Nouseminen korkeammalle tasolle

Joulukuun 26. päivänä 2004 voimakas maanjäristys iski Indonesian rannikolle synnyttäen vaarallisen tsunamin, joka surmasi yli 200 000 ihmistä. Se oli kauhea tragedia. Yhdessä päivässä miljoonien elämä muuttui ainiaaksi.

Mutta oli yksi ryhmä ihmisiä, jotka kylänsä tuhoutumisesta huolimatta eivät menettäneet yhtään ihmishenkeä.

Miksi?

He tiesivät, että tsunami oli tulossa.

Mokenit asuvat Thaimaan ja Burman (Myanmarin) rannikolla sijaitsevien saarten kylissä. Tämän kalastajayhdyskunnan ihmisten henki on riippuvainen merestä. Satoja ja kenties tuhansia vuosia heidän esivanhempansa ovat tutkineet valtamerta ja välittäneet tietonsa isältä pojalle.

Erityisesti yksi asia, jonka opettamisesta he ovat pitäneet huolen, on se, kuinka toimia tilanteessa, kun meri vetäytyy taaksepäin. Mikäli niin heidän perimätietonsa mukaan tapahtuisi, ”laboon” – ihmisiä syövä aalto – tulisi pian sen jälkeen.

Kylänvanhinten nähdessä pelätyt merkit he huusivat jokaista juoksemaan korkealle paikalle maastoa.

Kaikki eivät kuunnelleet.

Yksi vanhempi kalastaja sanoi: ”Yksikään lapsista ei uskonut minua.” Itse asiassa hänen oma tyttärensä väitti häntä valehtelijaksi. Mutta vanha kalastaja ei hellittänyt, ennen kuin kaikki olivat jättäneet kylän ja kiivenneet korkeammalle maalle.¹

Mokenit olivat onnekkaita siinä mielessä, että heillä oli joku, jolla oli vakaumus ja joka varoitti heitä siitä, mitä seuraisi. Kyläläiset olivat onnekkaita, koska he kuuntelivat. Elleivät he olisi kuunnelleet, he olisivat saattaneet menehtyä.

Profeetta Nefi kirjoitti oman aikansa suuresta tuhosta, Jerusalemin hävityksestä. Hän sanoi: ”Ja niin kuin yksi sukupolvi on hävitetty juutalaisten keskuudessa pahuuden tähden, niin heitä on hävitetty polvesta polveen heidän pahojen tekojensa mukaan; eikä ketään heistä ole koskaan hävitetty Herran profeettojen heille siitä ennustamatta.”²

Aadamin ajoista lähtien Herra on puhunut profeetoilleen, ja vaikka Hänen sanomansa eroaa kunkin ajan erityistarpeiden mukaan, siinä on yksi pysyvä, koskaan muuttumaton aihe: luopukaa jumalattomuudesta ja nouskaa korkeammalle tasolle.

Kun ihmiset ottavat varteen profeettojen sanat, Herra siunaa heitä. Mutta kun he hylkäävät Herran sanan, seurauksena on usein ahdinkoa ja kärsimystä. Yhä uudelleen Mormonin kirja opettaa tätä suurta opetusta. Sen sivuilta luemme Amerikan mantereen muinaisista asukkaista, joita Herra siunasi heidän vanhurskaudestaan ja antoi heidän vaurastua. Silti tuo vauraus kääntyi usein kiroukseksi, koska se sai heidät paaduttamaan sydämensä ja unohtamaan Herran Jumalansa.³

Vauraudessa on jotakin, mikä tuo joissakuissa ihmisissä esiin pahimman. Helamanin kirjasta saamme tietää yhdestä nefiläisryhmästä, joka koki suuren menetyksen ja verilöylyn. Heistä me luemme: ”Ja se johtui heidän sydämensä kopeudesta heidän suurten rikkauksiensa tähden, niin, se johtui siitä, että he sortivat köyhiä eväten ravintonsa nälkäisiltä, eväten vaatetuksensa alastomilta ja lyöden nöyriä veljiään poskelle, pilkaten sitä, mikä oli pyhää, kieltäen profetian ja ilmoituksen hengen.”⁴

Tämä suru ei olisi vaivannut heitä ”ilman heidän jumalattomuuttaan”.⁵ Jos he vain olisivat ottaneet varteen oman aikansa profeettojen sanat ja nousseet korkeammalle tasolle, heidän elämänsä olisi ollut aivan erilaista.

Se luonnollinen seuraus, jonka Herran tieltä poikkeavat kokevat, on, että heidät jätetään oman voimansa varaan.⁶ Vaikka me menestyksemme huumassa saattaisimmekin otaksua, että oma voimamme riittää, niin ne, jotka turvaavat lihan käsivarteen, huomaavat pian, kuinka heikko ja epäluotettava se todellisuudessa on.⁷

Salomo esimerkiksi totteli aluksi Herraa ja kunnioitti Hänen lakiaan. Sen vuoksi hän menestyi ja häntä siunattiin paitsi viisaudella niin myös vauraudella ja kunnialla. Herra lupasi, että jos hän olisi edelleen vanhurskas, Herra pitäisi ajasta aikaan pystyssä hänen kuninkaallisen valtaistuimensa Israelissa.⁸

Mutta vielä taivaallisten ilmestysten jälkeenkin, saatuaan jopa enemmän siunauksia kuin kukaan muu, Salomo kääntyi pois Herrasta. Sen vuoksi Herra määräsi, että valtakunta vietäisiin häneltä ja annettaisiin hänen palvelijalleen.⁹

Tuon palvelijan nimi oli Jerobeam. Jerobeam oli Efraimin heimoon kuuluva uuttera mies, jonka Salomo oli ylentänyt johtamaan osaa työmiehistään.¹⁰

Eräänä päivänä Jerobeamin ollessa matkalla profeetta tuli hänen luokseen ja profetoi, että Herra ottaisi Salomolta pois valtakunnan ja antaisi kymmenen Israelin kahdestatoista heimosta Jerobeamille.

Profeettansa kautta Herra lupasi Jerobeamille, että jos hän tekisi sitä, mikä on oikein, niin Herra olisi hänen kanssaan ja antaisi hänen suvulleen pysyvän kuninkuuden, niin kuin Hän antoi Daavidin suvulle.¹¹

Herra valitsi Jerobeamin ja lupasi hänelle merkittäviä siunauksia, jos hän vain noudattaisi käskyjä ja nousisi korkeammalle tasolle. Salomon kuoleman jälkeen profeetan sanat täyttyivät, ja kymmenen Israelin kahdestatoista heimosta seurasi Jerobeamia.

Totteliko uusi kuningas Herraa saatuaan niin suuren suosion?

Valitettavasti hän ei tehnyt niin. Hän pystytti kultaisia sonnipatsaita ja kehotti kansaansa palvomaan niitä. Hän loi oman ”pappeutensa” valitsemalla keitä halusi ja vihkimällä heidät korkea-arvoisiksi papeiksi.¹² Lyhyesti sanottuna, huolimatta Herralta saamistaan suurista siunauksista kuningas oli jumalattomampi kuin kukaan toinen ennen häntä.¹³ Myöhempien sukupolvien aikana Jerobeamia pidettiin mittapuuna, johon Israelin jumalattomia kuninkaita verrattiin.

Sellaisen jumalattomuuden tähden Herra käänsi selkänsä Jerobeamille. Kuninkaan jumalattomuuden vuoksi Herra määräsi, että kuningas ja koko hänen perheensä hävitettäisiin, kunnes ketään ei jäisi jäljelle. Tämä profetia täyttyi myöhemmin kirjaimellisesti. Jerobeamin jälkeläiset hävitettiin maan päältä.¹⁴

Salomo ja Jerobeam ovat esimerkkejä suuresta, murheellisesta kiertokulusta, jota Mormonin kirjassa hyvin usein kuvataan. Kun kansa on vanhurskasta, Herra antaa sen menestyä. Vauraus johtaa usein ylpeyteen, joka johtaa syntiin. Synti johtaa jumalattomuuteen ja saa aikaan sydänten paatumisen sille, mikä on Hengestä. Lopulta kansan kulkema tie johtaa sen murheeseen ja suruun.

Tämä kaava toistuu yksittäisten ihmisten elämässä ja myös kaupunkien, kansojen ja vieläpä koko maailman kohdalla. Piittaamattomuus Herrasta ja Hänen profeetoistaan johtaa varmoihin seurauksiin, ja usein niihin liittyy suurta surua ja katumusta. Meidän aikanamme Herra on varoittanut, että jumalattomuus johtaa lopulta nälänhätään, vitsauksiin, maanjäristyksiin ja taivaan ukkoseen, kunnes ”maan asukkaat saatetaan tuntemaan kaikkivaltiaan Jumalan viha ja suuttumus ja kurittava käsi”.¹⁵

On kuitenkin tärkeätä ymmärtää, että ihmisten ja luonnon aiheuttamat onnettomuudet vaikuttavat moniin hienoihin ja hyviin ihmisiin. Tämän taloudenhoitokauden varhaisia pyhiä vainottiin, ja heidät karkotettiin kodeistaan. Jotkut menettivät henkensä. Mutta kenties siksi, että he olivat kestäneet niin paljon, he saivat sisäistä voimaa, joka oli välttämätöntä valmistautumista työhön, jonka he tulisivat tekemään.

Samoin tapahtuu meidänkin aikanamme.

Koska me emme ole turvassa onnettomuuksilta, meidän on opittava niistä.

Vaikka pyhät kirjoitukset osoittavat tottelemattomuuden seuraukset, ne osoittavat myös, mitä voi tapahtua, kun ihmiset kuuntelevat Herraa ja ottavat varteen Hänen neuvonsa.

Kun jumalaton Niniven kaupunki kuuli profeetta Joonan varoittavan äänen, se huusi voimallisesti Herran puoleen, teki parannuksen ja säästyi hävitykseltä.¹⁶

Koska Henokin ajan ihmiset olivat pahoja, Herra käski Henokia avaamaan suunsa ja varoittamaan kansaa kääntymään pois jumalattomuudestaan ja palvelemaan Herraa heidän Jumalaansa.

Henok pani syrjään pelkonsa ja teki niin kuin häntä käskettiin. Hän kulki kansan keskuudessa huutaen kovalla äänellä, todistaen sen tekoja vastaan. Pyhissä kirjoituksissa meille kerrotaan, että kaikki ihmiset loukkaantuivat häneen. He puhuivat keskenään, että maassa oli jotain outoa, ja ”mielettömästä miehestä”, joka oli tullut heidän keskuuteensa.¹⁷

Vaikka monet vihasivat Henokia, nöyrät uskoivat hänen sanansa. He hylkäsivät syntinsä ja nousivat korkeammalle tasolle. Niinpä ”kansaa siunattiin vuorilla ja korkeilla paikoilla, ja se kukoisti”.¹⁸ Heidän tapauksessaan vauraus ei johtanutkaan ylpeyteen ja syntiin vaan myötätuntoon ja vanhurskauteen. ”Ja Herra kutsui kansaansa SIIONIKSI, koska sillä oli yksi sydän ja yksi mieli ja se asui vanhurskaudessa; eikä sen keskuudessa ollut köyhiä.”¹⁹

Ylösnousemuksensa jälkeen Vapahtaja tuli Amerikan mantereelle. Hänen ihmeellisen palvelutyönsä ansiosta ihmisten sydän pehmeni. He hylkäsivät syntinsä ja nousivat korkeammalle tasolle. He vaalivat Hänen sanojaan ja pyrkivät noudattamaan Hänen esimerkkiään.

He elivät niin vanhurskaasti, ettei heidän keskuudessaan ollut kiistoja, ja he kohtelivat toisiaan oikeudenmukaisesti. He jakoivat auliisti omaisuudestaan toisilleen ja he vaurastuivat tavattomasti. Tästä kansasta sanottiin, ettei ”totisesti voinut olla onnellisempaa kansaa kaikkien niiden kansojen joukossa, jotka Jumalan käsi oli luonut”.²⁰

Omana aikanamme edessämme on vastaavanlainen valinta. Voimme typerästi olla välittämättä Jumalan profeetoista, luottaa omaan voimaamme ja korjata lopulta seuraukset. Tai voimme viisaasti lähentyä Herraa ja päästä osallisiksi Hänen siunauksistaan.

Kuningas Benjamin kuvaili molempia polkuja ja molempien seurauksia. Hän sanoi, että ne, jotka hylkäävät Herran, ”jätetään oman syyllisyytensä ja iljetystensä kauhean näkymän valtaan, mikä saa heidät vetäytymään pois Herran edestä kurjuuden ja loputtoman piinan tilaan”.²¹

Mutta ne, jotka nousevat korkeammalle tasolle ja pitävät Jumalan käskyt, ”ovat siunattuja kaikessa, sekä ajallisessa että hengellisessä; ja jos he pysyvät uskollisina loppuun asti, heidät otetaan vastaan taivaaseen, niin että he voivat siten asua Jumalan luona milloinkaan päättymättömässä onnen tilassa”.²²

Kuinka me tiedämme, mihin suuntaan me olemme menossa? Kun Vapahtaja kulki maan päällä, Häneltä tiedusteltiin, mikä on käskyistä suurin. Yhtään epäröimättä Hän sanoi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi.

Tämä on käskyistä suurin ja tärkein.

Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.”²³

Näissä jakeissa Herra tarjoaa selkeän keinon tunnistaa, olemmeko me oikealla polulla. Ne, jotka nousevat korkeammalle tasolle, rakastavat Herraa koko sydämestään. Me näemme heidän elämässään tuon rakkauden ilmentymiä. He etsivät Jumalaa rukouksessa ja pyytävät Hänen Pyhää Henkeään. He nöyrtyvät ja avaavat sydämensä profeettojen opetuksille. He pitävät kutsumuksensa kunniassa ja pyrkivät palvelemaan mieluummin kuin olemaan palveltavina. He ovat Jumalan todistajina. He noudattavat Hänen käskyjään ja vahvistuvat todistuksessaan totuudesta.

He myös rakastavat taivaallisen Isän lapsia, ja tuo rakkaus näkyy heidän elämässään. He välittävät veljistään ja sisaristaan. He hoivaavat, palvelevat ja tukevat puolisoaan ja lapsiaan. He rakentavat ympärillään olevia rakkauden ja ystävällisyyden hengessä. He antavat auliisti varojaan muiden hyväksi. He surevat surevien kanssa ja lohduttavat niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa.²⁴

Tämä nouseminen korkeammalle tasolle on polku Herran Jeesuksen Kristuksen opetuslapseksi. Se on matka, joka johtaa meidät lopulta korotukseen perheemme kanssa Isän ja Pojan luona. Niinpä nousuumme korkeammalle tasolle täytyy sisältyä Herran huone. Kun me tulemme Kristuksen luokse ja nousemme korkeammalle tasolle, meillä on halu viettää enemmän aikaa Hänen temppeleissään, koska temppelit edustavat tuota korkeampaa, pyhää tasoa.

Jokaisena ikäkautena meillä on edessämme valinta. Voimme turvata omaan voimaamme tai voimme nousta korkeammalle tasolle ja tulla Kristuksen luokse.

Jokaisella valinnalla on seuraus.

Jokaisella seurauksella määränpää.

Todistan, että Jeesus Kristus on Lunastajamme, elävän Jumalan elävä Poika. Taivaat ovat avoinna, ja rakastava taivaallinen Isä ilmoittaa sanansa ihmiselle. Evankeliumi on palautettu profeetta Joseph Smithin kautta maan päälle. Meidän aikamme profeetta, näkijä ja ilmoituksensaaja, presidentti Gordon B. Hinckley, elää ja ilmoittaa Jumalan sanan ihmiselle. Hänen äänensä soi sopusoinnussa kaikkien menneiden aikojen profeetallisten äänten kanssa.

”Minä kutsun kaikkia teitä”, hän on sanonut, ”missä olettekin, tämän kirkon jäseniä nousemaan jaloillenne ja riemuitsevin sydämin kulkemaan eteenpäin, elämään evankeliumin mukaan, rakastamaan Herraa ja rakentamaan valtakuntaa. Yhdessä me päätämme juoksun ja säilytämme uskon Kaikkivaltiaan voimalla.”²⁵

Veljet ja sisaret, meitä on kutsuttu nousemaan korkeammalle tasolle.

Me voimme välttää surun ja ahdingon, jotka ovat seurausta tottelemattomuudesta.

Me voimme päästä osallisiksi rauhasta, ilosta ja iankaikkisesta elämästä, jos me otamme varteen profeettojen sanat, olemme herkkiä Pyhän Hengen vaikutukselle ja täytämme sydämemme rakkaudella taivaallista Isäämme ja lähimmäistämme kohtaan.

Jätän teille todistukseni, että Herra siunaa kaikkia, jotka lähtevät opetuslapseuden poluille ja nousevat korkeammalle tasolle. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.