2011
Entä urani?
Maaliskuu 2011


Entä urani?

David Hooson, Lontoo, Englanti

Kaikki alkoi sujua erinomaisesti. Olin valmistunut Oxfordin yliopistosta pääaineenani musiikki ja aloittanut työn eräässä ammattiorkesterissa Edinburghissa Skotlannissa. Urani eteni, ja sain paljon ystäviä.

Opiskellessani olin päättänyt lykätä palvelemista kokoaikaisessa lähetystyössä. Nyt ajatus palvelemisesta oli kaukana mielestäni. Koska pelkäsin monia asioita, etenkin urasuunnitelmieni kariutumista, ajattelin, että olin poikkeus eikä minun tarvinnut palvella. Siihen liittyvät uhraukset tuntuivat liian suurilta.

Hyvät ystävät ja suloiset Hengen tuomat kokemukset alkoivat kuitenkin muuttaa sydäntäni. Huolehtivan ja valppaan piispan rakkaus auttoi minua saamaan lujemman, syvemmän todistuksen palautetusta evankeliumista. Pian tiesin, että minun piti ottaa vastaan kutsu palvella. Minulla ei ollut aavistustakaan, kuinka jatkaisin uraani kilpailuhenkisessä ympäristössä kahden vuoden katkon jälkeen, mutta luotin siihen, että Herra siunaisi minua päätökseni vuoksi. Jätin työpaikkani tietämättä, kuinka asiat järjestyisivät.

Minut kutsuttiin palvelemaan ranskankielisellä Länsi-Intian lähetyskentällä. Haasteet olivat vaikeita, mutta minusta oli suurenmoista palvella ihmisiä ja nähdä heidän elämänsä muuttuvan. Noiden kahden vuoden ajan keskityin pelkästään taivaallisen Isäni tahdon toteuttamiseen. Muiden epäitsekäs palveleminen toi minulle enemmän iloa kuin olin koskaan kokenut.

Palattuani kotiin näin maailman uuden tärkeysjärjestyksen ja uusien arvojen näkökulmasta ja pyrin pitämään elämäni keskittyneenä Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin. Etsin heti työtä, mutta mahdollisuuksia oli vähän. Käytyäni turhaan useassa työhaastattelussa tajusin, että kaksi vuotta, jotka olin viettänyt työhön liittymättömien asioiden parissa, olivat pelästyttäneet monia mahdollisia työnantajia. Menettäisinkö tosiaan urani lähetystyöni takia?

Olen kiitollinen siitä, etten menettänyt. Miltei kolme kuukautta myöhemmin huomasin avoimen toimen, joka sopi minulle täydellisesti. Minulla oli juuri oikeanlaiset taidot sentyyppiseen työhön. Ja kaiken lisäksi työnhakijoilta vaadittiin sujuvaa ranskan kielen taitoa! Lähetystyöni avasi oven tähän mahdollisuuteen. Kolmea työhaastattelua myöhemmin minulle tarjottiin kyseistä työpaikkaa. Urani eteni vielä nopeammin kuin jos en olisi ollut lähetystyössä. Tunsin Herran armon ja rakkauden. Tiedän, että Hän valmistaa meille siunauksia, kun me teemme oman osamme.

Se, mitä profeetta Joseph Smith opetti, on totta: ”Tehkäämme iloisin mielin kaikki, mikä on meidän vallassamme; ja pysykäämme sitten sijoillamme täysin varmoina saadaksemme nähdä Jumalan pelastuksen ja hänen käsivartensa ilmoittamisen” (OL 123:17).

Käytyäni turhaan useassa työhaastattelussa tajusin, että kaksi vuotta, jotka olin viettänyt työhön liittymättömien asioiden parissa, olivat pelästyttäneet monia mahdollisia työnantajia.