Julistakaa ilosanomaa koko maailmalle

”Sielut ovat yhtä kallisarvoiset Jumalan silmissä kuin ovat aina olleet, – – vanhimpia [kutsuttiin] – – taivuttamaan ja kutsumaan kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannus, jotta heistä voisi tulla pelastuksen perillisiä.”

Joseph Smithin elämänvaiheita

Kun kirkko oli perustettu 6. huhtikuuta 1830, Joseph Smith jatkoi evankeliumin ilosanoman julistamista. Huhtikuussa hän matkusti Colesvilleen New Yorkin osavaltioon tapaamaan ystäväänsä Joseph Knight vanhempaa, joka oli perheensä kanssa kiinnostunut evankeliumista. Profeetta piti kokouksia lähistöllä, ja ”monet alkoivat rukoilla hartaasti kaikkivaltiasta Jumalaa antamaan heille viisautta ymmärtää totuus”¹. Noin kaksi kuukautta myöhemmin, käydessään toisen kerran Colesvillessa, profeetta sai tietää, että joukko ihmisiä, jotka olivat kuulleet evankeliumin, halusivat nyt ottaa kasteen. Näistä uusista käännynnäisistä, joilta evankeliumin vastaanottaminen vaati uskoa ja rohkeutta, profeetta kirjoitti:

”Sovimme kokouksen sapatiksi, ja lauantaina iltapäivällä rakensimme lähellä olevaan virtaan padon toimittaaksemme siellä kastetoimituksen, mutta yöllä väkivaltainen joukko kokoontui ja hajotti padon, mikä esti meitä toimittamasta kastetta sapattina. – – Olimme valppaina maanantaiaamuna varhain, ja ennen kuin vihollisemme olivat tietoisia toimistamme, olimme korjanneet padon ja Oliver Cowdery kastoi seuraavat kolmetoista henkilöä, nimittäin Emma Smithin, Hezekiah Peckin ja hänen vaimonsa, Joseph Knight vanhemman ja hänen vaimonsa, William Stringhamin ja hänen vaimonsa, Joseph Knight nuoremman, Aaron Culverin ja hänen vaimonsa, Levin [Hall], Polly Knightin ja Julia Stringhamin.”²

Sinä syksynä Herra ilmoitti Joseph Smithille, että Oliver Cowderyn, Peter Whitmer nuoremman, Parley P. Prattin ja Ziba Petersonin oli määrä ”lähteä lamanilaisten keskuuteen ja saarnata minun evankeliumiani heille” (OL 28:8; 30:5–6; 32:1–3). Nämä lähetyssaarnaajat matkasivat noin 2 400 kilometriä saarnaten lyhyesti eri intiaaniheimojen keskuudessa, mukaan lukien seneca-intiaanit New Yorkin osavaltiossa, wyandot-intiaanit Ohion osavaltiossa sekä delaware- ja shawnee-intiaanit intiaanialueilla. Suurimman menestyksensä lähetyssaarnaajat saivat kuitenkin pysähtyessään Kirtlandin alueelle Ohiossa. Siellä he kastoivat noin 130 käännynnäistä, jotka olivat enimmäkseen Sidney Rigdonin Reformoituun baptistiseurakuntaan [Reformed Baptist congregation] kuuluneita, perustaen siten paikan, jonne seuraavana vuonna kokoontuisi satoja kirkon jäseniä. Lähetyssaarnaajat saivat myös joitakin käännynnäisiä siirtolaisten keskuudesta, jotka olivat asettuneet Jacksonin piirikuntaan Missouriin, jonne Siionin kaupunki myöhemmin perustettaisiin.

Profeetta Joseph Smith rakasti lähetystyötä, saarnasipa hän sitä sitten ympärillään oleville tai lähetti lähetyssaarnaajia maailmalle. Vanhin Parley P. Pratt kirjoitti muistiin seuraavan tapahtuman vuodelta 1839: ”Käydessäni veli Josephin kanssa Philadelphiassa [Pennsylvaniassa] hänelle annettiin tilaisuus saarnata eräässä hyvin suuressa kirkossa, ja häntä kuulemaan kokoontui noin kolmetuhatta ihmistä. Veli Rigdon puhui ensiksi ja käsitteli evankeliumia valaisten oppiaan Raamatun avulla. Hänen lopetettuaan veli Joseph nousi seisomaan kuin karjahtamaisillaan oleva leijona, ja täynnä Pyhää Henkeä hän puhui voimallisesti, todisti näkemistään näyistä, osakseen tulleesta enkelien palveluksesta ja siitä, kuinka hän oli löytänyt Mormonin kirjan levyt ja kääntänyt ne Jumalan lahjan ja voiman avulla. Hän aloitti sanomalla, että ’ellei kellään muulla ole rohkeutta todistaa niin suurenmoisesta taivaasta tulleesta sanomasta eikä niin suurenmoisen aikakirjan löytymisestä, hänestä tuntui, että hänen oli se tehtävä tehdäkseen oikeutta ihmisille ja jätettävä tilaisuus Jumalan haltuun’.

Koko seurakunta oli ihmeissään, ikään kuin sähköistynyt, ja sen totuuden ja voiman tunteen vallassa, jolla hän puhui, ja niiden ihmeiden, joista hän kertoi. Vaikutus, joka tehtiin, oli pysyvä: monia sieluja tuli mukaan laumaan. Ja minä todistan, että hän puhdisti vaatteensa heidän verestään uskollisella ja voimallisella todistuksellaan. Philadelphiassa ja sitä ympäröivillä seuduilla kastettiin joukoittain ihmisiä.”³

Joseph Smithin opetuksia

Koska maailma on hengellisessä pimeydessä, meidän tulee saarnata evankeliumia uutterasti.

Vuonna 1834 Joseph Smith ja muut kirkon vanhimmat Kirtlandissa lähettivät muilla alueilla oleville veljille seuraavan kirjeen: ”Vaikka olemme pitäneet teihin jatkuvasti yhteyttä, silti uskomme, että otatte kirjeemme puolestanne vastaan veljellisin tuntein ja että sallitte meidän arvottomien veljienne kehotuksen sanan saada sijaa sydämessänne, kun näette pimeyden ruhtinaan suuren voiman ja vallan ja oivallatte, kuinka valtavasti on niitä, jotka täyttävät kuolemaan johtavan tien kuuntelematta koskaan Herramme Jeesuksen Kristuksen evankeliumin rohkaisevaa ääntä.

Veljet, ajatelkaa hetkinen profeetan sanojen täyttymistä, sillä me näemme, että pimeys peittää maan ja synkkyys sen asukkaiden mielen [ks. Jes. 60:2], että kaikenlaatuiset rikokset lisääntyvät ihmisten keskuudessa, suuria paheita harjoitetaan, nouseva sukupolvi kasvaa ylpeydessä ja ylimielisyydessä, vanhukset menettävät kaiken vakaumuksensa ja näyttävät karkottavan mielestään ajatuksenkin tuomion päivästä; on hillittömyyttä, siveettömyyttä, kohtuuttomuutta, ylpeyttä, sydämen sokeutta, epäjumalanpalvelusta, rakkauden puutetta. Tämän maailman rakkaus sekä välinpitämättömyys sitä kohtaan, mikä on iankaikkista, lisääntyy niiden keskuudessa, jotka tunnustavat taivaan uskontoa, ja sen seurauksena epäusko lisääntyy. Ihmiset antautuvat mitä iljettävimpiin tekoihin, mitä mustimpiin toimiin: he harjoittavat jumalanpilkkaa, pettävät, panettelevat, turmelevat lähimmäisten maineen, varastavat, ryöstävät ja murhaavat; he kannattavat erhettä ja vastustavat totuutta, hylkäävät taivaan liiton ja kieltävät uskon Jeesukseen, ja kaiken tämän tapahtuessa Herran päivä lähestyy nopeasti, ja silloin ei kenenkään muun kuin niiden, jotka ovat saaneet häävaatteet, sallita syödä ja juoda Sulhasen, Rauhanruhtinaan, seurassa!

Miltä mahtaa tuntua niistä, jotka ovat vakuuttuneita näiden seikkojen totuudesta ja jotka ovat maistaneet taivaan lahjaa ja nauttineet Jumalan hyvää sanaa ja kokeneet tulevan maailman voimia? [Ks. Hepr. 6:4–5.] Ketkä muut voivat tehdä työtä Herran viinitarhassa tuntematta maailman surkuteltavaa tilaa kuin ne, jotka voivat nähdä sen kauhistavan kuilun, jonka partaalla kaikki tämän sukupolven ihmiset seisovat? Ketkä muut kuin ne, jotka ovat asianmukaisesti pohtineet henkiemme Isän armoa, joka on ilmennyt siinä, että Hän on varannut luoduilleen uhrin, lunastussuunnitelman, sovituksen voiman, pelastuksen periaatteen, ja jonka suurena tarkoituksena on tuoda ihmiset takaisin taivaan Kuninkaan kasvojen eteen ja kruunata heidät selestisellä kirkkaudella ja tehdä heistä perillisiä Hänen Poikansa kanssa perintöön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu [ks. 1. Piet. 1:4] – ketkä muut kuin he voivat käsittää, miten tärkeätä on vaeltaa nuhteettomuuden tietä kaikkien ihmisten edessä ja uutterasti kutsua kaikkia tulemaan osallisiksi näistä siunauksista? Miten sanoin kuvaamattoman ihania nämä asiat ovatkaan ihmiskunnalle! Niitä voidaan todella pitää suuren ilon ilosanomana kaikelle kansalle ja myös sanomana, jonka pitäisi täyttää maa ja ilahduttaa jokaisen sydäntä, jonka korviin se kaikuu.”⁴

”Jumalan palvelijat eivät ehdi käydä kaikkien pakanakansojen keskuudessa ja varoittaa niitä, ennen kuin tuhon enkeli alkaa hävittää maan asukkaita, ja kuten profeetta on sanonut: ’Kauhun vapina valtaa teidät’ [Jes. 28:19]. Puhun näin, koska tunnen myötätuntoa lähimmäisiäni kohtaan. Teen sen Herran nimessä Pyhän Hengen kehotuksesta. Voi, kunpa voisin temmata heidät siitä kurjuuden kurimuksesta, johon näen heidän synneillään itsensä syöksevän. Kunpa voisin varoittavalla äänelläni olla välikappaleena ja saattaa heidät vilpittömään parannukseen, jotta heillä olisi uskoa pysyä lujana pahana päivänä!”⁵

”Sallikoon Jumala meidän toteuttaa valamme ja liittomme keskenämme kaikessa uskollisuudessa ja vanhurskaudessa Hänen edessään, että vaikutuksemme tunnettaisiin maan kansojen keskuudessa niin voimakkaana, että se tuhoaa pimeyden valtakunnat ja saa voiton pappisvallasta ja avaruuden pahoista hengistä ja hajottaa kappaleiksi kaikki valtakunnat, jotka ovat Kristuksen valtakuntaa vastaan, ja levittää ikuisen evankeliumin valoa ja totuutta suurelta virralta maan ääriin asti.”⁶

Wilford Woodruff, kirkon neljäs presidentti, muisti seuraavat profeetta Joseph Smithin sanat: ”Maailma on täynnä pimeyttä. Synti ja jumalattomuus peittävät maailman niin kuin meri on vettä tulvillaan. Paholainen hallitsee suuressa määrin maailmaa. Maailma käy sotaa teitä vastaan; Paholainen, maailma ja helvetti käy sotaa. Mutta – – teidän on saarnattava evankeliumia, tehtävä velvollisuutenne, niin Herra on vierellänne. Teitä ei voita maa eikä helvetti.”⁷

Velvollisuutemme on kutsua koko ihmiskuntaa tekemään parannus, ottamaan vastaan kaste ja Pyhän Hengen lahja ja perimään pelastus.

”Me uskomme, että tämä on velvollisuutemme: opettaa koko ihmiskunnalle parannuksen oppia, jonka haluamme osoittaa seuraavin lainauksin:

’Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset. Hän sanoi heille: ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista.”’ [Luuk. 24:45–47.]

Tästä me opimme, että Kristuksen täytyi kärsiä, tulla ristiinnaulituksi ja nousta jälleen kolmantena päivänä siitä nimenomaisesta syystä, että parannusta ja syntien anteeksiantoa saarnattaisiin kaikille kansoille.

’Pietari vastasi: ”Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä – keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”’ [Ap. t. 2:38–39.]

Tästä me opimme, että lupaus Pyhästä Hengestä annettiin kaikille niille, joille oli määrä saarnata parannuksen oppia, eli kaikille kansoille. – – Siksi me uskomme parannuksen evankeliumin saarnaamiseen koko maailmalle, sekä vanhoille että nuorille, rikkaille että köyhille, orjille että vapaille.”⁸

”Sielut ovat yhtä kallisarvoiset Jumalan silmissä kuin ovat aina olleet, eikä vanhimpia ole koskaan kutsuttu ajamaan ketään helvettiin vaan taivuttamaan ja kutsumaan kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannus, jotta heistä tulisi pelastuksen perillisiä. Nyt on Herran riemuvuosi: vapauttakaa vangit, jotta he voisivat laulaa hoosiannaa [ks. Jes. 61:1–2].”⁹

”Vanhimman velvollisuutena tulee olla nousta rohkeasti puhumaan Kristuksen asian puolesta ja varoittaa ihmisiä yksin äänin ja kehottaa heitä tekemään parannus ja tulemaan kastetuiksi syntien anteeksisaamiseksi ja Pyhän Hengen saamiseksi.”¹⁰

”Minä siirryn kertomaan teille, mitä Herra vaatii kaikilta ihmisiltä, ylhäisiltä ja alhaisilta, rikkailta ja köyhiltä, miehiltä ja naisilta, papeilta ja maallikoilta, uskoviksi tunnustautuvilta ja eiuskovilta, jotta he saisivat osakseen Jumalan Pyhän Hengen täyteyden ja voisivat paeta Jumalan tuomioita, jotka ovat tulvahtamaisillaan maan kansojen ylle. Tehkää parannus kaikista synneistänne ja ottakaa vesikaste niiden anteeksisaamiseksi Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja ottakaa vastaan kätten päällepanon toimitus tähän voimaan asetetulta ja sinetöidyltä, jotta saisitte Jumalan Pyhän Hengen. Tämä on pyhien kirjoitusten ja Mormonin kirjan mukaista ja ainoa tapa, jolla ihminen voi päästä selestiseen valtakuntaan. Nämä ovat uuden liiton vaatimukset eli Kristuksen evankeliumin ensimmäiset periaatteet.”¹¹

”Kaikkia ihmisiä vaaditaan uskomaan Herraan Jeesukseen Kristukseen, tekemään parannus kaikista synneistään ja ottamaan kaste (siltä, jolla on valtuus) Jeesuksen Kristuksen nimessä syntien anteeksisaamiseksi ja kätten päällepano Pyhän Hengen lahjan saamiseksi, jotta heistä voi tulla Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseniä.”¹²

Herran palvelijat menevät kaikkialle maailmaan etsimään niitä, jotka ovat halukkaita ottamaan vastaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin.

”Lähettäkää joku Keski-Amerikkaan ja koko espanjaa puhuvaan Amerikkaan älkääkä antako yhtään maankolkkaa jäädä ilman lähetyskenttää.”¹³

”Me emme pyydä ketään heittämään pois mitään hyvää, mitä heillä on; me vain pyydämme heitä tulemaan ja saamaan lisää. Mitä jos koko maailma ottaisi vastaan tämän evankeliumin? Silloin he näkisivät silmästä silmään, ja Jumalan siunaukset vuodatettaisiin kansan ylle, mikä on koko sieluni toive.”¹⁴

”Tuhannet, jotka ovat kuulleet evankeliumin, ovat tulleet sille kuuliaisiksi ja riemuitsevat sen lahjoista ja siunauksista. Ennakkoluulo ja sitä seuraava paha antaa periksi totuuden voiman edessä, jonka hyväätekevät säteet tunkeutuvat kaikkien kansojen keskuuteen. – – Oli aika, jolloin meitä pidettiin petkuttajina ja jolloin ’mormonismin’ arveltiin pian katoavan, raukeavan tyhjiin ja unohtuvan. Mutta aika, jolloin sitä pidettiin ohimenevänä ilmiönä tai kuplana aalloilla, on ohi, ja se on nyt saamassa lujan otteen kaikkien niiden sydämessä ja tunteissa, jotka ovat mieleltään kyllin jaloja pannakseen syrjään kasvatuksen synnyttämän ennakkoluulon ja tutkiakseen aihetta puolueettomasti ja rehellisesti.”¹⁵

”Muutamat kahdestatoista ja muut ovat jo lähteneet Eurooppaan [syyskuussa 1839], ja jäljellä olevien tuon tehtävän saaneiden odotamme lähtevän nyt muutaman päivän kuluessa. – – Herran työ vierii eteenpäin hyvin mieluisalla tavalla sekä tässä maassa että vanhassa. Englannissa joukkoomme on liittynyt viime aikoina monia satoja, mutta juuri niin täytyykin olla, sillä ’Efraim on sekoittunut muihin kansoihin’ [ks. Hoos. 7:8]. Ja Vapahtaja on sanonut: ’Minun lampaani kuulevat minun ääneni’ [Joh. 10:27], ja myös: ’Joka kuulee teitä, kuulee minua’ [Luuk. 10:16], ja: ’Minä tuon heidät takaisin pohjoisesta maasta, kokoan heidät maailman ääristä asti’ [Jer. 31:8]. Ja kuten Johannes kuuli äänen sanovan: ’Lähtekää pois, jättäkää hänet, te, jotka olette minun kansaani’ [Ilm. 18:4], kaiken täytyy täyttyä, jotta Herran kansa voi elää, kun ’kukistunut, kukistunut on suuri Babylon’ [Ilm. 18:2].”¹⁶

Libertyn vankilasta maaliskuussa 1839 kirjoittamassaan kirjeessä profeetta Joseph Smith sanoi seuraavaa, mikä on myöhemmin merkitty muistiin kohtaan OL 123:12: ”Sillä maan päällä on kaikkien lahkojen, ryhmien ja uskontokuntien keskuudessa vielä monia, jotka on sokaissut ihmisten katala viekkaus, jota käyttäen nämä väijyvät pettääkseen, ja jotka ovat erossa totuudesta vain siksi, että eivät tiedä, mistä sen löytäisivät.”¹⁷

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–XI.

Käy läpi toinen kappale sivulta 155 ja kolmas kappale, joka jatkuu sivulle 156. Miksi joskus vaatii rohkeutta lausua todistuksemme palautuksesta ja Mormonin kirjasta? Kuinka me voimme saada sellaista rohkeutta?
Joseph Smith kuvasi maailman hengellistä pimeyttä ja todisti sitten palautetun evankeliumin suuren ilon ilosanomasta (s. 156–158). Kuinka nämä kaksi ajatusta voisivat innoittaa meitä avaamaan suumme ja kertomaan evankeliumista?
Lue ensimmäinen kokonainen kappale sivulta 158. Milloin Herra on ollut vierelläsi tehdessäsi lähetystyötä?
Pohdi pyhien kirjoitusten kohtia, joita Joseph Smith lainasi muistuttaakseen meitä velvollisuudestamme opettaa evankeliumia koko ihmiskunnalle (s. 158–160). Mieti, miten sinä ja perheesi voitte kertoa evankeliumista muille, tai keskustelkaa siitä.
Lue viides kappale sivulta 159, jossa profeetta puhuu lähetystyöstä pyrkimyksenä vapauttaa vangit. Millä tavoin joidenkuiden ihmisten voidaan ajatella olevan vankeja? (Katso joitakin esimerkkejä sivuilta 156–158.) Millä tavoin evankeliumin ensimmäiset periaatteet ja toimitukset voivat vapauttaa heidät?
Käy läpi profeetan kutsu, joka on kolmannessa kokonaisessa kappaleessa sivulla 160. Kuinka kutsu voisi rohkaista ihmisiä tutustumaan palautettuun evankeliumiin? Käy läpi viimeinen kappale sivulta 160 ja luvun viimeinen kappale. Mitä me voimme tehdä auttaaksemme ihmisiä hylkäämään kirkkoa koskevat ennakkoluulonsa? Kuinka toimintamme voisi auttaa ihmisiä tietämään, mistä totuuden voi löytää?
Mitä siunauksia olet saanut elämääsi sen johdosta, että olet pyrkinyt julistamaan evankeliumia?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Mark. 16:15–20; 2. Nefi 2:8; Alma 26:1–9, 26–37; OL 42:6–9, 11–14; 88:77–83.