Kolme opetusta rakkaudesta, ilosta ja rauhasta

Tapasin vaimoni Melindan opiskellessani toista vuotta yliopistossa ja noin puoli vuotta lähetystyöstä paluuni jälkeen. Tiesin heti, että halusin mennä naimisiin Melindan kanssa. Melinda ei kuitenkaan kokenut samoin. Vasta viisi vuotta myöhemmin hän sai viimein vastauksen, että olisi ”OK” mennä naimisiin kanssani.

Noiden viiden vuoden aikana minulla oli yksi vaikeimmista kokemuksista elämässäni. Tiesin, kenen kanssa minun oli tarkoitus mennä naimisiin, ja Henki kannusti minua eteenpäin, mutta ei näyttänyt siltä, että saavuttaisin tuon tavoitteen.

Pian valmistumiseni jälkeen Melinda päätti lähteä lähetystyöhön – olen varma, että osittain päästäkseen eroon minusta. Hänen ollessaan lähetystyössä oli hetkiä, jolloin elämäni oli todella kurjaa, koska keskityin siihen, mitä minulla ei ollut. Mutta tutkin pyhiä kirjoituksia ja rukoilin päivittäin, palvelin kirkossa ja pyrin tekemään asioita, jotka toivat Pyhän Hengen vaikutusta elämääni.

Eräänä varhaisena, hyvin kylmänä sunnuntaiaamuna Minneapolisissa Minnesotassa Yhdysvalloissa, kun olin ajamassa kirkon kokoukseen, ajattelin: ”Minun pitäisi olla tosi onneton juuri nyt. Mikään ei näytä sujuvan siten kuin haluan. Mutta minä en ole onneton. Tunnen olevani uskomattoman onnellinen!”

Kuinka siis saatoin olla onnellinen, jos olin kokemassa jotakin sellaista, mikä oli minulle vaikea koettelemus?

Vastaus löytyy kohdasta Gal. 5:22–23: ”Hengen hedelmää – – ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.”

Koska tein asioita, jotka toivat Hengen vaikutusta elämääni, tunsin Jumalan rakkautta. Tunsin iloa ja rauhaa. Minä saatoin kärsiä pitkään ja olla silti onnellinen.

Se, että meillä on rakkautta, iloa ja rauhaa elämässämme, perheessämme ja avioliitossamme, ei koidu siitä, että meillä on iso talo, hienoja autoja, viimeisen muodin mukaiset vaatteet, menestystä ammatissamme tai mitään niitä muita asioita, joiden maailma sanoo tuovan onnea. Itse asiassa, koska rakkaus, ilo ja rauha tulevat Hengeltä, niiden tuntemisen ei tarvitse olla lainkaan yhteydessä ajallisiin olosuhteisiimme.

Ymmärrättehän, etten sano, että olemme aina onnellisia tai että ajalliset olosuhteemme eivät koskaan vaikuta onnellisuuteemme. Itse asiassa, ellemme maista karvasta, emme voi tuntea makeaa (ks. OL 29:39; ks. myös Moos. 6:55).

Meidän pitää aika ajoin kamppailla. Lisäksi jotkin fyysiset ja emotionaaliset vaivat voivat aiheuttaa meille suurta kärsimystä ja tehdä Hengen vaikutuksen tuntemisen hyvin vaikeaksi. Mutta jos pyrimme pitämään Hengen vaikutuksen elämässämme ja turvaamme Jumalaan, niin me voimme yleisesti ottaen olla onnellisia.

Todistan omasta kokemuksestani, että tämä on totta. Kokemusteni perusteella, joita sain Melindan ollessa lähetystyössä, olen myöhemmin huomannut, että jos teen asioita, jotka tuovat elämääni Hengen vaikutusta, kuten päätän uskoa ja hyväksyä sen, että asiat järjestyvät siten kuin Jumala haluaa, niin olen yleensä onnellinen (ks. MK Jaak. 3:2).¹

Kuva

bowl of fake fruit

Saatana tarjoaa epäaitoja vaihtoehtoja kaikelle, mitä Jumala tekee, yrityksenä hämmentää ja pettää meitä. Vaikka Saatana yrittääkin vakuuttaa meille muuta, niin Vapahtaja opettaa meille, ettei ”huono puu [voi] tuottaa hyvää hedelmää” (3. Nefi 14:18). Koska Saatana on huono puu, hän ei pysty saamaan meitä tuntemaan rakkautta, iloa, rauhaa, kärsivällisyyttä, ystävällisyyttä, hyvyyttä, uskollisuutta, lempeyttä ja itsehillintää (ks. Gal. 5:22–23). Sen sijaan Saatana haluaa tehdä meistä onnettomia (ks. 2. Nefi 2:27).

Mitä Saatana siis tekee? Hän yrittää pettää meitä.

Eräs ystäväni, yksi valituista, tuli petetyksi. Ystäväni palveli lähetystyössä ja oli erinomainen lähetyssaarnaaja. Kun hän tuli kotiin lähetystyöstä, hän aikoi tehdä kaikkia niitä pieniä asioita, jotka olivat tuoneet Hengen vaikutusta hänen elämäänsä ja vahvistaneet häntä lähetystyössä. Ja jonkin aikaa hän tekikin.

Hän näki kuitenkin ystävien, joista monet olivat palvelleet lähetystyössä, tulevan kirkkoon joka sunnuntai mutta kirkon ulkopuolella elävän siten kuin maailma elää. He näyttivät onnellisilta. He tekivät ”hauskoja” asioita. Eikä heidän elämäntyylinsä näyttänyt vaativan niin paljon työtä kuin hänen omansa.

Vähitellen hän lakkasi tekemästä niitä pieniä asioita, jotka olivat tuoneet hänelle hengellistä voimaa lähetystyössä. Hänellä oli yhä todistus, mutta hän kertoi minulle, että hän oli aprikoinut: ”Jos vain käyn kirkon kokouksissa, olen OK – olen oikeilla raiteilla.” Siitä huolimatta hän sanoi: ”Hengellisesti olin epäaktiivinen.”² Kun hän eli siten kuin maailma elää, yksi huono valinta johti toiseen, ja pian hän tuli raskaaksi.

Ennen pitkää hän koki epävanhurskaiden valintojensa seuraukset. Hän ei ollut onnellinen, ja hän tiesi sen. Onneksi ystäväni ymmärsi, että hän oli tullut petetyksi, ja hän teki parannuksen.

Hänen kertomuksensa tähdentää sitä, että jopa parhaimmat meistä voivat joutua petetyiksi. Lisäksi hänen kertomuksensa osoittaa, että meidän täytyy jatkuvasti suojautua petosta vastaan. Me onnistumme siinä tekemällä pieniä asioita, jotka tuovat Hengen vaikutusta elämäämme.

Voin ilokseni kertoa, että nykyään ystäväni on onnellinen, pyrkii pitämään käskyt ja on fyysisesti ja hengellisesti aktiivinen evankeliumissa.

Saatana voi pettää monella tavalla. Mainitsen vain muutamia.

Saatana yrittää saada meidät pitämään ajallisia asioita hengellisiä asioita tärkeämpinä. Voimme päätellä, onko tärkeysjärjestyksemme vääränlainen, panemalla merkille, kuinka usein sanomme: ”Minulla on vain liian kiire tai olen liian väsynyt juuri nyt, jotta voisin ___________.” Täytä tyhjä kohta: käydä temppelissä, palvella, tutkia ja pohtia pyhiä kirjoituksia, hoitaa kirkon tehtäväni tai jopa pitää rukoukseni.

Yksi syy, miksi tunnemme olevamme niin kiireisiä, on se, että Saatana tekee lujasti töitä kääntääkseen huomiomme muualle. Hän käyttää kädessämme olevaa älypuhelinta, autossamme olevaa radiota, kotonamme olevia televisioita ja lukemattomia muita asioita häiritäkseen meitä ja säilyttääkseen huomiomme miltei koko ajan. Sen tuloksena tunnemme olevamme kiireisempiä kuin itse asiassa olemmekaan.

Toinen tulos tästä häiritsemisestä on, että me käytämme yhä vähemmän aikaa pohtimiseen. Saatana tekee työtä viedäkseen ajatuksemme muualle, koska hän tietää, että pohtiminen, etenkin pyhien kirjoitusten pohtiminen, johtaa syvällisempään kääntymykseen ja ilmoitukseen.

Toinen Saatanan petoksellisista keinoista tulee ajatuksesta, että ulkoisella toiminnallamme on enemmän merkitystä kuin sisäisillä vaikuttimillamme. Kun meiltä puuttuu oikeanlainen vaikutin hengellisten asioiden tekemiseen, me emme koe evankeliumin tuomaa iloa. Sen johdosta käskyjen pitäminen alkaa tuntua raadannalta, ja Saatana tietää, että jos hän voi saada meistä tuntumaan tältä, me todennäköisesti lakkaamme tekemästä sitä, mitä tiedämme, että meidän pitäisi tehdä.

Saatana pettää meitä myös saamalla meidät uskomaan, että ilo ja onni tulevat siitä, että elää helppoa elämää tai että elämä on yksinkertaisesti koko ajan hauskaa. Niin ei ole. Totuus on, ettei iloa tai onnea ole ilman jotakin, josta meidän täytyy selvitä (ks. 2. Nefi 2:11, 23).

Viimeinen Saatanan petollisista keinoista, jonka mainitsen, on se, että hän yrittää saada meidät uskomaan, että jumalattomuus hetkellisine nautintoineen on todellisuudessa onnea. Saatana tietää, että ainakin hetken ajan tietyt tunteet tai tuntemukset voivat 1) saada meidät ajattelemaan, että tunnemme Hengen hedelmiä, 2) peittää halumme saada noita hedelmiä, tai 3) tuntua hyväksyttäviltä korvikkeilta.

Esimerkiksi Saatana voi houkutella meitä tavoittelemaan himoa rakkauden sijaan. Hän voi vietellä meitä jännityksellä kestävän ilon sijaan. Hän yrittää saada meidät ajattelemaan jotakin muuta sen sijaan että antaisi meille rauhaa. Hän haluaisi meidän olevan omahyväisiä, fanaattisia ja poliittisesti korrekteja sen sijaan että olisimme epäitsekkäitä, johdonmukaisen kuuliaisia ja hengellisesti asianmukaisen keskittyneitä. Hänen kiusauksensa voivat saada meidät hämmentymään, mikä vuorostaan voi johtaa meidät ajattelemaan, että käskyjen rikkominen tuo onnea.

Yleensä juuri pienet asiat tuovat Hengen vaikutusta elämäämme, estävät meitä tulemasta petetyiksi ja viime kädessä auttavat meitä saamaan voimaa pitää käskyt ja saada iankaikkinen elämä. Vapahtaja opetti tätä periaatetta kirkon vanhimmille Kirtlandissa Ohiossa: ”Ja nyt, älkää väsykö tekemään hyvää, sillä te laskette suuren työn perustusta. Ja pienestä lähtee se, mikä on suurta.” (OL 64:33.)

Miksi pienet asiat ovat niin tärkeitä? Seuraavassa jakeessa Vapahtaja selitti, että ”Herra vaatii sydäntä ja altista mieltä” (OL 64:34). Miksi Vapahtaja yhdisti pienten asioiden tekemisen sydämeen ja alttiiseen mieleen? Koska tekemällä pieniä asioita johdonmukaisesti me käännämme sydämemme ja mielemme Jumalan puoleen, ja se puhdistaa ja pyhittää meitä (ks. Hel. 3:35).

Tämä puhdistaminen ja pyhittäminen muuttaa ominta luontoamme vähän kerrallaan, jotta meistä tulee yhä enemmän Vapahtajan kaltaisia. Se myös tekee meistä vastaanottavaisempia Pyhän Hengen kuiskauksille, minkä johdosta meitä on todennäköisesti vaikeampi pettää.

Viimeisenä lukiovuotenani isäni opetti minulle seminaaria kotona. Koska sen vuoden aiheena oli Mormonin kirja, isä päätti, että lukisimme sen yhdessä jae jakeelta ja keskustelisimme siitä, mitä opimme. Lukiessamme isällä oli tapana esittää kysymyksiä, jotka saivat minut ajattelemaan sitä, mitä luimme, ja sitten hän selitti asioita, joita en ymmärtänyt. Muistan yhä, kuinka opin Vapahtajaa koskevia asioita ja tunsin, että Hän todellakin kävi nefiläisten luona ja että voisin todella saada syntini anteeksi Hänen sovituksensa ansiosta.

Pyhien kirjoitusten perustukseni on peräisin noista yhteisistä tuokioistamme. Tunsin meidän lukiessamme jotakin. Ja ehkä tärkeämpää oli, että haluni, vaikuttimeni ja toimintani muuttuivat. Halusin olla parempi. Aloin nähdä, missä asioissa minua petettiin. Tein useammin parannusta. Kun ensimmäinen opiskeluvuoteni yliopistossa lähestyi loppuaan, luin pyhiä kirjoituksia joka päivä.

Noihin aikoihin presidentti Ezra Taft Benson (1899–1994) pyysi kirkon jäseniä lukemaan Mormonin kirjaa päivittäin ja soveltamaan oppimaansa käytäntöön.³ Niinpä sen lisäksi, mitä muuta sitten luinkin, luin ainakin jonkin verran Mormonin kirjaa.

Kuva

fruit and scriptures

Lähetystyössä opin todella tutkimaan pyhiä kirjoituksia ja kestitsemään niillä itseäni. Sen lisäksi että tunsin Pyhän Hengen vaikutusta lukiessani niitä, aloin myös tuntea iloa, kun tutkin niitä löytääkseni vastauksia omiin ja tutkijoideni ongelmiin.

Lähetystyöni jälkeen kestitsin edelleen itseäni pyhillä kirjoituksilla päivittäin. Koska tämä tottumus toi Pyhän Hengen vaikutusta elämääni, sain Hänen ohjaustaan avukseni siinä, kuinka käytän aikani tehokkaammin. Sen seurauksena pärjäsin paremmin koulussa ja myöhemmin työelämässä. Hyvien päätösten tekemisestä tuli helpompaa. Rukoilin enemmän ja täytin uutterammin kirkon tehtäviäni. Itseni kestitseminen pyhillä kirjoituksilla päivittäin ei ratkaissut kaikkia ongelmiani, mutta elämästä tuli helpompaa.

Elokuussa 2005 presidentti Gordon B. Hinckley (1910–2008) esitti haasteen lukea tai lukea uudelleen Mormonin kirja ennen vuoden loppua.⁴ Koska luin jo muutenkin Mormonin kirjaa päivittäin, olin jo edennyt Eterin tai Moronin kirjaan. Niinpä saatuani koko kirjan luettua viikkoa tai kahta myöhemmin päättelin vastanneeni presidentti Hinckleyn haasteeseen.

Mutta sitten perheemme luona kävi uskollinen kotiopettaja. Hän kysyi, kuinka toteutin presidentti Hinckleyn kutsua.

Kerroin hänelle, että olin niin onnekas, että olin aloittanut Mormonin kirjan lukemisen ennen presidentti Hinckleyn haastetta. Sitten hieman omahyväisenä ilmoitin, että olin suorittanut tehtävän loppuun.

Onneksi kotiopettajani näki asiat toisin. Kun hän lempeästi oikaisi minua, Hengen ääni kuiskasi minulle, että kotiopettajani oli oikeassa.

Nyt minun oli luettava kaksi lukua päivässä saadakseni tehtävän suoritettua vuoden loppuun mennessä. Lisätessäni Mormonin kirjan lukemista huomasin, että elämääni tuli vieläkin enemmän voimaa. Koin enemmän iloa. Näin asiat selkeämmin. Tein parannusta vieläkin useammin. Halusin palvella ja pelastaa muita. Olin vähemmän altis Saatanan petoksille ja kiusauksille. Rakastin Vapahtajaa enemmän.

Sen vuoden marraskuussa minut kutsuttiin seurakuntamme piispaksi. Presidentti Hinckleyn haasteeseen vastaaminen oli valmistanut minua tuohon kutsumukseen. Sen jälkeen olen pannut merkille, että mitä kiireisemmäksi tulen joko työssä tai kirkossa, sitä enemmän minun pitää tutkia pyhiä kirjoituksia ja etenkin Mormonin kirjaa.

Te voitte saada samat siunaukset ja voiman elämäänne, jos tekin kestitsette itseänne päivittäin pyhillä kirjoituksilla. Lupaan, että jos kestitsette itseänne päivittäin pyhillä kirjoituksilla, etenkin Mormonin kirjalla, niin kutsutte Hengen vaikutusta elämäänne ja silloin luonnollisesti rukoilette päivittäin, teette useammin parannusta ja teistä on helpompaa käydä kirkossa ja nauttia sakramentti viikoittain.

Todistan, että kun teette pieniä asioita ja turvaatte Herraan, voitte löytää rakkautta, iloa, rauhaa ja onnea olosuhteistanne riippumatta. Todistan myös, että se on mahdollista Jeesuksen Kristuksen uhrin ansiosta. Kaikki hyvä tulee Hänen ansiostaan (ks. Moroni 7:22, 24).