2016
Erilainen joulu
Joulukuu 2016


Erilainen joulu

Kirjoittaja asuu Coloradossa Yhdysvalloissa.

Se, ettei näkisi äitiä, olisi vaikeaa, mutta joulu voisi silti olla hyvä.

”Kun tänä vuonna kuvittelet mielessäsi joulua, muista Hänet” (Children’s Songbook, s. 50).

Kuva
A Different Christmas

Oli miltei joulu, mutta Diego ei tuntenut olevansa kovinkaan innoissaan. Tämä olisi ensimmäinen joulu sen jälkeen kun hänen vanhempansa erosivat. Eikä mikään tuntunut samalta. Hän ja hänen veljensä Samuel eivät edes näkisi äitiä tänä jouluna.

”Kaikki on erilaista”, Diego sanoi isälle.

”Tiedän.” Isän silmät olivat surulliset. ”Joskus asiat muuttuvat erilaisiksi ennen kuin ne kohenevat.” Hän oli hetken hiljaa ja hymyili sitten. ”Joulu tulee olemaan tänä vuonna erilainen, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö meillä voisi olla hyviä hetkiä. Juhlimmehan silti Vapahtajan syntymää.”

Diego nyökkäsi. Se, ettei näkisi äitiä, olisi vaikeaa, mutta ehkä joulu voisi silti olla hyvä, ihan niin kuin isä sanoi. Diego halusi omalta osaltaan tehdä tästä joulusta onnellisen.

Hän meni omaan huoneeseen miettimään. Toisinaan he olivat tehneet jouluna perheen kanssa palvelutempauksen. Mitä he voisivat tehdä tänä vuonna?

Diego katseli huoneessaan ympärilleen. Hän näki yhden leikkiauton, jolla hän ei enää leikkinyt. Hän nosti sen ja pyöritti sen renkaita. Se oli vielä tosi hyvä. Ehkäpä hän ja isä ja Samuel voisivat antaa joitakin leluja lapsille, joilla ei ollut niitä yhtään! Hän etsi muutamia muitakin leluja ja pani ne auton kanssa kassiin.

Kun Diego oli valmis, hän vei kassin Samuelin huoneeseen. ”Voinko auttaa sinua huoneesi siivoamisessa?” hän kysyi. ”Se on yllätys isälle.”

Samuel nosti katseensa kuvasta, jota hän oli piirtämässä. ”Totta kai!”

Pojat siivosivat yhdessä Samuelin huoneen. Diego kertoi Samuelille suunnitelmasta. He etsivät muutamia leluja, joilla Samuel ei leikkinyt, ja laittoivat nekin kassiin.

Kun he olivat valmiita, he kantoivat kassin alakertaan. ”Isä”, Diego sanoi, ”me löysimme leluja, joilla emme enää leiki. Voimmeko antaa ne lapsille, joilla ei ole yhtään leluja?”

Isä näytti iloisen yllättyneeltä. ”Sehän on hieno idea! Viedään ne tänään iltapäivällä vastaanottokeskukseen.”

Keskuksessa käyminen oli hauskaa. Diego ja Samuel pääsivät leikkimään muutamien lasten kanssa samalla kun isä jutteli aikuisten kanssa.

Kotimatkalla isä kysyi, mitä muuta he voisivat tehdä, jotta tästä joulusta tulisi erityinen.

”Viime jouluna leivoimme naapureille”, Diego sanoi.

”Voisimme tosiaan leipoa”, isä sanoi. ”Käydään ostamassa tarvikkeita piparkakkuja varten.”

Samuelin mielestä piparit olivat erinomainen ajatus.

Pojat auttoivat isää kaupassa tarvikkeiden ostamisessa. Kotona he valmistivat taikinan ja tekivät pipareita tähti- ja kuusimuotilla. Diego ja Samuel koristelivat piparit keltaisella ja vihreällä värillä. Sitten he veivät pieniä piparipusseja naapureilleen.

Illalla Diego oli väsynyt mutta onnellinen. Hän ja Samuel ja isä olivat tehneet asioita yhdessä perheenä ja olivat auttaneet muita. Isä oli oikeassa. Joulu oli erilainen, mutta se oli silti hyvä.