Viisi muistutusta evankeliumista kertomiseen

Victoria Alliaud

kirkon lehdet

Nämä viisi ideaa voivat auttaa meitä kertomaan evankeliumista tavallisin ja luontevin tavoin sekä kutsumaan muita tulemaan Kristuksen luo.

Kuva

Kollaasi eri tavoin palvelevista ihmisistä

Meillä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenillä on vastuu ja siunaus kertoa evankeliumista kaikille taivaallisen Isän lapsille. Taivaallinen Isä rakastaa jokaista lastaan täydellisesti ja haluaa, että jokainen heistä voi saada kaikki Hänen siunauksensa. Yksi tapa, jolla voimme osoittaa rakkautemme Häntä kohtaan, on se, että ”kutsumme kaikkia ottamaan vastaan evankeliumin, [mihin] sisältyy seuraavaa:

Osallistumme lähetystyöhön ja palvelemme lähetyssaarnaajina.
Autamme uusia ja palaavia kirkon jäseniä edistymään liittopolulla.”¹

Kun rakastamme ja palvelemme sisariamme ja veljiämme, me täytymme halulla auttaa heitä kokemaan ”sitä suurta iloa”, joka tulee, kun elää Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan (Alma 36:24). Evankeliumista kertominen saattaa tuntua aika ajoin lannistavalta, mutta ”Herra [ei] anna ihmislapsille mitään käskyjä valmistamatta heille keinoa toteuttaa sitä, mitä hän käskee heidän tehdä” (1. Nefi 3:7). Voimme luottaa siihen, että Hän auttaa meitä, kun otamme varteen Hänen kutsunsa ”ruoki minun lampaitani” (Joh. 21:16–17).

Kun pyrimme kutsumaan muita tulemaan Kristuksen luo, me voisimme pohtia seuraavia periaatteita.

Kerromme evankeliumista osana liittojamme

Kuten presidentti Russell M. Nelson on opettanut: ”Jokainen, joka on solminut liittoja Jumalan kanssa, on luvannut pitää huolta muista ja palvella avun tarpeessa olevia. Me voimme osoittaa uskoa Jumalaan ja olla aina valmiita antamaan vastaus kaikille, jotka kysyvät, ’mihin [meidän toivomme] perustuu’ [1. Piet. 3:15]. Meistä jokaisella on oma roolinsa Israelin kokoamisessa.”²

Muista, ettei meidän tarvitse olla kokoaikaisia lähetyssaarnaajia kertoaksemme evankeliumista. Presidentti M. Russell Ballard, kahdentoista apostolin koorumin virkaa toimittava presidentti, on muistuttanut meille, että ”kuka tahansa voi tutkia evankeliumia ja kertoa siitä päivittäin, olipa hänellä virallinen kutsu tai ei. Muistattehan, että lähetystyön tekemiseen ei tarvita nimikylttiä!”³ Vanhin Neil L. Andersen kahdentoista apostolin koorumista on opettanut samalla tavoin: ”Jos te ette ole kokoaikaisia lähetyssaarnaajia, joilla on lähetyssaarnaajan nimikyltti takkiin kiinnitettynä, nyt on aika maalata sellainen sydämeenne – maalata se Paavalin sanoin ’ei – – musteella vaan elävän Jumalan Hengellä’ [2. Kor. 3:3].”⁴

Kun pyrimme kertomaan evankeliumista, me toteutamme osaltamme kasteenliittoamme, johon sisältyy se, että olemme ”Jumalan todistajina kaikkina aikoina ja kaikessa ja kaikkialla, missä lienettekin” (Moosia 18:9).

Kutsumme kaikkia tulemaan Kristuksen luo

Jeesus Kristus ei ”erottele ihmisiä” (Ap. t. 10:34). Aivan kuten Hän kutsui rikasta nuorukaista kauan sitten, Hän kutsuu kaikkia: ”Tule – – ja seuraa minua” (Luuk. 18:22). Me voimme tehdä samoin – kutsua kaikkia ja jokaista seuraamaan Kristusta arvioimatta sitä, kenen arvelemme ottavan kutsun vastaan ja kenen jättävän sen hyväksymättä. Hän on vastaus, jota niin monet ihmiset etsivät.

Kuten presidentti Russell M. Nelson on opettanut: ”Hänen evankeliuminsa on ainoa vastaus, kun monet maailmassa ovat järkyttyneitä pelosta. Tämä tähdentää sitä, miten tärkeää meidän on noudattaa Herran opetuslapsilleen antamaa ohjetta: ’Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille’ [Mark. 16:15, korostus lisätty]. Meillä on pyhä vastuu kertoa Jeesuksen Kristuksen voimasta ja rauhasta kaikille, jotka kuuntelevat ja jotka antavat Jumalan vallita elämässään.”⁵

Ne, joille kerromme evankeliumista, saattavat ottaa vastaan kutsumme tai todistuksemme tai he saattavat jättää sen hyväksymättä. Se ei kuitenkaan määritä menestystämme. Me teemme Jumalan työtä kertomalla evankeliumista.

Luotamme siihen, että Pyhä Henki todistaa

Kallisarvoisimmista ja pyhimmistä uskonkäsityksistämme kertominen voi toisinaan olla pelottavaa. Mutta Herra lupaa, että Hän ohjaa meitä ja auttaa meitä kertomaan tavalla, joka tuo Hengen mukanaan. Voimme luottaa siihen, että Pyhä Henki ohjaa sanojamme, kun avaamme suumme ja kerromme. Meidän tehtävänämme on kertoa, ja Pyhän Hengen tehtävänä on todistaa Jeesuksesta Kristuksesta.

Kuten opetetaan jakeissa OL 100:5–8: ”Sen tähden, totisesti minä sanon teille: Korottakaa äänenne tälle kansalle; puhukaa ajatuksia, joita minä panen teidän sydämeenne, niin ette joudu häpeään ihmisten edessä,

sillä teille annetaan tuona hetkenä, niin, tuossa silmänräpäyksessä, mitä teidän tulee sanoa.

Mutta käskyn minä annan teille, että teidän tulee julistaa, mitä julistattekin, minun nimessäni, vakain sydämin, sävyisyyden hengessä kaikessa.

Ja minä annan teille tämän lupauksen, että sikäli kuin teette tämän, Pyhä Henki vuodatetaan, niin että hän todistaa kaikesta, mitä te sanotte.”

Muista, mitä vanhin Dieter F. Uchtdorf kahdentoista apostolin koorumista on opettanut:

”Luottakaa siihen, että Herra tekee ihmeitä. Ymmärtäkää, ettei teidän työnänne ole ihmisten käännyttäminen. Se on Pyhän Hengen tehtävä. Teidän tehtävänänne on kertoa siitä, mitä on sydämessänne, ja elää uskonkäsitystenne mukaisesti.

Älkää siis lannistuko, vaikka joku ei heti otakaan vastaan evankeliumin sanomaa. Se ei ole henkilökohtainen epäonnistuminen.

Se on tuon henkilön ja taivaallisen Isän välinen asia.

Teidän tehtävänne on rakastaa Jumalaa ja rakastaa lähimmäisiänne, Hänen lapsiaan.

Uskokaa, rakastakaa, toimikaa.”⁶

Tuomme evankeliumia esille luontevasti

Evankeliumista kertomisen ei tarvitse olla monimutkaista. Me voimme, kuten vanhin Uchtdorf kannusti, ”[kutsua] ihmisiä – tavanomaisilla ja luontevilla tavoilla – tulemaan ja näkemään, tulemaan ja auttamaan sekä tulemaan ja kuulumaan joukkoon”⁷. Voimme löytää tapoja sisällyttää evankeliumia keskusteluun, kun puhumme mielenkiinnon kohteistamme, harrastuksistamme, kamppailuistamme ja siunauksista, joita koemme sen ansiosta, kun Jeesus Kristus on meidän omassa elämässämme.

Presidentti Ballard on neuvonut: ”Älkää pelätkö esittää toisille kertomustanne – kokemuksianne Herran Jeesuksen Kristuksen seuraajina. Meillä kaikilla on mielenkiintoisia kertomuksia, jotka ovat vaikuttaneet identiteettiimme. Noiden kertomusten jakaminen on sellainen tapa puhua muille, jota ei koeta uhkaavaksi. Voitte myös auttaa monien kirkkoa koskevien väärinkäsitysten oikaisemisessa omassa vaikutuspiirissänne.”⁸

Ellet ole varma kyvyistäsi kertoa evankeliumista, muista tämä vanhin Uchtdorfin neuvo:

”Herra ei ole koskaan vaatinut asiantuntevia, virheettömiä lähetystyöponnisteluja. Sen sijaan ’Herra vaatii sydäntä ja altista mieltä’ [OL 64:34]. – –

Tärkeää on, ettette anna periksi. Jatkakaa yrittämistä, kunnes onnistutte. Lopulta teistä tulee parempia, onnellisempia ja vilpittömämpiä. Teistä alkaa tuntua tavalliselta ja luontevalta puhua muiden kanssa uskostanne. Itse asiassa evankeliumista tulee niin keskeinen, kallisarvoinen osa elämäänne, että tuntuisi luonnottomalta olla puhumatta siitä muiden kanssa. Se ei ehkä tapahdu heti – se on koko elämän kestävä pyrkimys. Mutta se tapahtuu.”⁹

Kerromme evankeliumista elämällä sen mukaan

Oletko kuullut lausahduksen ”teot puhuvat äänekkäämmin kuin sanat”? Vanhin Gary E. Stevenson kahdentoista apostolin koorumista on opettanut, että ”aina kun osoitamme Kristuksen kaltaista rakkautta lähimmäistämme kohtaan, me saarnaamme evankeliumia – vaikka emme lausuisi ainuttakaan sanaa”¹⁰.

Vanhin Stevenson antoi myös yksinkertaisen mallin evankeliumista kertomiseen: ”Vapahtajan suurenmoista toimeksiantoa voidaan toteuttaa yksinkertaisin, helposti ymmärrettävin periaattein, joita meille jokaiselle opetetaan lapsesta asti: rakasta, kerro ja kutsu.”¹¹

Voimme myös noudattaa presidentti Nelsonin neuvoa ottaa vastuu todistuksestamme.¹² Ja kuten vanhin Quentin L. Cook kahdentoista apostolin koorumista on opettanut, kääntymyksen kokeminen on myös tärkeä osa sitä, että elää esimerkillisesti evankeliumin mukaan: ”Jotta Vapahtajan antama tehtävä kertoa evankeliumista tulisi osaksi sitä, keitä me olemme, meidän tulee kokea kääntymys Jumalan tahtoon, meidän tulee rakastaa lähimmäisiämme, kertoa Jeesuksen Kristuksen palautetusta evankeliumista ja kutsua kaikkia tulemaan ja näkemään.”¹³

Kun pyrimme puhumaan Kristuksesta, riemuitsemaan Kristuksessa, saarnaamaan Kristuksesta ja profetoimaan Kristuksesta (ks. 2. Nefi 25:26), me voimme luottaa Hänen apuunsa. Voimme myös saada voimaa tästä vanhin Stevensonin lupauksesta: ”Kehotan teitä miettimään tapoja, joilla voitte rakastaa, kertoa ja kutsua. Kun teette niin, tunnette suurta iloa tietäessänne, että noudatatte rakkaan Vapahtajamme sanoja.”¹⁴