”Hän oli Jumalan profeetta” – Joseph Smithin aikalaiset todistavat hänen profeetallisesta palvelutyöstään

Brigham Young, kirkon toinen presidentti: ”Mieleni tekee huutaa ’hallelujaa’ aina kun ajattelen, että tunsin profeetta Joseph Smithin, jonka Herra kutsui ja asetti ja jolle Hän antoi avaimet ja valtuuden perustaa Jumalan valtakunta maan päälle ja pitää siitä huolta. Nämä avaimet on annettu tälle kansalle, ja meillä on valta jatkaa Josephin aloittamaa työtä.”⁶

Eliza R. Snow, Apuyhdistyksen ylijohtaja vuosina 1866–1887: ”Totuuden ja vanhurskauden asiassa – kaikessa, mikä hyödyttäisi hänen lähimmäistään – hänen vilpittömyytensä oli luja kuin taivaan pilarit. Hän tiesi, että Jumala oli kutsunut hänet työhön, eivätkä kaikki taivaan ja helvetin voimat yhdessäkään saaneet häntä luopumaan eivätkä poikkeamaan tarkoituksestaan. Jumalan ja veljiensä avulla hän laski perustuksen suurimmalle ihmisen koskaan aloittamalle työlle, työlle, joka ulottuu paitsi kaikkiin eläviin ja kaikkiin tuleviin sukupolviin, myös kuolleisiin.

Hän kohtasi rohkeasti ja urheasti maailman väärät perimätiedot, taikauskot, uskonnot, kiihkoilun ja tietämättömyyden ja osoittautui uskolliseksi jokaiselle taivaan ilmoittamalle periaatteelle – uskolliseksi veljilleen ja uskolliseksi Jumalalle – ja sinetöi sitten todistuksensa verellään.”⁷

BathshebaW. Smith, Apuyhdistyksen ylijohtaja vuosina 1901–1910: ”Tiedän hänen olleen sitä, mitä hän väitti olevansa – Jumalan tosi profeetta, ja hänen kauttaan Herra palautti ikuisen evankeliumin ja jokaisen toimituksen ja endaumentin, jotka johtavat meidät selestiseen valtakuntaan.”⁸

Wilford Woodruff, kirkon neljäs presidentti: ”Olen tuntenut suunnatonta iloa siitä, mitä olen nähnyt veli Josephista, sillä hänellä oli julkisella urallaan ja yksityiselämässään mukanaan Kaikkivaltiaan Henki, ja hänessä ilmeni sellaista sielun suuruutta, jota en ollut koskaan nähnyt kenessäkään toisessa.”⁹

Daniel D. McArthur, varhainen kirkon jäsen, joka johti myöhemmin yhden ensimmäisistä käsikärrykomppanioista Salt Lake Cityyn: ”Todistukseni on, että hän oli elävän Jumalan tosi profeetta; ja mitä enemmän kuulin hänen sanojaan ja näin hänen tekemisiään, sitä vakuuttuneempi olin siitä, että hän oli todellakin nähnyt Isän Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kuten myös Jumalan pyhiä enkeleitä. – – Minusta tuntui aina siltä, että tiesin varmemmin kuin mitään täällä maan päällä sen, että hän oli profeetta.”¹⁰

Alexander McRae, yksi Joseph Smithin kanssa Libertyn vankilassa olleista: ”Sellainen oli luottamuksemme [Joseph Smithiin] profeettana, että kun hän sanoi: ’Näin sanoo Herra’, me luotimme täydellisesti sen olevan siten kuin hän sanoi, ja mitä enemmän panimme sen koetukselle, sitä luottavaisempia olimme, sillä emme koskaan havainneet hänen sanansa pettävän yhdessäkään tilanteessa.”¹¹

Lyman O. Littlefield, joka kuului Siionin leirikuntaan: ”Hän oli koko sielunsa tarmolla syventynyt loistavaan myöhempien aikojen työhön, johon hänen jumalallinen Mestarinsa oli hänet kutsunut.”¹²

Mary Alice Cannon Lambert, englantilainen käännynnäinen, joka muutti Nauvooseen vuonna 1843: ”Näin Joseph Smithin ensimmäisen kerran keväällä 1843. Kun laiva, jolla matkasimme Mississipiä ylävirtaan, saapui maihinnousupaikalle Nauvooseen, useita johtavia veljiä oli siellä ottamassa vastaan pyhien joukon, joka oli sillä tullut. Näiden veljien joukossa oli profeetta Joseph Smith. Tunsin hänet heti kun katseeni osui häneen, ja sillä hetkellä sain todistukseni siitä, että hän oli Jumalan profeetta. – – Häntä ei osoitettu minulle. Erotin hänet kaikista muista miehistä, ja vaikka olin lapsi (olin vain 14-vuotias), tiesin nähneeni Jumalan profeetan.”¹³

Angus M. Cannon, kirkon jäsen, joka asui nuoruudessaan Nauvoossa ja josta tuli myöhemmin vaarnanjohtaja Salt Lake Cityssä: ”Muistan veli Josephin erityisesti eräässä tilanteessa, kun hän puhui pyhien joukolle keväällä 1844. Se tapahtui muutamien suurten tammien alla notkossa temppelin eteläpuolella lähellä Parley-katua. Hän saarnasi siitä, että perustaessaan kirkkoaan Jumala oli säätänyt, että vain yhdellä miehellä oli Jumalalta saatu valtuus vastaanottaa ilmoituksia, jotka sitoisivat kirkkoa. – – Tässä samassa tilaisuudessa kuulin profeetan julistavan, että hän oli saanut Melkisedekin pappeuden Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen asettamana.

Joseph Smithin innoitettujen sanojen luoma vaikutelma nuoreen mieleeni on seurannut minua elämässäni siitä asti; ja kun pimeys olisi muutoin hämärtänyt mieleni, hänen todistuksensa on tullut elävästi eteeni antaen minulle todisteen siitä, että Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on perustettu ja sitä johdetaan Jumalan ilmiselvällä voimalla ja valtuudella.”¹⁴

Hyrum Smith, profeetan veli ja kirkon patriarkka: ”Profeettoja on ollut ennenkin, mutta Josephilla on kaikkien profeettojen henki ja voima.”¹⁵

Parley P. Pratt, kahdentoista apostolin koorumin jäsen vuosina 1835–1857: ”Presidentti Joseph Smith oli kookas ja voimakasrakenteinen, vahva ja toimelias. Hän oli ihonväriltään vaalea, hänellä oli vaalea tukka, siniset silmät, heikko parrankasvu ja omanlaisensa ilme. Hänen kasvonsa olivat aina lempeät ja ystävälliset ja säteilivät älykkyyttä ja hyväntahtoisuutta, katse kiinnostunut ja hymy tahaton, tai hän oli hyväntuulinen, täysin vailla kaikkea pidättyvyyttä tai teennäistä vakavuutta, ja hänen silmiensä levollinen ja kiinteän läpitunkeva katse oli ikään kuin hän olisi nähnyt ihmissydämen syvimpäänkin sopukkaan, katsellut iankaikkisuuteen, nähnyt läpi taivaiden ja käsittänyt kaikki maailmat. Hänessä oli jaloa urheutta ja luonteen riippumattomuutta. Hänen käytöksensä oli luontevaa ja tuttavallista, hänen nuhteensa kauhea kuin leijonan karjahdus, hänen hyväntahtoisuutensa rajaton kuin meri, hänen tietonsa monipuoliset.”¹⁶

John Needham, varhainen englantilainen käännynnäinen: ”Joseph Smith on suuri mies, periaatteen mies, rehellinen mies, ei mikään synkkäkasvoinen pyhimys vaan aivan päinvastainen. Jotkut tosiaankin epäröivät, koska hän on niin mutkaton, vilpitön, hyväntuulinen mies, mutta minä rakastan häntä sen vuoksi vain entistä enemmän.”¹⁷

Emmeline B. Wells, Apuyhdistyksen ylijohtaja vuosina 1910–1921: ”Minä – – todistan, että hän oli tämän sukupolven suurin mies ja suurin profeetta ja suurin persoona. Uskallanpa sanoa, että hän oli suurin sitten Vapahtajan päivien. Hänen majesteettinen olemuksensa oli jotakin ihmeellistä. Luulisi, että hän oli paljon kookkaampi ja paljon suurikokoisempi kuin hän olikaan. Ehkäpä monet teistä ovat panneet merkille miehiä, joilla on sellainen olemus, kun he nousevat ja kävelevät. Siten oli profeetta Josephin laita. Vielä hänestä ei tietääkseni ole olemassa kuvia, jotka olisivat hänen olemuksensa kauneuden ja majesteettisuuden veroisia.”¹⁸

Mary Alice Cannon Lambert: ”Pyhien rakkaus häntä kohtaan oli sanoin kuvaamatonta. He olisivat auliisti antaneet henkensä hänen puolestaan. Jos hänen oli määrä puhua, jokainen tehtävä jätettiin sivuun, että hänen sanojaan voitaisiin kuunnella. Hän ei ollut mikään tavallinen mies. Niin pyhät kuin syntiset tunsivat ja tunnistivat voiman ja vaikutuksen, joka hänessä oli. Oli mahdotonta tavata häntä tuntematta syvästi hänen persoonallisuutensa ja vaikutuksensa voimaa.”¹⁹

John M. Bernhisel, lääkäri, joka asui täysihoidossa Josephin ja Emman kotona Nauvoossa useita kuukausia vuosina 1843 ja 1844: ”Joseph Smith on luontaisesti mies, jolla on vahvat henkiset voimavarat, paljon tarmoa ja päättäväisyyttä, suurenmoinen tarkkanäköisyys ja syvällinen tieto ihmisluonnosta. Hän on mies, jolla on tyyni harkintakyky, avarakatseiset näkemykset ja jonka erityisen huomattavana piirteenä on halu oikeudenmukaisuuteen. Hän on ystävällinen ja mukautuvainen, antelias ja hyväntahtoinen, seurallinen ja iloinen, ja hänellä on mietiskelyyn ja pohdintaan taipuvainen mieli. Hän on rehellinen, suora, peloton ja itsenäinen, enkä tunne ketään toista, joka on yhtä vapaa teeskentelystä kuin hän. – – Tämä kansa rakastaa häntä suuresti niin uskonnollisena opettajana kuin ihmisenäkin.”²⁰

Jesse N. Smith, Joseph Smithin serkku: ”[Profeetta oli] verrattomasti eniten Jumalan kaltainen mies kuin kukaan muu tuntemani. – – Tiedän, että hän oli luonnostaan kykenemätön valehteluun ja petollisuuteen, ja hän oli mitä ystävällisin ja jaloin ihminen. Hänen seurassaan minusta tuntui kuin hän pystyisi lukemaan minua läpikotaisin. Tiedän, että hän oli kaikkea sitä, mitä hän väitti olevansa.”²¹

William Clayton, englantilainen käännynnäinen, joka palveli Joseph Smithin kirjurina: ”Mitä enemmän olen hänen kanssaan, sitä enemmän rakastan häntä; mitä enemmän tunnen häntä, sitä enemmän luotan häneen.”²²

Joseph F. Smith, kirkon kuudes presidentti: ”Hän oli ääriään myöten täynnä mitä jalointa ja turmeltumattominta ihmisluontoa, joka ilmeni usein viattomina huvituksina – hän pelasi palloa, paini ja nujakoi veljiensä kanssa ja piti hauskaa; hän ei ollut kuin seipään niellyt eivätkä hänen kasvonsa olleet kivettyneet kuten miehellä, joka ei pysty hymyilemään, jolla ei ole sydämessään riemua. Oi, hän oli täynnä riemua, hän oli täynnä iloisuutta, hän oli täynnä rakkautta ja hänellä oli jokainen muu jalo ominaisuus, joka tekee ihmisistä suuria ja hyviä ja samalla vaatimattomia ja viattomia, niin että hän kykeni ymmärtämään kaikkein vähäosaisimpia ja hänellä oli valta Jumalan armosta käsittää myös Kaikkivaltiaan tarkoitukset. Sellainen oli luonteeltaan profeetta Joseph Smith.”²³

Brigham Young: ”Veli Joseph Smithin luonteen jalouden suuruus oli siinä, että hän pystyi soveltamaan sen, mikä on taivaallista, ymmärrettäväksi rajalliselle käsityskyvylle. Kun hän saarnasi ihmisille, ilmoitti sen, mikä on Jumalasta, Jumalan tahdon, pelastussuunnitelman, Jehovan tarkoitukset, suhteemme Häneen ja kaikkiin taivaallisiin olentoihin, hän sovelsi opetuksensa jokaisen miehen, naisen ja lapsen käsityskyvyn tasolle ja teki ne selkeiksi kuin hyvin viitoitettu polku. Tämän olisi pitänyt saattaa jokainen häntä kuuleva henkilö vakuuttuneeksi hänen jumalallisesta valtuudestaan ja voimastaan, sillä kukaan muu ei kyennyt opettamaan siten kuin hän, eikä kukaan kykene ilmoittamaan sitä, mikä on Jumalasta, muutoin kuin Jeesuksen Kristuksen ilmoitusten kautta.”²⁴

Howard Coray, yksi Joseph Smithin kirjureista: ”Olen tutkinut evankeliumia sellaisena kuin se on ilmoitettu Joseph Smithin kautta ja miettinyt, olisiko mahdollista, että kukaan ilman Jumalan Hengen apua olisi voinut ilmoittaa sellaisen suunnitelman ihmisen pelastukseksi ja korotukseksi. Johtopäätökseni on kielteinen. Olen istunut ja kuunnellut hänen saarnaavan korokkeella Nauvoossa hyvin monta kertaa, kun hänen sanoin kuvaamaton kaunopuheisuutensa – ilmaisun voima – on vienyt minut täysin mukanaan hänen puhuessaan siten kuin en ole kuullut koskaan kenenkään toisen puhuvan.”²⁵

Joseph L. Robinson, joka palveli neuvonantajana piispakunnassa Nauvoossa: ”Olemme jo kauan sitten uskoneet ja todella tunteneet, että Joseph Smith oli tosi ja nöyrä Jumalan profeetta, mutta nyt silmämme näkevät hänet ja korvamme kuulevat hänen äänensä, joka on kuin taivaan mahtavien ukkosten ääni, ja silti hänen puheensa on sävyisää ja opettavaista ylentäen suuresti. Mutta hänen sanoissaan ja saarnaamisessaan on voimaa ja majesteettisuutta, jota emme ole aiemmin nähneet kenessäkään toisessa, sillä hän on mahtava profeetta, Jumalan pyhä mies. Hän oli todellakin saanut opetusta Jumalan valtakuntaa koskevissa asioissa, ja hän oli aivan täynnä Pyhää Henkeä, joka oli hänen jatkuva kumppaninsa.”²⁶

Orson Spencer, baptistipappi, joka liittyi kirkkoon vuonna 1841: ”Opissa herra Smith on huomattavassa määrin raamatullinen. En ole koskaan havainnut hänen kieltävän tai aliarvioivan yhtäkään Vanhan ja Uuden testamentin totuutta, vaan olen havainnut hänen aina selittävän ja puolustavan niitä mestarillisesti. Jumalan voideltuna, jonka tarkoituksena on opettaa ja tehdä kirkkoa täydelliseksi, hänen on osattava saattaa puuttuvat asiat järjestykseen ja tuoda esiin uutta ja vanhaa kuten kirjanoppinut, jota on opetettu hyvin. Hän näyttää pitävän tämän viran ja apostolintehtävän kunniassa; hänen kosketuksestaan muinaiset profeetat heräävät eloon ja heidän ilmoitustensa kauneus ja voima esittäytyvät jännittävän kiinnostavina kaikille, jotka kuulevat.”²⁷

Jonah R. Ball, Nauvoossa asunut kirkon jäsen: ”Menin kokoukseen. Kuulin profeetan saarnaavan temppelin lattialla. Häntä kuulemassa oli muutamia tuhansia. Siitä ei voi erehtyä. Se tapa, jolla hän selostaa pyhiä kirjoituksia, on laskelmoinnin tai kiistelyn ulottumattomissa. Hänen tekstinsä oli Toisen Pietarin kirjeen ensimmäinen luku. Hän selitti sen aivan päivänselvästi.”²⁸

William Clayton: ”Meillä on ollut etuoikeus keskustella Joseph Smith nuoremman kanssa, ja hänen seuransa ilahduttaa meitä. – – Hän on – – mies, jolla on terve arvostelukyky ja runsain mitoin älyä, ja kun kuuntelee hänen keskusteluaan, saa älyä, joka laajentaa mieltä ja saa sydämen riemuitsemaan. Hän on hyvin tuttavallinen ja iloitsee siitä, että saa opettaa köyhiä pyhiä. Voin keskustella hänen kanssaan aivan yhtä luontevasti kuin teidän kanssanne, ja halukkuudestaan välittää opetusta hän sanoo: ’Lahjaksi sen saan ja lahjaksi sen annan.’ Hän on halukas vastaamaan mihin tahansa kysymykseen, jonka olen hänelle esittänyt, ja on mielissään, kun esitämme hänelle kysymyksiä. Hän näyttää tuntevan pyhät kirjoitukset äärimmäisen hyvin, ja keskustellessamme mistä tahansa aiheesta tulee esiin sellaista valoa ja kauneutta, joita en ole koskaan aiemmin nähnyt. Jos olisin tullut Englannista tarkoituksenani keskustella hänen kanssaan muutaman päivän ajan, olisin voinut katsoa saaneeni kunnon palkan vaivoistani.”²⁹

Mercy Fielding Thompson, brittiläinen käännynnäinen, jonka aviomies Robert B. Thompson palveli yhtenä Joseph Smithin kirjureista: ”Olen – – kuunnellut hänen selkeitä ja mestarillisia selityksiään syvällisiin ja vaikeisiin kysymyksiin. Hänelle kaikki näytti yksinkertaiselta ja helpolta ymmärtää, ja siksi hän saattoi tehdä ne selkeiksi muille, toisin kuin kukaan toinen, jota olen koskaan kuullut.”³⁰

Emmeline B. Wells: ”Uskoakseni tunnistin profeetta Joseph Smithissä suuren hengellisen voiman, joka toi iloa ja lohtua pyhille. – – Jumalan voima oli hänen päällään siinä määrin, että monissa tilanteissa oli aivan kuin hänet olisi kirkastettu. Hänen ilmeensä oli lempeä ja miltei lapsenomaisen levollinen; ja kun hän puhui kansalle, joka rakasti häntä miltei palvoen, hänen kasvojensa kirkkaus oli sanoin kuvaamaton. Toisinaan hänen esiintymistapansa suuri voima enemmän kuin hänen äänensä (joka oli minusta äärimmäisen ilmaisuvoimainen) tuntui vapisuttavan paikkaa, jolla me seisoimme, ja tunkeutuvan hänen kuulijoidensa sielun sisimpään, ja olen varma, että he olisivat silloin antaneet henkensä puolustaakseen häntä. Kuuntelin aina lumoutuneena hänen jokaista sanaansa – Jumalan valitun tällä viimeisellä taloudenhoitokaudella.”³¹

Lorenzo Snow, kirkon viides presidentti: ”Kun näin ensimmäisen kerran profeetta Josephin, olin [noin 17-vuotias] poika. Hän puhui pienelle kuulijakunnalle. Hän kertoi heille enkelin käynneistä luonaan. – – Ihmiset halusivat kuulla häntä, koska hän oli täynnä ilmoitusta. – – Herran lupauksen mukaan ne, jotka ottivat vastaan hänen opettamansa periaatteet, saivat Herralta todistuksen niiden totuudesta.”³²

Edward Stevenson, joka kuului seitsemänkymmenen koorumiin vuosina 1844–1897: ”Näin hänet ensimmäisen kerran vuonna 1834 Pontiacissa [Michiganissa], ja hänen mieleeni jättämänsä vaikutelma tuolloin tuo minulle nyt paljon mielihyvää kuvaillessani tapaamista monille hänen ystävilleen. Rakkaus häntä kohtaan totisena Jumalan profeettana painui lähtemättömästi mieleeni ja on säilynyt mielessäni aina siitä ajasta lähtien, vaikka siitä on kulunut lähes kuusikymmentä vuotta. Tuona samana vuonna 1834, monen suuren kuulijakunnan keskellä, profeetta todisti hyvin voimallisesti Isän ja Pojan käynnistä ja keskustelusta, jonka hän kävi Heidän kanssaan. Koskaan aiemmin en ole tuntenut sellaista voimaa kuin noissa tilaisuuksissa ilmeni.”³³

Mary Ann Stearns Winters, vanhin Parley P. Prattin ottotytär: ”Seisoin lähellä profeettaa, kun hän saarnasi intiaaneille lehdossa temppelin vieressä. Pyhä Henki valaisi hänen kasvonsa, kunnes valo loisti kuin sädekehä hänen ympärillään, ja hänen sanansa tunkeutuivat kaikkien häntä kuulleiden sydämeen. – –

Näin veljesten Josephin ja Hyrumin kuolleet ruumiit, kun ne lepäsivät Mansion Housessa sen jälkeen kun ne oli tuotu Carthagesta, ja näin myös joitakin heidän käyttämiään vaatteita, jotka olivat värjäytyneet heidän omalla verellään. Tiedän, että he olivat Jumalan miehiä, profeetta ja patriarkka, tosia ja uskollisia. Olkaamme me kelvollisia kohtaamaan heidät tulevassa maailmassa!”³⁴

Wilford Woodruff muistiinpanoissaan saarnasta 6. huhtikuuta 1837: ”Presidentti Joseph Smith nuorempi nousi ja puhui seurakunnalle kolmen tunnin ajan puettuna Jumalan voimalla ja hengellä ja Hänen kuvansa kaltaisena. Hän kertoi ajatuksistaan ja tunteistaan ystäviensä talossa. Hän esitti monia erittäin tärkeitä asioita Israelin vanhimmille. Voi, kunpa ne kirjoitettaisiin sydämiimme kuin taltalla hakaten ikuisiksi ajoiksi, jotta me noudattaisimme niitä elämässämme [ks. Job 19:23–24]. Tuo valon, periaatteen ja hyveen lähde, joka tuli esiin profeetta Josephin sydämestä ja suusta, profeetan, jonka sielu Henokin sielun tavoin paisui laajaksi kuin iankaikkisuus – sanon, että sellaisten todisteiden niin voimakkaalla tavalla esitettyinä pitäisi karkottaa unohdukseen jokainen epäuskon ja epävarmuuden hiukkanen kuulijoiden mielestä, sillä sellainen kieli, tunne, periaate ja henki eivät voi tulvia pimeydestä. Joseph Smith nuorempi on Jumalan profeetta, joka on herätetty vapauttamaan Israel yhtä totisesti kuin sydämeni palaa nyt rinnassani.”³⁵

Brigham Young: ”Siitä lähtien, kun näin ensi kertaa profeetta Josephin, en ole koskaan unohtanut sanaakaan, jonka hän sanoi valtakunnasta. Ja tämä on sen tiedon avain, joka minulla on tänään, että minä kuuntelin Josephin sanoja ja talletin ne sydämeeni, varastoin ne sinne pyytäen Isääni Hänen Poikansa Jeesuksen nimessä tuomaan ne tarvittaessa mieleeni. Minä vaalin sitä, mikä on Jumalan, ja se on avain siihen, mitä minulla on tänään. Olin innokas saamaan oppia Josephilta ja Jumalan Hengeltä.”³⁶