Ole todellinen toimintasankari
Eteenpäin ponnisteleminen ei ole penkkiurheilua. Nouse ja ryhdy toimeen!
Ajattele toimintasankarisuosikkiasi. Valmiina? Nyt! Ajattelitko jotakin hurjapäistä uskalikkoa, joka taistelee ylivoimaisia vastuksia vastaan? Vai kenties sulavakäytöksistä seikkailijaa, jolla on täydellinen kampaus? Tulitko ajatelleeksi ketään pyhistä kirjoituksista?
Entäpä Nefi, Nooa, Abis tai Pietari? He eivät torjuneet sotajoukkoja pelkillä nyrkeillään ja nokkelalla iskulauseella, mutta he olivat sellaisia, joita voisi kutsua todellisiksi toimintasankareiksi. He osoittivat uskoa, luottivat Jumalaan ja panivat toimeksi. He ryhtyivät työhön.
Vältteletkö koskaan jonkin asian aloittamista, koska et ole saanut selkeitä yksityiskohtaisia ohjeita? Kenties luokassasi tai koorumissasi on joku, joka ei ole tullut kirkkoon vähään aikaan. Epäröitkö ottaa yhteyttä häneen, koska et ole varma, kuinka se tulisi tehdä? Innoitus on tärkeää, ja meidän tulee aina tavoitella sitä. Mutta se ei tarkoita sitä, että istumme odottamassa tekstiviestiä enkeliltä, ennen kuin ryhdymme tekemään hyvää. Taivaallinen Isä haluaisi sinun ystävystyvän siihen henkilöön. Hän haluaa meidän astuvan esiin ja ryhtyvän toimeen!
Mitä jos Nefi, Nooa, Abis ja Pietari olisivat odottaneet? Heillä kaikilla oli vaikeita asioita tehtävänä. Oletetaan, että he olisivat päättäneet istuutua juomaan ja syömään, kunnes olisivat saaneet lisäohjeita. Asiat olisivat menneet aivan toisella tavalla…
Odotteletko ohjeita?
”Minä odotan ennen kuin menen ja teen sen, mitä Herra on käskenyt, sillä minä tiedän, ettei Herra anna ihmislapsille mitään käskyjä valmistamatta heille keinoa toteuttaa sitä, mitä hän käskee heidän tehdä, joten en tee mitään ennen kuin tiedän tarkasti, mistä keinosta on kyse” (kuviteltu versio jakeesta 1. Nefi 3:7).
Pian sen jälkeen kun Lehin perhe oli lähtenyt kotoaan Jerusalemista, Herra käski Lehin poikia menemään takaisin ja hakemaan levyt Labanilta. Mutta sikäli kuin tiedämme, Hän ei antanut heille mitään vinkkejä siihen, kuinka se tuli tehdä. Nefi ja hänen veljensä tiesivät vain sen, että Herra oli käskenyt heitä hakemaan levyt. Tuntuuko sinusta koskaan siltä, ettei sinulla ole aavistustakaan, kuinka tehdä se, mitä sinulta odotetaan? (Ehkäpä siinä on yksi syy siihen, miksi Laman ja Lemuel valittivat!) Nefin piti siis käyttää päätään ja osoittaa uskoa sekä ryhtyä toimeen. Mutta entä jos hän olisi odottanut ja vitkastellut? Mitä jos Nefi olisi kieltäytynyt hievahtamasta, kunnes Jumala antaisi hänelle suunnitelman? Levyjen hankkiminen oli vaikeaa! Hän ja hänen veljensä yrittivät kaksi kertaa ja epäonnistuivat! Mitä jos Nefi olisi vain lysähtänyt Jerusalemin muuria vasten ja odottanut, että Jumala kertoisi hänelle, mitä tehdä?
Levyt saattaisivat yhä olla Labanin aarrekammiossa. Onneksi Nefi ei odottanut.
Sen sijaan hän seurasi Henkeä, ”edeltä käsin tietämättäni, mitä minun pitäisi tehdä. Kuitenkin minä kuljin eteenpäin.” (1. Nefi 4:6–7, kursivointi lisätty.) Hän ei jäänyt odottamaan, eikä hän antanut niiden asioiden, joita hän ei tiennyt, pysäyttää häntä. Hän tiesi, että Jumala järjestäisi keinon, ja hän oli oikeassa. Kun Nefi oli lähtenyt liikkeelle, ryhtynyt toimeen ja ponnistellut eteenpäin, Herra johdatti ja auttoi häntä.
Mutta miksi?
”Nooa asetti kyseenalaiseksi kaiken, mitä Herra oli häntä käskenyt” (kuviteltu versio jakeesta 1. Moos. 7:5).
Toisinaan Jumala antaakin tarkat ohjeet. Otetaan esimerkiksi Nooa. Kun Jumala käski Nooaa rakentamaan arkin, Hän antoi mitat, selitti, mitä materiaaleja tuli käyttää, ja jopa antoi Nooalle matkustajaluettelon. Ehkäpä sinäkin olet saanut senkaltaisia tarkkoja kehotuksia, ja me kaikki olemme saaneet täsmällisiä käskyjä, kuten periaatteet Nuorten voimaksi -lehtisessä. Mutta silloinkin kun tiedät tarkasti, mitä sinun tulee tehdä, epäröitkö silti joskus? Tunnetko joskus kiusausta asettaa Herran ohjeet kyseenalaisiksi sen sijaan että tottelisit Häntä?
Entä jos Nooa olisi kuullut Herraa ja sitten sanonut: ”Mutta miksi? Minä en tajua.” Mitä jos hän olisi oikaissut sohvalle ja kieltäytynyt liikahtamasta, kunnes hän ymmärtäisi tarkalleen, miksi Herra lähettäisi tulvan – miettien koko ajan, olivatko ohjeet tosiaan tulleet Jumalalta?
Tulva olisi tullut, mutta olisiko ollut arkkia? Entä miten olisi käynyt ihmissuvun? On todella hyvä juttu, ettei Nooa istunut kädet ristissä ja asettanut kaikkea kyseenalaiseksi.
Sen sijaan hän ”teki niin kuin Herra oli häntä käskenyt” (1. Moos. 7:5). Hän ei epäillyt vaan toimi uskossa. Jos kysymykset esitetään oikeassa hengessä, ne ovat hyvä asia. Ne voivat auttaa meitä kasvamaan ja johtavat meidät suuremman totuuden ääreen. Mutta kun kieltäydymme tekemästä mitään, ennen kuin saamme haluamamme vastaukset, kyseleminen voi toimia esteenä. Nooalla saattoi olla kysymyksiä, mutta hän ei antanut niiden pysäyttää itseään. Vaikka se tuntuikin oudolta, hän rakensi aluksen kuivalle maalle, kokosi kaikki eläimet ja sulki perheensä arkkiin. Ja kun alkoi sataa, hän oli luultavasti oikein iloinen siitä, että oli tehnyt niin. Nooa toimi uskossa, ja Jumala siunasi häntä ja koko hänen perhettään.
Peräännytkö ja seuraat sivusta?
”Nähdessään kaikkien Lamonin palvelijoiden kaatuneen maahan – – hän tiesi, että kyseessä oli Jumalan voima; ja arvellen, että – – tämän näyn näkeminen saisi [muut] uskomaan Jumalan voimaan; sen tähden hän perääntyi ja toivoi jonkun muun kokoavan ihmiset paikalle” (kuviteltu versio jakeesta Alma 19:17).
Abis oli lamanilainen nainen. Hän oli kokenut kääntymyksen Herraan monta vuotta aikaisemmin, mutta koska hän eli epäuskoisten lamanilaisten keskuudessa, hän piti uskonsa salassa. Kun Ammon opetti kuningas Lamonille evankeliumia, Herran voima sai kuninkaan ja tämän perhekunnan valtaansa. Abis ymmärsi, että tässä oli hänen ystävilleen ja läheisilleen tilaisuus nähdä Jumalan voima ja alkaa uskoa siihen. Hänen olisi itse koottava ihmiset todistamaan ihme omin silmin.
Mutta entä jos hän ei olisi tehnyt sitä? Sen jälkeen kun hän oli vuosia piilotellut uskoaan, kiiruhtaminen talosta taloon kertomaan asiasta kaikille oli luultavasti hieman pelottavaa! Oletko koskaan tuntenut kehotusta puhua rohkeasti, mutta alkanut sitten jännittää asiaa? Uskonkäsityksistä kertominen voi olla vaikeaa! Entä jos Abis olisi vain perääntynyt ja toivonut, että ihmiset sattuisivat itsekseen tulemaan paikalle? Tai että joku muu sanoisi jotakin?
No, silloin ketään ei olisi kerääntynyt näkemään, kuinka kuningas Lamoni ja hänen perhekuntansa makasivat maassa kuin kuolleina tai kuinka he paranivat ihmeenomaisesti. He eivät olisi olleet paikalla kuulemassa, kun kuningas Lamoni, kuningatar ja Ammon opettivat evankeliumia.
Onneksi Abis ei perääntynyt. Sen sijaan hän ”juoksi talosta taloon ilmaisten sen ihmisille” (Alma 19:17, kursivointi lisätty). Hänellä oli todistus Herrasta, eikä hän antanut pelon pysäyttää itseään. Hän ei odottanut, että joku muu sanoisi jotakin. Kun hän sai tilaisuuden, hän ei epäröinyt – hän juoksi! Abis toimi, ja Herra siunasi häntä niin että hän näki monen maanmiehensä kokevan kääntymyksen evankeliumiin (ks. Alma 19).
Kuunteletko maailmaa?
”’Tule!’ sanoi Jeesus. Pietari istui veneessä, eikä hän kävellyt vettä pitkin Jeesuksen luo.” (Kuviteltu versio jakeesta Matt. 14:29.)
Kalastajana Pietari tiesi paljon veneistä. Pietari tiesi esimerkiksi, että kun järvellä raivoaa myrsky, silloin täytyy pysyä veneessä. Hän tiesi, että ihmiset, jotka astuvat veteen, uppoavat välittömästi. Osaatko kuvitella, mitä hän varmastikin ajatteli, kun hän näki Kristuksen kävelevän vettä pitkin?
Mutta entä jos Pietari olisi jäänyt veneeseen? Kaikki tietävät, etteivät ihmiset pysty kävelemään vettä pitkin. Mitä jos Pietari olisi keskittynyt siihen, mitä maailma ”tiesi”? Toisinaan Kristuksen ja Hänen profeettojensa opetukset tuntuvat olevan ristiriidassa sen kanssa, mitä maailma sanoo. Ja maailma on vakuuttava ja sitä on helppo kuunnella. Mitä jos Pietari olisi sanonut Kristukselle, että vettä pitkin käveleminen oli epätieteellistä tai järjenvastaista? Mitä jos Pietari olisi ollut niin peloissaan, ettei olisi astunut pois veneestä kävelläkseen Kristuksen luo?
Häneltä olisi jäänyt väliin uskomaton kokemus Mestarin seurassa. Hän olisi menettänyt tilaisuuden vahvistaa uskoaan, ja hän olisi saattanut miettiä uskoaan myöhemmin, kun hän tarvitsi päättäväisyyttä. Onneksi Pietari ei jäänyt veneeseen. Aalloista, myrskystä ja vesillä liikkumisen tuomasta kokemuksestaan huolimatta Pietari halusi astua pois veneestä ja kävellä Kristuksen luo. Kaikesta siitä huolimatta, mitä maailma ”tiesi”, Pietari käveli vettä pitkin. Silloinkin kun hän horjui, Kristus oli valmiina tarttumaan häneen (ks. Matt. 14:28–31).
Minäkö? Toimintasankari?
Sinut on lähetetty tänne ollaksesi oman toiminnantäyteisen elämäsi toimintasankari! Se ei tarkoita sitä, että hyppisit räjähtävistä rakennuksista tai ajaisit pakoautolla joka päivä. Se tarkoittaa sitä, että teet valintoja, ryhdyt toimeen ja ponnistelet eteenpäin.
Herra opettaa, että meidän ”tulisi tehdä innokkaasti työtä hyvän asian puolesta”. Hän ei sano täsmälleen, mikä sen hyvän asian tulisi olla, vaan sen sijaan Hän haluaa meidän tekevän ”paljon omasta vapaasta [tahdostamme] ja [saavan] aikaan paljon vanhurskautta” (OL 58:27). Se merkitsee sitä, että Hän luottaa sinun tekevän omat valintasi ja päättävän, kuinka saat aikaan vanhurskautta. Usein apua tulee, kun olemme osoittaneet uskoa ja ottaneet ne ensimmäiset askeleet.
Herra on aina valmiina johdattamaan meitä, kun tarvitsemme sitä, mutta jos kieltäydyt toimimasta ja ponnistelemasta eteenpäin omin voimin ja odotat Jumalan käskevän sinua jokaisessa pienessä asiassa, olet laiska etkä viisas palvelija (ks. OL 58:26). Ja kukapa haluaisi olla laiska palvelija, kun voi olla toimintasankari?