Luku 12

Tulkaa takaisin ja kestitkää itseänne Herran pöydässä

”Ojentakaa auttava kätenne vähemmän aktiivisille ja kokekaa se ilo, jota saatte itse ja jota saavat ne, joita autatte.”

Howard W. Hunterin elämänvaiheita

Päivä sen jälkeen kun Howard W. Hunterista oli tullut kirkon presidentti, hän esitti tämän rakastavan kutsun kirkon jäsenille, jotka eivät osallistuneet aktiivisesti kirkon toimintaan:

”Niille, jotka ovat tehneet syntiä tai joita on loukattu, me sanomme: tulkaa takaisin. Niille, jotka kärsivät ja joilla on vaikeaa ja jotka ovat peloissaan, me sanomme: sallikaa meidän seistä rinnallanne ja kuivata kyyneleenne. Niille, jotka ovat erheen hämmentämiä ja ahdistamia joka puolelta, me sanomme: tulkaa kaiken totuuden Jumalan luo ja jatkuvan ilmoituksen kirkkoon. Tulkaa takaisin. Seiskää rinnallamme. Jatkakaa eteenpäin. Olkaa uskovia. Kaikki on hyvin, ja kaikki tulee olemaan hyvin. Kestitkää itseänne pöydän ääressä, joka teille on katettu Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa, ja pyrkikää seuraamaan hyvää Paimenta, joka on sen tarjonnut. Toivokaa, osoittakaa uskoa, ottakaa vastaan – ja antakaa – rakkautta, Kristuksen puhdasta rakkautta.”¹

Ensimmäisessä yleiskonferenssipuheessaan kirkon presidenttinä muutamaa kuukautta myöhemmin presidentti Hunter sanoi tuntevansa innoitusta jatkaa tämän asian tähdentämistä. ”Tulkaa takaisin”, hän toisti. ”Ottakaa kirjaimellisesti [Vapahtajan kutsu] ’tule ja seuraa minua’. – – Hän on ainoa varma tie, Hän on maailman valo.”²

Presidentti Hunter auttoi koko elämänsä ajan monia kirkon jäseniä tulemaan jälleen aktiivisiksi. Kertoessaan sellaisesta kokemuksesta varhaisilta aikuisvuosiltaan hän sanoi:

”Seurakuntamme piispa antoi minulle tehtävän toimia seurakuntaopettajana veljelle, joka kerskui olevansa vanhin diakoni kirkossa. Kotiopetus oli noina aikoina seurakuntaopetusta. Tämän veljen ongelmana oli, että hän halusi sunnuntaisin pelata golfia. Oli lannistavaa tavata kuukausi toisensa jälkeen hänet ja hänen vaimonsa näkemättä mitään sanottavaa edistystä. Mutta viimein hänelle sanottiin se oikea sana, joka synnytti vastakaiun. Se sana oli liitto. Kysyimme häneltä: ’Mitä kasteenliitto merkitsee sinulle?’ Hänen ilmeensä muuttui, ja ensimmäisen kerran näimme hänessä vakavan puolen. Ennen pitkää hän tuli luokkiimme, luopui golfista ja vei vaimonsa temppeliin.”³

”Jokaisen meistä pitäisi lukea ja lukea uudelleen vertaus eksyneestä lampaasta. – – Toivon, että tuon vertauksen sanoma painuu meidän jokaisen sydämeen.”

Howard W. Hunterin opetuksia

Vertaus eksyneestä lampaasta opettaa meitä etsimään niitä, jotka ovat eksyneet.

Ensimmäinen presidenttikunta [esitti] kirkon jäsenille merkittävän kutsun – –:

”Niille, jotka ovat lakanneet osallistumasta kirkon toimintaan, ja niille, jotka ovat alkaneet arvostella, me sanomme: ’Tulkaa takaisin. Tulkaa takaisin ja kestitkää itseänne Herran pöydässä ja maistakaa jälleen pyhien yhteyden suloisia ja ihania hedelmiä.’

Olemme varmoja siitä, että monet ovat halunneet palata, mutta se on tuntunut heistä vaikealta. Me vakuutamme teille, että te löydätte teitä vastaanottamassa avoimia sylejä ja auttavia käsiä.” (”An Invitation to Come Back”, Ensign, maaliskuu 1986, s. 88.)

Uskon, että meihin kaikkiin teki vaikutuksen tämä jalo vetoomus, joka on samankaltainen kuin se, jonka profeetta Alma lausui Mormonin kirjassa puhuessaan Herran esittämästä kutsusta. Alma sanoi:

”Katso, hän lähettää kutsun kaikille ihmisille, sillä armon käsivarret ovat ojennettuina heitä kohti, ja hän sanoo: Tehkää parannus, niin minä otan teidät vastaan.

Niin, hän sanoo: Tulkaa minun luokseni, niin te saatte nauttia elämän puun hedelmää; niin te saatte vapaasti syödä ja juoda elämän leipää ja vettä;

niin, tulkaa minun luokseni ja tuokaa julki vanhurskauden tekoja.” (Alma 5:33–35.)

Jokaisen meistä pitäisi lukea ja lukea uudelleen vertaus eksyneestä lampaasta. Se on Luukkaan evankeliumin 15. luvussa ja alkaa neljännestä jakeesta:

”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen.

Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen,

ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.’” [Luuk. 15:4–6.] – –

Profeetta Joseph Smith muutti raamatunkäännöksessään merkittävästi yhtä jaetta. Se kuuluu: ”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään autiomaahan ja etsii, kunnes löytää sen” (JST, Luke 15:4, kursivointi lisätty).

Tuo käännös antaa ymmärtää, että paimen jättää turvassa olevan laumansa ja lähtee autiomaahan – toisin sanoen lähtee maailmaan etsimään sitä, joka on kadonnut. Kadonnut mistä? Kadonnut laumasta, jossa on turvaa ja suojaa. Toivon, että tuon vertauksen sanoma painuu meidän jokaisen sydämeen.⁴

Herra odottaa meidän olevan apulaispaimeniaan ja tuovan takaisin ne, joilla on vaikeaa tai jotka ovat kadoksissa.

Mitä meidän tulee tehdä auttaaksemme niitä, jotka ovat eksyneet autiomaassa?

Me kutsumme teitä tulemaan mukaan sielujen pelastamiseen sen vuoksi, mitä Mestari on sanonut yhdeksänkymmenenyhdeksän jättämisestä ja lähtemisestä autiomaahan etsimään sitä yhtä, joka on kadonnut, sekä ensimmäisen presidenttikunnan kutsun vuoksi niille, jotka eivät ole enää aktiivisia tai ovat arvostelleet kirkkoa. Ojentakaa auttava kätenne vähemmän aktiivisille ja kokekaa se ilo, jota saatte itse ja jota saavat ne, joita autatte, mikäli te ja he olette mukana esittämässä kutsuja tulla takaisin ja kestitä itseään Herran pöydässä.

Herra, hyvä Paimenemme, odottaa meidän olevan apulaispaimeniaan ja tuovan takaisin niitä, joilla on vaikeaa tai jotka ovat kadoksissa. Emme pysty kertomaan teille, kuinka se tehdään, mutta kun tulette mukaan ja etsitte innoitusta, ponnistelunne vyöhykkeillänne, – – vaarnoissanne ja seurakunnissanne johtavat menestykseen. Jotkin vaarnat ovat vastanneet aiempiin pyyntöihin ja ovat kokeneet merkittävää menestystä.

Tutun kirkon laulun sanat sisältävät Vapahtajan vetoomuksen meille:

Heitä Hän hellien kutsuu
Päivittäin ain kehoittain.
Meillekin kutsunsa kuuluu:
”Etsi mun karitsoitain.”

Ja tuo laulu, jota lauletaan usein, osoittaa, mikä meidän vastauksemme tulisi olla:

”Tee meistä palvelijoitas,
Suo meille rakkauttas.
Lähetä etsimään sieltä,
Missä Sun on lampaitas.”

(”Rakastaa laumaansa Paimen”, MAP-lauluja, 143.)

Jos teemme näin, saamme iankaikkisia siunauksia.⁵

Herran työnä on etsiä kadonneita, harhateille joutuneita ja hairahtuneita. – – Alman rukouksentäyteinen pyyntö on hyvä muistutus tehtävämme pyhyydestä:

”Oi Herra, suo meille menestystä [sielujen tuomisessa] jälleen sinun luoksesi Kristuksessa.

Katso, oi Herra, heidän sielunsa ovat kallisarvoisia.” (Alma 31:34–35.)⁶

Suuri tavoitteemme on auttaa ihmisiä palaamaan Jumalan luokse.

Vuosien varrella kirkko on ryhtynyt joihinkin valtaviin ponnisteluihin tuodakseen takaisin ne, jotka ovat vähemmän aktiivisia. – – Ja mistä syystä kaikki tämä? Pelastaaksemme veljiemme ja sisartemme sielut ja huolehtiaksemme siitä, että he saavat korotuksen toimitukset.

Palvellessani vaarnanjohtajana Los Angelesin alueella neuvonantajani ja minä pyysimme piispojamme valitsemaan huolella neljä tai viisi avioparia, jotka halusivat edistyä kirkossa. Jotkut olivat vähemmän aktiivisia, toiset uusia käännynnäisiä – mutta he olivat motivoituneita edistymään hengellisesti. Kokosimme heidät yhteen eräälle vaarnan kurssille ja opetimme heille evankeliumia. Sen sijaan että olisimme tähdentäneet temppeliä, painotimme parempaa suhdetta taivaalliseen Isäämme ja Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. Huolellinen valintaprosessimme takasi menestyksen, ja suurin osa näistä aviopareista todella aktivoitui ja meni temppeliin.

Saanen kertoa [toisen] esimerkin. – – Yhdessä seurakunnista oli veli, joka ei käynyt missään kokouksissa. Hänen vaimonsa ei ollut jäsen. Vaimo oli hieman vihamielinen, joten emme voineet lähettää kotiin kotiopettajia. Piispa lähestyi tätä veljeä kertomalla hänelle, että hänellä oli suhde Vapahtajaan, jota hänen piti edistää ja syventää. Veli selitti piispalle kirkkoon kuulumattomasta vaimostaan aiheutuvan ongelman, joten piispa puhui vaimon kanssa tähdentäen samaa lähestymistapaa – että suhdetta Herraan piti syventää. Vaimo ei ollut vieläkään vastaanottavainen mutta ilahtui kuullessaan, että myöhempien aikojen pyhät uskovat Kristukseen, ja tämän seurauksena hänen vastustuksensa väheni.

Menestystä ei tullut heti, mutta ne, jotka kävivät tuossa kodissa, tähdensivät edelleen avioparin suhdetta Herraan. Ajan kuluessa vaimosta tuli ystävällinen, ja viimein hän suostui tulemaan miehensä kanssa vaarnan kurssille, jota korkean neuvoston jäsenet opettivat. Me tähdensimme liittoa, joka tehdään kasteessa, ja muita liittoja. Ennen pitkää vaimosta tuli kirkon jäsen ja miehestä tehokas pappeusjohtaja. – –

Minuun tekee vaikutuksen Mormonin kirjan nimisivulla oleva lausunto, jossa kuvaillaan yhtä tuon pyhän kirjan tarkoituksista: ”Jotta se [Israelin huone myöhempinä aikoina] tuntisi Herran liitot” (kursivointi lisätty). Sitä me vaarnan johtokuntana tunsimme innoitusta tähdentää noille vähemmän aktiivisille. Me yritimme vedota heihin niiden liittojen tärkeyden perusteella, joita he olivat tehneet Herran kanssa. Sitten opetimme heille, miten tärkeitä ovat kasteenliitto ja ne muut liitot, joita he voisivat tehdä ja jotka yhdistäisivät heidät iankaikkiseksi perheeksi.⁷

Kirkon sujuvan toiminnan koko tarkoitus paikallistasolla on tehdä ihmisistä kelvollisia palaamaan Jumalan luokse. Se voi tapahtua vain, kun he ottavat vastaan toimituksia ja tekevät liittoja temppelissä.⁸

Pyrkimyksemme keskittyvät evankeliumin pelastavien liittojen ja toimitusten tuomiseen koko ihmiskunnan ulottuville: kirkkoon kuulumattomille tekemällä lähetystyötä, vähemmän aktiivisille tekemällä perehdyttämis- ja aktivointityötä, aktiivisille jäsenille kirkkoon osallistumisen ja palvelemisen kautta sekä niille, jotka ovat siirtyneet verhon tuolle puolen, tekemällä lunastustyötä kuolleiden hyväksi.⁹

Me pyrimme toteuttamaan yhden päämäärän jokaisen yksittäisen kirkon jäsenen kohdalla. Se on, että kaikki saavat evankeliumin toimitukset ja tekevät liittoja taivaallisen Isämme kanssa, jotta he voivat palata Hänen luokseen. Se on suuri tavoitteemme. Toimitukset ja liitot ovat keino saavuttaa se jumalallinen luonne, joka vie meidät jälleen Hänen luoksensa. – –

Pitäkää mielessä tarkoitus: kutsua kaikkia tulemaan Kristuksen luokse. – –

Veljeni ja sisareni, minä todistan Hänen jumalallisuudestaan ja voimastaan pelastaa ne, jotka tulevat Hänen luokseen särkynein sydämin ja murtunein mielin. Toimitusten ja Hänen Pyhän Henkensä avulla jokaisesta ihmisestä voi tulla puhdas.¹⁰

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Kysymyksiä

Presidentti Hunter kannustaa jokaista kirkon jäsentä lukemaan ja lukemaan uudelleen vertauksen eksyneestä lampaasta (ks. osa 1; Luuk. 15:4–7). Mitä ajatuksia saat tuosta vertauksesta ja ensimmäisessä osassa olevista muista opetuksista? Mieti, kuinka nuo opetukset voivat ohjata sinua palvellessasi kirkossa.
Mikä on meidän vastuullinen tehtävämme Herran apulaispaimenina? (Ks. osa 2.) Kuinka me voimme auttaa ihmisiä tulemaan taas aktiivisiksi kirkossa? Kuinka sinulle (tai jollekulle, jonka tunnet) on ollut siunaukseksi ihminen, joka on ojentanut auttavan kätensä sinulle, kun sinulla oli vaikeaa tai olit kadoksissa?
Mitä voimme oppia kokemuksista, joista presidentti Hunter kertoo osassa 3? Kuinka keskittyminen liittoihin voi auttaa kirkon jäseniä tulemaan taas aktiivisiksi?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

Hes. 34:1–16; Luuk. 15:11–32; Joh. 10:1–16, 26–28; 13:35; 1. Joh. 1:7; Moosia 18:8–10; Hel. 6:3; 3. Nefi 18:32; Moroni 6:4–6; OL 38:24

Tutkimisen avuksi

Periaate on totuus, joka ohjaa päätöksiä ja tekoja. ”Kysy lukiessasi itseltäsi: ’Mitä evankeliumin periaatetta tässä kohdassa opetetaan? Kuinka voin toteuttaa tätä omassa elämässäni?” (Opettaminen, kutsumuksista suurin, 2000, s. 17.)