Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille
Minua ei haluttanut mennä temppeliin. Mutta tunsin saavani monia siunauksia, kun menin kuitenkin
Me voimme saada lohtua Herralta, kun käymme temppelissä ja osallistumme Jumalan suureen työhön Hänen lastensa hyväksi.
Tiesin, että minun piti mennä temppeliin. Asuin vain lyhyen automatkan päässä lähimmästä temppelistä, mutta en ollut käynyt siellä kuukausiin.
Eräänä iltana luin vanhin Neil L. Andersenin puhetta lokakuun 2022 yleiskonferenssissa. Yksi virke kiinnitti huomioni: ”Astuessamme temppeliin me vapaudumme hetkeksi meitä ympäröivistä maailmallisista vaikutteista, kun opimme tarkoituksestamme elämässä ja iankaikkisista lahjoista, joita meille tarjotaan Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta.”1
Halusin tuntea olevani vapaa maailmasta. Päättäväisyyden tunteen vallassa tein varauksen sijaisesitoimituksiin.
Varaamanani päivänä tulin töistä kotiin tuntien itseni väsyneeksi ja ärtyneeksi ilman mitään syytä. En ollut sillä tuulella, että menisin temppeliin.
Mutta muistin aiemman haluni, vaikka en sillä hetkellä tuntenutkaan samaa halua. Menin takaisin autolleni ja lähdin matkaan.
Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin temppeli tuli näkyviin.
Kyyneleet kihosivat silmiini. Sillä hetkellä tuo tuntemani halu palasi. Temppeli oli paikka, jossa minun piti olla sinä iltana. Minun oli pidäteltävä kyyneliä, jotta näkisin tien edessäni.
Temppeli on turvapaikka maailmallisilta vaikutteilta ja vaikeuksilta elämässämme. Presidentti Russell M. Nelson on pyytänyt meitä ”[ottamaan] tavaksi käydä temppelissä säännöllisesti”2. Kun teemme niin, voimme nauttia siunauksista, joita saamme palatessamme yhä uudelleen Herran temppeliin.
Tässä on vain muutamia niistä siunauksista, joita huomasin käydessäni temppelissä tuona päivänä:
Tunsin lohtua
Kun sinä päivänä menin temppeliin, huono mielialani koheni. Sen tilalle tuli ”Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen” (Fil. 4:7).
Rauha, jota koemme temppelissä, tulee suoraan Jumalalta. Me voimme olla yhteydessä Jumalaan missä tahansa Hänen Henkensä kautta, mutta temppeli on erotettu meille paikaksi, jossa voimme olla suoraan yhteydessä Herraan.
Presidentti Nelson on opettanut: ”Temppeli on Hänen huoneensa. Se on täynnä Hänen voimaansa. – – Lupaan, että kun vietämme entistä enemmän aikaa temppelissä, meidän elämäämme siunataan aivan ainutlaatuisilla tavoilla.”3 Temppelissä käyminen antaa meille mahdollisuuden tuntea Jumalan voimaa. Tuota voimaa voi tulla ilmoituksena, mielen selkeytenä tai lohdun tunteena.
Tunsin voimaa liitoistani
Sen lisäksi, että tunsin rauhaa, muistin myös aiemmin tekemäni liitot. Toimiessani sijaisena esitoimituksissa keskityin toimituksen sanoihin. Nuo sanat muistuttivat minua siitä, että Jumala antaisi minulle voimaa ja auttaisi minua kestämään koettelemukseni.
Kun palaamme temppeliin, muistamme lupaukset, jotka me annamme Jumalalle, ja iankaikkiset lupaukset, jotka Hän antaa meille.
Vanhin David A. Bednar kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”Me emme rakenna pyhiä temppeleitä tai käy niissä yksinomaan siksi, että saisimme unohtumattoman kokemuksen itsellemme tai perheellemme. Temppeleissä vastaanotetut liitot ja niissä suoritetut toimitukset ovat välttämättömiä pikemminkin sydämemme pyhittämiseksi sekä Jumalan poikien ja tyttärien lopulliseksi korotukseksi.”4
Osallistuin Jumalan työhön
Samalla kun saamme temppelissä henkilökohtaisia siunauksia, meidän tulee muistaa myös se työ, jota teemme kuolleiden hyväksi. Kun suoritamme sijaistoimituksia, ne ovat verhon tuolla puolen olevien pelastamiseksi.
Temppelissä minulle annettiin niiden ihmisten nimet, joita autoin. En tuntenut ketään niistä naisista, joiden sijaisena toimin sinä päivänä. Mutta tunsin pyhän voiman, joka heille annettiin esitoimitusten kautta.
Temppelissä käyminen edistää Jumalan suunnitelmaa lapsiaan varten. Omalla pienellä tavallamme me osallistumme työhön, joka on ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen” (Moos. 1:39). Vanhin Bednar on opettanut: ”Kun ryhdymme innokkaasti osallistumaan tähän pyhään työhön, me noudatamme käskyjä rakastaa ja palvella Jumalaa ja lähimmäisiämme [ks. Matt. 22:34–40].”5
Yksinkertaista mutta voimallista
Niille meistä, jotka asuvat lähellä temppeliä, voi olla helppoa unohtaa siunaukset, joita temppelissä käyminen tuo. Kuten presidentti Russell M. Nelson on luvannut: ”Lupaan, että kun vietämme entistä enemmän aikaa temppelissä, meidän elämäämme siunataan aivan ainutlaatuisilla tavoilla.”6 Niiden, jotka asuvat kaukana temppelistä, voi olla vaikeaa sovittaa temppelikäyntejä omaan aikatauluun. Temppelissä käymisen voima on kuitenkin jatkuvaa, ja siunaukset ovat todellisia.
Kun vietämme enemmän aikaa temppelissä, voimme kokea lepoa haasteistamme ja kivuistamme. Voimme olla yhteydessä Jumalaan ja olla osa Hänen suurta työtään – oman sielumme ja kaikkien Hänen lastensa sielujen hyväksi.