Omaishoitaja? Pidä huolta myös itsestäsi

Erään entisen työtoverini äidillä oli tällainen tilanne. Anoppi oli vaativa ja tapasi usein valittaa, mikä nakersi tämän omaishoitajan motivaatiota palvella. Omaishoitaja alkoi tuntea katkeruutta anoppia kohtaan jopa siinä määrin, että toivoi tämän nukkuvan pois.

Omaishoitajan fyysiset ja henkiset voimat ehtyivät vähitellen. Lopulta hän sairastui itse. Sen vuoksi työtoverini alkoi käyttää lomapäiviään tai järjesteli työaikataulujaan niin että hän puolestaan voisi huolehtia äidistään. Hänestä tuli omaishoitajan omaishoitaja.

Omaishoitaja voi kokea uupumusta iästään riippumatta. Ongelma on kuitenkin erityisen yleinen yli 65-vuotiailla omaishoitajilla, jotka huolehtivat toisesta ikääntyneestä, esimerkiksi puolisostaan. Tutkimusten mukaan stressistä kärsivien 66–96-vuotiaiden omaishoitajien kuolleisuusriski on 63 prosenttia suurempi kuin niiden, jotka eivät ole omaishoitajia.¹

Omaishoitajat tarvitsevat tukea työssään toisten hyväksi. Monissa perheissä on löydetty hienoja tapoja tukea omaishoitajaa. Esimerkiksi vaimoni vanhemmat asuivat meren äärellä Chiban prefektuurissa Japanissa. Kun he ikääntyivät, heidän lapsensa alkoivat huolestua heidän terveydestään.

Yksi heidän vanhimmista tyttäristään pyysi heitä muuttamaan lähemmäs Osakassa sijaitsevaa kotiaan, jotta hän voisi toimia heidän ensisijaisena omaishoitajanaan. Kaikki pariskunnan lapset osallistuivat kuitenkin vanhempiensa ja sisarensa tukemiseen: he etsivät ja kunnostivat sopivan talon, ymmärsivät vanhempien tarpeet ja kunnioittivat näiden itsenäisyyttä, jotta vanhemmat voisivat olla iloisia ja onnellisia uudessa elämässään ja asuinpaikassaan.

Vaimoni isä, jolla on dementia, alkoi käydä läheisessä päivätoimintakeskuksessa, jossa hän voi nauttia muiden ikäihmisten seurasta sen sijaan, että kuljeskelisi päämäärättömästi pitkin asuinalueen katuja. Vaikka asumme kaukana, vaimollani on onni käydä vanhempiensa kanssa opillisia keskusteluja joka sunnuntai internetin välityksellä. Keskusteluissa he kannustavat toisiaan ja osoittavat välittämistä. Vaimoni on myös usein yhteydessä sisareensa tarkistaakseen, kuinka hän jaksaa omaishoitajana.

Omaishoidon olosuhteet vaihtelevat suuresti. Monissa tapauksissa omaishoitaja joutuu matkustamaan pitkiä matkoja tarjotakseen hoivaa. Hoivattava saattaa myös asua omaishoitajan taloudessa. Omaishoito edellyttää usein muutoksia omaishoitajan fyysiseen, henkiseen ja taloudelliseen tilanteeseen sekä hänen suhteeseensa omaan puolisoon, lapsiin ja yhteisöön.

Japanissa ei ole sairauslomajärjestelmää, joten omaishoitajat joutuvat käyttämään hoivaamiseen kaikki vuosilomapäivänsä. Sen jälkeen he joko neuvottelevat työnantajansa kanssa työaikojen mukauttamisesta tai irtisanoutuvat kokonaan voidakseen toimia kokoaikaisena omaishoitajana. Japanin viranomaisten ilmoittamien tietojen mukaan noin 90 000 henkilöä irtisanoutui vuonna 2017 toimiakseen omaishoitajana.²

Omaishoitaja saattaa joutua ristiriitaiseen tilanteeseen halutessaan auttaa läheistään mutta tarvitessaan apua itsekin. Hän ei halua valittaa hoitamalleen läheiselle tai masentaa tätä. Päin vastoin hän kokee, että hänen on täytettävä läheisensä kaikki odotukset. Monet omaishoitajat sinnittelevät pitkään tehden valtavia ponnistuksia ja uhrauksia. Ilman muiden tukea omaishoitajat saattavat pitää piinansa ja vaivansa sisällään. Osa kärsii ahdistuneisuudesta, masennuksesta ja fyysisestä tai henkisestä uupumuksesta. Omaishoitajana toimiminen vaikuttaa elämänlaatuun, ja tutkimusten mukaan pitkäaikaisilla omaishoitajilla on suuri riski ylikuormittua ja masentua.³

Omaishoitajien on tärkeä tiedostaa seuraavat asiat:

• Heidän ei pidä tuntea häpeää siitä, että puhuvat huolistaan tai vaikeuksistaan muille.

• Heidän pitäisi oppia hyödyntämään perheenjäsenten tarjoamaa ja ulkopuolista apua.

• Heidän pitäisi ottaa apua vastaan useista eri lähteistä.

Tutkijat ovat pyrkineet tunnistamaan tekijöitä, jotka keventävät omaishoitajien taakkaa, ja etsimään keinoja parantaa heidän fyysistä ja henkistä hyvinvointiaan. He ovat havainneet, että seuraavista asioista on apua:

• tiedon jakaminen omaishoitajien kohtaamista haasteista, kuten tietoisuus siitä, missä määrin omaishoitajan oma terveydentila on heikentynyt

• perheen osallistumisen lisääminen

• yhteiskunnan voimavarojen tunteminen ja hyödyntäminen

• perheen sisäisen ja ulkopuolisen sosiaalisen tuen hyödyntäminen

• omaishoitajan tarpeiden ja toiveiden kuunteleminen

• tukeutuminen useaan henkilöön omaishoitajan taakan keventämiseksi.

Taitavin hoitajamme on tietenkin Vapahtajamme Jeesus Kristus. Voimme oppia paljon Kristuksen kaltaisesta huolenpidosta tutkimalla kahta käskyä, joita Hän nimitti käskyistä tärkeimmiksi:

”Jeesus vastasi: ’Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi.

Tämä on käskyistä suurin ja tärkein.

Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’” (Matt. 22:37–39.)

Uskon, että Herra antaa näissä jakeissa ohjeen, joka on erityisen hyödyllinen omaishoitajille. Ensinnäkin rakasta Herraa. Älä laiminlyö pieniä asioita, jotka palauttavat voimiasi hengellisesti. Rukoile. Lue pyhiä kirjoituksia. Etsi sydämeesi rauhaa. Tunne taivaallisen Isän sinulle osoittaman rakkauden voima ja vahvuus.

Olet todennäköisesti jo täynnä rakkautta lähimmäistäsi kohtaan – tässä tapauksessa sitä henkilöä kohtaan, josta huolehdit. Mutta rakastatko myös itseäsi vanhurskaalla tavalla? Toisesta huolehtiminen voi vaatia sinulta paljon, joten on tärkeää, että virkistäydyt aina kun se on mahdollista. Jos todella ”rakastat lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, sinun on kerättävä voimiasi, jotta voit pysyä vahvana ja palvella edelleen.

Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on sanonut:

”Niiden teistä, jotka vilpittömästi pyrkivät kantamaan muiden kuormia, on tärkeää vahvistaa itseään uudelleen ja kasvattaa jälleen omia voimia, kun muut odottavat teiltä niin paljon ja kuluttavat voimavarojanne niin paljon. Kukaan ei ole niin vahva, ettei koskaan tuntisi uupumusta tai turhautumista tai tuntisi tarvetta pitää huolta itsestään. – –

Myös niistä täytyy huolehtia, jotka pitävät huolta muista. Itsellä täytyy olla voimavaroja, ennen kuin niitä voi jakaa muille.”⁴

Presidentti Henry B. Eyring, toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on sanonut: ”Vaikka pitkäaikaisesta ja rakastavasta palvelemisesta palkitaan runsain määrin, olette oppineet, että fyysiset, emotionaaliset ja taloudelliset voimavarat asettavat rajansa sille, mikä on mahdollista. Ihminen, joka hoivaa muita tarpeeksi pitkään, voi itse alkaa tarvita hoivaamista.”⁵

Omaishoitajien ja kirkon johtohenkilöiden tulee pyrkiä yhteistyössä vastaamaan kunkin perheen kohtaamiin erityishaasteisiin, kuten työhön liittyviin, fyysisiin ja henkisiin haasteisiin sekä perhe- ja aviosuhteiden ongelmiin. Omaishoitajia tulee kannustaa olemaan yliarvioimatta omaa jaksamistaan stressaavassa tilanteessa ja haastavina aikoina, ja heitä tulee säännöllisesti kehottaa ottamaan vapaata, jotta he voivat kerätä voimiaan.

Kokemukseni pohjalta – sekä terapeuttina että omassa perheessäni – olen huomannut omaishoitajien usein kokevan, että heidän on tehtävä kaikki itse. Tämä ei yksinkertaisesti ole totta. Omaishoitajat, jotka eivät suostu ottamaan vastaan apua, palavat lähes aina jossakin vaiheessa loppuun. Heidän tulee antaa muiden auttaa. Heidän tulee neuvotella perheen, ystävien ja seurakunnan johtohenkilöiden sekä palvelutyöveljien ja ‑sisarten kanssa. Niiden, jotka haluavat auttaa omaishoitajaa, tulee kunnioittaa omaishoitajan halua siunata ja hoivata läheistään.

Tässä on muutamia asioita, joista voi olla hyödyllistä keskustella yhdessä:

• Millaista tukea perheenjäsenet ja sukulaiset voivat antaa?

• Mikä antaisi omaishoitajalle tilaisuuksia levätä muutaman minuutin – tai jopa tunnin tai pari?

• Kuinka usein vierailuista olisi hyötyä? Millaisista vierailuista?

• Miten omaishoitaja voi löytää aikaa uudistaa liittonsa käymällä temppelissä, käymällä kirkossa ja nauttimalla sakramentin?

• Miten omaishoitaja voisi hyötyä jo pelkästään puhumisesta jollekulle?

• Tarvitaanko ruoka- tai kuljetusapua tai apua yhteiskunnalta?

Me kirkon jäsenet pyrimme tulemaan Jeesuksen Kristuksen todellisiksi seuraajiksi. Meidän halutaan ”antavan [omaisuudestamme] köyhille, kunkin sen mukaisesti, mitä hänellä on, kuten ruokkimalla nälkäisiä, vaatettamalla alastomia, käymällä katsomassa sairaita ja antamalla heille apua sekä hengellisesti että ajallisesti, heidän puutteensa mukaisesti” (Moosia 4:26). Me myöhempien aikojen pyhät rakastamme palvelemista. On hienoa nähdä lasten huolehtivan vanhemmistaan. On myös kaunista nähdä palvelutyöveljien ja ‑sisarten auttavan näitä lapsia, kohottavan heidän sieluaan ja jakavan heidän kuormiaan.

Omaishoitajien ja heidän auttajiensa on kuitenkin muistettava tämä varoitus: ”Katsokaa, että tämä kaikki tehdään viisaasti ja järjestyksessä, sillä ihmistä ei vaadita juoksemaan nopeammin kuin hänellä on voimaa” (Moosia 4:27).