2011
Löysin viimeinkin kirkon
Maaliskuu 2011


Löysin viimeinkin kirkon

Barbara De Giglio, Lombardia, Italia

Suurimman osan elämääni olen tuntenut tyhjyyttä ja kaivannut jotakin vankkaa, johon turvautua. Oletin, että se, mitä etsin, saattaisi löytyä jostakin kirkosta, joten hyvin nuoresta pitäen tutkin monia uskontoja ja filosofioita. Monet niistä olivat hyviä ja täynnä hyviä ihmisiä. Jotkin niistä olivat omituisia, eivätkä tarjonneet mitään sellaista, mitä etsin.

Etsittyäni monia vuosia kyllästyin ja lannistuin, ja niinpä luovutin. Päätin rakentaa suhteen Jumalaan omin avuin ja pysyä erossa järjestäytyneestä uskonnosta.

Jonkin aikaa sen jälkeen kun olin tehnyt tämän päätöksen, katselin televisio-ohjelmaa, joka keskittyi hengellisyyteen. Ohjelman juontaja haastatteli myöhempien aikojen pyhiin kuuluvaa perhettä. Kun kuuntelin tätä perhettä, tunnistin rakkauden ja lujan uskon, joita olin pitkään etsinyt. Minuun teki myös vaikutuksen tieto siitä, että myöhempien aikojen pyhät tähdensivät voimakkaasti perheen merkitystä. Ehkäpä tutkisin vielä yhtä kirkkoa.

Televisioruudun alareunassa oli Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon puhelinnumero Milanon alueella. Soitin siihen ja puhuin joidenkuiden jäsenten kanssa, jotka olivat vaarnakeskuksessa. He järjestivät lähetyssaarnaajat soittamaan minulle.

Se oli elämässäni erityisen kiireistä aikaa, joten kun lähetyssaarnaajat soittivat sopiakseen tapaamisesta, kysyin, voisinko soittaa heille takaisin muutaman viikon kuluttua, kun tilanne olisi rauhoittunut. He suostuivat siihen ja antoivat minulle paikallisen Apuyhdistyksen johtajan puhelinnumeron. Tämä soitti ja kutsui minut sunnuntaina kirkkoon. Menin ja pidin siellä kaikesta: oppiaiheista, ihmisistä ja ilmapiiristä. Lähdin pois tuntien itseni hyvin onnelliseksi.

Kävin kirkossa joka sunnuntai seuraavien kahden kuukauden ajan. Sitten lokakuussa 2008 minut kastettiin. Etsintäni oli paitsi loppunut myös päättynyt onnellisesti. En enää tuntenut janoa ja kaipausta niin kuin ennen.

Olen suunnattoman kiitollinen siitä, että olen löytänyt totuuden, mutta jollakin tapaa olen surullinen siitä, että minulta kesti niin kauan löytää Jeesuksen Kristuksen evankeliumi. Siitä huolimatta olen kiitollinen kokemuksista, joita sain etsiessäni. Koska etsin niin monista muista paikoista, tunnen erityistä tyytyväisyyttä tietäessäni, että olen löytänyt oikean paikan – paikan, jonne kuulun.

Päätin pysyä erossa järjestäytyneestä uskonnosta. Mutta jonkin aikaa sen jälkeen kun olin tehnyt tämän päätöksen, näin televisiosta myöhempien aikojen pyhiin kuuluvan perheen haastattelun.