Uudistunut olo
Kirjoittaja asuu Texasissa Yhdysvalloissa.
Viro
”Minulla on yllätys!” ema (äiti) sanoi, kun hän haki Rasmuksen esikoulusta. He kävelivät yhdessä kapeilla kaduilla, joita reunustivat värikkäät rakennukset.
”Onko meillä ruokana rosoljea?” Rasmus arvaili toiveikkaana. He olivat syöneet sitä vasta edellisellä viikolla hänen seitsenvuotispäivänään. Mutta hän voisi aina syödä lisää rosollia, jossa oli suolasilliä!
Ema pudisti hymyillen päätään. ”Tapasin tänä aamuna bussissa kaksi nuorta naista. Lähetyssaarnaajia. He tulevat tänä iltana käymään ja kertomaan kirkostaan.”
Rasmus kohotti uteliaana katseensa. Hän ei ollut koskaan ennen tavannut lähetyssaarnaajia.
Hän oli huoneessaan leikkimässä paloautollaan, kun lähetyssaarnaajat tulivat. ”Tere! Tere! Hei!” he tervehtivät emaa astuessaan sisälle asuntoon. He riisuivat raskaat saappaansa ja työnsivät jalkansa kotitossuihin, joita emalla oli vieraita varten. Ema johdatti heidät oranssille sohvalle. Rasmus kuitenkin viivytteli oven luona.
Pidempi nainen huomasi hänet ja hymyili. Naisen mustassa nimikyltissä luki Õde Craig (sisar Craig). ”Äitisi kertoi meille, että sinulla oli juuri syntymäpäivä”, hän sanoi. ”Me toimme sinulle jotakin.” Hän ojensi pientä korttia. Rasmus katsoi sitä tarkasti.
Siinä oli kuva miehestä. Miehellä oli valkoinen viitta, ja hänen kätensä olivat levällään.
”Tiedätkö sinä, kuka tämä on?” õde Craig kysyi.
Rasmus ei tiennyt miehen nimeä. Hän ei ollut koskaan ennen nähnyt tuota kuvaa. Mutta mies näytti ystävälliseltä ja voimakkaalta. ”Se taitaa olla joku kuningas!” Rasmus sanoi.
Molemmat lähetyssaarnaajat hymyilivät. ”Niin Hän onkin! Hän on kuninkaiden Kuningas! Hänen nimensä on Jeesus Kristus.” Õde Craig otti esiin sinikantisen kirjan. ”Ja tämä on kirja, joka opettaa Hänestä, Mormoni Raamat. Mormonin kirja.”
Rasmus ja ema alkoivat lukea Mormonin kirjaa joka päivä ennen kuin Rasmus lähti esikouluun. Siellä Rasmus kävi esikouluryhmänsä kanssa kävelyillä luonnossa, ja sitten he menivät päiväunille. Esikoulun jälkeen hän ja ema tapasivat usein lähetyssaarnaajat. He puhuivat lähetyssaarnaajien kanssa siitä, mitä he olivat lukeneet Mormonin kirjasta. Joskus ema tarjosi kaikille kringeliä, pullapitkoa. Viikonloppuisin Rasmus ja ema pyöräilivät tai tekivät eväsretkiä rannalle. Toisinaan he kävivät pitkällä kävelyllä metsässä tai lempijokensa varrella.
Yhdellä noista metsäkävelyistä ema kertoi Rasmukselle, että hän halusi mennä kasteelle. Rasmus hymyili leveästi. Lähetyssaarnaajat olivat pyytäneet emaa rukoilemaan, pitäisikö hänen mennä kasteelle vai ei. Kuulosti siltä kuin hän olisi saanut vastauksensa!
”Ja tiedän tarkalleen, missä haluan, että minut kastetaan”, hän sanoi Rasmukselle hymyillen. ”Osaatko arvata?”
Rasmus ajatteli lähetyssaarnaajien oppiaihetta kasteesta. He olivat näyttäneet kuvaa, jossa Jeesus oli Johannes Kastajan kanssa joessa…
”Joessa!” hän huudahti. ”Meidän lempijoessa.”
Viikkoa myöhemmin Rasmus seisoi joenrannalla lähetyssaarnaajien ja muutamien muiden kirkon ihmisten kanssa. Ema oli valmis menemään kasteelle. Hän upposi kokonaan veden alle aivan kuten Jeesus oli tehnyt. Kun hän nousi vedestä, hän hymyili. Rasmus halusi muistaa tämän hetken aina – sinisen veden, valkoiset kukat vihreällä ruohikolla ja eman hymyn.
”Miltä tuntui tulla kastetuksi?” hän kysyi myöhemmin, kun kaikki söivät pikkuleipiä, jotka lähetyssaarnaajat olivat tuoneet.
”Ihanalta”, ema kertoi hänelle. ”Olisin halunnut jäädä jokeen ikuisesti. Tunsin oloni niin uudistuneeksi!” Hän halasi Rasmusta lujasti.
”Seuraavana syntymäpäivänäni minä haluan mennä kasteelle aivan kuten sinä ja Jeesus”, Rasmus sanoi emalle. ”Minäkin haluan tuntea oloni uudistuneeksi!”