Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Huolehdin sairaasta vauvastani ja kirkon tehtävästäni
Kun minut kutsuttiin palvelemaan neuvonantajana seurakuntamme Nuorten Naisten järjestössä, otin kutsun vastaan mutta olin huolissani siitä, kuinka voisin toimia tehtävässä. Tunsin olevani valmistautumaton, ja kamppailin erään koettelemuksen kanssa.
Kolme kuukautta ennen tämän tehtävän vastaanottamista ja riskialttiin raskauden jälkeen meille oli syntynyt poikavauva Nicolas. Hän tarvitsi jatkuvaa lääketieteellistä hoitoa. Muutama viikko hänen syntymänsä jälkeen hänen silmäluomeensa ilmaantui pieni punainen pilkku, joka alkoi vähitellen kasvaa. Lastenlääkärimme selitti, että se oli hyvänlaatuinen kasvain ja katoaisi, kun Nicolas olisi vuoden vanha. Mutta kasvain kehittyi nopeasti. Se työntyi hänen silmäkuoppaansa ja aiheuttaisi hoitamattomana ennen pitkää pysyviä vaurioita hänen näkökyvylleen.
Teimme vaikean päätöksen aloittaa kemoterapian. Nicolasin hento keho reagoi hoitoon epäsuotuisasti. Hänellä oli päivittäin kuumetta ja jatkuvasti tulehduksia, eikä hänen painonsa noussut. Hoito sai hänet itkemään paljon. Näissä olosuhteissa minun oli yhä vaikeampaa hoitaa kirkon tehtävääni. En tiennyt, miten pystyisin siihen.
Onneksi aviomieheni tuki minua. Meistä kummastakin tuntui, että minun pitäisi jatkaa tehtävässäni. Myös Nuorten Naisten johtaja tuki minua. Hän on uskollinen ja kärsivällinen sisar. Hän auttoi minua näkemään ominaisuuksia, joita en tiennyt itselläni olevan, ja auttoi minua löytämään sellaisia keinoja, joilla voisin palvella mutta joita en ollut tullut ajatelleeksi.
Se, että sain olla joka viikko nuorten naisten kanssa, auttoi minua keskittymään muuhunkin kuin pistosten, tutkimusten ja lääkärien tuomaan rutiiniin. Se esti minua tuhlaamasta aikaa itsesääliin tai kyselemästä, miksi tämä tapahtui pikkuiselle enkelilleni. Kirkon tehtäväni on ollut siunaus, ja ennen kuin huomasinkaan, Nicolas kasvoi ja hoito päättyi. Nicolasista tuli iloinen ja terve poika, joka on täynnä tarmoa.
Noiden taivaallisen Isämme uskollisten tyttärien palveleminen on auttanut minua pääsemään eroon riittämättömyyden tunteista, luomaan iankaikkisia ystävyyden siteitä, löytämään kykyjäni ja kehittymään vastuullisissa tehtävissäni äitinä ja vaimona.
Herra ei aina ota meiltä pois koettelemuksia, mutta tiedän koko sydämestäni, että Hän on aina valmis auttamaan meitä niin, että meillä on voimaa kohdata ne.