Riemuitse Herrassa!
”Joskus murheista vapautumiseen voi riittää se, että varaamme päivästä hetken, jolloin mietimme murheemme ja pelkomme läpi, tuomme ne rukouksessa Herran eteen ja jätämme Hänelle.”
Tampereen vaarnan Apuyhdistyksen, Nuorten Naisten ja Alkeisyhdistyksen johtokuntien neuvonantajista koottu tiimi oli tehnyt tosi hyvää työtä valmistellessaan vuosittaista vaarnan sisarten tapaamispäivää. Lauantaina 17. syyskuuta Tampereen vaarnakeskuksessa pidettyyn tapahtumaan osallistui lähes sata sisarta eri puolilta vaarnaa, ja monet olivat ne käsiparit, jotka olivat auttaneet päivän onnistumisessa.
Vaarnan Apuyhdistyksen johtaja Anna-Maria Muhonen painotti aloituspuheessaan tapahtuman teemaa ”Riemuitse Herrassa” ottaen esimerkikseen Vanhan testamentin Hannan.
”Hannan haasteena oli lapsettomuus. Hartaasti rukoiltuaan hänen toiveensa viimein täyttyi ja hän sai pojan, Samuelin. Ensimmäisen Samuelin kirjan luvusta 2 löytyy Hannan kiitosvirsi, jossa hän sanoo mm.: ’Minun sydämeni riemuitsee Herrasta’ ja ’Sinun avustasi minä iloitsen’. Hanna pysyi uskollisena liittopolulla. Voisimme miettiä omaa kiitosvirttämme. Minkälaisista asioista ja sävyistä se muodostuisi”, pohditutti meitä sisar Muhonen.
”On aikoja, jolloin epävarmuus ja huolet täyttävät mielen. Voimme tarvita erilaista apua – myös mielen haasteisiin, ja sitä tulee silloin rohkeasti hakea”, rohkaisi sisar Muhonen.
”Joskus voi riittää se, että varaamme päivästä hetken, jolloin mietimme murheemme ja pelkomme läpi, tuomme ne rukouksessa Herran eteen ja jätämme Hänelle. Jokaisella asialla on aikansa. Tänään on aika tuntea iloa, riemua, kiitollisuutta ja sisaruutta”, päätti sisar Muhonen puheenvuoronsa lämpimästi.
Iloa ja riemua tunsimmekin. Päivän ohjelma oli monipuolinen, ja olisi varmasti ollut hauska osallistua kaikkeen. Piipahdus esim. sisar Iina Niemisen vetämässä jokanaisen kehonhuollossa sai tuntemaan, että ooh, tuota minäkin tarvitsisin. Maarit ja Annina Anderssonin järjestämä korttipaja tuntui olevan monen nuoren sisaren mieleen.
Kirkon perhepalveluissa työskentelevä Nina Mikkola oli kertomassa, miten kohdata mielenterveydellisiä haasteita eri tilanteissa. Hän totesi mm., että ”on ihan ok tuntea huolta ja ahdistustakin tämän päivän maailmassa”.
Apua täytyy tietysti hakea, jos ahdistus muuttuu lamauttavaksi eikä löydä keinoja nousta tilanteesta. Sisar Mikkola ohjasi keskustelemaan ensimmäiseksi oman seurakunnan piispan kanssa.
Johanna Huhtamäen vetämä esitys ”Onnellisena epävarmuuden keskellä” toi sellaisen positiivisen latauksen päivään, että sitä on mietitty monen sisaren kanssa vielä jälkeenkin päin. Esimerkiksi Saaran ja Rebekan elämä voi olla meille esimerkkinä siitä, miten kohdata haasteita.
Sisar Huhtamäki sai meidät pohtimaan, miltä mahtoi tuntua olla Saara ja saada tieto, että voisi saada lapsen satavuotiaana. Mikä oli se nauru, joka häneltä pääsi? Eikö se ollutkin ilon ja riemun täyttämä nauru naiselta, joka luotti lujasti Herraansa ja oli odottanut tätä tapahtuvaksi vuosikymmeniä!
Sisar Huhtamäki painotti, että meillä on valinnanvapaus, miten suhtaudumme asioihin. Voimme löytää ahdistuksissamme uuden tavan ajatella, ja sen avulla kokemus muuttuu positiiviseksi ja voimaa antavaksi.
Loppuohjelma ”Lauluja ja ajatuksia aikojen takaa” oli piste i:n päälle. Sini Järven ja Vuokko Kiikon suunnittelema ohjelma kirjeineen Vanhan testamentin sisarilta meille ja toisilleen lähensi pyhiin kirjoituksiin ja sai ymmärtämään, että elämän haasteet on tarkoitettu vain voitettaviksi.
On todella ihanaa, että meillä on sisaruus, erilaiset toisiaan täydentävät taidot, yhteiset arvot ja pyrkimys päästä takaisin taivaallisen Isän luo.
Kotimatkalla mieli ihan hyrisi tyytyväisyydestä. Kiitos innostavasta ohjelmasta, ystävyydestä ja rakkaudella valmistetusta ruuasta. Iso kiitos myös siitä, että paikalla oli FamilySearch-standi, jolla siskontyttöni sai tilaisuuden kirjata ensimmäiset tiedot isänsä puolen sukupuuhun.