Voinko saada sen kirjan?

Kuva

placeholder altText

Kuvitus Brian Call

Kuunnellen 19-vuotiaana profeetan kutsua valmistauduin palvelemaan kokoaikaisessa lähetystyössä. Pian sain kutsun Hermosillon lähetyskentälle Meksikoon.

Odottaessani pääsyä lähetyssaarnaajien koulutuskeskukseen Méxicossa huolestuin siitä, kuinka kertoisin evankeliumista. Mietin: ”Mitä minun pitäisi tehdä valmistautuakseni?”

Yhtenä aamuna ennen töihin lähtöä panin uuden Mormonin kirjan laukkuuni. Sitten rukoilin: ”Taivaallinen Isä, auta minua tietämään, kuinka antaa tämä Mormonin kirja jollekulle, jonka lähetät minun luokseni.” Sitten lähdin töihin.

Töiden jälkeen menin uskontoinstituuttiin. Siihen mennessä olin unohtanut laukussani olevan kirjan. Kun nousin linja-autoon palatakseni kotiin, istuin kuitenkin erään nuoren naisen vieressä, joka luki Raamattua.

Tunsin voimakkaan vaikutelman, joka sanoi: ”Tämä on se henkilö.” Aluksi epäilin sitä vaikutelmaa, mutta sitten tunsin sen jälleen.

”Anteeksi”, sanoin ottaessani esiin Mormonin kirjani, ”tämä kirja on minulle hyvin erityinen, ja haluaisin antaa sen sinulle.”

Halveksuvasti nainen vastasi: ”Ei kiitos.” Hän osoitti Raamattuaan ja lisäsi: ”Tämä kirja riittää minulle.” Sitten hän nousi ja lähti jättäen minut yksin penkkirivilleni.

Kun istuin siinä hetken tuntien itseni hylätyksi ja typeräksi sekä miettien saamaani vaikutelmaa, edessäni oleva nainen kääntyi ympäri ja sanoi: ”Anteeksi, haluatko yhä antaa sen kirjan pois?”

Ilmeisesti hän ja hänen miehensä olivat kuulleet keskusteluni nuoren naisen kanssa.

”Totta kai!” vastasin.

Jutellessamme sain tietää, että pariskunta oli halunnut lukea Mormonin kirjan. He halusivat myös saada tietoa kirkosta. Vastasin innoissani heidän kysymyksiinsä.

Sinä päivänä opin omakohtaisesti, että ”vainio on jo vaalennut korjattavaksi” ja että ”jos [meillä] on halu palvella Jumalaa, [meidät] on kutsuttu työhön” (OL 6:3; 4:3).

Jumala oli sittenkin tehnyt minusta välineen käsissään. Nykyään lähetystyön tekeminen on rakkainta elämässäni.