Kristuksen elämä

Jokainen maan päälle tuleva ihminen on riippuvainen siitä, että Jeesus Kristus täytti taivaassa antamansa lupauksen olla Vapahtajamme. Ilman Häntä pelastussuunnitelma olisi rauennut tyhjiin. Koska Kristuksen tehtävä oli välttämätön, kaikki profeetat Aadamista Hänen aikaansa asti todistivat, että Hän tulisi (ks. Ap. t. 10:43). Kaikki profeetat Kristuksen jälkeen ovat todistaneet, että Hän todella tuli. Meidän jokaisen täytyy tutkia Vapahtajan elämää ja seurata Häntä uskollisesti koko elämämme ajan.

Aadam sai tietää, että Vapahtajan nimi tulisi olemaan Jeesus Kristus (ks. Moos. 6:51–52). Henok näki, että Jeesus kuolisi ristillä ja nousisi kuolleista (ks. Moos. 7:55–56). Myös Nooa ja Mooses todistivat Hänestä (ks. Moos. 1:11; 8:23–24). Noin 800 vuotta ennen kuin Vapahtaja syntyi maan päälle, Jesaja näki ennalta Hänen elämänsä. Kun Jesaja näki sen surun ja murheen, jonka Vapahtaja kärsisi maksaakseen syntiemme hinnan, hän huudahti:

”Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava – –.

Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. – –

Meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. – –

Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään.” (Jes. 53:3–5, 7.)

Myös Nefi näki näyssä Vapahtajan tulevan syntymän ja tehtävän. Hän näki kauniin neitsyen, ja enkeli selitti: ”Katso, neitsyt, jonka näet, on Jumalan Pojan äiti lihan tavan mukaan” (1. Nefi 11:18). Sitten Nefi näki neitsyen kantavan lasta sylissään. Enkeli julisti: ”Katso, Jumalan Karitsa, aivan niin, iankaikkisen Isän Poika!” (1. Nefi 11:21.)

Noin 124 vuotta ennen Jeesuksen syntymää kuningas Benjamin, toinen nefiläinen profeetta, näki ennalta Vapahtajan elämän:

”Sillä katso, aika tulee, eikä ole kaukana, jolloin Herra Kaikkivaltias, joka hallitsee, joka oli ja on kaikesta iankaikkisuudesta kaikkeen iankaikkisuuteen, tulee voimassa alas taivaasta ihmislasten keskuuteen ja asuu tomumajassa ja kulkee ihmisten keskuudessa tehden voimallisia ihmeitä, kuten parantaen sairaita, herättäen kuolleita, saaden rammat kävelemään, sokeat saamaan näkönsä ja kuurot kuulemaan ja parantaen kaikenlaisia tauteja.

Ja hän on ajava ulos riivaajia eli pahoja henkiä, jotka asuvat ihmislasten sydämessä.

Ja katso, hän on kärsivä koetuksia ja ruumiin tuskaa, nälkää, janoa ja uupumusta, jopa enemmän kuin ihminen voi kärsiä kuolematta; sillä katso, veri tihkuu jokaisesta huokosesta, niin suuri on oleva hänen piinansa hänen kansansa jumalattomuuden ja iljetysten tähden.

Ja hänen nimensä on oleva Jeesus Kristus, Jumalan Poika, taivaan ja maan Isä, kaiken Luoja alusta asti; ja hänen äitinsä nimi on oleva Maria.” (Moosia 3:5–8.)

• Mitä Jeesuksesta Kristuksesta on muinoin ennustettu?

• Mitä Jeesus Kristus peri Isältään? Mitä Hän peri äidiltään?

Kertomus Vapahtajan syntymästä ja elämästä on Uudessa testamentissa Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumeissa. Heidän kertomustensa perusteella tiedämme, että Jeesus syntyi neitsyestä, jonka nimi oli Maria. Hän oli kihloissa Joosefin kanssa, kun Herran enkeli ilmestyi hänelle. Enkeli kertoi hänelle, että hänestä oli tuleva Jumalan Pojan äiti. Maria kysyi enkeliltä, miten se oli mahdollista (ks. Luuk. 1:34). Enkeli vastasi hänelle: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi.” (Luuk. 1:35.) Näin Isästä Jumalasta tuli Jeesuksen Kristuksen kirjaimellinen isä.

Jeesus on maan päällä ainoa henkilö, joka on syntynyt kuolevaisesta äidistä ja kuolemattomasta isästä. Siitä syystä Häntä kutsutaan ainosyntyiseksi Pojaksi. Isältään Hän peri jumalallisia voimia. Äidiltään Hän peri kuolevaisuuden ja saattoi kokea nälkää, janoa, väsymystä, kipua ja kuoleman. Kukaan ei voinut riistää Vapahtajalta henkeä, ellei Hän itse sitä halunnut. Hänellä oli valta antaa henkensä ja valta ottaa ruumiinsa takaisin kuolemansa jälkeen. (Ks. Joh. 10:17–18.)

• Mitä Vapahtajan elämä merkitsee meille?

Nuoruudestaan lähtien Jeesus oli kuuliainen kaikelle, mitä taivaallinen Isämme Häneltä vaati. Marian ja Joosefin opastuksella Jeesus varttui suuressa määrin samoin kuin muutkin lapset varttuvat. Hän rakasti totuutta ja oli sille kuuliainen. Luukas kertoo meille, että ”lapsi kasvoi, vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo seurasi häntä” (Luuk. 2:40; ks. myös OL 93:12–14).

Kaksitoistavuotiaaksi tultuaan Jeesus oli oppinut ymmärtämään, että Hänet oli lähetetty tekemään Isänsä tahto. Hän meni vanhempiensa kanssa Jerusalemiin. Kun Hänen vanhempansa olivat palaamassa kotiin, he huomasivat, ettei Hän ollutkaan heidän seurueensa mukana. He palasivat Jerusalemiin etsimään Häntä. ”Kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet temppelistä istumassa opettajien keskellä, ja he kuuntelivat häntä ja kysyivät häneltä kysymyksiä” (JSR Luuk. 2:46). ”Kaikki, jotka kuulivat mitä hän puhui, ihmettelivät hänen ymmärrystään ja hänen antamiaan vastauksia” (Luuk. 2:47).

Joosef ja Maria olivat helpottuneita löytäessään Hänet, mutta he ”hämmästyivät kovasti, ja hänen äitinsä sanoi: ’Poikani, miksi teit tämän meille? Isäsi ja minä olemme etsineet sinua, ja me olimme jo huolissamme.’ Jeesus vastasi heille: ’– – Ettekö tienneet, että minun tulee olla [taivaallisen] Isäni luona?’” (Luuk. 2:48–49.)

Voidakseen täyttää tehtävänsä Jeesuksen oli määrä tehdä taivaallisen Isänsä tahto. ”[En] tee mitään omin neuvoin”, Hän julisti, ”vaan puhun niin kuin Isä on minua opettanut. – – Minä teen kaiken hänen mielensä mukaan.” (Joh. 8:28–29.)

Kun Jeesus oli kolmenkymmenen vuoden ikäinen, Hän tuli serkkunsa Johannes Kastajan luo kastettavaksi Jordanissa. Johannes oli vastahakoinen kastamaan Jeesusta, koska hän tiesi, että Jeesus oli suurempi kuin hän. Jeesus pyysi Johannesta kastamaan Hänet, jotta he täyttäisivät ”Jumalan vanhurskaan tahdon”. Johannes kastoi Vapahtajan upottamalla Hänet kokonaan veteen. Kun Jeesus oli kastettu, Hänen Isänsä puhui taivaasta sanoen: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” Pyhä Henki laskeutui alas, mistä oli osoituksena kyyhkysen merkki. (Ks. Matt. 3:13–17.)

Pian kasteensa jälkeen Jeesus paastosi 40 päivää ja 40 yötä ollakseen Jumalan kanssa. Sen jälkeen Saatana tuli kiusaamaan Häntä. Jeesus vastusti lujasti kaikkia Saatanan kiusauksia ja käski sitten Saatanaa poistumaan. (Ks. Matt. 4:1–11; ks. myös JSR Matt. 4:1, 5–6, 8–9, 11.) Jeesus Kristus pysyi synnittömänä, ainoana täydellisenä olentona, joka on koskaan elänyt maan päällä (ks. Hepr. 4:15; 1. Piet. 2:21–22).

• Mitkä kertomukset Vapahtajan elämästä ovat erityisen merkityksellisiä sinulle?

• Kuinka Vapahtaja opetti meitä rakastamaan ja palvelemaan toisiamme?

Paastottuaan ja kohdattuaan Saatanan Jeesus aloitti julkisen palvelutyönsä. Hän ei ollut tullut maan päälle ainoastaan kuolemaan meidän puolestamme, vaan myös opettamaan meille, kuinka meidän tulee elää. Hän opetti, että on kaksi suurta käskyä: ensiksi rakastaa Jumalaa koko sydämestämme, sielustamme ja mielestämme ja toiseksi rakastaa muita niin kuin itseämme (ks. Matt. 22:36–39). Hänen elämänsä on esimerkki siitä, kuinka meidän tulee noudattaa näitä kahta käskyä. Jos rakastamme Jumalaa, luotamme Häneen ja olemme kuuliaisia Hänelle kuten Jeesus. Jos rakastamme lähimmäisiämme, autamme heitä täyttämään fyysiset ja hengelliset tarpeensa.

Jeesus käytti elämänsä toisten palvelemiseen. Hän paransi heitä sairauksista. Hän sai sokeat näkemään, kuurot kuulemaan ja rammat kävelemään. Kerran kun Hän oli parantamassa sairaita, tuli myöhä ja ihmiset olivat nälkäisiä. Sen sijaan että olisi lähettänyt heidät pois Hän siunasi viisi leipää ja kaksi kalaa ja pystyi ihmeellisesti ruokkimaan noin viisituhatta ihmistä. (Ks. Matt. 14:14–21.) Hän opetti, että aina kun näemme nälkäisiä, viluisia, alastomia tai yksinäisiä ihmisiä, meidän tulee auttaa heitä parhaamme mukaan. Kun me autamme muita, me palvelemme Herraa. (Ks. Matt. 25:35–46.)

Jeesus rakasti muita koko sydämestään. Usein Hänen sydämensä oli niin täynnä myötätuntoa, että Hän itki. Hän rakasti pieniä lapsia, vanhuksia ja nöyriä, yksinkertaisia ihmisiä, jotka uskoivat Häneen. Hän rakasti syntisiä ja opetti heitä suurta myötätuntoa tuntien tekemään parannuksen ja ottamaan kasteen. Hän opetti: ”Minä olen tie, totuus ja elämä” (Joh. 14:6).

Jeesus rakasti niitäkin, jotka tekivät syntiä Häntä vastaan eivätkä tahtoneet tehdä parannusta. Elämänsä lopussa ollessaan ristillä Hän rukoili Isää niiden sotilaiden puolesta, jotka olivat ristiinnaulinneet Hänet, pyytäen: ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.” (Luuk. 23:34.) Hän opetti: ”Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä” (Joh. 15:12).

• Millä tavoin voimme osoittaa Herralle rakastavamme Häntä?

• Miksi Vapahtaja perusti kirkkonsa ja asetti apostoleita?

Jeesus tahtoi evankeliumiaan opetettavan ihmisille kaikkialla maailmassa, joten Hän valitsi kaksitoista apostolia todistamaan Hänestä. Nämä apostolit olivat Hänen kirkkonsa ensimmäiset johtajat. He saivat valtuuden toimia Hänen nimessään ja tehdä sitä, mitä he olivat nähneet Hänen tekevän. Ne, jotka saivat valtuuden apostoleilta, saivat myös opettaa, kastaa ja suorittaa muita toimituksia Hänen nimessään. Hänen kuolemansa jälkeen he jatkoivat Hänen työtään, kunnes ihmisistä tuli niin jumalattomia, että he surmasivat apostolit.

• Kun tutkit tätä osiota, pohdi rauhassa sovituksen tapahtumia.

Kuolevaisuudessa tekemänsä palvelutyön lähestyessä loppuaan Jeesus valmistautui antamaan äärettömän uhrin koko ihmiskunnan syntien vuoksi. Hänet oli tuomittu kuolemaan, koska Hän oli todistanut ihmisille olevansa Jumalan Poika.

Ristiinnaulitsemistaan edeltäneenä iltana Hän meni puutarhaan, jonka nimi oli Getsemane. Pian Hän oli syvän murheen murtama, ja Hän itki rukoillessaan. Myöhempien aikojen apostoli Orson F. Whitney sai nähdä Vapahtajan kärsimykset näyssä. Nähdessään Vapahtajan itkevän hän sanoi: ”Olin niin liikuttunut näystä, että minäkin itkin silkasta myötätunnosta – –. Tunsin Häntä kohtaan sääliä koko sydämestäni. Rakastin Häntä koko sielustani ja kaipasin Hänen luokseen enemmän kuin kaipasin mitään muuta.” (”The Divinity of Jesus Christ”, Improvement Era, tammikuu 1926, s. 224–225; ks. myös Jeffrey R. Holland, ”Jeesuksen Kristuksen sovitus”, Liahona, maaliskuu 2008, s. 33.) Jeesus ”meni vähän kauemmaksi, heittäytyi kasvoilleen maahan ja rukoili: ’Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.’” (Matt. 26:39.)

Nykyajan ilmoituksessa Vapahtaja kuvasi, kuinka suuri Hänen kärsimyksensä oli, sanoen, että se sai Hänet ”vapisemaan tuskasta ja vuotamaan verta joka huokosesta ja kärsimään sekä ruumiissa että hengessä” (OL 19:18). Hän kärsi ”lihan mukaan” ottaen päälleen kipumme, sairautemme, heikkoutemme ja syntimme (ks. Alma 7:10–13). Kukaan kuolevainen ihminen ei voi täysin käsittää, kuinka suuri tämä taakka oli. Kukaan toinen ei olisi voinut kestää sellaista ruumiin ja hengen tuskaa. Hän ”laskeutui kaiken alapuolelle – –, jotta hän voi olla kaikessa ja kaiken kautta, totuuden valo” (OL 88:6).

Mutta Jeesuksen kärsimys ei ollut vielä päättynyt. Seuraavana päivänä Häntä lyötiin ja nöyryytettiin ja Hänen päälleen syljettiin. Häntä vaadittiin kantamaan oma ristinsä ylös kukkulalle; sitten Hänet nostettiin ristille ja naulattiin siihen. Häntä kidutettiin yhdellä julmimmista tavoista, mitä ihmiset ovat milloinkaan keksineet. Kärsittyään ristillä Hän huudahti tuskassaan: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” (Mark. 15:34.) Jeesuksen katkerimmalla hetkellä Isä oli vetäytynyt Hänen luotaan, niin että Hän voisi kärsiä loppuun saakka rangaistuksen koko ihmiskunnan synneistä ja saisi täydellisen voiton synnin ja kuoleman voimista (ks. James E. Talmage, Jeesus Kristus, 1982, s. 464–465).

Kun Vapahtaja tiesi, että Isä oli hyväksynyt Hänen uhrinsa, Hän huusi suureen ääneen: ”Se on täytetty” (Joh. 19:30). ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni” (Luuk. 23:46). Hän painoi päänsä ja antoi vapaaehtoisesti henkensä. Vapahtaja oli kuollut. Voimakas maanjäristys vavisutti maata.

Muutamat Vapahtajan ystävistä veivät Hänen ruumiinsa hautaan, jossa se oli kolmanteen päivään asti. Sinä aikana Hänen henkensä meni järjestämään lähetystyön muiden henkien keskuudessa, joiden oli tarpeen saada Hänen evankeliuminsa (ks. 1. Piet. 3:18–20; OL 138). Kolmantena päivänä, sunnuntaina, Hän palasi ruumiiseensa ja otti sen jälleen. Hän oli ensimmäinen, joka voitti kuoleman. Oli täyttynyt ennustus, että ”Jeesus oli nouseva kuolleista” (Joh. 20:9).

Pian ylösnousemuksensa jälkeen Vapahtaja ilmestyi nefiläisille ja perusti kirkkonsa Amerikan mantereelle. Hän opetti ihmisiä ja siunasi heitä. Tämä liikuttava kertomus on Kolmannen Nefin kirjan luvuissa 11–28.

Jeesus opetti: ”Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä.” (Joh. 15:13–14.) Hän kärsi auliisti ja nöyrästi murheen Getsemanessa ja tuskat ristillä, jotta me voisimme saada kaikki pelastussuunnitelman siunaukset. Näiden siunausten saamiseksi meidän on tultava Hänen luokseen, tehtävä parannus synneistämme ja rakastettava Häntä koko sydämestämme. Hän on sanonut:

”Ja tämä on evankeliumi, jonka minä olen antanut teille – että minä tulin maailmaan tekemään Isäni tahdon, koska minun Isäni lähetti minut.

Ja minun Isäni lähetti minut, jotta minut korotettaisiin ristille ja jotta minä sen jälkeen, kun minut oli korotettu ristille, voisin vetää kaikki ihmiset luokseni – – [tuomittaviksi] tekojensa mukaan – –.

Sillä niitä tekoja, joita te olette nähneet minun tekevän, teidänkin tulee tehdä – –.

Millaisia miehiä teidän siis tulee olla? Totisesti minä sanon teille: Sellaisia kuin minä olen.” (3. Nefi 27:13–15, 21, 27, kursivointi lisätty.)

• Mitä tunnet pohtiessasi Vapahtajan puolestasi antamaa uhria?

• 2. Nefi 25:12 (Isän Ainosyntyinen lihassa)

• Moos. 6:57 (Jeesusta Kristusta kutsutaan Ainosyntyiseksi)

• Matt., Mark., Luuk., Joh. (Jeesuksen Kristuksen elämä ja opetukset)

• Matt. 10:1–8; Luuk. 9:1–2 (apostolit asetettiin ja heille annettiin voima ja valtuus)

• Matt. 26–28; Mark. 14–16; Luuk. 22–24; Joh. 18–20 (Jeesus Getsemanessa, Hänen kavaltamisensa, ristiinnaulitsemisensa ja ylösnousemuksensa)

• ”Elävä Kristus – apostolien todistus”, Liahona, huhtikuu 2000, s. 2–3