Jeesus Kristus – Vapahtajani, Herrani

Eräässä Time-lehden numerossa lainattiin hiljattain laajasti erästä tunnettua emeritusprofessoria yhdestä suurimmista yliopistoistamme. Hänen mielestään Jeesus Nasaretilaisessa oli inhimillistä lämpöä, paljon kykyä rakkauteen, epätavallista ymmärrystä. Professori kutsuu Häntä suureksi humanistiksi, suureksi opettajaksi, suureksi dramaatikoksi. Tyypillisenä järkeistämisenä hän selittää, ettei Lasarus ollut kuollut, vaan että Jeesus ainoastaan ”’palautti hänen terveytensä’ mielen ja oppineisuuden voimalla ja ’oman runsaan elinvoimansa hoidolla’!”

Haluan todistaa tänään, ettei Jeesus ollut ainoastaan suuri opettaja, suuri humanisti ja suuri dramaatikko, vaan että Hän on todellakin elävän Jumalan Poika, Luoja, maailman Lunastaja, ihmiskunnan Vapahtaja.⁶

Tiedän, että Jeesus on Kristus, elävän Jumalan Poika. Minä tiedän sen.⁷

Kristus julisti olevansa Herra Jumala Kaikkivaltias, Kristus Herra, alku ja loppu, maailman Lunastaja, Jeesus Kristus, Israelin Väkevä, Luoja, Elävän Jumalan Poika, Jehova.

Isä Elohim julistaa Jeesuksen olevan Hänen ainosyntyinen Poikansa, Hänen voimansa sana. Ja ainakin kaksi kertaa – Jordanin kasteen yhteydessä ja sitten Kirkastusvuorella – Hän julisti:

”Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt” (ks. Mark. 1:11; Luuk. 3:22) ja lausui, että ”hän teki maailmat; hän teki ihmiset; hän on tehnyt kaiken kauttaan ja itsestään” [ks. OL 93:10].⁸

Me todistamme Johannes Kastajan tavoin, joka nähdessään Herran lähestyvän itseään sanoi: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29.) Ei pelkästään inhimillisen lämmin ihminen vaan Jumalan Karitsa.

Me todistamme Natanaelin tavoin, israelilaisen, jossa ei ollut vilppiä: ”Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas!” (Joh. 1:49.) Ei pelkästään suuri opettaja vaan itse Jumalan Poika.

Edelleen me todistamme rakkaan Johanneksen tavoin, joka sanoi vakaumuksellisesti nähdessään Jeesuksen rannalla: ”Se on Herra!” [Ks. Joh. 21:7.] Ei pelkästään suuri humanisti vaan taivaan Herra Jumala.

Ja [todistamme] Simon Pietarin tavoin, joka Herran kysyessä ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” vastasi: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika” (Matt. 16:15–16), mihin Vapahtaja vastasi: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.” (Matt. 16:17.)

Ja lopuksi me todistamme profeetta Joseph Smithin kanssa, joka oli valmis antamaan henkensä todistuksensa takia.⁹

Tiedän, että Jeesus Kristus on elävän Jumalan Poika ja että Hänet ristiinnaulittiin maailman syntien tähden. Hän on minun ystäväni, minun Vapahtajani, minun Herrani ja minun Jumalani.¹⁰

Haluan – – todistaa, ettei [Jeesus Kristus] elänyt ainoastaan ajan keskipäivänä noin 33 vuotta, vaan että Hän oli elänyt iankaikkisuuksia sitä ennen ja elää iankaikkisuuksia sen jälkeen; ja minä todistan, ettei Hän ainoastaan perustanut Jumalan valtakuntaa maan päälle, vaan että Hän oli tämän maailman Luoja, ihmiskunnan Lunastaja.¹¹

Jeesus Kristus oli Vanhan Testamentin Jumala, ja Hän oli se, joka puhui Abrahamille ja Moosekselle. Hän oli se, joka innoitti Jesajaa ja Jeremiaa; Hän oli se, joka ennusti tulevista tapahtumista aina viimeiseen päivään ja hetkeen saakka noiden valittujen miesten kautta.¹²

Juuri Hänet, Jeesus Kristus, meidän Vapahtajamme, esiteltiin hämmästyneille kuulijoille Jordanilla (ks. Matt. 3:13–17), pyhällä Kirkastusvuorella (ks. Matt. 17:1–9), nefiläisten temppelin luona (ks. 3. Nefi 11–26) ja Palmyran lehdossa, New Yorkissa [ks. JS–H 17–25]. Eikä esittelevä persoona ollut kukaan muu kuin Hänen todellinen Isänsä, pyhä Elohim, jonka kuva Hän oli ja jonka tahtoa Hän toteutti.¹³

Minä tiedän, että Herra elää, ja minä tiedän, että Hän ilmoittaa mielensä ja tahtonsa meille joka päivä, niin että me voimme saada innoitusta siitä, mihin suuntaan meidän tulee kulkea.¹⁴

Hän on pääkulmakivi. Hän on valtakunnan päämies – nämä ovat Hänen seuraajiaan – tämä on Hänen kirkkonsa – nämä Hänen oppejaan ja toimituksiaan – nämä Hänen käskyjään.¹⁵

Me odotamme nyt Hänen toista tulemistaan, kuten Hän lupasi. Tämä lupaus täyttyy kirjaimellisesti, kuten Hänen monet muutkin lupauksensa ovat täyttyneet, ja sitä odottaessamme me ylistämme Hänen pyhää nimeään ja palvelemme Häntä ja todistamme Hänen tehtävänsä jumalallisuudesta kautta sukupolvien eläneiden profeettojen kanssa! – –

Tiedän, että Jeesus, kautta menneiden ja tulevien iankaikkisuuksien, on ollut ja on oleva Luoja, Lunastaja, Vapahtaja, Jumalan Poika.¹⁶

Rakkaat veljeni ja sisareni, Jumala elää, ja minä todistan siitä. Jeesus Kristus elää, ja Hän on valmistanut oikean elämän ja pelastuksen tien.

Tämä on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon sanoma. Se on kaikkein tärkein sanoma maailmassa tänä aikana. Jeesus Kristus on Jumalan Poika. Isä valitsi Hänet tämän maailman Vapahtajaksi.¹⁷

Kun Aadam tarkoituksellisesti ja viisaasti nautti kiellettyä hedelmää Eedenin puutarhassa, hän tuotti kaikille meille jälkeläisilleen kaksi kuolemaa – fyysisen eli ”kuolevaisen” kuoleman ja hengellisen kuoleman eli karkotuksen Herran edestä.¹⁸

Jumalan jumalallisessa suunnitelmassa oli varattu Lunastaja, joka murtaisi kuoleman kahleet ja ylösnousemuksen kautta tekisi mahdolliseksi jokaisen maan päällä eläneen ihmisen hengen ja ruumiin jälleen yhdistymisen.

Juuri Jeesus Nasaretilainen valittiin ennen maailman luomista tulemaan maan päälle suorittamaan tämä palvelutyö, voittamaan ruumiillinen kuolema. Tämä vapaaehtoinen työ sovittaisi Aadamin ja Eevan lankeemuksen ja sallisi ihmisen hengen saada takaisin ruumiinsa täten yhdistäen ruumiin ja hengen.¹⁹

Tämä ylösnousemus, josta on puhe, on Jeesuksen Kristuksen, Vapahtajamme, työtä, joka sen ansiosta, että Hän oli sekä kuolevainen (Marian poika) että jumalallinen (Jumalan Poika), kykeni voittamaan lihaa hallitsevat voimat. Hän todella antoi henkensä ja kirjaimellisesti otti sen jälleen ”esikoisena”, ja samoin tulee tekemään jokainen sielu, joka koskaan on elänyt [ks. 1. Kor. 15:22–23]. Koska Hän oli Jumala, Hän antoi henkensä. Kukaan ei voinut ottaa sitä Häneltä. Koska Hän oli täydellinen kaiken voittamisessa, Hän oli saanut voiman ottaa henkensä takaisin. Kuolema oli Hänen viimeinen vihollisensa, ja Hän voitti senkin ja sai aikaan ylösnousemuksen.²⁰

Sen ansiosta, että taivaallinen Isä antoi lahjaksi Poikansa, voivat kaikki ihmiset – ennen eläneet, nykyään ja tulevaisuudessa elävät – palata asumaan henkemme Isän luokse. Mutta jotta niin voisi tapahtua, Jeesuksen oli ensin tultava lihassa maan päälle opettamaan esimerkillään ihmisille oikea tapa elää ja sitten omasta tahdostaan annettava henkensä ja jollakin ihmeellisellä tavalla otettava kantaakseen ihmiskunnan syntien kuorma.²¹

Puhdistautuminen synnistä olisi mahdotonta ilman ihmisen täydellistä parannusta sekä Herran Jeesuksen Kristuksen laupiasta armoa Hänen sovitusuhrissaan. Vain niiden avulla ihminen voi toipua ja parantua ja tulla pestyksi ja puhdistetuksi sekä olla vielä sovelias iankaikkisuuden kirkkauksiin. Helaman muistutti pojilleen, mitä kuningas Benjamin oli sanonut tästä Vapahtajan suuresta työstä:

”Ei ole mitään muuta keinoa eikä tapaa, jolla ihminen voi pelastua, kuin vain sen Jeesuksen Kristuksen sovitusveren kautta, joka on tuleva; niin, muistakaa, että hän tulee lunastamaan maailman” (Hel. 5:9).

Ja muistuttaessaan siitä, mitä Amulek oli sanonut Seesromille, Helaman tähdensi ihmisen osuutta anteeksiannon saamisessa – parannusta synneistä:

”Hän sanoi hänelle, että Herra tulisi varmasti lunastamaan kansansa, mutta että hän ei tulisi lunastamaan heitä heidän synneissään vaan lunastamaan heidät heidän synneistään.

Ja hän on saanut Isältä vallan lunastaa heidät heidän synneistään parannuksen tähden.” (Hel. 5:10–11, kursivointi lisätty.)²²

[Vapahtaja] kuoli syntiemme sovitukseksi avatakseen meille tien ylösnousemukseen, osoittaakseen meille tien elämän täydellisyyteen ja näyttääkseen tien korotukseen. Hän kuoli tarkoituksellisesti ja vapaaehtoisesti. Hänen syntymänsä oli vaatimaton, Hänen elämänsä oli täydellinen, Hänen esimerkkinsä oli velvoittava. Hänen kuolemansa avasi ovia, niin että ihmiselle tarjoutuivat kaikki hyvät lahjat ja siunaukset.²³

Jokaisella sielulla on tahdonvapaus. Jokainen voi saada kaikki ne siunaukset, joiden antamiseksi hänelle Vapahtaja eli ja kuoli. Mutta Kristuksen kuolema ja suunnitelma ovat aivan turhia ja jopa joutavaa joutavampia, ellemme käytä niitä hyväksi: ”Sillä katso, minä, Jumala, olen kärsinyt tämän kaikkien puolesta, jottei heidän tarvitse kärsiä, jos he tekevät parannuksen” (OL 19:16).

Vapahtaja tuli toteuttamaan ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän” (Moos. 1:39). Hänen syntymänsä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa saivat aikaan ensinmainitun. Mutta meidän täytyy yhdistää omat pyrkimyksemme Hänen pyrkimyksiinsä saavuttaaksemme iankaikkisen elämän.²⁴

Kun me ajattelemme Herramme Jeesuksen Kristuksen suurta uhria ja kärsimyksiä, jotka Hän kesti meidän edestämme, me olisimme kiittämättömiä, ellemme arvostaisi niitä siinä määrin kuin on vallassamme. Hän kärsi ja kuoli meidän tähtemme, mutta jos me emme tee parannusta, kaikki Hänen kärsimänsä tuska ja piina meidän tähtemme on ollut turhaa.²⁵

Hänen kärsimyksensä ennen ristiinnaulitsemista ja ristillä ja Hänen suuri uhrinsa voivat merkitä meille vain vähän tai eivät mitään, ellemme elä Hänen käskyjensä mukaan, sillä Hän sanoo:

”Miksi te sanotte minulle: ’Herra, Herra’, mutta ette tee mitä minä sanon?” (Luuk. 6:46.)

”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni” (Joh. 14:15).²⁶

Ihmiset, jotka tuntevat Jumalan ja rakastavat Häntä ja elävät Hänen käskyjensä mukaan ja ovat kuuliaisia Hänen oikeille toimituksilleen, voivat vielä tässä elämässä tai tulevassa elämässä nähdä Hänen kasvonsa ja tietää, että Hän elää ja puhuu heidän kanssaan.²⁷

Me uskomme, ja se on todistuksemme, ja me julistamme sen maailmalle, ”ettei muuta nimeä anneta eikä mitään muuta keinoa eikä tapaa, jonka kautta pelastus voi tulla ihmislapsille, kuin vain Kristuksen, Herran Kaikkivaltiaan nimessä ja nimen kautta” (Moosia 3:17).

Me tiedämme, ja se on todistuksemme, ja me myös julistamme sen maailmalle, että pelastuakseen ihmisten täytyy uskoa, ”että pelastus oli ja on ja on tuleva Kristuksen, Herran Kaikkivaltiaan sovitusveressä ja sen kautta” (Moosia 3:18).

Näin me Nefin kanssa ”ponnistelemme uutterasti kirjoittaaksemme, saadaksemme lapsemme sekä veljemme uskomaan Kristukseen ja tekemään sovinnon Jumalan kanssa; sillä me tiedämme, että armosta me pelastumme kaiken sen jälkeen, mitä voimme tehdä. – –

Ja me puhumme Kristuksesta, me riemuitsemme Kristuksessa, me saarnaamme Kristuksesta, me profetoimme Kristuksesta ja me kirjoitamme profetioidemme mukaisesti, jotta lapsemme tietäisivät, mistä lähteestä he voivat odottaa syntiensä anteeksiantoa.” (2. Nefi 25:23, 26, kursivointi lisätty.)²⁸

Voin kuvitella, että Herra Jeesus Kristus hymyili [kuolevaisen palvelutyönsä aikana] katsellessaan ihmisten hartaudenharjoittamista. – –

Luulen, että Herra Jeesus Kristus hymyilee katsellessaan tämän kansan koteihin ja nähdessään heidät polvillaan perherukouksessa illoin ja aamuin, lapsetkin mukana. Luulen Hänen hymyilevän, kun Hän näkee nuorten sekä vanhempien aviomiesten ja vaimojen toisiinsa syvästi kiintyneinä jatkavan seurusteluaan – – rakastavan yhä toisiaan koko sielustaan kuolinpäiväänsä asti ja sitten syventävän sitä kautta koko iankaikkisuuden.

Luulen, että Hän on mieltynyt perheisiin, jotka uhraavat ja antavat omastaan. – – Luulen, että Herra Jeesus Kristus hymyilee, kun Hän katsoo alas ja näkee [tuhannet], jotka olivat vuosi sitten epäaktiivisia mutta jotka nyt ovat onnellisina valtakunnassa ja joista monet ovat olleet Jumalan pyhässä temppelissä ja saaneet endaumenttinsa ja sinetöimisensä ja jotka silmät kiitollisuuden kyynelissä kiittävät Herraa Hänen ohjelmastaan.

Luulen näkeväni ilon kyyneliä Hänen silmissään ja hymyn Hänen huulillaan, kun Hän näkee – – ne uudet sielut, jotka ovat tulleet Hänen luokseen tänä vuonna, jotka ovat tunnustaneet Hänen nimensä, jotka ovat menneet kasteen vesiin, ja luulen, että Hän rakastaa myös niitä, jotka ovat auttaneet heitä kääntymään.

Näen Hänen hymyilevän, kun Hän näkee runsasväkisen kansansa polvillaan parannusta tekemässä, muuttamassa elämäänsä, niin että heistä tulee loistavampia ja puhtaampia ja enemmän taivaallisen Isänsä ja Veljensä Jeesuksen Kristuksen kaltaisia.

Luulen, että Hän on hyvillään ja hymyilee nähdessään nuorten järjestävän elämänsä ja suojautuvan ja vahvistavan itseään nykyajan erheitä vastaan. Luulen, että Hän oli ensin murheellinen ja sitten kenties hyvillään, kun Hän näki, kuten Hän muutama päivä sitten varmaankin näki toimistossani nuoren parin, joka oli tehnyt vakavan virheen ja oli siellä yhdessä polvillaan kädet tiukasti yhteen liitettyinä. Hänen hymyssään on varmaankin ollut iloa, kun Hän näki heidän sieluunsa ja näki, että he tekivät korjauksia, kun heidän kyyneleensä kastelivat minun käteni, jonka olin lempeästi asettanut heidät käsiensä päälle.

Oi, minä rakastan Herraa Jeesusta Kristusta. Toivon, että voin näyttää ja osoittaa Hänelle vilpittömyyteni ja omistautumiseni. Haluan elää lähellä Häntä. Haluan olla kuin Hän ja rukoilen, että Herra auttaa meitä kaikkia, niin että me voimme olla sellaisia kuin Hän opetti nefiläisiä opetuslapsiaan olemaan: ”Millaisia miehiä teidän siis tulee olla?” ja Hän vastasi omaan kysymykseensä sanomalla: ”Sellaisia kuin minä olen.” (3. Nefi 27:27.)²⁹

Meillä on toivomme Kristuksessa täällä ja nyt. Hän kuoli meidän syntiemme tähden. Hänen ja Hänen evankeliuminsa vuoksi meidän syntimme pestään pois kasteen vesissä. Synti ja pahuus palavat pois sielustamme ikään kuin tulen polttamina, ja meistä tulee puhtaita, meillä on puhdas omatunto ja me saamme sen rauhan, joka ylittää kaiken ymmärryksen (ks. Fil. 4:7).

Elämällä evankeliumin lakien mukaan me saavutamme ajallista vaurautta ja pidämme ruumiimme terveenä ja mielemme vahvana. Evankeliumi suo meille siunauksia tänä päivänä.

Mutta tämä päivä on vain hiekanjyvänen iankaikkisuuden Saharassa. Meillä on Kristuksessa myös tulevan iankaikkisuuden toivo. Muuten, kuten Paavali sanoi, me olisimme ”säälittävimpiä kaikista ihmisistä” (1. Kor. 15:19).

Kuinka suuri olisikaan murheemme – ja syystä – ellei ylösnousemusta olisi! Kuinka säälittäviä olisimmekaan, ellei olisi toivoa iankaikkisesta elämästä! Jos toivomme pelastuksesta ja iankaikkisesta palkasta hälvenisi pois, me olisimme todellakin säälittävämpiä kuin ne, jotka eivät ole sellaista koskaan odottaneetkaan.

”Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta jotka ovat kuolleet” (1. Kor. 15:20).

Hänen ylösnousemuksensa vaikutuksesta kaikki nousevat ylös, ”sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi” (1. Kor. 15:22).

”Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi” (1. Kor. 15:49).

Nyt on järjestetty niin, että ”kun katoava pukeutuu katoamattomuuteen ja kuolevainen kuolemattomuuteen, silloin toteutuu kirjoitusten sana: – Kuolema on nielty ja voitto saatu.” (1. Kor. 15:54.) – –

Meillä on iankaikkinen toivo Kristuksessa. Me tiedämme, että tämä elämä on annettu meille, jotta me voisimme valmistautua iankaikkisuuteen, ”ja tämä sama yhteisyys, joka vallitsee meidän keskuudessamme täällä, vallitsee meidän keskuudessamme siellä, mutta siihen yhdistyy iankaikkinen kirkkaus, jota kirkkautta meillä ei nyt ole” (OL 130:2).³⁰