Todistuksen sarastus

Villi luonto on aina kiehtonut minua. Rakastan vuoria. Rakastan valtamerta. Rakastan jokia. Rakastan eläimiä. Mielestäni Jumalan luomisteot ovat niin kauniita ja arvokkaita, että niitä on melkein mahdoton kuvailla.

Kun olin 16-vuotias, halusin nähdä enemmän luontoa, joten äitini antoi minulle luvan työskennellä kesän ajan Alaskassa. Matkustin sinne potkurikoneella ja sain työpaikan päivittäistavarakaupassa.

Työskentelin erään maallikkosaarnaajan kanssa, joka oli varsin innokas käännyttämään minua uskoonsa. Päivä toisensa jälkeen me keskustelimme pyhistä kirjoituksista, mutta minun oli vaikea puolustaa uskoani, koska suoraan sanoen en tuntenut sitä kyllin hyvin. Ponnistelin selittääkseni Joseph Smithin kertomusta ja hänen saamiaan ilmoituksia niin, että saarnaaja voisi ne hyväksyä.

Lopulta ymmärsin tarvitsevani apua. Niinpä etsin käsiini paikkakunnan kokoaikaiset lähetyssaarnaajat ja kysyin heiltä, voisivatko he opettaa minulle enemmän evankeliumista. Sinä kesänä vietin usein tunnin tai pari lähetyssaarnaajien kanssa, ennen kuin puhuin saarnaajalle, josta oli tullut oikein hyvä ystäväni.

Eräänä yönä heräsin unesta. Olin huolissani siitä, että en osaisi opettaa evankeliumia kovin hyvin, vaikka aloinkin tietää, että se oli totta.

Ulkona paistoi aurinko luoden mitä kirkkaimpina hehkuvia värejä Alaskan vuoriston ylle. Pilvet leijuivat vuorenrinteillä noin kahden kolmasosan korkeudessa niin että näytti siltä kuin vuori olisi kellunut ilmassa. Se oli yksi kauneimpia näkyjä, mitä olen koskaan nähnyt. On vaikea kuvailla näkemääni kauneutta ja sitä kunnioitusta, jota tunsin taivaallisen Isän luomakuntaa kohtaan.

Laskeuduin polvilleni ja pyysin taivaallista Isää kuulemaan rukoukseni. Halusin vilpittömästi tietää, että Mormonin kirja oli totta, ja halusin vilpittömästi tietää, oliko se, mitä äitini oli kaikki nuo vuodet minulle opettanut, sitä, mitä minun pitäisi uskoa. Halusin tietää, että Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko oli Jumalan tosi kirkko tämän maan päällä.

Sinä yönä – vaikka Alaskan vuoristossa oli yhä päivä – tulin tietämään, että kirkko on totta. Tulin tietämään, että Mormonin kirja on Jumalan sanaa. Tulin tietämään, miten tärkeitä iankaikkiset suhteeni olivat äitiini, isävainajaani ja muihin perheenjäseniin.

Nousin seuraavana aamuna erilaisena ihmisenä, koska tiesin, että voin lausua todistukseni – että Pyhä Henki oli ilmoittanut minulle nämä asiat. Saarnaaja ei pystynyt käsittelemään sitä. Hän pystyi keskustelemaan opista, mutta hän ei voinut väittää vastaan todistukselleni, että tiesin kirkon olevan totta.

Vaikka muistin niiden lähetyssaarnaajien nimet, jotka opettivat minua, menetin yhteyden heihin moneksi vuodeksi. Vuonna 1998 toinen noista lähetyssaarnaajista kutsuttiin johtavaksi auktoriteetiksi. Vanhin Stephen A. West oli eräs avainhenkilö, joka auttoi minua saamaan täydellisen todistuksen evankeliumista. Johtavina auktoriteetteina hän ja minä saimme tehtäväksemme toimia Pohjois-Amerikan kaakkoisen vyöhykkeen johtokunnassa, ja saatoimme keskustella niin monien vuosien takaisista kokemuksistamme. Tulen muistamaan aina sen alaskalaisen seikkailun, jonka koin 16-vuotiaana poikana.