Kuinka voin tuoda eloa pyhien kirjoitusten tutkimiseeni?

Kuva

woman sitting at a desk

Kuvitus Bradley Clark

Olin ollut kotona lähetystyöni jälkeen vasta kolme kuukautta, kun minulla alkoi olla vaikeuksia lukea pyhiä kirjoituksia.

Lähetystyössäni olin lukenut pyhiä kirjoituksia joka päivä ja olin luvannut jatkaa sitä, kun palaisin kotiin. Mutta ajan kuluessa kaikenlaista vain alkoi tulla väliin. Joko minulla oli liikaa kotitehtäviä, liikaa työkiireitä tai olin vain liian väsynyt. Jokaisen verukkeen myötä pyhien kirjoitusten lukemiseni väheni, kunnes luin niitä enää tuskin ollenkaan.

Eräänä iltana avasin Mormonin kirjan ja aioin lukea vain yhden jakeen. Lukemani jae muistutti minulle, että pyhät kirjoitukset sisältävät ”mieluisaa Jumalan sanaa, niin, sitä sanaa, joka parantaa haavoittuneen sielun” (MK Jaak. 2:8).

Pohdin tätä jaetta ja käsitin, miten kielteinen vaikutus pyhien kirjoitusten tutkimisen laiminlyönnillä oli minuun. Tunsin itseni koulussa stressaantuneemmaksi, kirkossa välinpitämättömämmäksi ja etääntyneemmäksi Jumalasta. Sieluni kaipasi parantavaa Jumalan sanaa, jota on pyhissä kirjoituksissa. Tiesin, että minun piti taas saattaa tärkeysjärjestykseni kuntoon.

Käännyin ystävieni, perheeni ja kirkon johtajien puoleen ja kysyin ehdotuksia siihen, kuinka tuoda eloa pyhien kirjoitusten tutkimiseeni. Huomasin hyödyllisiksi kolme asiaa.

Ensimmäiseksi, käsitin, että pyhien kirjoitusten tutkiminen iltaisin ei toiminut omalla kohdallani. Kun tutkin pyhiä kirjoituksia aamuisin, pystyin koko päivän pohtimaan sitä oppia ja niitä periaatteita, joita olin lukenut sinä aamuna.

Toiseksi, meitä opetetaan lukemaan pyhiä kirjoituksia perheemme kanssa, mutta koska olin opiskelemassa ja poissa perheeni luota, aloin lukea pyhiä kirjoituksia huonetoverieni ja ystävieni kanssa. Tämä auttoi minua pysymään vastuullisena, ja se herätti suurenmoisia evankeliumiaiheisia keskusteluja.

Kolmanneksi, aloin kirjoittaa muistiin niitä kehotuksia ja ajatuksia, joita sain tutkiessani pyhiä kirjoituksia. Tämä auttoi minua keskittymään siihen, mitä luin, ja auttoi minua ymmärtämään paremmin Hengen ääntä.

Nyt kun pyhien kirjoitusten tutkiminen oli elämässäni jälleen tärkeällä sijalla, huomasin, että minulla oli enemmän aikaa ja voimia kaiken sen tekemiseen, mitä minun oli saatava tehdyksi. Mikä tärkeintä, tunsin jälleen läheisyyttä Jumalan kanssa, kun luin ja pohdin pyhiä kirjoituksia. Nyt kun käytän aikaa pyhien kirjoitusten parissa, tunnen rauhaa ja koen sieluni parantuvan.