Armon jumalallinen voima
Vanhin James J. Hamula
seitsemänkymmenen koorumista
Kirkon koululaitoksen hartaustilaisuuden puheesta ”Hänen armonsa riittää teille”, joka pidettiin Brigham Youngin yliopiston Havaijin kampuksella 3. kesäkuuta 2014. Koko puhe on englanniksi osoitteessa devotional.byuh.edu.
Armon tarkoituksena on suoda meille kyky pitää käskyt täydellisemmin ja elää hurskaammin, kunnes saavutamme Kristuksen täyteyden.
Yksityiskohta Walter Ranen teoksesta He toivat pienet lapsensa, kopiointi kielletty
Kaikista Jeesusta Kristusta kuvaavista ominaisuuksista merkittävin on ehkä se, että Hän on ”täynnä armoa” (Joh. 1:14). Pyhissä kirjoituksissa sana armo viittaa useimmiten jumalalliseen luonteeseen ja voimaan siunata, antaa lahjoja tai toimia muulla tavalla suopeasti ihmistä kohtaan. [Englanninkielinen] Raamatun sanasto esittää sen näin: ”Sanan [armo] pääajatus on jumalallinen keino saada apua tai voimaa. – – Armo on kaiken mahdolliseksi tekevää voimaa.” (Bible Dictionary, ”Armo”.) Se antaa vastaanottajalle kyvyn tehdä tai olla sitä, mitä hän ei voi tehdä tai olla pelkästään omin voimin.
Me kaikki tarvitsemme tämän kaltaista kaiken mahdolliseksi tekevää voimaa. Me olemme Jumalan poikia ja tyttäriä. Hänen lapsinaan meillä on mahdollisuus tulla Hänen kaltaisikseen.
Henkeä ja ruumista koskeva kykenemättömyytemme
Vaikka voidaankin odottaa, että me saavutamme ”Kristuksen täyteyden” (ks. Ef. 4:13), me emme yksinkertaisesti pysty siihen omin voimin. Kukin meistä muodostuu kahdesta osatekijästä – iankaikkisesta hengestä ja kuolevaisesta ruumiista (ks. Abr. 3:18). Meidän iankaikkinen henkemme, joka tulee tähän maailmaan, on tulos niistä valinnoista, joita teimme kuolevaisuutta edeltävässä maailmassa. Nämä ennen kuolevaisuutta tekemämme valinnat ovat osa meidän persoonallisuuttamme, luonnettamme ja hengellistä älyämme. Mikä merkittävää, henkiä ei ole kahta samanlaista (ks. Abr. 3:19). Jokaisessa hengessä on erilainen määrä hengellistä älyä eli valoa ja totuutta (ks. OL 93:36) hänen ennen kuolevaisuutta tekemiensä valintojen mukaisesti. Vaikka meidän jokaisen henki voikin syntymässä saapua kuolevaiseen ruumiiseensa puhtaana ja tahrattomana ja jopa ylevänä ja suurena, niin meidän yhdenkään henki ei ole vielä täysin kehittynyt Kristuksen täyteyteen. Hengen täydellisyyteen voidaan pyrkiä kuolevaisuuden koulutuksen ja lisäksi henkimaailman kokemuksen aikana, mutta hengen täydellisyys saavutetaan lopulta vasta ylösnousemuksessa.
Meidän henkemme tämänhetkisen epätäydellisyyden lisäksi myös meidän kuolevainen ruumiimme on epätäydellinen. Niin ihmeellinen kuin kuolevainen ruumiimme onkin, se on alttiina rappeutumiselle, heikkenemiselle ja kuolemalle sekä toiveille, haluille ja himoille, joita emme aiemmin tunteneet. Tämän kaltaisissa olosuhteissa ruumista on suunnattoman vaikeaa alistaa täysin hengen tahdolle. Liian usein henki antaa myöten ruumiin vaatimuksille. Joillakuilla suurimmista hengistä, jotka ovat tulleet maan päälle, on ollut vaikeuksia hillitä fyysistä ruumistaan. ”Minun sydämeni murehtii lihani tähden”, huudahti Nefi. ”Minä olen saarroksissa kiusausten ja syntien tähden, jotka niin helposti kietoutuvat minuun.” (2. Nefi 4:17–18; ks. myös jae 27.)
Hengen ja ruumiin välistä sotaa vaikeuttaa entisestään eräs toinenkin kuolevaisuuden tosiseikka. Meidän fyysinen ruumiimme on muodostettu ”langenneen” maailman aineksista, mikä antaa Saatanalle erityisen ”vallan orjuuttaa” (2. Nefi 2:29). Presidentti Brigham Young (1801–1877) on esittänyt seuraavan huomion: ”Älkää kuvitelko, että olisimme joskus lihassa vapaita synnin kiusauksista”, hän sanoi. ”Jotkut kuvittelevat voivansa lihassa tulla ruumiiltaan ja hengeltään pyhitetyiksi sekä tulla niin puhtaiksi, etteivät he enää milloinkaan tunne totuuden vastustajan voiman vaikutuksia. Jos ihmisen olisi mahdollista saavuttaa tällainen täydellisyyden tila lihassa, hän ei voisi kuolla eikä jäädä maailmaan, jossa synti vallitsee. – – Luulen, että niin kauan kuin elämme, me saamme enemmän tai vähemmän tuntea synnin vaikutuksia, ja lopulta meidän pitää käydä läpi kuoleman koettelemukset.”1
Armon jumalallinen voima
Me tarvitsemme jumalallista voimaa, joka voi muuttaa meidän sielumme kaikkine tämänhetkisine heikkouksinemme ja puutteinemme jumalaksi, jolla on kaikki sen myötä tulevat voimat, hyveet ja kyvyt. Onneksi sellainen jumalallinen voima on olemassa; se on Jumalan armo. Vain Jumalan armon lahjan kautta meille ”annetaan lisää” (Abr. 3:26), niin että aikanaan me saavutamme Kristuksen täyteyden. Tosiaankin, juuri näin Kristus saavutti oman täyteytensä.
Kuten Herra kertoi Joseph Smithille: ”Se, joka ottaa vastaan valoa ja pysyy Jumalassa, saa lisää valoa; ja se valo kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka” (OL 50:24). Mutta jos me kohtelemme huolimattomasti tai siirrämme syrjään niitä armollisia siunauksia, joita me saamme Herralta, tai olemme jopa kokonaan välittämättä niistä, silloin ”suuremmat asiat evätään” meiltä (3. Nefi 26:10). Näissä olosuhteissa Jumalan armo ”jää turhaksi” (2. Kor. 6:1) meidän osaltamme ja lopulta joudumme kokonaan ”armon ulkopuolelle” (OL 20:32).
Kaikki tämä viittaa siihen, että meidän täytyy oppia kärsivällisyyttä itsemme ja muiden suhteen tämänhetkisissä heikkouksissamme ja puutteellisuuksissamme, ja meidän täytyy oppia sinnikkyyttä vääjäämättömän vähittäisessä kasvussa kohti täydellisyyttä.
Usko Jeesukseen Kristukseen
Sen ymmärtäminen, kuinka armo suodaan, auttaa meitä ymmärtämään, kuinka armo voi joitakin periaatteita noudattamalla täyttää meidät täysin. Usko Jeesukseen Kristukseen on ensimmäinen periaate, joka toivottaa armon tervetulleeksi (ks. Room. 5:1–2). Totuus, toivo, toiminta ja vahvistava todistus ovat uskon keskeisiä osatekijöitä ja ovat tie Herran armon vastaanottamiseen.
Ajatelkaapa esimerkiksi Pietarin kokemusta kävelemisestä vettä pitkin Herran luo. Kuten me aika ajoin, Pietari ja opetuslapset olivat keskellä myrskyävää merta. Jeesus tuli heitä kohti kävellen vettä pitkin ja pyysi heitä tulemaan luokseen. Toiveikkaana Pietari astui veneestä myrskyävään aallokkoon ja lähti kävelemään Herraa kohti. Hänen Kristukseen kohdistuva toivonsa yhdistettynä päättäväiseen toimintaan sallivat hänen saada voiman kävellä vettä pitkin. Mutta katsoessaan ympärillään raivoavaa myrskyä Pietari epäili ja alkoi vajota. ”Herra, pelasta minut!” hän huusi. Pyhissä kirjoituksissa kerrotaan, että vastauksena ”Jeesus ojensi heti kätensä [ja] tarttui häneen”. (Matt. 14:30–31.) Kun Pietari kiinnitti katseensa Herraan ja toimi uskossa, hänellä oli voimaa tehdä sellaista, mihin hän ei olisi pystynyt omin voimin – kävellä vettä pitkin.
Yksityiskohta Walter Ranen teoksesta Vapahtaja käveli vettä pitkin, kopiointi kielletty
Kääntäessään katseensa pois Herrasta ja epäillessään Pietari irrotti itsensä siitä voimasta, jäi omien voimiensa varaan ja alkoi vajota. Huomatkaa tarkasti, kuinka Herra vastasi Pietarin avunpyyntöön. ”Heti” Herra ojensi kätensä pelastaakseen Pietarin. Tällä tavoin Herran armoa tarjotaan meille meidän hädän hetkenämme.
Parannus
Parannus on toinen periaate, joka antaa armon täyttää meidät. Mormon opetti: ”Siunattuja ovat ne, jotka tekevät parannuksen ja kuulevat Herran Jumalansa ääntä; sillä nämä ovat niitä, jotka pelastuvat. Ja suokoon Jumala – –, että ihmiset voitaisiin johdattaa parannukseen ja hyviin tekoihin, jotta heidät voitaisiin palauttaa armoon armosta, tekojensa mukaan.” (Hel. 12:23–24.) Tämän pyhien kirjoitusten kohdan pohjalta on selvää, että parannusta tekevä sydän ja hyvät teot ovat sopusoinnussa armon kanssa.
Miettikää Alma nuoremman esimerkkiä. Hän sekä Moosian pojat ”olivat synnintekijöistä kaikkein viheliäisimpiä” (Moosia 28:4). Kun Herran enkeli ilmestyi Almalle, tämä joutui kohtaamaan elämänsä kaikki synnit ja pahuudet. Sinä hetkenä häntä ”kidutti iankaikkinen piina” (Alma 36:12). ”Ajatuskin tulemisesta Jumalani eteen”, hän sanoi, ”kidutti sieluani sanomattomalla kauhulla” (Alma 36:14). Mutta Alma muisti isänsä puhuneen siitä, että Jeesus Kristus tulisi sovittamaan maailman synnit. Tämä muistikuva sai hänet huudahtamaan sydämensä pohjasta: ”Oi Jeesus, sinä Jumalan poika, armahda minua” (Alma 36:18). Siinä samassa hän ei ”enää voinut muistaa [tuskiaan]” eikä hänen syntiensä ”muisto – – enää raastanut” häntä (Alma 36:19).
YKSITYISKOHTA Walter Ranen TEOKSESTA Alma, nouse
Alman sielua riipaiseva parannus toivotti tervetulleeksi voiman, joka puhdisti ja muutti hänet uudeksi olennoksi. Enää hän ei pyrkinyt tuhoamaan Jumalan kirkkoa. Sen sijaan koko loppuelämänsä ajan Alma teki työtä rakentaakseen kirkkoa pyrkimällä auttamaan muita tekemään parannusta ja vastaanottamaan Pyhän Hengen. Alma nuoremman kääntymys kaikkein viheliäisimmästä synnintekijästä Jumalan profeetaksi on dramaattinen esimerkki Herran armon voimasta sekä tehdä vanhurskaaksi että pyhittää meistä jokaisen.
Nöyryys
Kolmas periaate on nöyryys. Herra opetti Moronille: ”Minun armoni riittää kaikille ihmisille, jotka nöyrtyvät minun edessäni; sillä jos he nöyrtyvät minun edessäni ja uskovat minuun, niin minä teen sen, mikä on heikkoa, heissä vahvaksi” (Et. 12:27). Heikon tekeminen vahvaksi on armon työtä.
Jos nöyryys on välttämätöntä, voisimme hyvin kysyä, mitä nöyryys on. Lyhyesti sanottuna nöyryys on sitä, että alistaa oman tahtonsa Jumalan tahtoon ja antaa kaikista saavutuksista kunnian Hänelle. Tässä suhteessa Jeesus Kristus on suurin esimerkkimme. Hänen nöyryytensä ja alistuvaisuutensa ilmenivät täydellisesti Hänen sovitusuhrinsa aikana. ”Isä”, Jeesus rukoili, ”jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.” (Matt. 26:39.) Tässä tilanteessa Jumalan armon täyteys tulvi Kristuksen ylle.
Uutteruus
Neljäs periaate on uutteruus. Kuten Nefi opetti kansalleen: ”Armosta me pelastumme kaiken sen jälkeen, mitä voimme tehdä” (2. Nefi 25:23). Jotkut saattavat lukea tämän jakeen tarkoittavan sitä, että Jumalan armo pidätetään meiltä, kunnes olemme itse ponnistelleet tehden parhaamme. Minä en ymmärrä sitä sillä tavoin. On yksinkertaisesti liian monia esimerkkejä siitä, miten Jumalan armoa on suotu ihmiselle hänen tekemättä mitään. Esimerkiksi ylösnousemuksen voima annetaan Jumalan armosta kaikille riippumatta yksilöllisistä ponnisteluista. Ymmärrän Nefin sanojen ”kaiken sen jälkeen, mitä voimme tehdä” tarkoittavan sitä, että Jumalan armo suodaan meille, kun olemme uutteria. Kuten vanhin Bruce C. Hafen, entinen seitsemänkymmenen koorumin jäsen, on kirjoittanut: ”Vapahtajan armon lahja meille ei välttämättä rajoitu ajassa kaiken sen ’jälkeen’, mitä voimme tehdä. Me voimme saada Hänen armoaan ennen omien ponnistelujemme hetkeä, sen aikana ja sen jälkeen.”2
Ajatelkaapa esimerkkiä Jeredin veljestä. Häntä käskettiin rakentamaan aluksia ja käyttämään niitä valtameren ylittämiseen. Vaihe vaiheelta Jeredin veli noudatti uutterasti Herran ohjeita. Kun Jeredin veli sai alukset valmiiksi, hän huolestui siitä, miten pimeää aluksissa oli, ja pyysi Herraa antamaan valoa. Vaikka Herra olisi voinut helposti antaa Jeredin veljelle ratkaisun, Hän kysyi sen sijaan: ”Mitä sinä tahdot minun tekevän, että teillä olisi valoa aluksissanne?” (Et. 2:23.) Tämän seurauksena Jeredin veli valmisti uutterasti 16 kiveä, toi ne Herran eteen ja pyysi, että Herra koskettaisi niitä, ”että ne voivat loistaa pimeässä” (ks. Et. 3:1–4).
Jeredin veli ei ollut tehnyt loppuun kaikkea, mitä Herra oli antanut hänen tehtäväkseen, mutta siitä huolimatta Herra antoi voimaansa Jeredin veljen hyväksi koskettaen kutakin kivistä ja saaden ne antamaan valoa, jota tarvittiin tulevalle matkalle. Niin tehdessään Herra osoitti halukkuutensa ja valmiutensa antaa meille jumalallisia voimiaan, kun me teemme uutterasti parhaamme.
Kuuliaisuus
Viides periaate on kuuliaisuus. ”Jos te pidätte minun käskyni”, Herra on sanonut, ”te saatte armoa armon lisäksi” (OL 93:20). Moroni ilmaisee asian näin: ”Jos te kiellätte itseltänne kaiken jumalattomuuden ja rakastatte Jumalaa koko väkevyydestänne, mielestänne ja voimastanne, silloin hänen armonsa riittää teille, niin että te hänen armostaan voitte olla täydellisiä Kristuksessa” (Moroni 10:32).
Väheksymättä Herran esittämää velvoitetta pitää käskyt tai Moronin esittämää velvoitetta kieltää itseltämme kaikki jumalattomuus meidän tulee ymmärtää, että armo ei riipu meidän täydellisestä käskyjen noudattamisestamme. Jos armo riippuisi siitä, noudatammeko me käskyjä täydellisesti tai kiellämmekö me itseltämme täydellisesti kaiken jumalattomuuden, niin meidän alituinen epätäydellisyytemme kuolevaisuudessa estäisi meitä ikuisesti saamasta armoa. Loppujen lopuksi armon tarkoituksenahan on suoda meille kyky pitää käskyt täydellisemmin ja elää hurskaammin, kunnes saavutamme Kristuksen täyteyden.
Herran esittämä velvoite pitää käskyt ja Moronin esittämä velvoite kieltää itseltämme kaikki jumalattomuus tulee ymmärtää siten, että meidän tulee tehdä näitä asioita parhaamme mukaan. Vaikka tekomme ovat tärkeitä, vieläkin tärkeämpiä ovat sydämemme aikeet.
Pyhän Hengen vastaanottaminen ja Hengen lahjojen tavoitteleminen
Viimeisenä periaatteena on vastaanottaa Pyhä Henki ja tavoitella Hengen lahjoja (ks. Moosia 18:16). Kun me otamme vastaan Pyhän Hengen, me todellakin täytymme Jumalan armolla, sillä juuri Pyhä Henki antaa ja tuo meille Jumalan pyhittäviä, kaiken mahdolliseksi ja täydelliseksi tekeviä voimia.
Tästä aiheesta vanhin Parley P. Pratt (1807–1857) kahdentoista apostolin koorumista on opettanut seuraavaa: ”Pyhän Hengen lahja – – tekee eläväksi kaikki älylliset kyvyt, lisää, laajentaa, suurentaa ja puhdistaa kaikki luonnolliset taipumukset ja tunteet sekä mukauttaa ne viisauden lahjan avulla niiden lainmukaiseen käyttöön. Se innoittaa, kehittää, jalostaa ja kypsyttää luonteemme kaikkia puhtaita myötätunnon tunteita, iloja, mieltymyksiä sekä senkaltaisia tunteita ja taipumuksia. Se innoittaa hyveeseen, lempeyteen, hyvyyteen, hellyyteen, hyväntahtoisuuteen ja rakkauteen. Se muovaa olemuksen ja piirteiden kauneutta ihmisessä. Se edistää terveyttä ja elinvoimaa, eloisuutta ja yhteisymmärrystä. Se antaa elinvoimaa ihmisen kaikille fyysisille ja älyllisille kyvyille. Se vahvistaa ja antaa elinvoimaa hermoille. Lyhyesti sanottuna, se on ydintä luille, iloa sydämelle, valoa silmille, musiikkia korville ja elämää koko olemukselle.”3
Sellaisia siunauksia koituu meidän osaksemme, kun me vastaanotamme Pyhän Hengen meidän kasteemme ja konfirmointimme jälkeen. Vanhin Orson Pratt (1811–1881) kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”Aina kun Pyhä Henki alkaa asua ihmisessä, se ei ainoastaan puhdista ja pyhitä häntä samassa suhteessa kuin hän antautuu sen vaikutukseen vaan antaa hänelle myös jonkin lahjan, joka on tarkoitettu hänen omaksi hyväkseen ja muiden hyväksi. – – Näitä hengellisiä lahjoja jaetaan kirkon jäsenten keskuuteen heidän uskollisuutensa, olosuhteidensa, luontaisten kykyjensä, velvollisuuksiensa ja kutsumustensa mukaan, jotta kaikki saisivat oikeaa opetusta ja vahvistusta, tulisivat täydellisiksi ja pelastuisivat.”4
Jumalan armon riittävyys
Jeesus Kristus on täynnä armoa. Kristus on saanut armonsa runsauden Isältään saaden ”armoa armon lisäksi” (OL 93:12). Samalla tavoin me saamme armoa armon lisäksi. Meille annetaan lahjana Jumalan jokainen ominaisuus ja luonteenpiirre. Lopuksi tämä kaiken mahdolliseksi ja täydelliseksi tekevä armon voima on tarjolla, kun noudatatte uskon, parannuksen, nöyryyden, uutteruuden, kuuliaisuuden sekä Hengen ja sen lahjojen tavoittelemisen periaatteita.
Walter Ranen teos Ei Hän ole täällä, kopiointi kielletty
Herran armo riittää kohottamaan teidät kuolemasta ja synnistä sekä lahjoittamaan teille iankaikkisen elämän. Se riittää muuttamaan teidät kokonaan ja tekemään teistä täydellisiä. Se riittää antamaan teille kyvyn käsittää täysin jumalalliset mahdollisuutenne Jumalan poikana tai tyttärenä.