Onnellisuus – enemmän kuin mieliala

Yksinkertaisimmillaan onnellisuus on sitä, että henkinen olotilasi kohoaa tilapäisesti korkeammalle tasolle kuin tavanomainen emotionaalinen tasapainotilasi.¹ Toisin sanoen se tarkoittaa sitä, että tuntuu hyvältä.

On monia tapoja käynnistää emotionaalinen hyvänolon tunne – vitsailla ystävän kanssa, pelata hauskaa peliä tai jopa syödä pala juustokakkua – mutta se ei koskaan kestä pitkään. Usein päädymme siihen, että hyppäämme yhdestä mielihyvän lähteestä toiseen pyrkiessämme kokemaan uudelleen sitä mielihyvän tunnetta. Mutta eikö ole onnellisuutta, joka kestää?

Kyllä – mutta se on paljon hienovaraisempaa kuin ajattelet, minkä vuoksi me usein kuljemme sen ohi. Maailma uskottelee meille, että onnistuneen elämän täytyy olla täynnä seikkailua, että päiviemme tulee olla jatkuvaa elämystä helpolla, mielihyvän täyteisellä tiellä. Mutta totuus on, ettei ihminen tarvitse jatkuvaa jännitystä voidakseen elää onnellisena (ks. 2. Nefi 5:27). Kestävä onnellisuus – jota voisimme nimittää todelliseksi onneksi – on ennemminkin hiljainen, vakaa tunne hyvinvoinnista kuin silmiinpistävä euforian tunne. Hauskuus ja mielihyvä haalistuvat, mutta todellinen onni ei ole ohimenevä mieliala – se kestää paljon pidempään. Mikäli mielihyvän kokeminen kohottaa tuntemuksesi tasapainotilan yläpuolelle, niin todellisen onnen saavuttaminen on kuin nostaisi koko tasapainotilaa korkeammalle.²

Voisi luulla, että vakaa onnellisuus edellyttää vakaata vaurautta sekä vapautta kivusta ja koettelemuksista. Mutta tutkimukset osoittavat, että suotuisat olosuhteet eivät takaa onnellisuutta eivätkä epäsuotuisat olosuhteet estä sitä. Sen sijaan kaikkien niiden osatekijöiden joukossa, jotka vaikuttavat onnellisuuteesi, sinun valinnoillasi on mitä suurin vaikutus.³ Vanhin Ulisses Soares seitsemänkymmenen johtokunnasta on opettanut: ”Onnellisuus määräytyy tottumuksilla, käyttäytymisellä ja ajatusmalleilla, joita me voimme suoraan hallita tarkoituksellisilla teoilla.” Onnellisuus on enemmän kuin vain hyvä mieliala tai huoleton elämä – se on ajattelu- ja elämäntapa, jota voimme hallita. Epäilemättä genetiikka ja kasvatuksemme vaikuttavat yleisiin mielialatasoihin, mutta omilla henkilökohtaisilla valinnoillamme on merkittävä osuus. Lyhyesti, ”onnellisuus on valinta, jonka jokainen voi tehdä”⁴.

Kuinka me siis tarkalleen ottaen ”valitsemme” sen, että olemme onnellisia? Mikä on onnellisuuden juustokakkumme salainen ainesosa? Vanhin Soares selittää, että todellinen onnellisuus edellyttää ”pitkään jatkuvaa pyrkimystä johonkin suurempaan elämässä”. Samalla tavoin Viktor Frankl, tunnettu psykiatri ja juutalaisten joukkomurhasta selviytynyt, on esittänyt, että onnellisuus tulee ”sivuvaikutuksena ihmisen henkilökohtaisesta omistautumisesta itseään suuremman asian hyväksi”⁵.

Ja mikä voisikaan olla suurempi asia kuin se, jonka Jumala on suunnitellut meitä varten? Onnellisuutta tavoitellessamme meidän ei tarvitse etsiä sitä kauempaa kuin taivaallisen Isän suunnitelmasta. Sitähän kutsutaan aivan oikein ”onnensuunnitelmaksi”! (Alma 42:8, 16.) Pyhien kirjoitusten kohdat toisensa perään todistavat, että Jumalan suunnitelman noudattaminen tuo onnen (ks. 2. Nefi 2:13; Hel. 13:38). Vaikka vanhurskas elämä ei säästäkään meitä jokaiselta syvältä murheelta, se tekee meistä kykenevämpiä kokemaan onnellisuutta tässä elämässä, ja se johtaa korotukseemme ja iankaikkiseen iloon tulevassa maailmassa.

Paljolti samoin kuin usko, onnellisuuskin voi heikentyä tai vahvistua tekojemme mukaan. Jos käytät aikasi hetkellisen iloisuuden tavoitteluun, niin onnellisuutesi ajelehtii kaikenlaisten tuulten heiteltävänä (ks. Ef. 4:14). Mutta jos pyrit elämään vanhurskaasti, sinussa kehittyy vakaa tunne taustalla vallitsevasta rauhasta ja hyvinvoinnista, joka kestää kaikki myrskyt. Ja kun asetat uskon hauskuuden edelle, voit löytää todellista iloa – sellaista, jota voi löytää vain ”todella katuva ja nöyrä onnen etsijä” (Alma 27:18).