Hyvää etsimässä

Etsiessään uutta kotia nuori myöhempien aikojen pyhiin kuuluva aviopari puhui mahdollisten tulevien naapureiden kanssa kyseisestä alueesta ja alueen kouluista.

Yksi nainen, jonka kanssa he puhuivat, sanoi lastensa koulusta: ”Se on mitä uskomattomin paikka! Rehtori on hieno ja hyvä mies. Opettajat ovat päteviä, kilttejä ja ystävällisiä. Olen niin tyytyväinen siihen, että lapseni voivat käydä sitä suurenmoista koulua. Viihdytte varmasti täällä!”

Eräs toinen nainen sanoi lastensa koulusta: ”Se on kauhea paikka. Rehtori on täynnä itseään, ja opettajat ovat epäpäteviä, epäkohteliaita ja epäystävällisiä. Jos minulla olisi varaa muuttaa pois tältä alueelta, tekisin sen heti!”

Kiinnostavaa oli, että molemmat naiset puhuivat samasta rehtorista, samoista opettajista ja samasta koulusta.

Oletteko koskaan panneet merkille, että ihmiset yleensä löytävät sitä, mitä etsivätkin? Kun katsoo riittävän tarkkaan, löytää sekä hyvää että pahaa melkein kaikista ja kaikesta. Siten ihmiset ovat tehneet Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon kohdalla sen alusta asti. Ne, jotka etsivät hyvää, löytävät ystävällisen ja myötätuntoisen kansan – kansan, joka rakastaa Herraa ja haluaa palvella Häntä ja olla siunaukseksi lähimmäistensä elämässä. Mutta on myös totta, että ne, jotka etsivät pahaa, löytävät varmasti sellaista, mikä ei ole niin ihanteellista.

Valitettavasti samoin tapahtuu toisinaan kirkon sisälläkin. Arvostelemisen syitä etsivien luovuudelle, nerokkuudelle ja sitkeydelle ei näy loppua. He eivät tunnu voivan päästää irti kaunastaan. He juoruilevat ja etsivät vikoja muista. He hoivaavat vuosikymmenten takaisia haavoja käyttäen jokaisen tilaisuuden alentaa ja halventaa muita. Se ei ole Herralle mieluista, ”sillä siellä, missä kateus ja riidanhalu vallitsevat, on myös hillittömyyttä ja kaikenlaista pahaa” (Jaak. 3:16).

Presidentti George Q. Cannon (1827–1901) tunsi presidentti Brigham Youngin (1801–1877) hyvin työskenneltyään tämän kanssa useita vuosia kummankin ollessa kahdentoista apostolin koorumin jäsen ja ollessaan sitten tämän neuvonantajana ensimmäisessä presidenttikunnassa. Presidentti Youngin kuoltua presidentti Cannon kirjoitti päiväkirjaansa: ”En koskaan enkä missään vaiheessa sydämessäni, saati sitten sanoissani tai teoissani, arvostellut [Brigham Youngia] tai etsinyt vikaa hänen käytöksestään, hänen neuvoistaan tai hänen opetuksistaan. Se tuo minulle nyt iloa. Mielessäni oli aina seuraava ajatus: Jos arvostelen veli Brighamia tai etsin hänestä vikaa tai tuomitsen hänet, kuinka pitkälle menisin? Jos aloitan, mihin lopettaisin? En uskaltanut luottaa itseeni sellaisella tiellä. Tiesin, että arvostelemiseen ja vikojen etsimiseen antautuminen johti usein luopumukseen. Muut, jotka ovat voimakkaampia, viisaampia ja kokeneempia kuin minä, saattavat tehdä monia asioita ja välttyä pahoilta seurauksilta, mitä minä en uskalla tehdä.”¹

Meidän kirkon jäsenten tulee pohtia erittäin huolellisesti presidentti Cannonin voimallista neuvoa. Jumalan sana kehottaa Kristuksen seuraajia olemaan puhtaita ja rakentamaan rauhaa, olemaan lempeitä ja sopuisia, ”täynnä armahtavaisuutta ja hyviä hedelmiä”, tasapuolisia ja teeskentelemättömiä. ”Vanhurskauden siemen kylvetään rauhan tekoina, ja se tuottaa hedelmän niille, jotka rauhaa rakentavat.” (Jaak. 3:17, 18.)

Valinta on meidän. Me voimme etsiä pahaa muista. Tai me voimme rakentaa rauhaa ja tehdä työtä ollaksemme muita kohtaan ymmärtäväisiä, oikeudenmukaisia ja anteeksiantavaisia, jollaisia niin kovasti haluamme muiden olevan meitä kohtaan. Valinta on meidän, sillä mitä sitten etsimmekin, sen me varmasti löydämme.