Vanhimmat englannintunnillani

Minua hermostutti ja tunsin itseni epävarmaksi kävellessäni uuteen luokkaani 30 muun tytön kanssa, jotka eivät tunteneet toisiaan. Kävisin heidän kanssaan katolista yksityiskoulua seuraavat viisi vuotta. Opettajamme kysyi ensi töikseen, oliko meidät kastettu katoliseen kirkkoon. Koska minä olin ainoa, joka sanoi ei, kaikkien katseet kääntyivät minuun.

Oli ensimmäinen koulupäiväni Salzburgissa Itävallassa nunnien ylläpitämässä koulussa. Totuin nopeasti jokaisessa luokassa riippuviin ristiinnaulitunkuviin, aamuhartauksiin ja nunniin. Mutta koulutovereitteni mielestä oli epätavallista, että heillä oli joukossaan Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen. He olivat uteliaita tietämään, mihin minä uskoin. En pystynyt vastaamaan kaikkiin heidän kysymyksiinsä täsmällisesti. Mietin, miten voisin saada luvan kutsua lähetyssaarnaajat.

Lopulta sellainen tilaisuus tuli. Meillä ei ollut englannintunneillamme vuoteen syntyperäistä kielenpuhujaa. Kysyin luokkatovereiltani, olisiko hyvä ajatus kutsua lähetyssaarnaajat. Sitten kysyin lähetyssaarnaajilta, saivatko he käydä kouluissa. Ja lopuksi kysyin englanninopettajaltani, saisivatko he tulla. Panin kiertämään listan, johon kaikki kirjoittivat, mistä he haluaisivat lähetyssaarnaajien puhuvan. Hämmästyin huomatessani, että suurin osa halusi tietää, miksi he olivat päättäneet lähteä lähetystyöhön, millaista työtä he tekivät ja kuinka kirkkomme erosi muista kirkoista.

Vanhin Allen ja vanhin Jones tulivat tunnille ja käyttivät suurimman osan oppitunnin ajasta puhumalla kirkosta. Se oli upeaa! Kun he lähtivät, minua pommitettiin vielä lisäkysymyksillä.

Sinä vuonna en ollut enää ainoa kirkon jäsen koulussani. Kahden kirkkoon kuuluvan ystäväni ansiosta, jotka alkoivat käydä samaa koulua, kuuluu laulu ”Lapsen rukous” ( Lasten laulukirja , s. 6–7) nykyään musiikinopettajan valikoimaan.

Jeesuksen Kristuksen evankeliumista puhuminen ei ollut niin vaikeaa kuin odotin. Olen niin kovin kiitollinen taivaalliselle Isälle Hänen Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen ihanasta evankeliumistaan. Olen kiitollinen myös jokaisesta tilaisuudesta lausua todistukseni Pyhän Hengen kautta.

Anette Malzl Knapp on Grazin seurakunnan jäsen Wienin vaarnassa Itävallassa.