Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Annoimme iloa
Kuvitus Stan Fellows
Mieheni ja minä olimme lähetyssaarnaajia, ja palvelimme Tarbesissa Ranskassa Pyreneiden vuoristossa. Oli jouluaatto, ja päätimme mennä alas kaupunkiin Verdun-aukiolle jakamaan Mormonin kirjoja. Katu oli autio, ja kyselimme itseltämme, miksi olimme ottaneet mukaan niin monta kirjaa. Yhtäkkiä näimme erään nuoren miehen, joka ei tuntunut tietävän minne mennä.
Menimme hänen luokseen ja tarjosimme hänelle Mormonin kirjaa. Hän ilahtui kuunnellessaan meidän kertovan evankeliumista. Hän selitti, että hän oli sinä jouluiltana yksin ja että hän lukisi Mormonin kirjaa eikä tuntisi oloaan yksinäiseksi.
Kun hän oli lähtenyt, katselimme jälleen ympärillemme kadulla kylmässä illassa ja näimme erään naisen kävelevän hitaasti meitä kohti. Hänen silmistään loisti onnen pilkahdus, kun ojensimme hänelle Mormonin kirjan. Hän kertoi meille, että hän oli hiljattain jäänyt leskeksi, ja hän oli onnellinen siitä, että välitimme hänestä. Hän sanoi olevansa meistä äärettömän kiitollinen. Kun hän käveli pois, näimme hänen pitelevän kirjaa rintaansa vasten.
Sinä iltana jaoimme kaikki Mormonin kirjat, joita meillä oli mukanamme. Useimmat ihmiset, joille annoimme kirjan, olivat yksinäisiä, ahdistuneita ja tarvitsivat kipeästi rakkautta. Sinä iltana mennessämme takaisin kotiin tunsimme, että me olimme saaneet suurimman joululahjan, koska olimme pystyneet antamaan iloa muille.