2021
Rohkeana Washington D.C:n politiikkaa uhmaten
Joulukuu 2021


Palautuksen varhaisia naisia

Rohkeana Washington D.C:n politiikkaa uhmaten

Emmeline B. Wellsiä ja Zina Young Williamsia siunattiin varmuudella, kun he puhuivat valtion johtohenkilöille epäsuositusta aiheesta.

Kuva
illustration of Emmeline B. Wells and Zina Young Williams by a train

Kuvitus Toni Oka

Yhdysvaltain pääkaupungissa Washington D.C:ssä junasta nousseet kaksi naista olivat väsyneitä mutta päättäväisiä. Matkattuaan viisi päivää Salt Lake Citystä Emmeline B. Wells ja Zina Young Williams toivoivat voivansa edistää kirkon jäsenten asiaa, mutta he tiesivät kohtaavansa vastarintaa.

Tammikuussa 1879 he osallistuivat valtakunnallisiin kokouksiin, joissa käsiteltiin naisten äänioikeutta, ja he esittivät Yhdysvaltain kongressille vetoomuksia pyytäen lainsäätäjiä kumoamaan ankarat kirkon vastaiset lait.

”Haluan tehdä kaiken, mitä on vallassani, auttaakseni kohottamaan oman kansani, erityisesti naisten, tilaa”, Emmeline kirjoitti päiväkirjaansa.1 Vuosina 1877–1914 hän työskenteli toimittajana kirkon naisten lehdessä nimeltä Woman’s Exponent, jossa hän puolusti hyviä tekoja kodeissa ja yhteisöissä.

Valtakunnalliset äänioikeusasian johtajat Elizabeth Cady Stanton ja Susan B. Anthony ”toivottivat sydämellisesti tervetulleiksi” nämä kaksi naista Utahista.2 He antoivat näille naisille hyödyllisen tehtävän komiteassa, joka vei viestejä kansakunnan presidentille Rutherford B. Hayesille.3

Emmeline puhui luottamuksella hänen kanssaan ja raportoi: ”Kun olimme kertoneet hänelle muutamia tosiasioita tämän kansan tilasta ja siitä, mitä todennäköisesti koituisi kovien ja ankarien toimenpiteiden seurauksena, hän huomautti, ettei hän ollut koskaan aiemmin pohtinut aihetta siinä valossa, jossa me olimme esittäneet sen.” Presidentti Hayes kutsui vaimonsa Lucyn kuuntelemaan heidän vetoomustaan. ”Hänen naisellinen myötätuntonsa heräsi hyvin havaittavasti.”4

Vielä kahden viikon ajan Emmeline ja Zina välittivät kirkon puolesta viestejä vaikutusvaltaisille lainsäätäjille. Emmeline muisteli, että he ”tapasivat usein ihmisiä, jotka olivat hyvin kiinnostuneita” heidän sanomastaan.5

Vaikka he eivät sinä vuonna onnistuneetkaan muuttamaan yleistä mielipidettä, niin vielä 17 vuoden ajan Emmeline ja hänen Apuyhdistyksen sisarensa puhuivat naisten ja kirkon jäsenten oikeuksien puolesta. Onneksi vuonna 1896 Utahista tuli osavaltio, ja monia uskonnollisia ja kansalaisoikeuksia palautettiin.

Viitteet

  1. The Diaries of Emmeline B. Wells, 4. tammikuuta 1878, churchhistorianspress.org.

  2. Emmeline B. Wells, ”Over the Hills and Far Away”, Woman’s Exponent, 1. helmikuuta 1879, s. 186.

  3. Ks. The Diaries of Emmeline B. Wells, 10. tammikuuta 1879, churchhistorianspress.org.

  4. Emmeline B. Wells, ”Visit to Washington”, Woman’s Exponent, 15. helmikuuta 1879, s. 194.

  5. Emmeline B. Wells, ”Visit to Washington”, s. 194.