Hengen lahjat

”Jos te elätte vilpittömin sydämin evankeliumin mukaan, minä lupaan teille Herran nimessä, että Vapahtajamme lupaamat lahjat seuraavat teitä.”

Joseph Smithin elämänvaiheita

Mormonin kirjan nimisivulla selitetään, kuinka tämä merkittävä pyhä kirja annettaisiin maailmalle. Muinaisina aikoina kultalevyt oli ”kirjoitettu ja sinetöity ja kätketty Herran huomaan, jotteivät ne tuhoutuisi”. Myöhempinä aikoina niiden oli määrä tulla ”julki Jumalan lahjan ja voiman avulla” ja käännettäväksi ”Jumalan lahjan avulla”. Täyttääkseen nämä profetiat Jumala valitsi Joseph Smithin kääntämään pyhät aikakirjat. Josephin kyky kääntää muinaisia kirjainmerkkejä ei selvästikään ollut koulutuksen ansiota: hänellä oli vain perustiedot lukemisesta, kirjoittamisesta ja laskemisesta. Hänen kykynsä kääntää aikakirjoja, jotka oli vuosisatoja aiemmin kirjoitettu kielellä, jota hän ei lainkaan osannut, tuli lahjana itse Jumalalta.

Emma Smith, joka toimi alussa miehensä työn kirjurina, todisti tästä jumalallisesta lahjasta: ”Kukaan ei olisi voinut sanella noiden käsikirjoitusten tekstiä ilman innoitusta. Sillä kun [minä toimin Josephin] kirjurina, hän saneli minulle tunnin toisensa jälkeen; ja kun hän palasi työhön aterioiden tai keskeytysten jälkeen, hän aloitti heti siitä, mihin oli jäänyt, ilman että olisi nähnyt käsikirjoitusta tai että siitä olisi yhtään luettu hänelle.”¹

Herra antoi profeetalle välttämätöntä ajallista apua, jonka ansiosta profeetta kykeni etenemään käännöstyössä. Joseph Knight vanhempi, profeetan ystävä, antoi Josephille moneen otteeseen rahaa ja ruokaa. Eräänä erityisen vaikeana aikana veli Knight matkusti profeetan kotiin antamaan Josephille ja Oliverille ”tynnyrillisen makrillia ja jonkin verran viivallista paperia kirjoittamista varten” sekä ”9–10 vakallista viljaa [1 vakallinen = n. 35 l] ja 5–6 vakallista perunoita”. Veli Knight muisteli, että ”Joseph ja Oliver – – palasivat kotiin ja löysivät minut sieltä kaikkien tuomisteni kanssa. He ilahtuivat, sillä heiltä oli kaikki lopussa”.²

Huhti- ja toukokuussa 1829 vaino keskeytti yhä useammin käännöstyön profeetan kotona Pennsylvanian Harmonyssa. Oliver Cowdery kirjoitti David Whitmerille, eräälle ystävälle, kertoen hänelle pyhästä työstä ja pyytäen lupaa jatkaa työtä Whitmerien kotona Fayettessa New Yorkin osavaltiossa. Profeetta ja Oliver matkustivat toukokuun lopussa tai kesäkuun alussa 1829 David Whitmerin mukana tämän hevosrattailla hänen isänsä, Peter Whitmer vanhemman, maatilalle. Käännöstyö saatiin valmiiksi Jumalan lahjan ja voiman avulla kesäkuun aikana Whitmerien talon yläkerran huoneessa.

Oliver Cowdery kuvaili profeetan kirjurina palvelemisen ihmeellistä kokemusta: ”Nämä olivat aikoja, jotka eivät unohdu milloinkaan – istuminen kuuntelemassa taivaan innoituksen ohjaamaa ääntä herätti äärimmäisen kiitollisuudentunteen tässä rinnassa. Kirjoitin keskeytyksettä jatkuvasti päivästä päivään sanoja, jotka tulivat hänen suustaan, kun hän käänsi urimin ja tummimin avulla – – historiaa eli aikakirjaa, jota kutsutaan ’Mormonin kirjaksi’.”³

Tuona aikana Joseph Smith oppi, että jumalallinen lahja oli hänellä vain silloin kun hän oli kelvollinen saamaan Hengen ohjausta. David Whitmer kertoi: ”Eräänä aamuna [Joseph Smithin] valmistautuessa jatkamaan käännöstyötä hänen kodissaan ilmeni jotakin hämminkiä, ja Joseph harmistui siitä. Kysymys oli jostakin, mitä hänen vaimonsa Emma oli tehnyt. Oliver ja minä menimme yläkertaan, ja Joseph tuli pian perässämme ja ryhtyi jatkamaan käännöstyötä, mutta ei pystynyt tekemään mitään. Hän ei voinut kääntää tavuakaan. Hän meni alakertaan ja edelleen puutarhaan ja kääntyi Herran puoleen rukouksessa. Hän viipyi poissa tunnin verran. Sitten hän tuli takaisin sisälle, pyysi Emmalta anteeksi ja tuli yläkertaan, missä me olimme, ja sen jälkeen käännöstyö sujui taas normaalisti. Hän ei kyennyt tekemään mitään, ellei hän ollut nöyrä ja uskollinen.”⁴

Käyttäen nöyrästi ja uskollisesti Jumalan hänelle antamaa lahjaa nuori profeetta sai huhtikuun alun ja kesäkuun lopun välisenä aikana vuonna 1829 valmiiksi mahdottomalta tuntuvan tehtävän, käännettyä miltei koko Mormonin kirjan.

Joseph Smithin opetuksia

Me jokainen olemme saaneet Hengen lahjoja; jokaisen henkilön lahjat ovat tarpeen kirkossa.

UK 7: ”Me uskomme kielillä puhumisen, profetian, ilmoituksen, näkyjen, parantamisen, kielten tulkitsemisen ja niin edelleen lahjaan.”⁵

”Me uskomme – – profetoimiseen, kielillä puhumiseen, näkyihin ja ilmoituksiin, lahjoihin ja parantamisiin ja siihen, ettei niitä voi saada osakseen ilman Pyhän Hengen lahjaa.”⁶

Amasa Potter muisteli: ”Muistan profeetan nousseen saarnaamaan suurelle seurakunnalle temppelin länsipuolella sijaitsevassa lehdossa Nauvoossa. Hän sanoi saarnaavansa hengellisistä lahjoista. – – Joseph sanoi, että jokaisella myöhempien aikojen pyhällä on lahja, ja kun hän eläisi vanhurskasta elämää ja pyytäisi sitä, Pyhä Henki ilmoittaisi sen hänelle.”⁷

”Paavali sanoo: Toinen saa kielillä puhumisen lahjan, toinen profetoimisen lahjan, toinen taas parantamisen lahjan. Ja vielä: eiväthän kaikki profetoi, eiväthän kaikki puhu kielillä, eiväthän kaikki selitä kieliä. Tällä hän ilmeisesti osoitti, ettei kaikilla ollut hallussaan kaikkia näitä lahjoja, vaan että yksi sai yhden lahjan ja toinen toisen – eivät kaikki profetoineet, eivät kaikki puhuneet kielillä, eivät kaikki tehneet voimallisia tekoja, mutta kaikki saivat Pyhän Hengen lahjan. Joskus ihmiset apostolien aikana puhuivat kielillä ja profetoivat, ja joskus he eivät niin tehneet. – –

Kirkko on tarkoin järjestetty kokonaisuus, joka koostuu eri osista eli jäsenistä ja vastaa täysin ihmisruumiin kokonaisuutta. Puhuttuaan eri lahjoista Paavali sanoo: ’Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniään. Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä. Eiväthän kaikki ole opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään?’ On ilmeistä, että he eivät tee niin, mutta he ovat kuitenkin kaikki saman ruumiin jäseniä. Ihmisruumiin kaikki jäsenet eivät ole silmiä, korvia, päitä tai käsiä – eikä silmä kuitenkaan voi sanoa korvalle: ’Minä en tarvitse sinua’ eikä pää jalalle: ’Minä en tarvitse sinua’. Ne ovat kaikki täydellisen koneen – yhden ruumiin – osia; ja jos yksi jäsen kärsii, niin kärsivät kaikki muutkin jäsenet, ja jos yksi jäsen iloitsee, niin saavat muutkin jäsenet osakseen kunniaa. [Ks. 1. Kor. 12:9–10, 18–21, 26–30.]

Nämä kaikki ovat siis lahjoja. Ne tulevat Jumalalta, ne ovat Jumalasta, ne ovat kaikki Pyhän Hengen lahjoja.”⁸

Me saamme Hengen lahjoja olemalla kuuliaisia ja osoittamalla uskoa.

”Uskon puuttuessa sen hedelmät puuttuvat. Kenelläkään ei ole koskaan maailmassa ollut uskoa ilman, että siitä olisi seurannut jotain. Muinaiset ihmiset sammuttivat roihuavan tulen, välttivät miekaniskut, naiset saivat kuolleet omaisensa takaisin jne. Uskon kautta maailmat luotiin. [Ks. Hepr. 11:3, 34–35.] Ihmisellä, jolla ei ole mitään lahjoja, ei ole uskoa, ja hän pettää itseään, jos hän luulee, että hänellä on. Uskon puutetta ei ole ilmennyt ainoastaan pakanoiden vaan myös näennäisesti kristittyjen keskuudessa, niin että kielillä puhumiset, parantamiset, profetia, profeetat ja apostolit ja kaikki lahjat ja siunaukset ovat puuttuneet.”⁹

”Tämä talvi [1832–1833] kului pyhiä kirjoituksia kääntäen, profeettojen koulussa ja konferensseissa istuen. Minulla oli monia suurenmoisia virkistymisen kausia. Lahjoja, jotka seuraavat niitä, jotka uskovat ja elävät evankeliumin mukaan, merkkeinä siitä, että Herra kohtelee aina samoin nöyriä totuuden etsijöitä ja seuraajia, alettiin vuodattaa keskuuteemme kuten muinaisina aikoina.”¹⁰

Edward Stevenson oli läsnä, kun Joseph Smith saarnasi Pontiacissa Michiganissa vuonna 1834. Hän muisti nämä profeetan sanat: ”Jos te elätte vilpittömin sydämin evankeliumin mukaan, minä lupaan teille Herran nimessä, että Vapahtajamme lupaamat lahjat seuraavat teitä, ja siitä te voitte osoittaa minun olevan tosi Jumalan palvelija.”¹¹

Hengen lahjoja saadaan yleensä vaivihkaa ja yksityisesti, ilman ulkoisia merkkejä.

”Pyhän Hengen lahjaa koskevat ihmisten mielipiteet ovat erilaisia ja ristiriitaisia. Joillakin ihmisillä on ollut tapana nimittää jokaista yliluonnollista ilmiötä Jumalan Hengen aikaansaamaksi, kun taas toiset arvelevat, ettei siihen liity lainkaan mitään ilmenemisiä; että se on pelkästään ihmisten mielijohde tai sisäinen tunne, vaikutelma tai salainen todistus tai merkki, ja ettei ole olemassa mitään sellaista kuin ulkonainen Hengen ilmeneminen.

Ei pidä ihmetellä sitä, että ihmiset ovat suuressa määrin tietämättömiä pelastuksen periaatteista ja varsinkin Pyhän Hengen lahjan luonteesta, virasta, voimasta, vaikutuksesta, lahjoista ja siunauksista, kun otamme huomioon, että ihmissuku on monen vuosisadan ajan ollut synkän pimeyden ja tietämättömyyden vallassa vailla ilmoitusta tai minkäänlaista oikeata mittapuuta, [jonka avulla] se olisi saanut tiedon siitä, mikä on Jumalan ja mikä voidaan tuntea ainoastaan Jumalan Hengen avulla. Sen vuoksi tapahtuu usein tämän kirkon vanhinten saarnatessa maailman asukkaille, että jos ihmiset ollessaan kuuliaisia evankeliumille saavat Pyhän Hengen lahjan, niin he odottavat näkevänsä jonkin ihmeellisen merkin tai jonkin suuren voiman ilmenemisen tai jonkin erinomaisen ihmeen. – –

Ihmissuku on hyvin altis menemään äärimmäisyyksiin etenkin uskonnon asioissa, ja siksi ihmiset yleisesti joko haluavat jonkin ihmeellisen ilmestyksen tai he eivät usko lainkaan Pyhän Hengen lahjaan. Jos vanhin panee kätensä henkilön päälle, monet uskovat, että tuon henkilön on heti noustava ja puhuttava kielillä ja profetoitava. Tämä ajatus on saatu tilanteesta, jossa Paavali pani kätensä tiettyjen henkilöiden päälle, jotka olivat aiemmin (kuten he sanoivat) saaneet Johanneksen kasteen ja jotka – hänen tehtyään niin – ’puhuivat kielillä ja profetoivat’ [ks. Ap. t. 19:1–6]. – –

Me uskomme, että Pyhä Henki annetaan niiden kätten päällepanon kautta, joilla on valtuus, ja että kielillä puhumisen lahja ja myös profetoimisen lahja ovat Hengen lahjoja ja että ne saadaan tämän välityksellä. Mutta jos sitten sanotaan, että ihmiset ovat aina profetoineet tai puhuneet kielillä kätten päällepanon jälkeen, niin silloin väitetään jotakin sellaista, mikä ei ole totta, mikä on vastoin apostolien käytäntöä ja ristiriidassa pyhien kirjoitusten kanssa – –.

– – Kaikki Hengen lahjat eivät ole luonnollisin silmin nähtävissä tai ihmisen ymmärrettävissä; itse asiassa hyvin harvat niistä ovat. – – Harvat niistä voivat tulla ihmisten enemmistön tietoon. Pietari ja Johannes olivat apostoleita, ja kuitenkin juutalaisten tuomioistuin ruoskitti heitä huijareina. Paavali oli sekä apostoli että profeetta, ja kuitenkin häntä kivitettiin ja hänet pantiin vankilaan. Vaikka hänellä oli Pyhän Hengen lahja, ihmiset eivät tienneet mitään siitä. Meidän Vapahtajaamme voideltiin riemun öljyllä enemmän kuin Hänen kumppaneitaan [Hepr. 1:9], ja kuitenkin kansa oli niin etäällä Hänen tuntemisestaan, että se sanoi Hänen olevan Belsebul ja ristiinnaulitsi Hänet petkuttajana. Kuka voisi tunnistaa paimenen, opettajan tai evankelistan ulkonäön perusteella, vaikka näillä onkin Pyhän Hengen lahja?

Mutta kun ajattelemme muita kirkon jäseniä ja tutkimme Paavalin mainitsemia lahjoja, niin havaitsemme, ettei maailma yleensä voi tietää niistä mitään ja että on vain yksi tai kaksi lahjaa, joiden olemassaolo voitaisiin välittömästi havaita, jos kaikki lahjat vuodatettaisiin välittömästi kätten päällepanon yhteydessä. Paavali sanoo [kohdassa 1. Kor. 12:4–11]: ’Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi. Yhden ja saman Hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa, toiselle sama Henki suo uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan, joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta. Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo.’

Tässä mainitaan useita lahjoja, mutta mitkä kaikista niistä saattaisi sivustakatsoja tunnistaa kätten päällepanon hetkellä? Viisauden sanat ja tiedon sanat ovat lahjoja yhtä suuressa määrin kuin muutkin, mutta jos jollakulla olisi nämä molemmat lahjat tai jos hän saisi ne kätten päällepanon kautta, niin kuka siitä tietäisi? Joku toinen saattaisi saada uskon lahjan, ja muut olisivat yhtä tietämättömiä siitä. Tai otaksukaamme, että jollakulla olisi parantamisen lahja tai valta tehdä voimallisia tekoja; siitäkään ei sivustakatsoja tietäisi. Vasta aika ja olosuhteet saisivat nämä lahjat ilmenemään. Otaksukaamme, että jollakulla olisi henkien erottamisen lahja. Kuka pystyisi sen tunnistamaan? Tai jos hänellä olisi kielten tulkitsemisen lahja, niin ellei joku puhuisi tuntemattomalla kielellä, hänen täytyisi tietenkin olla hiljaa. On ainoastaan kaksi lahjaa, jotka saattaisivat ilmetä näkyvästi – kielillä puhumisen lahja ja profetoimisen lahja. Näistä lahjoista puhutaan eniten, ja kuitenkin jos joku puhuisi tuntemattomalla kielellä, niin Paavalin mukaan hän olisi läsnä oleville muukalainen [ks. 1. Kor. 14:11]. He sanoisivat sen olevan siansaksaa, ja jos hän profetoisi, he pitäisivät sitä hölynpölynä. Kielillä puhumisen lahja on kenties vähäpätöisin kaikista lahjoista, ja kuitenkin se on yksi kaikkein tavoitelluimpia.

Niinpä pyhien kirjoitusten todistuksen ja muinaisina aikoina koettujen Hengen ilmenemisten mukaan ympäröivät väkijoukot saattoivat tietää näistä sangen vähän, paitsi sellaisessa poikkeuksellisessa tilaisuudessa kuin helluntaipäivänä. Suurimmista, parhaista ja hyödyllisimmistä lahjoista ei sivustakatsoja tietäisi mitään. – –

Pyhän Hengen lahjan ilmenemiset, enkelien palvelus tai Jumalan voiman, majesteettisuuden tai kirkkauden laajeneminen ilmenivät hyvin harvoin julkisesti, ja kun niin tapahtui, se tapahtui yleensä Jumalan kansalle, israelilaisille. Mutta yleisemmin kun enkeleitä on tullut tai Jumala on ilmoittanut itsensä, se on tapahtunut ihmisille yksityisesti heidän huoneessaan, erämaassa tai pellolla, ja yleensä se on tapahtunut ilman melua tai hälinää. Enkeli vapautti Pietarin vankilasta yön pimeydessä, tuli muun väen huomaamatta Paavalin luo, ilmestyi Marialle ja Elisabetille muiden tietämättä, puhui Johannes Kastajalle ympärillä olevien ihmisten huomaamatta sitä.

Kun Elisa näki Israelin sotavaunut ja hevosmiehet, muut eivät niistä tienneet. Kun Herra ilmestyi Abrahamille, se tapahtui hänen telttansa ovella. Kun enkelit menivät Lotin luo, kukaan muu kuin hän ei siitä tiennyt, kuten oli luultavasti laita Abrahamin ja hänen vaimonsa kohdalla. Kun Herra ilmestyi Moosekselle, se tapahtui palavassa pensaassa, telttamajassa tai vuoren huipulla. Kun Elia vietiin tulivaunuissa, maailma ei sitä huomannut. Ja kun hän oli kallionhalkeamassa, kuului kova jylinä, mutta Herra ei ollut jylinässä, oli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Ja sitten tuli hiljainen humina, joka oli Herran ääni sanoen: ’Miksi olet täällä, Elia?’ [Ks. 1. Kun. 19:11–13.]

Herraa ei voida aina tulla tuntemaan Hänen äänensä jylinän, Hänen kirkkautensa ilmenemisen tai Hänen voimansa ilmentymän kautta, ja ne, jotka ovat kaikkein innokkaimpia näkemään näitä, ovat kaikkein vähiten valmistautuneet niitä kohtaamaan. Jos Herra ilmoittaisi voimansa, kuten Hän ilmoitti Israelin lapsille, tällaiset ihmiset sanoisivat ensimmäisinä: ’Jumala älköön puhuko meidän kanssamme, se on meille kuolemaksi’ [ks. 2. Moos. 20:19].”¹²

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–XI.

Herra antoi profeetta Joseph Smithille lahjan kyetä kääntämään kultalevyt (s. 119–121). Milloin Herra on antanut sinulle lahjoja auttaakseen sinua osallistumaan työhönsä?
Mitä me voimme oppia David Whitmerin kertomuksesta sivulta 120? Mitkä kokemukset elämässäsi ovat opettaneet sinulle, että sinun on oltava kelvollinen voidaksesi käyttää hengellisiä lahjojasi?
Käy läpi osuus, joka alkaa sivulta 121. Millä tavoin kirkolle on hyötyä siitä, että jäsenillä on erilaisia Hengen lahjoja? Kuinka sinulle on ollut hyötyä muiden hengellisistä lahjoista? Milloin olet nähnyt ihmisten, joilla on erilaisia lahjoja, työskentelevän yhdessä toistensa auttamiseksi?
Tutki sivuilla 122–123 oleva osuus. Ajattele joitakin hengellisiä lahjoja, jotka vahvistaisivat sinua henkilökohtaisesti tai auttaisivat sinua palvelemaan Herraa ja muita. Päätä, mitä teet tavoitellaksesi ”vakaasti parhaita lahjoja” (OL 46:8).
Käy läpi ensimmäinen kokonainen kappale sivulta 123. Mieti löytämiäsi erityisiä neuvoja siitä, kuinka hengelliset lahjat ilmenevät, tai keskustele siitä muiden kanssa. Miksi on tärkeää muistaa, että hengelliset lahjat ”ilmenevät hyvin harvoin julkisesti”? (Ks. s. 125.) Miksi luulet monien hengellisten lahjojen tulevan ”vaivihkaa ja yksityisesti”? Miksi on tärkeää muistaa, että monien lahjojen ilmeneminen edellyttää tiettyä aikaa ja olosuhteita? (Ks. s. 125–126.)
Mitä sanoisit tämän luvun luettuasi joidenkin hengellisten lahjojen tarkoituksesta?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: 1. Kor. 12:1–31; 3. Nefi 29:6; Moroni 10:6–23; OL 46:8–33.