Kasvot ikkunassa

Näin usein ikkunassa samat tuijottavat kasvot. Mietin, että on ikävää, jos joku pahansuopaisuuttaan katselee ikkunasta arvostellakseen naapureita. Mitäpä, jos menisi kysymään, miten voisi olla avuksi?

Menin sitten kysymään, lämpimän tuliaispullan kanssa.

Lämmin pulla sulatti jään naapurin mummon sydämestä. Itkien hän kertoi, kuinka yksin hän on. Kukaan ei käy, kukaan ei soita, eivät edes omat lapset. Vapiseva käsi pyyhki poskilta kyyneleet.

Huokaisten hän sanoi: ”Voi kun tästä maailmasta pääsisi pois. En minä pahalla ikkunasta katsele, seuraan vain lasten leikkejä ja pihan touhuja.”

Meistä tuli hyvät ystävät moniksi vuosiksi, kunnes hän sitten pääsi pois tästä maailmasta.

Siellä hän varmaan nyt taivaan kodin ikkunassa seurailee meitä ja toivoo, että meillä riittäisi sopua ja rakkautta toinen toistamme kohtaan.