Uhraaminen

Uhraaminen tarkoittaa sitä, että annamme Herralle mitä tahansa Hän pyytääkin – aikaamme, maallista omaisuuttamme ja voimiamme – Hänen työnsä edistämiseksi. Herra on antanut käskyn: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan” (Matt. 6:33). Halukkuutemme uhrata on osoitus omistautumisestamme Jumalalle. Ihmisiä on aina koeteltu, jotta nähtäisiin, asettavatko he elämässään etusijalle sen, mikä on Jumalan.

• Miksi on tärkeää uhrata, mitä Herra pyytää, odottamatta mitään vastineeksi?

• Mikä merkitys oli Herran liittokansan entisaikoina suorittamilla uhreilla?

Aadamin ja Eevan ajoista aina Jeesuksen Kristuksen aikaan saakka Herran kansa noudatti uhraamisen lakia. Heille oli annettu käsky uhrata katraidensa esikoiset. Näiden eläinten täytyi olla täydellisiä ja virheettömiä. Tämä toimitus oli annettu muistuttamaan ihmisiä siitä, että Jeesus Kristus, Isän Esikoinen, tulisi maailmaan. Hän olisi joka suhteessa täydellinen ja Hän antaisi itsensä uhriksi meidän syntiemme edestä. (Ks. Moos. 5:5–8.)

Jeesus todellakin tuli antamaan itsensä uhriksi aivan niin kuin ihmisille oli opetettu. Hänen uhrinsa tähden jokainen tulee pelastumaan fyysisestä kuolemasta ylösnousemuksen ansiosta, ja kaikki voivat pelastua synneistään uskomalla Jeesukseen Kristukseen (ks. luku 12 tässä kirjassa).

Kristuksen sovitusuhri merkitsi veriuhrien päättymistä. Tällainen ulkoinen uhri korvattiin sakramenttitoimituksella. Sakramenttitoimitus annettiin muistuttamaan meitä Vapahtajan suuresta uhrista. Meidän tulee nauttia sakramentti usein. Leivän ja veden vertauskuvat muistuttavat meitä Vapahtajan runnellusta ruumiista ja Hänen verestään, jonka Hän vuodatti meidän edestämme (ks. luku 23 tässä kirjassa).

• Miksi sovitusta pidetään suurena ja viimeisenä uhrina?

• Millä tavoin noudatamme nykyään uhraamisen lakia?

Vaikka uhraaminen verta vuodattamalla lopetettiin, Herra pyytää meitä yhä uhraamaan. Mutta nyt Hän vaatii toisenlaista uhria. Hän on sanonut: ”Eikä teidän pidä enää uhrata minulle verenvuodatusta – – ja polttouhrienne on lakattava – –. Ja teidän tulee uhrata minulle uhrina särkynyt sydän ja murtunut mieli.” (3. Nefi 9:19–20.) ”Särkynyt sydän ja murtunut mieli” tarkoittaa sitä, että tarjoamme uhriksi syvän murheen syntiemme tähden, kun nöyrrymme ja teemme parannuksen niistä.

• Miksi ihmiset ovat halukkaita uhraamaan?

Apostoli Paavali kirjoitti, että meistä pitäisi tulla pyhiä ja eläviä, Jumalalle mieluisia uhreja (ks. Room. 12:1).

Jos meistä on määrä tulla eläviä uhreja, meidän täytyy olla halukkaita antamaan kaikki, mitä meillä on, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkolle – Jumalan valtakunnan rakentamiseksi maan päällä ja tehdä työtä Siionin esiin tuomiseksi (ks. 1. Nefi 13:37).

Muuan korkeassa asemassa oleva mies kysyi Vapahtajalta: ”Mitä minun pitää tehdä – –, että perisin iankaikkisen elämän?” Jeesus vastasi: ”Käskyt sinä tiedät: älä tee aviorikosta, älä tapa, älä varasta, älä todista valheellisesti, kunnioita isääsi ja äitiäsi.” Ja rikas mies vastasi: ”Kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen.” Tämän kuullessaan Jeesus sanoi: ”Yksi sinulta vielä on tekemättä. Myy kaikki, mitä sinulla on, ja jaa rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua.” Kun mies kuuli tämän, hän tuli murheelliseksi. Hän oli hyvin rikas ja hänen sydämensä oli kiintynyt hänen rikkauksiinsa. (Ks. Luuk. 18:18–23; ks. myös tässä luvussa olevaa kuvaa.)

Tämä mies oli hyvä ihminen. Mutta kun hänet pantiin koetukselle, hän ei ollut valmis uhraamaan maallista omaisuuttaan. Toisaalta Herran opetuslapset Pietari ja Andreas olivat valmiit uhraamaan kaiken Jumalan valtakunnan tähden. Kun ”Jeesus sanoi heille: ’Lähtekää minun mukaani’, – – he jättivät heti verkkonsa ja lähtivät seuraamaan Jeesusta” (Matt. 4:19–20).

Opetuslasten tavoin mekin voimme uhrata jokapäiväiset työmme uhrina Herralle. Me voimme sanoa: ”Tapahtukoon sinun tahtosi.” Abraham teki niin. Hän eli maan päällä ennen Kristusta aikana, jolloin vaadittiin veriuhreja ja polttouhreja. Koetellakseen Abrahamin uskoa Herra käski häntä uhraamaan poikansa Iisakin. Iisak oli Abrahamin ja Saaran ainoa poika. Käsky uhrata Iisak oli Abrahamille äärimmäisen tuskallinen.

Siitä huolimatta hän ja Iisak kulkivat pitkän matkaa Morian vuorelle, missä uhraamisen oli määrä tapahtua. He kulkivat kolmen päivän ajan. Kuvitelkaa Abrahamin ajatuksia ja hänen sydämensä tuskaa. Hänen piti uhrata poikansa Herralle. Kun he saapuivat Morian vuorelle, Iisak kantoi polttouhripuita ja Abraham kantoi tulta ja veitsen paikkaan, johon heidän oli määrä rakentaa alttari. Iisak kysyi: ”Isä – – tässä on tuli ja puut, mutta missä on karitsa polttouhriksi?” Abraham vastasi: ”Jumala katsoo kyllä itselleen karitsan polttouhriksi, poikani.” Sitten Abraham rakensi alttarin ja latoi puut sen päälle. Hän sitoi Iisakin ja pani hänet puiden päälle. Sitten hän tarttui veitseen tappaakseen Iisakin. Sillä hetkellä Herran enkeli pysäytti hänet ja sanoi: ”Abraham – – älä koske poikaan äläkä tee hänelle mitään. Nyt minä tiedän, että sinä pelkäät ja rakastat Jumalaa, kun et kieltäytynyt uhraamasta edes ainoaa poikaasi.” (Ks. 1. Moos. 22:1–14.)

Abrahamin täytti varmasti ilo, kun häntä ei enää vaadittu uhraamaan poikaansa. Mutta hän rakasti Herraa niin paljon, että hän oli valmis tekemään mitä tahansa mitä Herra pyysi.

• Mitä esimerkkejä uhraamisesta olet nähnyt tuntemiesi ihmisten elämässä? Mitä esimerkkejä uhraamisesta olet nähnyt esivanhempiesi elämässä? Entä varhaisten kirkon jäsenten elämässä? Entä pyhien kirjoitusten henkilöiden elämässä? Mitä olet oppinut näistä esimerkeistä?

Ainoastaan uhrauksen ansiosta voimme tulla kelvollisiksi elämään Jumalan kasvojen edessä. Ainoastaan uhrauksen ansiosta voimme saada iankaikkisen elämän. Monet, jotka ovat eläneet ennen meitä, ovat uhranneet kaiken, mitä heillä on ollut. Meidän täytyy olla valmiit tekemään samoin, jos haluamme saada sen suuren palkan, jonka he ovat saaneet.

Meitä ei ehkä pyydetä uhraamaan kaikkea. Mutta Abrahamin tavoin meidän tulee olla valmiit uhraamaan kaiken tullaksemme kelvollisiksi elämään Herran kasvojen edessä.

Herran kansa on aina tehnyt suuria uhrauksia monin eri tavoin. Jotkut ovat kärsineet vaikeuksia ja pilkkaa evankeliumin tähden. Jotkut uudet kirkon käännynnäiset ovat joutuneet eroon perheestään. Elinikäiset ystävät ovat kääntäneet selkänsä. Jotkut jäsenet ovat menettäneet työpaikkansa. Jotkut ovat menettäneet henkensä. Mutta Herra panee merkille uhrauksemme. Hän lupaa: ”Jokainen, joka minun nimeni tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, isästään, äidistään tai lapsistaan tai pelloistaan, saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän” (Matt. 19:29).

Kun todistuksemme evankeliumista kasvaa, kykenemme tekemään suurempia uhrauksia Herralle. Huomaa näissä todellisissa esimerkeissä tehdyt uhraukset:

Saksassa eräs kirkon jäsen säästi kymmenyksensä vuosikausia, kunnes henkilö, jolla oli pappeuden valtuus, pääsi sinne ottamaan ne vastaan.

Eräs Apuyhdistyksen kotikäyntiopettaja palveli kolmekymmentä vuotta jättämättä kertaakaan käymättä kenenkään sisaren luona.

Eräs pyhien joukko Etelä-Afrikassa matkusti seisten autossa kolme päivää voidakseen nähdä ja kuulla Herran profeettaa.

Aluekonferenssissa Meksikossa kirkon jäsenet nukkuivat paljaalla maalla ja paastosivat konferenssipäivien ajan. He olivat käyttäneet kaikki rahansa päästäkseen konferenssiin, eikä heillä ollut yhtään rahaa jäljellä ruokaan ja yösijaan.

Eräs perhe myi autonsa ja lahjoitti rahat temppelin rakennusrahastoon.

Eräs perhe myi talonsa saadakseen rahat temppeliin menoa varten.

Monilla uskollisilla myöhempien aikojen pyhillä on hyvin vähän varoja elämiseen, mutta silti he maksavat kymmenyksensä ja antavat muita lahjoituksia.

Eräs veli uhrasi työpaikkansa, koska hän kieltäytyi tekemästä työtä sunnuntaisin.

Eräässä seurakunnassa nuoret olivat vapaaehtoisesti valmiit käyttämään aikaansa pikkulasten hoitamiseen sillä aikaa kun näiden vanhemmat auttoivat seurakuntakeskuksen rakentamisessa.

Nuoret miehet ja naiset luopuvat hyvistä opiskelu-, urheilu- tai työtilaisuuksista tai siirtävät ne tuonnemmaksi palvellakseen lähetyssaarnaajina.

Monia muitakin esimerkkejä voitaisiin mainita niistä, jotka tekevät uhrauksia Herralle. Kuitenkin paikka taivaallisen Isämme valtakunnassa on minkä tahansa uhrauksen arvoinen, joka meidän täytyy tehdä ajastamme, kyvyistämme, voimistamme, rahastamme ja elämästämme. Uhratessamme voimme saada Herralta tiedon, että Hän hyväksyy meidät (ks. OL 97:8).

• Minkähän vuoksi halukkuutemme uhrata liittyy valmiuteemme elää Jumalan edessä?

• Luuk. 12:16–34 (missä on aarteenne, siellä on sydämenne)

• Luuk. 9:57–62 (uhraa ollaksesi sopiva valtakuntaan)

• OL 64:23; 97:12 (tämä päivä on uhripäivä)

• OL 98:13–15 (jotka antavat henkensä Herran tähden, löytävät sen)

• Alma 24 (Ammonin kansa uhraa henkensä mieluummin kuin rikkoo valansa Herralle)