Lähetyssaarnaajaksi tuleminen

Tavatessani kirkon nuoria jäseniä kautta maailman kehotan paikalla olijoita usein esittämään kysymyksiä. Yksi kysymyksistä, joita nuoret miehet minulle useasti esittävät, on tämä: ”Mitä minä voin tehdä valmistautuakseni tehokkaimmin palvelemaan kokoaikaisena lähetyssaarnaajana?” Sellainen vilpitön kysymys ansaitsee vakavan vastauksen.

Rakkaat nuoret veljeni, tärkein yksittäinen asia, jonka voitte tehdä valmistautuaksenne palvelukutsuun, on tulla lähetyssaarnaajiksi kauan ennen kuin lähdette lähetystyöhön. Huomatkaa, että painotin vastauksessani tulemista enkä lähtemistä. Sallinette minun selittää, mitä tarkoitan.

Tavallisessa puheessamme kirkossa me puhumme usein kirkkoon menemisestä, temppeliin menemisestä ja lähetystyöhön lähtemisestä. Rohkenen sanoa, että jokseenkin rutiininomainen menemisen ja lähtemisen tähdentäminen vie meitä sivuun asian ytimestä.

Kyse ei ole kirkkoon menemisestä, vaan kyse on Jumalan palvelemisesta ja liittojemme uudistamisesta, kun käymme kirkossa. Kyse ei ole temppeliin tai sen läpi menemisestä, vaan kyse on hengen saamisesta sydämeemme, liitoista ja Herran huoneen toimituksista. Kyse ei ole lähetystyöhön lähtemisestä, vaan kyse on lähetyssaarnaajaksi tulemisesta ja palvelemisesta koko ikämme koko sydämestämme, väkevyydestämme, mielestämme ja voimastamme. Nuoren miehen on kyllä mahdollista lähteä lähetystyöhön ja olla tulematta lähetyssaarnaajaksi, mutta Herra odottaa muuta ja kirkko tarvitsee muuta.

Vakaa toiveeni jokaiselle nuorelle miehelle on, että ette pelkästään lähtisi lähetystyöhön, vaan että teistä tulisi lähetyssaarnaajia kauan ennen kuin lähetätte lähetystyöpaperinne, kauan ennen kuin saatte palvelukutsun, kauan ennen kuin vaarnanjohtaja erottaa teidät työhön ja kauan ennen kuin saavutte lähetyssaarnaajien koulutuskeskukseen.

Vanhin Dallin H. Oaks on opettanut meille mitä vaikuttavimmin joksikin tulemisen haasteesta, sen sijaan että vain tekisimme sen, mitä odotetaan, tai suorittaisimme tietyt toiminnot.

”Apostoli Paavali opetti, että Herran opetukset ja opettajat ovat sitä varten, että me kaikki saavuttaisimme ’aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden’ (Ef. 4:13). Tämä prosessi edellyttää paljon enemmän kuin tiedon hankkimista. Ei riitä edes, että me olemme vakuuttuneet siitä, että evankeliumi on totta; meidän on toimittava ja ajateltava niin, että me olemme kääntyneet siihen. Toisin kuin maailman instituutiot, jotka opettavat meitä tietämään, Jeesuksen Kristuksen evankeliumi haastaa meidät muuttumaan. – –

Ei riitä, että tekee vain sen, mitä on tehtävä. Evankeliumin käskyt, toimitukset ja liitot eivät ole luettelo talletuksista, joita edellytetään tehtäviksi jollekin taivaalliselle tilille. Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on suunnitelma, joka osoittaa meille, kuinka me voimme tulla sellaisiksi kuin taivaallinen Isä haluaa meidän tulevan.” (”Haaste muuttua”, Liahona, tammikuu 2001, s. 40.)

Veljet, haaste tulla joksikin soveltuu täsmällisen täydellisesti lähetyssaarnaajaksi valmistautumiseen. Lähetyssaarnaajaksi tulemiseen ei tietenkään vaadita, että nuoren miehen pitäisi pukeutua valkoiseen paitaan ja solmioon jokaisena koulupäivänä tai että pitäisi noudattaa lähetystyöohjeita, mitä tulee nukkumaanmeno- ja ylösnousuaikoihin, vaikka useimmat vanhemmat varmasti kannattaisivat sellaista ajatusta. Mutta voitte lisätä haluanne palvella Jumalaa (ks. OL 4:3) ja voitte alkaa ajatella lähetyssaarnaajien tavoin, lukea sitä, mitä lähetyssaarnaajat lukevat, rukoilla, kuten lähetyssaarnaajat rukoilevat, ja tuntea sitä, mitä lähetyssaarnaajat tuntevat. Voitte välttää maailmallisia vaikutuksia, jotka saavat Pyhän Hengen vetäytymään, ja luottamuksenne voi kasvaa hengellisten kuiskausten tunnistamisessa ja niiden mukaan toimimisessa. Rivi rivin päälle, opetus opetuksen päälle, vähän täällä ja vähän tuolla teistä voi vähitellen tulla sellaisia lähetyssaarnaajia kuin toivotte olevanne ja sellaisia lähetyssaarnaajia kuin Vapahtaja odottaa.

Ette te yhtäkkiä ikään kuin taikaiskusta muutu valmiiksi ja kuuliaisiksi lähetyssaarnaajiksi sinä päivänä, jolloin kävelette lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksen pääovesta sisään. Te tulette olemaan lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksessa sitä, mitä teistä on tullut lähetystyötä edeltävinä päivinä, kuukausina ja vuosina. Itse asiassa, sen muutoksen luonne, jonka koette lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksessa, ilmaisee voimakkaasti, kuinka tulette edistymään lähetyssaarnaajiksi tulemisessa.

Kun menette lähetyssaarnaajien koulutuskeskukseen, kaipaatte tietenkin perhettänne, ja moni kohta päiväohjelmassanne on uusi ja haastava. Mutta perussopeutuminen lähetystyön ja elämäntavan rasituksiin ei ole ylivoimaista, rasittavaa eikä rajoittavaa nuorelle miehelle, joka on edennyt hyvin matkallaan tullakseen lähetyssaarnaajaksi. Niinpä riman korottamisen tärkein asia sisältääkin työtä lähetyssaarnaajaksi tulemiseksi ennen lähetystyöhön lähtöä.

Isät, ymmärrättekö roolinne auttaa poikianne tulemaan lähetyssaarnaajiksi ennen kuin he lähtevät lähetystyöhön? Teillä ja vaimollanne on ratkaiseva merkitys heidän lähetyssaarnaajiksi tulemiselleen. Pappeusjohtajat ja apujärjestöjen johtajat, ymmärrättekö velvollisuutenne auttaa vanhempia ja auttaa jokaista nuorta miestä tulemaan lähetyssaarnaajaksi ennen kuin hän lähtee lähetystyöhön? Rimaa on korotettu myös vanhemmille ja kaikille kirkon jäsenille. Joksikin tulemisen periaatteesta rukoileminen ja sen pohtiminen kutsuu innoitusta, joka on mitoitettu poikanne tai niiden nuorten miesten erityisiin tarpeisiin, joita palvelette.

Kuvailemani valmistautuminen ei suuntaudu ainoastaan lähetystyöpalveluunne 19–21-vuotiaina nuorina miehinä. Veljet, valmistaudutte elinikäiseen lähetystyöhön. Pappeudenhaltijoina me olemme aina lähetyssaarnaajia. Jos todella edistytte lähetyssaarnaajiksi tulemisessa sekä ennen lähetystyöhön lähtemistä että lähetyskentällä, niin sen päivän koittaessa, jolloin teidät vapautetaan kunniamaininnoin kokoaikaisesta lähetystyöstä, lähdette työkentältänne ja palaatte perheenne pariin – mutta ette milloinkaan lopeta lähetystyötä. Pappeudenhaltija on lähetyssaarnaaja aina ja kaikkialla. Me pappeudenhaltijat ja Abrahamin jälkeläiset olemme lähetyssaarnaajia.

Kaikkien niiden lupausten ja liittojen perillisiä, jotka Jumala antoi Abrahamille, sanotaan Abrahamin jälkeläisiksi (ks. Pyhien kirjoitusten opas, ”Abraham: Abrahamin jälkeläiset”, s. 4). Näitä siunauksia saadaan ainoastaan kuuliaisuuden kautta Jeesuksen Kristuksen evankeliumin laeille ja toimituksille. Veljet, lähetyssaarnaajaksi tuleminen liittyy suoraan sen ymmärtämiseen, keitä me olemme Abrahamin jälkeläisinä.

Abraham oli suuri profeetta, joka halusi vanhurskautta ja oli kuuliainen kaikille Jumalalta saamilleen käskyille, mukaan luettuna käsky uhrata uhrina rakas poikansa Iisak. Abrahamin vakauden ja kuuliaisuuden vuoksi häntä sanotaan usein uskollisten isäksi, ja taivaallinen Isä solmi liiton Abrahamin ja hänen jälkeläistensä kanssa ja lupasi heille suuria siunauksia:

”Koska sinä tämän teit etkä kieltänyt minulta ainoaa poikaasi, minä vannon itseni kautta,

että siunaan sinua runsain määrin ja annan sinulle jälkeläisiä niin paljon, että he ovat kuin taivaan tähdet tai hiekanjyvät meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valloittavat vihollistensa kaupungit.

Sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille, koska sinä olit minun äänelleni kuuliainen.” (1. Moos. 22:16–18.)

Siten Abrahamille luvattiin paljon jälkeläisiä ja että maailman kansakunnat tulisivat heidän kauttaan siunatuiksi.

Kuinka maan kansakuntia siunataan Abrahamin jälkeläisten kautta? Vastaus tähän tärkeään kysymykseen löytyy Abrahamin kirjasta.

”Ja minä teen sinusta suuren kansakunnan, ja minä siunaan sinua ylen määrin ja teen sinun nimesi suureksi kaikkien kansakuntien keskuudessa, ja sinä olet siunaukseksi jälkeläisillesi sinun jälkeesi, niin että he kantavat käsissänsä tämän palvelutyön ja pappeuden kaikille kansakunnille.

Ja minä siunaan heitä sinun nimesi kautta; sillä kaikkia, jotka ottavat vastaan tämän evankeliumin, kutsutaan sinun nimesi mukaan, ja heidät luetaan sinun jälkeläisiisi, ja he nousevat ja siunaavat sinua isänänsä.” (Abr. 2:9–10.)

Opimme näistä jakeista, että Abrahamin uskolliset jälkeläiset saisivat Jeesuksen Kristuksen evankeliumin siunaukset ja pappeuden valtuuden. Niinpä ilmaus ”kantavat käsissänsä tämän palvelutyön ja pappeuden kaikille kansakunnille” viittaa velvollisuuteen julistaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumia ja kutsua kaikkia ottamaan vastaan pelastuksen toimitukset oikealla pappeuden valtuudella. Abrahamin jälkeläisillä on todellakin suuri vastuu näinä myöhempinä aikoina.

Kuinka nämä lupaukset ja siunaukset koskevat meitä nykyaikana? Jokainen mies ja poika, joka on tänä iltana ääneni kuuluvilla, on oikeudellinen Jumalan Abrahamille antamien lupausten perillinen joko suoran sukulinjan tai lapseksi ottamisen kautta. Me olemme Abrahamin jälkeläisiä. Yksi pääsyistä, miksi me saamme patriarkallisen siunauksen, on se, että se auttaa meitä ymmärtämään täydemmin, keitä me olemme Abrahamin jälkeläisinä, ja tuntemaan velvollisuutemme.

Rakkaat veljeni, teidän ja minun tulee nyt ja aina siunata kaikkia kansoja kaikkien maailman kansakuntien keskuudessa. Teidän ja minun tulee nyt ja aina todistaa Jeesuksesta Kristuksesta ja julistaa palautuksen sanomaa. Teidän ja minun tulee nyt ja aina kutsua kaikkia ottamaan vastaan pelastuksen toimitukset. Evankeliumin julistaminen ei ole osa-aikainen pappeusvelvollisuus. Se ei ole vain toimintaa, johon ryhdymme rajoitetuksi ajaksi, eikä tehtävä, joka meidän tulee suorittaa Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseninä. Sen sijaan lähetystyö on meidän hengellisen identiteettimme ja perintömme ilmaus. Meidät on asetettu ennalta kuolevaisuutta edeltävässä olemassaolossa, ja me olemme syntyneet kuolevaisuuteen täyttämään Jumalan Abrahamille antaman liiton ja lupauksen. Me olemme täällä maan päällä tänä aikana pitääksemme pappeuden kunniassa ja saarnataksemme evankeliumia. Niitä me olemme, ja siksi me olemme täällä – nyt ja aina.

Saatatte pitää musiikista, urheilusta, tai teillä saattaa olla teknisiä taipumuksia, ja jonakin päivänä saatatte työskennellä jossakin ammatissa tai olla taiteilijoita. Niin tärkeitä kuin sellaiset toimet ja ammatit voivat ollakin, ne eivät määrittele meitä. Me olemme ennen kaikkea hengellisiä olentoja. Me olemme Jumalan lapsia ja Abrahamin jälkeläisiä.

”Sillä ne, jotka ovat uskollisia, niin että saavat nämä kaksi pappeutta, joista minä olen puhunut, ja pitävät kunniassa kutsumuksensa, Henki pyhittää heidän ruumiinsa uudistamiseksi.

Heistä tulee Mooseksen ja Aaronin poikia ja Abrahamin jälkeläisiä ja Jumalan kirkko ja valtakunta ja valitut.” (OL 84:33–34.)

Rakkaat veljeni, meille on annettu paljon, ja paljon meiltä vaaditaan. Toivon, että te nuoret miehet ymmärtäisitte täydellisemmin, keitä te olette Abrahamin jälkeläisinä ja että teistä tulisi lähetyssaarnaajia kauan ennen kuin lähdette lähetystyöhön. Palattuanne kotiinne ja perheenne pariin olkaa te kotiin palanneet lähetyssaarnaajat aina lähetyssaarnaajia. Ja nouskaamme kaikki Jumalan miehinä siunaamaan maailman kansakuntia suuremmalla todistuksella ja hengellisellä voimalla, kuin meillä on milloinkaan ennen ollut.

Julistan todistuksenani, että Jeesus on Kristus, meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme. Minä tiedän, että Hän elää! Ja minä todistan, että pappeudenhaltijoina me olemme Hänen edustajiaan Hänen evankeliuminsa julistamisen kirkkaudellisessa työssä nyt ja aina. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.