”Rakkaus ei koskaan katoa” – keskustelu Apuyhdistyksestä

Sisar Holland: Apuyhdistystä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan ennen niiden haasteiden vuoksi, joita kohtaamme nykypäivän maailmassa. Kirkon naisilla on entistä suurempi tarve olla vanhurskaita, elää lähellä Henkeä ja olla uskollisia. Ja naiset tarvitsevat myös toisiaan säilyttääkseen uskonsa ja vahvistaakseen sitä.

Vanhin Holland: Apuyhdistys auttaa opettamaan evankeliumia ainutlaatuisen voimallisella tavalla, erityisellä naisten äänellä. Apuyhdistys on yksi niistä keinoista, joilla evankeliumin opit ja arvot tuodaan naisten elämään. Muistakaa kuitenkin, etteivät evankeliumin periaatteet rajoitu sukupuoleen. Rakkaus, armeliaisuus ja laupeus sekä vahvuus, johtajuus ja päättäväisyys ovat kaikki evankeliumin hyveitä. Meidän kaikkien, niin miesten kuin naistenkin, tulee omaksua mahdollisimman monta näistä hyveistä.

Jokainen meistä, joka kulkee evankeliumin polulla, on yksilö – Jumalan tytär tai poika. Yksittäisinä jäseninä meidän täytyy olla ehdottoman sitoutuneita. Mikään organisaatio ei ole yhtään sen lujempi kuin sen jäsenet, yksikään koti ei ole yhtään vahvempi kuin sen perustus.

Sisar Holland: Kun ajattelen kaikkia siunauksia, joita me myöhempien aikojen pyhät saamme temppeleissämme, seurakunnissamme, avioliitossamme ja perheessämme, tajuan, että kaikki riippuu siitä, kuinka pappeus ja Apuyhdistys – miehet ja naiset – työskentelevät yhdessä niin kotona kuin kirkossakin.

Vanhin Holland: Naiset lähtevät kotiin Apuyhdistyksestä joka viikko ja kertovat elämässään oleville miehille, mitä ovat oppineet. Samoin vaimoni ja tyttäreni ovat saaneet vuosien varrella siunauksia sen pappeuden opetuksen ansiosta, jota poikani ja minä olemme saaneet ja josta olemme kertoneet heille.

Sisar Holland: Voitaisiin mielestäni sanoa, että kun ottaa huomioon naisten ja perheiden kohtaamat haasteet, mistään muusta organisaatiosta maailmassa ei tule olemaan tulevaisuudessa enemmän hyötyä kuin Apuyhdistyksestä. Meidän pitää todella saada kirkon naiset liittymään yhteen kutsumuksessaan johtajina ja lastensa hyvinvoinnin ”kapteeneina” etenkin nyt, kun näemme perheiden hajoavan. Meidän pitää toimia yhdessä, käsi kädessä, jotta saamme työn tehtyä.

Sisar Holland: Apuyhdistyksen vaikutus minuun alkoi jo ennen syntymääni, koska sekä äitini että isoäitini palvelivat Apuyhdistyksessä. Kun olin lapsi, otin heistä oppia. Halusin olla samanlainen kuin he. He kertoivat minulle isoäidin äidistäni Elizabeth Schmutz Barlockerista, joka palveli Apuyhdistyksen johtajana 40 vuotta. Hän antoi kaikkensa, myös omaa ruokaansa ja omia vaatteitaan, sisarilleen evankeliumissa. Hän uskoi, että Jumala suojelisi ja siunaisi häntä tässä palvelutyössä, ja niin Hän siunasikin. Näiden kolmen naisen esimerkki ja heidän palvelutyönsä Apuyhdistyksessä innoittavat minua yhä edelleen.

Vanhin Holland: En ole osallistunut Apuyhdistykseen, mutta nuoruusvuosinani se muovasi elämääni. Äitini palveli seurakuntamme Apuyhdistyksen johtokunnassa suurimman osan teinivuosistani. Nuoren pojan oli suurenmoista seurata sitä. Nuo siunaukset voivat varmasti tulla esivanhemmiltamme meille ja siunata lapsiamme ja lastenlapsiamme.

Mutta olen saanut todistukseni Apuyhdistyksestä myös vaimoni kautta. Olen ylpeä siitä, että olen naimisissa entisen Apuyhdistyksen johtajan kanssa. Minua on siunattu suoraan hänen omistautumisensa ansiosta. Mennessäni naimisiin Patricia Terryn kanssa tiesin, millainen nainen hän oli, koska olin nähnyt hänet Herran palveluksessa. Hän oli astunut esiin ja ottanut harteilleen vastuun valtakunnassa. Minulle hän oli jotakin elämää suurempaa. Nyt nuo arvot ja hyveet siunaavat avioliittoamme ja lapsiamme. Onko siis Apuyhdistys siunannut minua? Ehdottomasti!

Sisar Holland: Apuyhdistys perustettiin pappeuden mallin mukaan. Se osoittaa, että pappeuden ja Apuyhdistyksen välillä on ihastuttavaa vastaavuutta, ja tähdentää ajatusta, että miehet ja naiset saavat aikaan lisää vanhurskautta toisissaan. Miehet tarvitsevat naisten siunauksia, ja naiset tarvitsevat miesten siunauksia. Me opimme sen voimallisesti temppelissä. Seurakunnat vahvistuvat, mitä enemmän pappeusjohtajat ja apujärjestöjen johtohenkilöt tekevät työtä yhdessä. Olemme nähneet seurakuntaneuvostojen kokousten voiman kaikkialla, missä olemme asuneet.

Miehet ja naiset ovat kaikki Kristuksen ruumiin jäseniä, ja miten suurenmoista jäsenyyttä se onkaan! Me opimme pyhistä kirjoituksista, että ”ellette te ole yhtä, te ette ole minun” (OL 38:27) ja ettei ”silmä voi sanoa kädelle: ’Minä en tarvitse sinua’” (1. Kor. 12:21).

Vanhin Holland: Tämän päivän monimutkaisissa asioissa seurakuntien johtohenkilöiden pitää työskennellä yhdessä. Piispa on se, jolla on pappeuden avaimet seurakunnan johtamiseksi. Seurakuntaneuvosto on paikka, jossa tarvittava koordinointi tapahtuu. Mitä paremmin neuvosto toimii, sitä paremmin kirkko toimii. Se pitää paikkansa jokaisessa seurakunnassa.

Piispa voi käyttää seurakuntaneuvoston kokousta ajankohtana, jolloin hän ja muut seurakunnan johtohenkilöt analysoivat seurakunnan tarpeita. Onko jäseniä, jotka ovat ajallisen huoltotyön tarpeessa? Onko joku nuori mies valmistautumassa lähetystyöhön? Onko aviopareja valmistautumassa menemään temppeliin? Mitä me voimme tehdä seurakuntaneuvostona auttaaksemme?

Muistakaa, että äidin huolenaiheita ei voi erottaa hänen lastensa ja aviomiehensä tarpeista. Kotikäyntiopettajien avulla Apuyhdistyksen johtaja näkee koko perheen tarpeet siinä kuin yksittäisten jäsentenkin tarpeet. Se on voimallinen resurssi, jota voidaan hyödyntää seurakuntaneuvostossa.

Vanhin Holland: Nykyinen taloudellinen epävakaus, joka koskee koko maapalloa, on muokannut maailmantalouden näkymät uusiksi. Apuyhdistyksessä on kuitenkin aina opetettu auttamisen ja kaukonäköisen elämäntavan periaatteita. Maailma voi pitää hedelmien säilömistä tai tilkkutäkkien valmistamista 21. vuosisadalla vanhanaikaisena. Silti juuri nyt on ihmisiä, jotka ovat nälkäisiä ja kylmissään. Heille säilykehedelmät ja lämmin tilkkutäkki ovat kirjaimellisesti taivaan lahja. Kaukonäköinen elämäntapa ei jää koskaan pois muodista. Kyse ei ole paluusta 1800-luvulle vaan suunnasta, johon meidän pitää edetä siirtyessämme viivyttelemättä 21. vuosisadalle. Samoissa taidoissa ja ajatuksissa, joita Apuyhdistys on aina edustanut, on monia vastauksia niihin haasteisiin, joita kohtaamme maailmanlaajuisesti.

”Rakkaus ei koskaan katoa” on lippu, jonka alla koko ihmiskunta voi yhdistyä. Se ei ole ohjelma – se on evankeliumin kutsuhuuto (ks. 1. Kor. 14:8–10). Evankeliumi ei koskaan katoa, joten on sopivaa, että Apuyhdistyksen tunnuslause on ”rakkaus ei koskaan katoa” (1. Kor. 13:8). Se tähdentää sitä tosiasiaa, että myöhempien aikojen pyhiin kuuluvat miehet ja naiset työskentelevät kohti samaa tavoitetta – pyrkivät tulemaan Kristuksen opetuslapsiksi.

Ja jos tuulet puhaltavat, ne puhaltavat. Jos myrskyjä tulee, niitä tulee. Evankeliumi on aina vastaus mihin tahansa kysymykseen. Se on aina pääsevä voitolle. Meidät on rakennettu kalliolle, joka on Jeesus Kristus, ja Hänen evankeliuminsa, vakaa kuin kallio, auttaa meitä selviytymään vaikeista ajoista.

Sisar Holland: Uskon, että naisten sydämessä on halu palvella avun tarpeessa olevia riippumatta siitä, onko nainen nuori vai vanha, naimisissa vai naimaton. Apuyhdistys tarjoaa hänelle täydellisen tilaisuuden palvella, koska aina on niitä, jotka tarvitsevat apua. Samoin jokainen nainen tarvitsee apua jossakin vaiheessa. ”Rakkaus ei koskaan katoa” on todellakin iankaikkinen periaate, johon sisältyy voimallinen sanoma, jonka mukaan kuka tahansa voi elää.

Vanhin Holland: Muistakaa, että Apuyhdistyksen palvelutyö ei rajoitu kirkon jäsenten palvelemiseen. Me kaikki yritämme pitää huolta omistamme, mutta Apuyhdistyksen suurenmoinen sisaruus – ja etenkään laupeudentyö – ei tunne rajoja. Se auttaa meitä toimimaan yhdessä naapurinperheen kanssa, joka ei kuulu kirkkoomme, tai menemään mukaan hankkeeseen, jolla autetaan keskustaslummin koulua tai jolla pidetään asuinpaikkakuntamme ja yhteisömme puhtaana ja turvallisena ympäristönä.

Sisar Holland: On ilmeistä, että Apuyhdistyksellä on keskeinen rooli tulevaisuudessa. Mitä synkemmäksi maailma muuttuu, sitä kirkkaammin loistaa evankeliumin valo. Apuyhdistys on avainasemassa evankeliumin oppien opettamisessa kirkkomme sisarille. Tärkein noiden opetusten joukossa on se, että Jumala, taivaallinen Isämme, lähetti ainosyntyisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen maan päälle. Hänen sovituksensa, ylösnousemuksensa ja esimerkkinsä opettavat meitä uskomaan Häneen, tekemään parannuksen, solmimaan liittoja ja rakastamaan toisiamme. Jeesus Kristus on valo, joka ei koskaan katoa – kirkas valo, joka läpäisee pimeyden.

Vanhin Holland: Kohdassa Matt. 7:16 sanotaan: ”Hedelmistä te heidät tunnette.” Esimerkiksi lapsemme, silloinkin kun he olivat hyvin pieniä, tunnistivat äitinsä omistautumisen evankeliumille ja roolin, joka naisella on evankeliumissa. He olivat usein hänen mukanaan, kun hän palveli Apuyhdistyksen sisariaan. Joskus heidän piti rukoilla, että vanha automme lähtisi käyntiin. He näkivät hänet vanha takki yllään rämpimässä lumessa pitämään huolta Apuyhdistyksen sisarista Uudessa-Englannissa. Lapsemme olivat silloin pieniä, mutta he eivät ole unohtaneet sitä koskaan. He näkivät äitinsä uhrautuvaisuuden ja uskollisuuden, ja sen johdosta tyttäremme on myöhempien aikojen pyhiin kuuluva nainen, joka on täysin omistautunut palvelemaan, ja poikamme arvostavat ja ihailevat suuresti miniöidemme sitoutumista ja omistautumista. On selvää, että äitinsä esimerkin ansiosta lapsemme tietävät naisten ratkaisevan, merkittävän paikan elämässään ja Jumalan valtakunnassa.

Muut tulevat samalla tavoin luottamaan myöhempien aikojen pyhien elämässä näkyvien ”hedelmien” esimerkkiin – hedelmien, joita tuotamme, kun teemme työtä tullaksemme elävän Jumalan opetuslapsiksi. Tämä on se kirkkaus, jota ei voi koskaan pimentää. Apuyhdistyksen tulevaisuus on loistava, koska evankeliumi on loistava. Jumalan valtakunnan valo ei koskaan sammu. Ja ihmisten tarpeiden lisääntyessä evankeliumin kutsuhuuto kuuluu totena. Tuota sanomaa tuovien ja laupiaasti toimivien etulinjassa tulee olemaan kirkon vanhurskaita pappeusveljiä ja Apuyhdistyksen sisaria.