Pyhät kirjoitukset – hyödyllisintä kaikesta tutkimisesta

Keskeistä kaikelle totuudelle on todistus siitä, että Jeesus Nasaretilainen on Kristus, suuri Jehova, maailman Vapahtaja ja elävän Jumalan ainosyntyinen Poika. Tämä on pyhien kirjoitusten sanoma. Jokaisen pyhän kirjan läpi kulkee vetoomus uskoa Jumalaan, iankaikkiseen Isään, ja Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen, ja ensimmäisestä pyhästä kirjasta viimeiseen niissä on kutsu tehdä Jumalan tahto ja pitää Hänen käskynsä.²

Kun noudatamme johtajiemme neuvoa lukea ja tutkia pyhiä kirjoituksia, saamme monenlaista hyötyä ja monenlaisia siunauksia. Se on hyödyllisintä kaikesta tutkimisesta, johon voimme ryhtyä. – –

Pyhät kirjoitukset sisältävät aikakirjan, jossa Jumala ilmoittaa itsensä, ja niissä Jumala puhuu ihmiselle. Miten voisimmekaan käyttää aikamme hyödyllisemmin kuin lukemalla pyhien kirjoitusten kokoelman kirjallisuutta, joka opettaa meitä tuntemaan Jumalan ja ymmärtämään suhteemme Häneen? Aika on aina kallisarvoista kiireisille ihmisille, ja me menetämme sen arvoa, kun tuhlaamme tunteja lukemalla tai katselemalla sellaista, mikä on joutavaa ja toisarvoista.³

Toivomme, että te luette ja tutkitte pyhiä kirjoituksia päivittäin yksin ja yhdessä perheen kanssa. Emme saa suhtautua kevyesti Herran käskyyn: ”[Tutkikaa] kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän – ja nehän juuri todistavat minusta” (Joh. 5:39). Henki tulee kotiinne ja elämäänne, kun luette ilmoitettua sanaa.⁴

Kirkkomme pitäisi olla täynnä ihmisiä, jotka tuntevat pyhät kirjoitukset perin pohjin ja jotka tekevät niihin rinnakkaisviitteitä ja merkintöjä, valmistavat oppiaiheita ja puheita Pyhien kirjoitusten oppaan avulla ja ovat perehtyneet karttoihin – – ja muihin apuvälineisiin, joita tähän suurenmoiseen pyhien kirjojen kokoelmaan sisältyy. Siinä on ilmiselvästi enemmän aineistoa kuin pystymme nopeasti hallitsemaan. Pyhien kirjoitusten vainio on varmastikin ”jo vaalennut korjattavaksi” [ks. OL 4:4]. – –

Tällä taloudenhoitokaudella, varmasti toisin kuin millään muulla taloudenhoitokaudella, on pyhiä kirjoituksia – kestävää, valaisevaa Jumalan sanaa – todella helposti saatavilla ja todella hyödyllisesti jäsenneltynä jokaisen sitä tutkivan miehen, naisen ja lapsen käyttöön. Jumalan kirjoitettua sanaa ei ole ikinä maailman historiassa tarjottu jäsenille luettavammassa ja käyttökelpoisemmassa muodossa. Meitä pidetään varmasti vastuussa, jos emme lue pyhiä kirjoituksia.⁵

Voidaksemme olla kuuliaisia evankeliumin laille ja Jeesuksen Kristuksen opetuksille meidän täytyy ensin ymmärtää laki ja varmistaa Herran tahto. Se tapahtuu parhaiten opiskelemalla ja tutkimalla pyhiä kirjoituksia ja profeettojen sanoja. Tällä tavoin me perehdymme siihen, mitä Jumala on ilmoittanut ihmiselle.

Yhdessä uskonkappaleista julistetaan: ”Me uskomme kaiken, mitä Jumala on ilmoittanut, kaiken, mitä hän nykyään ilmoittaa, ja me uskomme, että hän ilmoittaa vielä monia suuria ja tärkeitä Jumalan valtakuntaa koskevia asioita” (UK 9).

Pyhissä kirjoituksissa on ilmoitettu Jumalan tahto, ja tästä syystä meitä on käsketty lukemaan niitä löytääksemme totuuden. Herra selitti Oliver Cowderylle, kuinka nämä totuudet voi varmistaa. Hän sanoi: ”Katso, minä käsken sinua luottamaan niihin asioihin, jotka on kirjoitettu. Sillä niihin on kirjoitettu kaikki minun kirkkoni, minun evankeliumini ja minun kallioni perustusta koskevat asiat.” (OL 18:3–4.)

Paavali kirjoitti hyvälle ystävälleen Timoteukselle kehottaen tätä lukemaan pyhiä kirjoituksia. Hän sanoi kirjeessään: ”Olet – – jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen.” Sitten hän lisäsi: ”Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään.” (2. Tim. 3:15–16.) – –

Johtajamme kirkossa ovat tähdentäneet voimakkaasti pyhien kirjoitusten sekä muinaisten ja nykyajan profeettojen sanojen lukemista. Isiä ja äitejä on pyydetty lukemaan pyhiä kirjoituksia, jotta he voivat opettaa oikein lapsiaan. Lapsemme lukevat pyhiä kirjoituksia vanhempiensa näyttämän esimerkin johdosta. Me tutkimme pyhiä kirjoituksia perheilloissamme, ja jotkut perheet lukevat varhaisena aamuhetkenä pyhiä kirjoituksia yhdessä. – – Tällä tavoin me opimme tuntemaan Herran tahdon, jotta voisimme olla kuuliaisia.⁶

Pohtikaa pyhissä kirjoituksissa olevaa järjestystä, joka alkaa sillä, että otamme tunnollisesti varteen Jumalan sanan, ja etenee sitten lupaukseen, että jos teemme niin, voimme päästä Hänen luokseen:

”Ja nyt minä annan teille käskyn – – ottaa tunnollisesti varteen iankaikkisen elämän sanat.

Sillä teidän tulee elää jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.

Sillä Herran sana on totta, ja mikä tahansa, mikä on totta, on valoa, ja mikä tahansa, mikä on valoa, on Hengestä, nimittäin Jeesuksen Kristuksen Hengestä. – –

Ja jokainen, joka kuulee Hengen ääntä, tulee Jumalan, tosiaankin Isän luokse.” (OL 84:43–45, 47.)

Se on Jumalan sanasta alkava suurenmoinen matka, joka huipentuu korotukseen. ”Kristuksen sanat kertovat teille kaiken, mitä teidän tulee tehdä” (2. Nefi 32:3).⁷

Suosittelen teille Jumalan ilmoituksia mittapuuksi, jonka mukaan meidän on elettävä elämäämme ja jota vasten meidän on mitattava jokaista päätöstä ja jokaista tekoa. Kun teillä siis on huolia ja haasteita, kohdatkaa ne kääntymällä pyhien kirjoitusten ja profeettojen puoleen.⁸

Kehotamme teitä jokaista miettimään tarkoin, kuinka paljon aikaa käytätte tällä hetkellä siihen, että pohditte rukoillen pyhiä kirjoituksia.

Yhtenä Jumalan palvelijoista annan teille haasteen tehdä seuraavaa:

1. Lukekaa ja pohtikaa pyhiä kirjoituksia sekä rukoilkaa niiden johdosta yksittäisinä kirkon jäseninä.

2. Lukekaa yhdessä perheen kanssa pyhiä kirjoituksia säännöllisesti. Me kiitämme niitä teistä, jotka jo tekevät näin, ja kehotamme niitä teistä, jotka eivät ole vielä aloittaneet, aloittamaan sen viipymättä. – –

Kulkekoon jokainen meistä eteenpäin päättäen lujasti olla rukoilevampi, pyrkiä elämään täydemmin Hengen mukaan ja lähestyä taivaallista Isäämme ja Hänen rakasta Poikaansa tutkimalla jatkuvasti pyhiä kirjoituksia.⁹

Lukemistottumuksia on monenlaisia. On nopeita ja hitaita lukijoita, ja jotkut lukevat vain vähän kerrallaan, kun taas toiset haluavat välttämättä lukea keskeytyksittä kirjan loppuun. Mutta ne, jotka syventyvät pyhiin kirjoituksiin, saavat havaita, että ymmärtäminen vaatii enemmän kuin satunnaista lukemista tai tarkastelua – niitä on tutkittava keskittyneenä. On varmaa, että se, joka tutkii pyhiä kirjoituksia joka päivä, saavuttaa paljon enemmän kuin se, joka omistaa niille melkoisen ajan yhtenä päivänä ja sitten antaa mennä useita päiviä, ennen kuin jatkaa lukemista. Meidän ei pitäisi ainoastaan tutkia päivittäin vaan meidän pitäisi varata säännöllinen aika, jolloin voimme keskittyä niihin häiriöttä.

Mikään ei auta meitä ymmärtämään paremmin pyhiä kirjoituksia kuin rukous. Rukoilemalla me voimme virittää mielemme etsimään vastauksia kysymyksiimme. Herra on sanonut: ”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.” (Luuk. 11:9.) Tässä on Kristuksen antama vakuutus siitä, että jos me pyydämme, etsimme ja kolkutamme, Pyhä Henki ohjaa ymmärrystämme, jos olemme valmiita ja innokkaita vastaanottamaan.

Monet ovat havainneet, että paras aika tutkia on aamulla, jolloin yön lepo on selvittänyt mielen monista ajatuksia häiritsevistä huolista. Toiset tutkivat mieluummin niinä hiljaisina tunteina, jolloin päivän työ ja huolet ovat ohi ja ne on siirretty sivuun, ja päättävät näin päivän sillä rauhalla ja tyyneydellä, joka tulee pyhien kirjoitusten tutkimisesta.

Tärkeämpää kuin ajankohta on kenties se, että tutkimiseen varataan säännöllinen aika. Olisi parasta, jos joka päivä voitaisiin käyttää tutkimiseen yksi tunti, mutta ellei aikaa ole niin paljon, puolikin tuntia päivittäin säännöllisesti tuottaisi runsaita tuloksia. Neljännestunti on lyhyt aika, mutta on hämmästyttävää, miten paljon valistusta ja tietoa voidaan siinäkin ajassa hankkia näin merkityksellisestä aiheesta. Tärkeintä on se, ettemme anna minkään muun koskaan keskeyttää tutkimistamme.

Jotkut tutkivat mieluummin yksinään, mutta kumppanin kanssa tutkiminen voi olla antoisaa. Perheet saavat suuria siunauksia siitä, että viisaat isät ja äidit kokoavat lapsensa ympärilleen, lukevat yhdessä heidän kanssaan pyhien kirjoitusten kokoelmasta ja sitten keskustelevat avoimesti niissä olevista kauniista kertomuksista ja ajatuksista kaikkien käsityskyvyn mukaisesti. Usein nuorilla ja lapsilla on hämmästyttävä kyky ymmärtää uskonnon perusteoksia ja antaa niille arvoa.

Meidän ei pidä lukea umpimähkään, vaan laatia mieluummin järjestelmällinen suunnitelma tutkimista varten. Jotkut lukevat aikataulun mukaisesti tietyn määrän sivuja tai lukuja joka päivä tai viikko. Tämä saattaa olla täysin oikeutettua ja siitä voi nauttiakin, jos lukee vain huvikseen, mutta siitä ei synny merkityksellistä tutkimista. On parempi tutkia pyhiä kirjoituksia päivittäin tietty aika kuin lukea tietty määrä lukuja. Silloin tällöin saamme havaita, että yhden ainoan jakeen tutkiminen vie kaiken ajan.¹⁰

Jeesuksen elämän, teot ja opetukset voi lukea nopeasti. Useimmissa tapauksissa kertomukset ovat yksinkertaisia ja ne on kerrottu yksinkertaisella tavalla. Mestari käytti opetuksissaan vähän sanoja, mutta ne ovat merkitykseltään niin ytimekkäitä, että yhdessä ne antavat selkeän mielikuvan lukijalle. Joskus voi kuitenkin vierähtää useita tunteja joidenkin aivan yksinkertaisin sanoin ilmaistujen syvällisten ajatusten mietiskelyyn.

Vapahtajan elämässä oli eräs tapahtuma, josta Matteus, Markus ja Luukas ovat maininneet. Se, mikä tässä kertomuksessa on merkityksellistä, mahtuu Markuksen evankeliumissa kahteen lyhyeen jakeeseen ja neljään sanaan seuraavasta jakeesta. – –

”Sinne tuli yksi synagogan esimiehistä, nimeltään Jairos. Jeesuksen nähtyään mies heittäytyi hänen jalkoihinsa

ja pyysi hartaasti: ’Tule, tyttäreni on kuolemaisillaan. Pane kätesi hänen päälleen, niin hän paranee eikä kuole.’

Jeesus lähti miehen mukaan.” (Mark. 5:22–24.)

Tuon osan kertomuksesta pystyy lukemaan noin puolessa minuutissa. Se on lyhyt ja mutkaton. Se antaa selkeän mielikuvan, ja lapsikin pystyisi toistamaan sen vaikeuksitta. Mutta kun käytämme aikaa sen ajattelemiseen ja mietiskelyyn, ymmärrämme syvällisesti siinä olevan merkityksen. – –

Jeesus ja ne, jotka olivat Hänen kanssaan, olivat juuri ylittäneet Galileanjärven, ja odottava kansanjoukko tuli Häntä vastaan rannalla lähellä Kapernaumia. ”Sinne tuli yksi synagogan esimiehistä.” Senaikaisia suurempia synagogia valvoi vanhinten neuvosto johtajansa eli esimiehensä johdolla. Tämä oli huomattava ja arvovaltainen mies, jota juutalaiset kunnioittivat suuresti.

Matteus ei mainitse tämän johtavan vanhimman nimeä, mutta Markus lisää arvonimen jälkeen sanat: ”nimeltään Jairos”. Tätä miestä tai hänen nimeään ei mainita missään muualla pyhissä kirjoituksissa kuin tämän tapahtuman yhteydessä, mutta hänen muistonsa elää historiassa tämän lyhyen yhteyden perusteella, joka hänellä oli Jeesukseen. Hyvin monen ihmisen elämä, joka muutoin olisi jäänyt unhoon, on painunut mieliin Mestarin käden kosketuksesta, joka aikaansai merkittävän muutoksen ajatuksissa ja teoissa sekä oli alkuna uudelle ja paremmalle elämälle.

”Jeesuksen nähtyään mies [eli Jairos] heittäytyi hänen jalkoihinsa.”

Oli harvinaista, että sellainen huomattava ja arvovaltainen mies kuin synagogan esimies heittäytyi Jeesuksen jalkoihin – Hänen, jota pidettiin kiertävänä opettajana, jolla oli parantamisen lahja. Monet muutkin oppineet ja arvovaltaiset näkivät Jeesuksen, mutta eivät piitanneet Hänestä. Heidän mielensä oli suljettu. Nykyään on aivan samoin. Monet kohtaavat esteitä, jotka tekevät Hänen hyväksymisensä vaikeaksi.

”[Jairos] pyysi hartaasti: ’Tule, tyttäreni on kuolemaisillaan.’” Tällä tavoin ihminen usein tulee Kristuksen luokse, ei niinkään itsensä vuoksi vaan jonkun rakkaan epätoivoisen tarpeen johdosta. Värinä, jonka kuulemme Jairoksen äänessä hänen sanoessaan ”tyttäreni”, herättää sielussamme myötätuntoa ajatellessamme tätä synagogan korkea-arvoista miestä polvillaan Vapahtajan edessä.

Sitten seuraa suuri uskon osoitus: ”Pane kätesi hänen päälleen, niin hän paranee eikä kuole.” Nämä eivät ole ainoastaan murheen murtaman isän uskoa osoittavia sanoja vaan myös muistutus meille siitä, että kaikki, mihin Jeesus kätensä laskee, elää. Jos Jeesus laskee kätensä avioliiton ylle, se elää. Jos Hänen annetaan laskea kätensä perheen ylle, se elää.

Sitten seuraavat sanat: ”Jeesus lähti miehen mukaan.” Emme oleta, että tämä tapahtuma olisi sisältynyt sen päivän suunnitelmiin. Mestari oli tullut takaisin järven yli sille rannalle, missä kansanjoukko odotti Häntä saadakseen kuulla Hänen opettavan heitä. – – Hänet keskeytti isän vetoomus. Hän olisi voinut olla piittaamatta pyynnöstä, koska odottamassa oli monia muita. Hän olisi voinut sanoa Jairokselle tulevansa katsomaan tämän tytärtä seuraavana päivänä, mutta ”Jeesus lähti miehen mukaan”. Jos me kuljemme Mestarin jalanjäljissä, olisimmeko me koskaan niin kiireisiä, ettemme piittaisi lähimmäistemme tarpeista?

Kertomuksen loppua ei ole tarpeen lukea. Kun he tulivat synagogan esimiehen kotiin, Jeesus tarttui tytön käteen ja herätti tämän kuolleista. Samalla tavoin Hän nostaa ja herättää uuteen ja parempaan elämään jokaisen ihmisen, joka sallii Vapahtajan tarttua käteensä.¹¹

• Mitkä kokemukset ovat auttaneet sinua oppimaan, että pyhien kirjoitusten tutkiminen on ”hyödyllisintä kaikesta tutkimisesta”? (Ks. osa 1.) Kuinka voimme vahvistaa sitoutumistamme siihen, että olisimme ”ihmisiä, jotka tuntevat pyhät kirjoitukset perin pohjin”?

• Kuinka pyhien kirjoitusten tutkiminen auttaa meitä olemaan kuuliaisempia? (Ks. osa 2.) Kuinka olet nähnyt, että ”Kristuksen sanat kertovat teille kaiken, mitä teidän tulee tehdä” (2. Nefi 32:3)?

• Mistä näkökannoista presidentti Hunterin neuvoissa, jotka koskevat pyhien kirjoitusten tutkimistapoja, voisi olla apua sinulle? (Ks. osa 3.) Kuinka jatkuva pyhien kirjoitusten tutkiminen rukoillen on ollut sinulle siunauksena?

• Mitä näkemyksiä voimme saada presidentti Hunterin kuvauksesta, joka koskee sitä, kun Vapahtaja paransi Jairoksen tyttären? (Ks. osa 4.) Kuinka se, että pohdit vain muutamia jakeita tällä tavoin, voi rikastuttaa pyhien kirjoitusten tutkimistasi?

• Kuinka Mormonin kirja ja Oppi ja liitot ovat auttaneet sinua pääsemään lähemmäksi Vapahtajaa? (Ks. osa 5.) Millä muilla tavoin nämä pyhät kirjat ovat vaikuttaneet sinuun? Voisit lausua todistuksesi näistä pyhistä kirjoituksista perheesi jäsenille ja muille.

Joos. 1:8; Sananl. 30:5; 1. Nefi 15:23–24; 2. Nefi 3:12; Alma 31:5; 37:44; Hel. 3:29–30; OL 98:11

”Lukeminen, tutkiminen ja pohtiminen eivät ole sama asia. Me luemme sanoja ja saamme kenties ajatuksia. Me tutkimme ja kenties löydämme pyhistä kirjoituksista kaavoja ja yhteyksiä. Mutta kun me pohdimme, me kutsumme Hengen antamaan ilmoitusta. Pohtiminen on minulle sitä ajattelemista ja rukoilemista, jota teen luettuani ja tutkittuani pyhien kirjoitusten kohtia huolella.” (Henry B. Eyring, ”Palvelkaa Hengen voimalla”, Liahona, marraskuu 2010, s. 60.)