joulukuun päivänä esimieheni kertoi minulle, että yrityksemme järjestäisi vuoden lopussa vuosipäiväjuhlan, johon minun odotettiin osallistuvan. Olin huolissani enkä halunnut mennä, koska alkoholin nauttiminen juhlissa on osa yrityksemme kulttuuria. Tiesin myös, että työtoverini yrittäisivät pakottaa minut juomaan.

Päällikköni oli kuitenkin lujasti sitä mieltä, että minun pitäisi osallistua. Mietin, kuinka pystyisin voittamaan tämän haasteen.

Myöhemmin eräs työtoveri pysäytti minut ja kysyi: ”Miksi et halua tulla juhliin?” Kerroin hänelle, että en juo alkoholia uskonnollisista syistä.

Hän vastasi vihaisena: ”Sinun pitäisi kantaa huolta siitä maailmasta, jossa elät nykyään, eikä jostakin toisesta maailmasta, jota ei ehkä ole edes olemassa. Haluatko tienata rahaa vai luopua siitä typerien uskomustesi vuoksi?” Kun hän kysyi sitä, tunsin pelkoa. Tiesin, että ellen joisi juhlissa, menettäisin työpaikkani. Sitten yhtäkkiä mieleeni tuli eräs pyhien kirjoitusten kohta: ”Minä, minä olen teidän lohduttajanne. Kuinka olet voinut pelätä kuolevaista ihmistä, Aadamin lasta, joka lakastuu kuin ruoho? Kuinka olet voinut unohtaa Herran, joka sinut loi, joka levitti auki taivaan ja laski maan perustukset?” (Jes. 51:12–13.)

Tiesin heti, että minun tuli pelätä Jumalaa, ei työtovereitani tai esimiestäni. Käsitin myös, ettei tarkoitukseni maan päällä ole ansaita rahaa vaan kasvaa hengellisesti. Niinpä vastasin työtoverilleni: ”Minä valitsen uskoni, ja sinun tulisi kunnioittaa sitä.”

Muutama viikko sen jälkeen lopetin työni. Viimeisenä työpäivänäni minulla oli hyvä keskustelu työtoverieni kanssa. Selitin, millä tavoin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko eroaa muista kirkoista. Kerroin heille uskonkäsityksistäni ja halustani pitää käskyt.

Suunnilleen viikon päästä sain toisen työpaikan, jossa palkka oli parempi kuin siinä työssä, josta lähdin. Uusi työni suo minulle myös aikaa valmistautua palvelemaan kokoaikaisessa lähetystyössä.

Tämä kokemus opetti minulle, että käskyjen pitäminen suo minulle mahdollisuuden palata jonakin päivänä taivaallisen Isän luo, ja lisäksi se antoi minulle luottamusta siihen, että tulipa eteeni päivittäin mitä haasteita tahansa, niin Herra valmistaa minulle keinon (ks. 1. Nefi 3:7).