Pysykää lujina läpi elämän myrskyjen

”Pysykää lujina, te Jumalan pyhät, kestäkää vielä vähän aikaa, niin elämän myrskyt ovat ohi ja teidät palkitsee se Jumala, jonka palvelijoita te olette.”

Joseph Smithin elämänvaiheita

Maaliskuun 24. päivän iltana 1832 Joseph Smith oli valvonut myöhään hoitaen 11 kuukauden ikäistä poikaansa Josephia, joka sairasti tuhkarokkoa. Smithin perhe asui silloin John Johnsonin luona Ohion Hiramissa. Profeetta oli viimein mennyt nukkumaan alasänkyyn, kun viskiä juonut noin tusinan miehen joukko murtautui taloon. Profeetta kuvasi myöhemmin tuon kauhean yön tapahtumia:

”Väkivaltainen joukko mursi oven auki ja ympäröi vuoteen hetkessä ja – – ensimmäinen asia, jonka tajusin, oli se, että raivostunut väkivaltainen joukko vei minua ulos ovesta. Kun minua raahattiin ulos, taistelin epätoivoisesti vastaan päästäkseni irti, mutta sain vapaaksi vain toisen jalan, jolla potkaisin yhtä miehistä, ja hän kaatui portaille. Minut nujerrettiin heti uudelleen, ja he vannoivat – – tappavansa minut, ellen olisi hiljaa, mikä hiljensi minut. – –

Sitten he tarttuivat minua kurkusta ja kuristivat, kunnes menetin tajuntani. Kun tulin tajuihini heidän viedessään minua mukanaan noin 150 metrin päähän talosta, näin vanhin Rigdonin makaavan maassa, minne he olivat raahanneet hänet jaloista vetäen. Luulin hänen kuolleen. Aloin vedota heihin sanoen: ’Toivottavasti olette armollisia ja säästätte henkeni.’ Siihen he vastasivat: ’– – Huuda avuksesi Jumalaasi, sillä me emme osoita sinulle mitään armoa.’”

Hetken keskusteltuaan ilkivallantekijät ”päättivät, etteivät surmaisi minua”, profeetta kertoi, ”vaan he hakkasivat ja raapivat minua kunnolla, repivät paitani ja housuni ja jättivät minut alastomaksi. – – He juoksivat takaisin ja hakivat tervaämpärin, kun joku huusi ja vannoi: ’Tervataan hänen suunsa’, ja he yrittivät työntää tervakauhaa suuhuni. Käänsin päätäni, niin etteivät he pystyneet, ja he huusivat: ’– – Nosta päätäsi, niin annamme sinulle vähän tervaa.’ Sitten he yrittivät työntää lääkepullon suuhuni, ja se särkyi hampaisiini. Kaikki vaatteeni revittiin yltäni paitsi paidankaulukseni, ja yksi miehistä kaatui päälleni ja raapi kehoani kynsillään kuin hullu kissa. – –

Sitten he jättivät minut ja yritin nousta, mutta kaaduin taas. Pyyhin tervan pois huuliltani, että pystyisin hengittämään helpommin, ja hetken päästä aloin toipua ja kohottauduin pystyyn, jolloin näin kaksi valoa. Suunnistin toista kohti ja huomasin, että se oli isä Johnsonin. Kun tulin ovelle – – terva sai minut näyttämään siltä kuin olisin veren peitossa, ja kun vaimoni näki minut, hän luuli, että minut oli murskattu kappaleiksi, ja pyörtyi. – –

Ystäväni kaapivat ja poistivat tervaa koko yön ja pesivät ja puhdistivat ihoani, joten aamuun mennessä saatoin jälleen pukea vaatteet ylleni.”

Jopa tämän koettelemuksen jälkeen profeetta pysyi lujana hoitaen Herralta saamiaan tehtäviä. Seuraava päivä oli sapatti. ”Ihmiset kokoontuivat kokoukseen tavanomaiseen jumalanpalvelusaikaan”, profeetta kirjoitti, ”ja heidän joukossaan tuli myös ilkivallantekijöitä. – – Lihani aivan haavoilla ja runneltuna minä saarnasin seurakunnalle kuten tavallisesti, ja samana päivänä iltapäivällä kastoin kolme henkilöä.”¹ Josephin ja Emman poika Joseph kuoli viisi päivää ilkivallantekijöiden hyökkäyksen jälkeen jäätyään alttiiksi kylmälle yöilmalle tuhkarokkoa sairastaessaan.

Wilford Woodruff, kirkon neljäs presidentti, sanoi: ”Herra sanoi Josephille, että Hän koettelisi tätä, pysyisikö tämä Hänen liitossaan jopa kuolemaan saakka vai ei. Herra tosiaan koetteli häntä; ja vaikka [Josephilla] oli vastassaan koko maailma ja kestettävänään valheellisten ystävien salaliitto, vaikka hänen koko elämänsä oli pelkkiä vaikeuksia ja levottomuutta ja huolta, niin silti kaikissa ahdingoissa, vangitsemisissa, hyökkäyksissä ja pahoinpitelyissä, jotka hän joutui kokemaan, hän oli aina uskollinen Jumalalleen.”²

Joseph Smithin opetuksia

Jeesuksen Kristuksen seuraajia koetellaan, ja heidän on osoitettava uskollisuutensa Jumalalle.

”Turvaa ei ole missään paitsi Jehovan käsivarressa. Kukaan muu ei voi pelastaa, eikä Hän pelasta, ellemme me osoittaudu uskollisiksi Hänelle ankarimmassakin ahdingossa. Sillä sen, jonka vaatteet on pesty Karitsan veressä, on selviydyttävä suuresta ahdingosta [ks. Ilm. 7:13–14], jopa kaikista ahdingoista suurimmasta.”³

”Kaikkien ihmisten kohtalo on oikeudenmukaisen Jumalan käsissä, ja Hän kohtelee jokaista oikeudenmukaisesti; ja tämä yksi asia on varma: että ne, jotka elävät hurskaasti Kristuksen Jeesuksen omina, kärsivät vainoa [ks. 2. Tim. 3:12]; ja ennen kuin heidän vaatteensa valkaistaan Karitsan veressä, heidän odotetaan Johannes ilmestyksensaajan mukaan läpäisevän suuren ahdingon [ks. Ilm. 7:13–14].”⁴

”Ihmisten täytyy kärsiä, jotta he voivat tulla Siionin vuorelle ja jotta heidät voidaan korottaa taivaiden yläpuolelle.”⁵

Kärsiessään suuresti ollessaan vankeudessa Libertyn vankilassa talvella 1838–1839 profeetta Joseph Smith kirjoitti kirkon jäsenille: ”Rakkaat veljet, sanomme teille, että koska Jumala on sanonut, että Hänen kansaansa koeteltaisiin, että Hän puhdistaisi sitä kuin kultaa [ks. Mal. 3:3], niin luulemme, että Hän on tällä kertaa valinnut oman sulatusastiansa, jossa meitä on koeteltu; ja me uskomme, että jos läpäisemme edes jossakin määrin turvallisesti ja olemme säilyttäneet uskon, niin se on tälle sukupolvelle riittävä merkki, niin ettei se voi millään itseään puolustaa. Ja me uskomme myös, että se on meidän uskomme koetus, samanveroinen kuin oli Abrahamin, ja ettei muinoin eläneillä tuomion päivänä ole aihetta kerskata joutuneensa kestämään suurempia ahdistuksia kuin me, vaan meidät katsottaisiin ahdistuksissamme yhdenveroisiksi heidän kanssaan.”⁶

”Koettelemukset antavat vain meille tietoa, jota tarvitsemme ymmärtääksemme aiemmin eläneiden mielen. Omalta osaltani en usko, että olisin voinut koskaan tuntea siten kuin nyt tunnen, ellen olisi kärsinyt kärsimiäni vääryyksiä. Kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa [ks. Room. 8:2].”⁷

John Taylor, kirkon kolmas presidentti, sanoi: ”Kuulin profeetta Josephin sanovan kerran kahdelletoista puhuessaan: ’Teillä tulee olemaan kaikenlaisia koettelemuksia kestettävänänne. Ja on aivan yhtä välttämätöntä, että teitä koetellaan, kuin se oli Abrahamin ja muiden Jumalan miesten kohdalla, ja (hän sanoi) Jumala koettelee teitä, ja Hän tarttuu teihin ja koettelee teitä sydänjuurianne myöten, ja ellette kestä sitä, ette ole soveliaita saamaan perintöosaa Jumalan selestisessä valtakunnassa.’ – – Joseph Smith ei kokenut montakaan rauhan kuukautta otettuaan vastaan totuuden, ja viimein hänet murhattiin Carthagen vankilassa.”⁸

Jumala tukee ja siunaa niitä, jotka luottavat Häneen koettelemustensa hetkinä.

”Jumalan voiman avulla me kykenemme pysymään ja kestämään kärsivällisesti suurta ahdinkoa, joka lankeaa yllemme kaikkialta. – – Mitä ankarampaa vaino on, sitä suurempia ovat Jumalan lahjat kirkolleen. Kaikki tosiaan koituu niiden hyväksi, jotka ovat halukkaita antamaan henkensä Kristuksen tähden.”⁹

”Ainoa toivoni ja uskoni kohdistuu Jumalaan, joka antoi minulle elämän, jolla on kaikki voima, joka on nyt kanssani, ja sydämeni on alati avoinna Hänen silmiensä edessä. Hän on lohduttajani eikä Hän hylkää minua.”¹⁰

”Minä tiedän, kehen minä turvaan; seison kallioperustalla; tulvavedet eivät voi, ei, ne eivät pysty minua kaatamaan.”¹¹

Päästyään vapaaksi Libertyn vankilasta profeetta sanoi kokemuksestaan seuraavaa: ”Luojalle kiitos, että meidät on vapautettu. Ja vaikka joidenkuiden rakkaista veljistämme on täytynyt sinetöidä todistuksensa verellään ja he ovat kuolleet marttyyreina totuuden asialle –

Vaikka katkera oli heidän tuskansa,

Ikuinen on heidän ilonsa.

Älkäämme surko niin kuin ’nuo toiset, joilla ei ole toivoa’ [1. Tess. 4:13]; pian tulee aika, jolloin me näemme heidät jälleen ja riemuitsemme yhdessä eikä meidän tarvitse pelätä jumalattomia ihmisiä. Niin, ne, jotka ovat kuolleet Kristuksessa, Hän tuo mukanaan tullessaan kirkastettavaksi pyhissään ja kaikkien uskovien ihailemana kostamaan vihollisilleen ja kaikille niille, jotka eivät ole kuuliaisia evankeliumille.

Tuolloin leskien ja isättömien sydän saa lohdutuksen ja jokainen kyynel pyyhitään heidän kasvoiltaan. Koettelemukset, joita heidän oli kärsittävä, koituvat heidän parhaakseen ja valmistavat heitä niiden yhteisöön, jotka ovat päässeet suuresta ahdingosta ja pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. [Ks. Room. 8:28; Ilm. 7:13–14, 17.]”¹²

Profeetta kirjoitti seuraavan kirjeen pyhille 1. syyskuuta 1842, ja se liitettiin myöhemmin Oppiin ja liittoihin kohdaksi 127:2: ”Ja mitä tulee vaaroihin, joita minut on kutsuttu kestämään, ne tuntuvat minusta perin vähäisiltä, koska ihmisen kateus ja viha ovat olleet tavanomaisena osanani kaikkina elämäni päivinä – –. Syvissä vesissä minä olen tottunut uimaan. Se kaikki on tullut minulle toiseksi luonnoksi; ja minä tahdon Paavalin tavoin riemuita ahdingosta; sillä tähän päivään asti isieni Jumala on pelastanut minut näistä kaikista ja pelastaa minut vastedeskin; sillä katso ja näe, minä voitan kaikki viholliseni, sillä Herra Jumala on sen puhunut.”¹³

Uskolliset eivät nurise koettelemuksissa vaan ovat kiitollisia Jumalan hyvyydestä.

Joulukuun 5. päivänä 1833 profeetta kirjoitti kirkon johtajille, jotka johtivat Missourissa vainottuja pyhiä: ”Muistakaa olla napisematta Jumalaa vastaan tavasta, jolla Hän kohtelee luotujaan. Ei teitä ole vielä saatettu niin suuriin koetuksiin kuin mihin muinaiset profeetat ja apostolit joutuivat. Palauttakaa mieleenne Daniel, ne kolme heprealaista nuorukaista [Sadrak, Mesak ja Abed-Nego], Jeremia, Paavali, Stefanos ja monet muut, joita on liian paljon mainittaviksi ja joita on kivitetty kuoliaaksi, sahattu kappaleiksi, kiusattu, surmattu miekalla lyöden ja jotka ovat kuljeksineet lampaan- ja vuohennahat vaatteinaan ja kärsineet puutetta, joita on ahdistettu ja kidutettu – jotka ovat olleet liian hyviä tälle maailmalle. He harhailivat autiomaassa ja vuorilla ja piiloutuivat luoliin ja maakuoppiin. Kuitenkin nämä kaikki saivat hyvän todistuksen uskonsa perusteella [ks. Hepr. 11:37–39], ja kaikkien ahdistustensa keskellä he riemuitsivat siitä, että heidät havaittiin arvollisiksi kestämään vainoa Kristuksen tähden.

Me emme tiedä, mitä meidät kutsutaan kestämään, ennen kuin Siion on lunastettu ja vahvistettu. Sen tähden meidän on suuresti tarpeen elää lähellä Jumalaa ja aina olla tarkoin kuuliaiset kaikille Hänen käskyilleen, että meillä olisi loukkaamaton omatunto Jumalan ja ihmisten edessä. – –

– – Me turvaamme Jumalaan, ja olemme päättäneet, että Hänen armonsa avulla me puolustamme asiaamme ja kestämme uskollisina loppuun asti, jotta meidät kruunattaisiin selestisen kirkkauden kruunulla ja saisimme astua siihen lepoon, joka on Jumalan lapsille valmistettu.”¹⁴

Viisi päivää myöhemmin profeetta kirjoitti kirkon johtajille ja pyhille Missourissa: ”Olkaamme kiitollisia siitä, että meidän laitamme on niin hyvin kuin on ja että olemme yhä hengissä, ja kenties Jumala on varannut meille paljon hyvää tässä sukupolvessa ja sallii, että me voimme vielä kirkastaa Hänen nimensä. Olen kiitollinen siitä, etteivät useammat ole kieltäneet uskoa. Rukoilen Jumalaa Jeesuksen nimessä, että te kaikki säilyisitte uskossa loppuun asti.”¹⁵

Profeetan päiväkirjassa 1. tammikuuta 1836 lukee: ”Näin uuden vuoden alkaessa sydämeni on täynnä kiitollisuutta Jumalalle siitä, että Hän on pitänyt minut ja perheeni elossa yhden vuoden mentyä jälleen ohi. Meitä on tuettu ja vaalittu jumalattoman ja kieroutuneen sukupolven keskellä, vaikka olemme joutuneet kestämään kaikkia murheita, kiusauksia ja kurjuutta, jotka kuuluvat ihmiselämään. Tästä tunnen halua nöyrtyä kuvaannollisesti tomuun ja tuhkaan Herran edessä.”¹⁶

Ollessaan toipumassa sairaudesta kesäkuussa 1837 profeetta sanoi: ”Tämä on yksi monista tapauksista, jolloin olen äkillisesti joutunut terveyden tilasta haudan partaalle ja yhtä äkillisesti toipunut, mistä sydämeni täyttyy kiitollisuudesta taivaallista Isääni kohtaan, ja haluan uudelleen omistaa itseni ja kaikki voimani Hänen palvelukseensa.”¹⁷

Luottamus Jumalan voimaan, viisauteen ja rakkauteen auttaa meitä olemaan masentumatta koettelemusten hetkinä.

”Meidän täytyy voittaa kaikki vaikeudet, jotka saattavat tulla tai tulevat tiellemme. Vaikka sielua koetellaan, sydäntä heikottaa ja kädet ovat hervonneet, emme saa kääntyä takaisin; meillä täytyy olla luonteenlujuutta.”¹⁸

”Luottaen Jumalan voimaan, viisauteen ja rakkauteen pyhät ovat voineet selviytyä mitä vihamielisimmistä olosuhteista, ja usein kun ihmisistä on näyttänyt siltä, ettei edessä ollut muuta kuin kuolema ja tuhoutuminen [näytti] väistämättömältä, Jumalan voima on ilmennyt, Hänen kirkkautensa ilmestynyt ja vapautuminen koittanut; ja Israelin lasten tavoin, jotka tulivat Egyptin maasta ja halki Punaisenmeren, pyhät ovat laulaneet kiitoshymniä Hänen pyhälle nimelleen.”¹⁹

”Minä tiedän, että pilvi repeää ja Saatanan valtakunta raunioituu kaikkine synkkine suunnitelmineen ja että pyhät tulevat esiin kuin seitsemästi tulessa koeteltu kulta täydellisinä kärsimysten ja kiusausten kautta ja että heidän päänsä päälle annetaan moninkertaisina taivaan ja maan siunaukset, jotka Jumala suo Kristuksen tähden.”²⁰

”Pysykää lujina, te Jumalan pyhät, kestäkää vielä vähän aikaa, niin elämän myrskyt ovat ohi ja teidät palkitsee se Jumala, jonka palvelijoita te olette ja joka asianmukaisesti arvostaa kaikkea teidän uurastustanne ja kaikkia kärsimyksiänne Kristuksen ja evankeliumin tähden. Teidän nimenne jäävät jälkipolville Jumalan pyhinä.”²¹

George A. Smith, joka palveli presidentti Brigham Youngin neuvonantajana, sai eräänä erittäin vaikeana aikana profeetta Joseph Smithiltä seuraavan neuvon: ”Hän sanoi minulle, ettei minun pitäisi koskaan lannistua, ympäröivätpä minua millaiset vaikeudet tahansa. Jos minut upotettaisiin Nova Scotian syvimpään hiilikaivokseen ja kaikki Kalliovuoret kasattaisiin päälleni, en saisi heittää toivoani, vaan minun olisi kestettävä, säilytettävä uskoni ja pysyttävä rohkeana, niin minä tulisin viimein esiin röykkiön laella.”²²

Vain muutama päivä ennen profeetan marttyyrikuolemaa, aikana, jolloin hän ja pyhät tiesivät, että hänen henkensä oli vaarassa, Joseph tarttui Abraham C. Hodgea kädestä ja sanoi: ”Veli Hodge, tulkoon, mitä on tullakseen; älä kiellä uskoa, niin kaikki käy hyvin.”²³

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–XI.

Käy läpi kertomus sivuilta 237–240. Mistähän syystä arvelet profeetta Joseph Smithin kyenneen kestämään kokemansa koettelemukset? Mitä ajattelet tai tunnet, kun kuvittelet hänet opettamassa seurakuntaa ”lihani aivan haavoilla ja runneltuna”?
Lue kolmas kokonainen kappale sivulta 240. Kuinka arvelet kärsimyksen auttavan meitä valmistautumaan korotukseen? (Katso joitakin esimerkkejä sivuilta 240–241.) Mitä olet oppinut koettelemuksistasi?
Joseph Smith vakuuttaa meille tässä luvussa kolmeen kertaan, että koettelemukset, joita meidän on kestettävä, koituvat parhaaksemme (s. 242; ks. myös s. 241). Kuinka olet nähnyt tämän väitteen pitävän paikkansa?
Tutki neljättä ja viidettä kappaletta sivulta 241. Millaisia kokemuksiasi voisit kertoa siitä, kuinka Herra on lohduttanut sinua koettelemusten hetkinä? Mitä sinulle merkitsee ”seisoa kallioperustalla”?
Joseph Smith neuvoi pyhiä olemaan nurisematta tai valittamatta sitä, kuinka Jumala toimii kanssamme (s. 242–244). Millä tavoin nurina voi vaikuttaa meihin? Miten meidän pitäisi suhtautua koettelemuksiin? (Katso joitakin esimerkkejä sivuilta 242–245.)
Mitä tarkoittaa se, että on ”luonteenlujuutta” vaikeuksien kohdatessa?
Lue profeetan neuvo George A. Smithille (s. 245). Kuinka tämä neuvo saattaisi auttaa sinua kohdatessasi koettelemuksia?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Ps. 55:23; Joh. 16:33; Alma 36:3; Hel. 5:12; OL 58:2–4; 90:24; 122:5–9.