Palvelutyö vammaisten henkilöiden parissa

Kuva

women visiting in a kitchen

Keskellä: valokuvakuvitus Nancy Ann Kirkpatrick; oikealla: valokuvakuvitus Getty Images

Vammaisten ystävien tai lähimmäisten palveleminen voi tuntua pelottavalta. Vaikka haluaisimme tarjota apuamme Kristuksen kaltaisella tavalla, joskus emme vain tiedä miten.

Asuessaan New Canaanissa Yhdysvaltain Connecticutissa Thompsoneita siunattiin kaksostytöillä. Kun tytöt syntyivät ennenaikaisesti ja heillä todettiin Downin oireyhtymä, Thompsonien seurakunta tuli apuun ja tuki perhettä kaksosten avosydänleikkausten ja kuukausia kestäneen sairaalahoidon aikana. Jotkin niistä varhaisista tarpeista oli helppo huomata. Jäsenet järjestivät aterioita, lastenhoitoa, siivousta, jouluapua ja muuta tukea.

Rakastava apu ei kuitenkaan lakannut, kun lapset kasvoivat ja tarpeet muuttuivat vähemmän ilmeisiksi. Rakastavat ystävät, johtohenkilöt ja palvelutyöveljet ja ‑sisaret tiedustelivat aktiivisesti Thompsoneilta, miten he voisivat auttaa.

”Eräs ystävä kysyi minulta, mikä oli meille erityisen vaikeaa”, sisar Thompson kertoo. ”Mainitsin, että sunnuntait olivat usein hankalia, koska minun ja mieheni tehtävät pitivät meidät kiireisinä ja meidän piti jättää vanhin tyttäremme yksin vastuuseen. Ystäväni tarjoutui heti hoitamaan kaksosia muutaman tunnin joka sunnuntai. Hän jatkoi sitä usean kuukauden ajan.”

Kun kaksoset tulivat teini-ikään, johtohenkilöt keskustelivat säännöllisesti vanhempien kanssa ja suunnittelivat toimintaa, johon kaksoset saattoivat osallistua ja joka oli hauskaa sekä heille että muille nuorille naisille. Toinen ystävä kutsui tytöt luoksensa, jotta Thompsonit saattoivat osallistua kuoroharjoituksiin.

Kun Thompsonit muuttivat Utahiin, eräs pariskunta sai palvelutyökohteeksi heidän perheensä. ”He kysyivät aina ennen vierailua, mitä tarvitsimme ja millainen sanoma sopisi parhaiten perheellemme”, sisar Thompson kertoo. ”He tutustuivat rauhassa jokaiseen perheenjäseneen, mikä on tärkeää, sillä usein erityislasten sisarukset jäävät liian vähälle huomiolle.” Pariskunta kutsui kaksoset usein erikoistoimintoihin, jotta muu perhe sai levätä.

Sisar Thompson neuvoo palvelutyöveljiä ja -sisaria kysymään vanhemmilta rohkeasti, millaisia vaikeuksia näillä on ja miten he voisivat auttaa. ”Tarjoa vain apuasi. Mitä paremmin opit tuntemaan jonkun, sitä paremmin ymmärrät, miten voit parhaiten palvella häntä.”

Ehdotuksia palvelutyöhön vammaisten henkilöiden ja heidän perheidensä parissa

Kuva

group of people supporting young woman in a wheelchair

Keskellä: valokuvakuvitus Nancy Ann Kirkpatrick; oikealla: valokuvakuvitus Getty Images

1. Opettele tuntemaan henkilö ihmisenä, irrallaan hänen vammastaan. Kysy häneltä, mitä hän haluaisi sinun tietävän itsestään. Mikä häntä kiinnostaa?

2. Puhu hänelle samalla tavalla kuin puhuisit muille samanikäisille. Muista osoittaa äänensävylläsi ja teoillasi kunnioitusta. Muista puhua henkilölle suoraan.

3. Älä sivuuta vammaista henkilöä. Huomioi hänet ja ota hänet mukaan toimintaan. Keskustele jäsenen ja hänen perheensä kanssa, miten hän mahdollisesti haluaisi osallistua ja palvella.

4. Kun kyse on nuoremmasta vammaisesta henkilöstä, voit sanoa perheelle esimerkiksi ”Kertokaa minulle lisää Davidista”, jolloin he voivat kertoa sen verran kuin itse haluavat.

5. Tarjoutumalla viettämään aikaa vammaisten lasten kanssa voit antaa vanhemmille aikaa keskittyä muihin lapsiinsa tai huolehtia muista tarpeista. Se auttaa myös ymmärtämään omaishoitajien taakkaa.

6. Apua voi antaa muutenkin kuin menemällä paikan päälle. Rohkaisevilla viesteillä tai ystävällisellä äänellä voi olla iso merkitys. Voisit myös hankkia verkosta syntymäpäivälahjan tai muuta tarpeellista.