Kristuksen puhdas rakkaus

”Rakkaus on yksi jumaluuden pääpiirteistä, ja sen tulisi ilmetä niissä, jotka pyrkivät olemaan Jumalan poikia.”

Joseph Smithin elämänvaiheita

Ilmoituksessa, jonka Joseph Smith sai vuonna 1841, Herra antoi käskyn vaarnan perustamisesta Illinoisin Nauvooseen ”Siionin kulmakiveksi, joka hiotaan palatsin hienouden kaltaiseksi” (OL 124:2). Profeetan ohjauksessa Nauvoosta tuli kukoistava kaupankäynnin, kasvatuksen ja taiteiden keskus. Monet ihmiset tekivät työtä maatiloillaan, kun taas ne, joilla oli eekkeri [0,4 ha] maata kaupungissa, viljelivät hedelmiä ja vihanneksia kotipuutarhoissaan. Kaupunkiin syntyi sahoja, tiilitehtaita, kirjapainoja, myllyjä ja leipomoita sekä kirvesmiesten, savenvalajien, peltiseppien, kultaseppien, seppien ja puuseppien verstaita. Nauvoossa pyhät saivat nauttia teatterista, tanssiaisista ja konserteista. Satoja oppilaita ilmoittautui kouluihin eri puolilla kaupunkia, ja suunnitelmissa oli yliopiston perustaminen.

Nauvoon kasvaessa nopeasti useissa tiilitehtaissa valmistettiin punatiiliä, jotka antoivat Nauvoon rakennuksille niiden omaleimaisen ulkonäön. Yksi näistä rakennuksista oli profeetan punatiilinen kauppa. Kauppa rakennettiin toimimaan sekä profeetan ja ensimmäisen presidenttikunnan toimistona että liikeyrityksenä, jolla profeetta elättäisi perheensä. Eräs punatiilisessä kaupassa sattunut tapaus osoittaa profeetan lempeää luonnetta, jonka vuoksi häntä rakastettiin niin suuresti.

James Leach oli englantilainen mies, joka oli tullut Nauvooseen kirkkoon liittyneen sisarensa Agnesin ja tämän aviomiehen Henry Nightingalen kanssa. Etsittyään turhaan töitä James ja Henry päättivät pyytää profeetalta apua. James muisteli:

”Löysimme [profeetan] pienestä kaupasta myymässä eräälle naiselle joitakin tavaroita. Se oli ensimmäinen kerta, kun minulla oli tilaisuus olla lähellä häntä ja katsella häntä tarkemmin. Tunsin hänessä olevan ylivertaisen hengen. Hän oli erilainen kuin kukaan toinen tapaamani ihminen, ja sanoin sydämessäni, että hän on todella korkeimman Jumalan profeetta.

Koska en ollut kirkon jäsen, halusin Henryn kysyvän häneltä työtä, mutta hän ei tehnyt sitä, joten minä jouduin tekemään sen. Sanoin: ’Herra Smith, olisiko teillä mitään työtä, jota voisitte antaa meille molemmille, että voisimme saada vähän elintarvikkeita?’ Hän katseli meitä iloisen näköisenä ja sanoi hyvin ystävällisesti: ’No, pojat, mitä te osaatte tehdä?’ Kerroimme hänelle, mikä ammattimme oli ollut, ennen kuin lähdimme kotimaastamme.

Hän kysyi: ’Osaatteko kaivaa ojaa?’ Vastasin, että tekisimme siinä parhaamme. ’Se on oikein, pojat’, ja mittanauhan ottaen hän sanoi: ’Tulkaa mukaani.’

Hän vei meidät jonkin matkan päähän kaupasta ja antoi minulle mittanauhan renkaan pideltäväksi. Sitten hän veti koko mittanauhan kelalta ja merkitsi meille viivan, jonka mukaan meidän oli määrä edetä. ’No, pojat’, hän kysyi, ’pystyttekö tekemään tämän viivan kohdalle ojan, joka on kolme jalkaa [noin 90 cm] leveä ja kaksi ja puoli jalkaa [noin 75 cm] syvä?’

Sanoimme, että tekisimme parhaamme, ja hän lähti luotamme. Ryhdyimme työhön, ja kun oja oli valmis, minä menin kertomaan hänelle, että se oli tehty. Hän tuli katsomaan sitä ja sanoi: ’Pojat, en olisi itse pystynyt parempaan. Tulkaa nyt mukaani.’

Hän vei meidät takaisin kauppaansa ja käski meidän itse valita parhaan kinkun tai palan sianlihaa. Koska olin melko ujo, sanoin, että meistä olisi parempi, että hän itse antaisi meille vähän lihaa. Niinpä hän valitsi kaksi suurinta ja parasta lihanpalaa ja säkillisen jauhoja meille kummallekin ja kysyi meiltä, kelpaisivatko ne. Sanoimme hänelle, että olimme halukkaat tekemään enemmänkin työtä niiden eteen, mutta hän sanoi: ’Jos te olette tyytyväisiä, pojat, niin olen minäkin.’

Kiitimme häntä ystävällisesti ja lähdimme kotiin riemuiten Jumalamme profeetan hyväsydämisyydestä.”

James Leach kastettiin samana vuonna, ja hän kirjoitti, että hänellä ”oli usein etuoikeus nähdä Jumalan Hengen ja voiman valaisevan [profeetan] jalot kasvot”¹.

Joseph Smithin opetuksia

Ihminen, joka on täynnä Jumalan rakkautta, on innokas siunaamaan muita.

”Rakkaus on yksi jumaluuden pääominaisuuksista, ja sen tulisi ilmetä niissä, jotka pyrkivät olemaan Jumalan poikia. Mies, joka on täynnä Jumalan rakkautta, ei tyydy siunaamaan ainoastaan perhettään, vaan vaeltaa halki koko maailman innokkaana siunaamaan koko ihmiskuntaa.”²

Lucy Meserve Smith kirjoitti muistiin seuraavaa: ”[Joseph Smith] sanoi: ’Veljet ja sisaret, rakastakaa toisianne; rakastakaa toisianne ja olkaa armeliaita vihollisillenne.’ Hän toisti nämä sanat hyvin painokkaalla äänellä kuuluvan aamenen kera.”³

Heinäkuussa 1839 profeetta puhui ryhmälle kirkon johtajia: ”Sitten puhuin heille ja annoin paljon ohjeita – – kosketellen monia tärkeitä ja arvokkaita aiheita kaikille, jotka haluavat vaeltaa nöyrästi Herran edessä, ja opettaen heitä etenkin harjoittamaan rakkautta, viisautta ja yhteenkuuluvuutta, rakastamaan toisiaan kaikissa asioissa ja kaikissa olosuhteissa.”⁴

Meillä on erityinen velvoite rakastaa puutteenalaisia ja huolehtia heistä.

”Velvollisuus, joka jokaisen pyhän tulee auliisti tehdä veljilleen, on rakastaa heitä aina ja antaa heille alati apuaan. Jotta meidät vanhurskautettaisiin Jumalan edessä, meidän täytyy rakastaa toinen toistamme. Meidän täytyy voittaa paha; meidän täytyy käydä orpojen ja leskien luona, kun he ovat ahdingossa, ja meidän täytyy varjella itsemme niin, ettei maailma saastuta, sillä sellaiset hyveet kumpuavat puhtaan palveluksen lähteestä [ks. Jaak. 1:27].”⁵

”[Kirkon jäsenen] tulee ravita nälkäisiä, vaatettaa alastomia, huolehtia leskestä, kuivata orvon kyyneleet, lohduttaa ahdistettuja, missä hän heitä tapaa, olivatpa he tässä tai jossakin muussa kirkossa tai eivät missään kirkossa.”⁶

”Rikas ei voi pelastua ilman rakkautta, antautumatta ruokkimaan köyhiä silloin ja siten kuin Jumala vaatii.”⁷

”Miettikää ahdingossa olevien tilaa ja yrittäkää lievittää heidän kärsimyksiään; antakaa leipänne ruokkia nälkäisiä ja vaatteenne peittää alastomat; antakaa anteliaisuutenne kuivata orvon kyynel ja ilahduttaa lohdutonta leskeä; antakaa rukoustenne, läsnäolonne ja ystävällisyytenne lievittää ahdistettujen tuskia ja anteliaisuutenne suoda heille perustarpeet; tehkää hyvää kaikille ihmisille, varsinkin niille, joita usko yhdistää, että olisitte moitteettomia ja puhtaita, nuhteettomia Jumalan poikia. Pitäkää Jumalan käskyt – kaikki, jotka Hän on antanut, antaa ja tulee antamaan, niin kirkkauden sädekehä loistaa polullanne; köyhät nousevat ja kiittävät teitä; kaikki hyvät ihmiset kunnioittavat teitä; ja tienne on oleva oikeamielisten tie, joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka [ks. Sananl. 4:18].”⁸

”[Pyhä Henki] – – vuodatetaan [kaikkina aikoina] päänne päälle, kun noudatatte Jumalan mielen mukaisia vanhurskauden periaatteita ja olette soveliaalla tavalla kiintyneet toisiinne sekä muistatte kaikin mokomin niitä, jotka teidän tähtenne ovat vankeudessa, vaikeuksissa ja suuressa ahdistuksessa. Ja jos teidän keskuudessanne on niitä, jotka pyrkivät korottamaan itsensä ja tavoittelevat omaa vaurauttaan silloin, kun heidän veljensä huokaavat köyhyydessä ja ovat suurissa koettelemuksissa ja kiusauksissa, he eivät voi hyötyä Pyhän Hengen esirukouksesta, vaikka Hän öin ja päivin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin [ks. Room. 8:26].

Meidän tulisi alati tarkoin varoa sitä, ettei tällainen kopeus koskaan saisi sijaa sydämessämme, vaan että asettuisimme vähäosaisten rinnalle ja kestäisimme kaikella pitkämielisyydellä heikkojen vajavaisuuksia.”⁹

Rakkaus on pitkämielinen, laupias ja lempeä.

Eliza R. Snow merkitsi muistiin seuraavaa eräästä puheesta, jonka profeetta piti: ”Sen jälkeen hän alkoi lukea kolmattatoista lukua [Ensimmäisestä korinttilaiskirjeestä]: ’Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali’, ja sanoi: älköön näkökenttänne olko rajoitettu silloin kun kyseessä on lähimmäisenne hyve, vaan kavahtakaa omahyväisyyttä ja arvioikaa varovasti omat hyveenne älkääkä pitäkö itseänne muita vanhurskaampana. Teidän on annettava sielunne avartua toinen toistanne kohtaan, jotta tekisitte samoin kuin Jeesus ja kantaisitte lähimmäisenne Abrahamin helmaan. Hän sanoi osoittaneensa pitkämielisyyttä, suvaitsevaisuutta ja kärsivällisyyttä kirkkoa ja myös vihollisiaan kohtaan, ja meidän on suhtauduttava kärsivällisesti toistemme puutteisiin, niin kuin lempeät vanhemmat suhtautuvat kärsivällisesti lastensa heikkouksiin.

– – Kun teidän viattomuutenne ja hyveenne lisääntyvät, kun teidän hyvyytenne lisääntyy, sallikaa sydämenne avartua, antakaa sen avautua toisianne kohtaan; teidän on oltava pitkämielisiä ja suhtauduttava kärsivällisesti ihmisten virheisiin ja erheisiin. Kuinka kallisarvoisia ovatkaan ihmissielut! – –

– – Älkää kadehtiko syntisten hienouksia ja katoavaa loistoa, sillä he ovat surkeassa asemassa; olkaa sen sijaan mahdollisuuksienne mukaan armeliaita heitä kohtaan, sillä lyhyen ajan kuluttua Jumala tuhoaa heidät, elleivät he tee parannusta ja käänny Hänen puoleensa.”¹⁰

”Viisailla pitäisi olla tarpeeksi ymmärrystä voittaa ihmiset ystävällisyydellä. ’Sävyisä vastaus taltuttaa kiukun’, sanoo viisas [Sananl. 15:1], ja myöhempien aikojen pyhille tuottaisi suurta kunniaa osoittaa Jumalan rakkautta kohtelemalla nyt ystävällisesti niitä, jotka ovat kenties hetken mielijohteesta tehneet väärin, sillä sanoihan Jeesus: Rukoilkaa vihollistenne puolesta [ks. Matt. 5:44].”¹¹

”Minä en puhu paljon teidän virheistänne, eikä teidän pitäisi puhua minun virheistäni. Rakkaus peittää paljotkin synnit [ks. 1. Piet. 4:8], ja minä olen usein peittänyt kaikki teidän virheenne, mutta kauneinta on, kun ei ole lainkaan virheitä. Meidän tulee ylläpitää nöyrää, hiljaista ja rauhaa rakastavaa henkeä.”¹²

Eliza R. Snow merkitsi muistiin eräästä toisesta puheesta, jonka profeetta piti: ”Kun ihmiset osoittavat vähänkin ystävällisyyttä ja rakkautta minua kohtaan, niin voi, millä voimalla se vaikuttaakaan mieleeni, kun taas päinvastaisella menettelyllä on taipumus karhita esiin kaikki kovat tunteet ja masentaa ihmismieltä.

Yhtenä todisteena siitä, etteivät ihmiset tunne jumalisuuden periaatetta, näemme hellien tunteiden ja rakkauden puutteen maailmassa. Jumalisuuden voima ja kirkkaus perustuu siihen, että osoitetaan rakkautta kaikkia kohtaan. Jumala ei suvaitse syntiä, mutta kun ihmiset ovat tehneet syntiä, heihin on suhtauduttava anteeksiantavasti. – – Mitä lähemmäksi pääsemme taivaallista Isäämme, sitä taipuvaisemmat olemme suhtautumaan myötätuntoisesti hukkuviin sieluihin; meistä tuntuu, että haluamme nostaa heidät harteillemme ja heittää heidän syntinsä selkämme taakse. – –

– – Kuinka usein ovatkaan viisaat miehet tai naiset yrittäneet neuvoa veli Josephia sanomalla: ’Voi, jospa minä olisin veli Joseph, tekisin niin ja niin.’ Mutta jos he olisivat veli Josephin kengissä, he huomaisivat, ettei miehiä ja naisia voi pakottaa Jumalan valtakuntaan, vaan heitä on kohdeltava pitkämielisesti, ja lopulta me pelastamme heidät. Odottaminen kaikessa pitkämielisyydessä on tapa, jolla kaikki pyhät voidaan pitää yhdessä ja työ käynnissä, kunnes Jumala tuo tuollaiset ihmiset tuomiolle. Synnille ei pitäisi tehdä mitään myönnytyksiä, mutta laupeuden tulee käydä käsi kädessä nuhteen kanssa.”¹³

Me osoitamme rakkautta yksinkertaisin palveluksin ja ystävällisyydellä.

”Minä olen palvelijanne, ja voin tehdä teille hyvää vain Pyhän Hengen kautta. – – Me emme esittäydy edessänne minään muuna kuin nöyrinä palvelijoinanne, jotka ovat halukkaita olemaan käytettävinä ja tulemaan käytetyiksi palveluksessanne.”¹⁴

Edwin Holden muisteli: ”Vuonna 1838 Joseph ja muutamat nuorukaiset pelasivat ulkona erilaisia pelejä, mm. pallopeliä. Vähitellen he alkoivat väsyä. Joseph huomasi sen ja kutsui muut yhteen sanoen: ’Rakennetaan hirsimökki.’ He lähtivät matkaan, Joseph ja nuo nuorukaiset, rakentamaan hirsimökkiä eräälle leskivaimolle. Tällainen oli Joseph, aina antamassa apuaan kaikessa, missä vain voi.”¹⁵

Lucy Mack Smith, profeetta Joseph Smithin äiti, sanoi ajasta, jolloin pyhät alkoivat asettua Illinoisin Commerceen, joka sai myöhemmin nimekseen Nauvoo: ”Vuodenajan edetessä veljet, jotka olivat asettuneet tänne, alkoivat tuntea vaikeuksiensa vaikutukset, jotka ilmaston epäterveellisyyden lisäksi aiheuttivat heille horkkaa ja malariakuumetta siinä määrin, että oli joitakin kokonaisia perheitä, joissa ei ollut yhtäkään, joka olisi pystynyt antamaan toiselle juotavaksi kylmää vettä tai edes auttamaan itse itseään. Hyrumin perhe oli suurimmaksi osaksi sairaana. Nuorin tyttäreni Lucy oli myös hyvin sairas, ja itse asiassa paikan asukkaista vain harvat olivat terveinä.

Joseph ja Emma haettivat sairaat taloonsa ja hoitivat heitä siellä. Ja he vastaanottivat sairaita heti näiden sairastuttua niin paljon, että heidän talonsa, jossa oli neljä huonetta, oli niin täynnä, että heidän täytyi levittää pihalle teltta ottaakseen vastaan sen osan perheestä, joka oli yhä jaloillaan. Joseph ja Emma omistivat tänä ahdingon aikana koko aikansa ja huomionsa sairaiden hoitamiseen.”¹⁶

John L. Smith, profeetan serkku, muisteli seuraavaa tapausta, joka sattui tuohon samaan aikaan: ”Profeetta Joseph ja hänen veljensä, serkku Hyrum, kävivät luonamme. Olimme kaikki muut paitsi äiti kuumeessa ja horkassa, ja isä oli suurimman osan ajasta houraileva. Joseph otti kengät jalastaan nähdessään hädänalaisen tilamme ja pani ne isän jalkoihin, koska tämä oli paljasjaloin, ja lähti kotiin ilman kenkiä. Hän haetti isän omaan kotiinsa ja pelasti hänen henkensä ja järjesti meille monia mukavuuksia niin että toivuimme.”¹⁷

Elizabeth Ann Whitney muisteli: ”Varhaiskeväällä 1840 lähdimme Commerceen, kuten Nauvoon kaupungin ylempää puolta edelleen kutsuttiin. Vuokrasimme talon, joka kuului Hiram Kimballille. – – Siellä sairastuimme kaikki horkkaan, vilunväreisiin ja kuumeeseen ja pystyimme vain hädin tuskin ryömimään ympäriinsä ja hoitamaan toisiamme. Näissä koettelevissa oloissa syntyi yhdeksäs lapseni. Käytyään luonamme ja nähtyään muuttuneet olosuhteemme Joseph kehotti meitä heti tulemaan asumaan hänen luokseen. Meistä tuntui, ettemme kestäisi enää paljon kauempaa ilmastoa, vettä ja puutetta, joten käytimme hyväksemme tätä ehdotusta ja menimme asumaan profeetta Josephin pihalla olevaan pieneen majaan. Saimme pian terveytemme takaisin, ja lapset alkoivat olla entisellään. Mieheni sai työtä kaupassa, jonka Joseph oli rakentanut ja varustanut sellaisilla tuotteilla, joita ihmiset todella tarvitsivat.

Tullessani eräänä päivänä talosta pihalle mieleeni välähti kuin sähköiskuna profetia, jonka Joseph Smith oli ilmoittanut minulle asuessamme talossamme Kirtlandissa. Se oli tämä: että aivan kuten me olimme tehneet palveluksen hänelle avatessamme ovemme hänelle ja hänen perheelleen, kun hän oli koditon, samoin hän ottaisi meidät vastaan tulevaisuudessa omaan taloonsa.”¹⁸

Mosiah L. Hancock kirjoitti seuraavan kokemuksen, joka sattui Nauvoossa hänen nuoruudessaan: ”Sinä kesänä [1841] pelasin ensimmäisen pallopelini profeetan kanssa. Löimme ja otimme kiinni palloa vuorotellen, ja kun peli oli ohi, profeetta sanoi: ’Veljet, valjastakaa valjakkonne’, minkä teimme ja ajoimme kaikki metsään. Minä ajoin yhden hevosen vetämiä rattaita seisoen etumaisella poikkipuulla, ja veli Joseph ja isä olivat takana. Ryhmässä oli 39 rattaat, ja me keräsimme puita, kunnes rattaamme olivat täynnä. Kun rattaamme olivat täynnä, veli Joseph tarjoutui kepinvetoon jokaisen kanssa – ja hän voitti heidät kaikki vuoron perään – jokaisen, joka halusi kilpailla hänen kanssaan.

Jälkeenpäin profeetta lähetti miehet rattaineen eri paikkoihin ihmisten luo, jotka tarvitsivat apua, ja hän käski heidän hakata polttopuita pyhille, jotka tarvitsivat niitä. Kaikki halusivat tehdä niin kuin profeetta pyysi, ja vaikka olimme sairaita ja kuolemaa oli kaikkialla ympärillämme, ihmiset hymyilivät ja yrittivät piristää jokaista.”¹⁹

Tammikuun 5. päivänä 1842 profeetta kirjoitti seuraavan kirjeen Edward Hunterille, joka palveli myöhemmin johtavana piispana: ”Tavaravalikoimamme [punatiilisessä kaupassa] on melko hyvä – oikein hyvä, kun ottaa huomioon eri ihmisten erilaiset ostot eri aikoina ja oloissa, jotka ovat rajoittaneet heidän valintojaan jossakin määrin. Mutta olen iloinen siitä, että olemme menestyneet niin hyvin kuin olemme, sillä monen köyhän veljen ja sisaren sydän ilahtuu tavaroista, jotka nyt ovat heidän ulottuvillaan.

Kauppa on ollut tupaten täynnä, ja olen seissyt tiskin takana koko päivän ja jakanut tavaraa tasaiseen tahtiin kuten kuka tahansa myyjä tehdäkseni palveluksen niille, jotka olisivat joutuneet jäämään vaille tavanomaista joulu- ja uudenvuoden päivällistään, koska heiltä puuttui vähän sokeria, siirappia, rusinoita jne. jne.; ja tuottaakseni iloa itsellenikin, sillä minusta on mieluista palvella pyhiä ja olla kaikkien orja toivossa, että minut korotettaisiin Herran sopivaksi katsomana aikana.”²⁰

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–XI.

Kun käyt läpi kertomuksia sivuilta 443–445 ja sivuilta 448–452, pohdi tunteitasi profeetta Joseph Smithiä kohtaan. Mitä nämä kertomukset opettavat hänestä? Millä tavoin arvelet hänen tekojensa vaikuttaneen hänen ympärillään oleviin ihmisiin? Millä tavoin muiden ystävällisyys on koskettanut omaa elämääsi?
Käy läpi toinen, kolmas ja neljäs kappale sivulta 445. Mistähän syystä ihminen, joka on täynnä Jumalan rakkautta, haluaa siunata koko ihmiskuntaa? Kuinka rakkauden tekomme ja ystävällisyytemme voivat osaltaan olla siunaukseksi kaikille ihmisille?
Mitä velvollisuuksia meillä on pitää huolta avuntarpeessa olevista? (Katso joitakin esimerkkejä sivuilta 445–446.) Kuinka nämä velvollisuudet liittyvät ihmisten ajallisiin tarpeisiin? Kuinka ne liittyvät hengellisiin tarpeisiin? Mitä esimerkkejä olet nähnyt ihmisistä, jotka pitävät huolta avun tarpeessa olevista?
Lue kappale, joka alkaa sivun 446 alareunasta. Mitä me voimme tehdä oppiaksemme arvostamaan enemmän muiden hyveitä? Mistähän syystä meidän pitäisi kavahtaa omahyväisyyttä ja arvioida varovasti omia hyveitämme?
Profeetta Joseph ilmaisi huolensa hellien tunteiden puutteesta maailmassa (ks. s. 448). Hän sanoi, että meidän pitäisi sitä vastoin avartaa sielumme toinen toistamme kohtaan ja antaa sydämemme avartua, antaa sen avautua toisia kohtaan (s. 446–448). Mitä mielestäsi tarkoittaa se, että annamme sydämemme ja sielumme avartua toisia kohtaan?
Lue viimeinen kappale sivulta 447. Millä tavoin voimme soveltaa tätä opetusta ollessamme vuorovaikutuksessa perheemme jäsenten kanssa?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: 1. Kor. 13:1–13; Moosia 4:14–16, 26–27; Et. 12:33–34; Moroni 7:45–48; OL 121:45–46.