Herran kompassi

Veljet ja sisaret, istuessani täällä tunsin suurta halua kertoa teille, että rakastan teitä, ja vakuuttaa kaikille ääneni kantamilla oleville, että heidän taivaallinen Isänsä rakastaa heitä. Johtavien veljien puolesta ilmaisen kiitollisuutemme siitä, että olette halunneet tulla tänä päivänä ravittaviksi Jumalan hyvällä sanalla.

Nautin patikoimisesta vuorilla, ja takamailla kulkiessani käytän usein oppaina kompassia, karttoja ja tienviittoja päästäkseni päämäärääni. Nämä välineet osoittautuvat erittäin hyödyllisiksi, jopa korvaamattomiksi, kun kohtaan joka suuntaan johtavia tuntemattomia teitä ja polkuja.

Elämä on täynnä ristiin rastiin kulkevia teitä ja polkuja. Valittavana on monia teitä, ja monet äänet huutavat, ”Katso, täällä!” tai ”Katso, tuolla!”¹ Henkilökohtaiseen elämäämme tulvii paljon ja monenlaista mediaa, ja suurimmalla osalla siitä on tarkoituksena johtaa meidät pitkin laveaa tietä, jota monet kulkevat.

Kun olette miettineet, mitä ääntä kuunnella tai mikä näistä monista teistä on oikea, oletteko koskaan kysyneet itseltänne, kuten Joseph Smith teki: ”Mitä on tehtävissä? Mitkä näistä kaikista [äänistä ja teistä] ovat [oikeassa], vai ovatko ne peräti kaikki [väärässä]? Jos jokin niistä on [oikeassa], mikä se on ja kuinka saan tietää siitä?”² Todistan teille siitä, että Jeesus Kristus viitoittaa edelleenkin polun, ohjaa tiellä ja määrittelee matkamme jokaisen vaiheen. Hänen tiensä on kaita ja kapea polku, ja se ”johtaa elämään ja luokse Jumalan”.³ Saanen esittää teille esimerkin pyhistä kirjoituksista.

Herran käskystä Lehi ja hänen lapsensa lähtivät Jerusalemista ja aloittivat historiallisen matkansa kohti luvattua maata. Heidän pidettyään jonkin aikaa leiriä laaksossa joen varrella Herra sanoi Lehille eräänä yönä, että heidän oli aika jatkaa matkaansa erämaahan. Mieli monenlaisten huolien täyttämänä Lehi astui seuraavana aamuna ulos teltastaan ja löysi suureksi hämmästyksekseen edestään maasta esineen, jonka ainoastaan Jumalan käsi oli voinut asettaa siihen. Se oli suunnannäyttäjä, heidän kielellään Liahona, ja sen osoittimet oli rakennettu niin, että ne opastivat heitä heidän matkallaan. Sen avulla heidän oli mahdollista kulkea suuntaan, jossa he voivat menestyä ja olla turvassa reittinsä hedelmällisemmissä osissa. Eikä siinä kaikki. Tähän suunnannäyttäjään ilmestyi kirjoitusta, joka oli selkeätä ja helppolukuista ja joka jopa muuttui aika ajoin antaen perheelle paremman käsityksen Herran teistä.⁴

Tämä Liahona eli suunnannäyttäjä osoittautui korvaamattomaksi heidän matkallaan auttaessaan Lehin perhettä menestymään ja lopulta saapumaan määränpäähänsä. Mutta on tärkeää panna merkille Nefin toteamus, että se toimi ainoastaan sen uskon ja tarkkuuden ja varteen ottamisen mukaan, jota he sille osoittivat. Tästä ihmeellisestä apuneuvosta, joka opasti heidät halki erämaan, Nefi totesi yksinkertaisesti: ”Ja niin me näemme, että vähäisin keinoin Herra voi saada aikaan suuria.”⁵

Alma ymmärsi Nefin päätelmän, kun hän 500 vuotta myöhemmin muistutti omaa poikaansa Liahonan tärkeydestä. Hän selitti Helamanille, että Herra valmisti tämän suunnannäyttäjän näyttämään heidän isilleen suunnan, jota heidän tulisi matkata erämaassa, mutta koska tuo ihmeellinen esine toimi vähäisin keinoin, heidän isänsä olivat velttoja ja unohtivat osoittaa uskoaan ja uutteruuttaan. Sen seurauksena tämä ihmeellinen laite lakkasi toimimasta eivätkä he edistyneet matkassaan tai kulkeneet suoraa reittiä, vaan he viipyivät erämaassa ja kärsivät piittaamattomuutensa tähden.⁶

”Oi poikani”, Alma jatkoi, ”älkäämme olko velttoja keinon helppouden tähden, sillä niin oli isiemme laita; sillä niin heille oli valmistettu, että jos he katsoisivat, he saisivat elää; aivan samoin on meidän laitamme. Keino on valmistettu, ja jos me katsomme, me voimme elää ikuisesti. Ja nyt, poikani, katso, että pidät huolen näistä pyhistä esineistä; niin, katso, että turvaudut Jumalaan ja elät.”⁷

Herra antaa tänä päivänä opastusta ja johdatusta yksittäisille ihmisille ja perheille aivan kuten Hän antoi Lehille. Juuri tämä yleiskonferenssi on nykyajan Liahona, aika ja paikka vastaanottaa innoitettua opastusta ja johdatusta, joka saa meidät menestymään ja auttaa meitä kulkemaan Jumalan tietä halki kuolevaisuuden hedelmällisempien osien. Ottakaa huomioon, että me olemme koolla kuullaksemme neuvoja profeetoilta ja apostoleilta, jotka ovat rukoilleet voimallisesti ja valmistautuneet huolellisesti saadakseen tietää, mitä Herra haluaisi heidän sanovan. Me olemme rukoilleet heidän puolestaan ja omasta puolestamme, että Puolustaja opettaisi meille Herran mielen ja tahdon. Ei ole todellakaan parempaa aikaa tai paikkaa Herran ohjata kansaansa kuin tämä konferenssi.

Tämän konferenssin opetukset ovat Herran suunnannäyttäjä. Te voitte lähitulevaisuudessa Lehin tavoin astua ulos ovestanne ja löytää postilaatikostanne Liahonan, Ensignin tai jonkin muun kirkon julkaisun, joka sisältää tämän konferenssin puheet. Kuten Liahona muinoin, tämä uusi kirjoitus on selkeä ja helppolukuinen ja antaa teille ja perheellenne käsityksen Herran teistä ja poluista.

Kuten Nefi ja Alma kumpikin muistuttavat meitä, Herra johdattaa matkaamme sen uskon ja uutteruuden ja varteen ottamisen mukaan, jota me tuolle johdatukselle osoitamme. Hän ei todennäköisesti ilmaise uusia polkuja, ellemme ole uskollisesti seuranneet Häntä niillä, jotka Hän on jo viitoittanut. Kaitselmuksen antamaa menestystä matkalla kokevat ne, jotka uutterasti seuraavat innoitettuja neuvoja tehden niistä elämäntapansa, kunnes jälleen ilmaantuu uusi kirjoitus, joka auttaa heitä edistymään matkallaan kohti lupauksen maata.

Veljeni ja sisareni, profeetat ja apostolit kautta aikojen ovat meille Herran antama suunnannäyttäjä. Hänen heidän kauttaan antamansa ohjeet ovat selkeät; heiltä saamamme viitoitettu kurssi on varma. Hänen tiensä kuten Hänen ikeensäkin on kevyt. Mutta älkää antako Hänen tiensä helppouden pettää teitä niin, että oletatte sen olevan pikkuasia tai vailla merkitystä, vaan huolehtikaa näistä pyhistä asioista ja katsokaa Häneen, niin että voitte olla Hänen kaltaisensa ja elää Hänen kanssaan – ikuisesti.

Todistan tänään siitä, että kaikki Isämme lupaukset täyttyvät, että Hän lähetti Ainosyntyisensä maan päälle viitoittamaan polun ja ohjaamaan tiellä, että Isä ja Poika ilmestyivät Joseph Smithille kauniin, kirkkaan päivän aamuna varhain vuoden 1820 keväällä ja palauttivat sen jälkeen kaiken, mikä on tarpeen, että ihmisen maanpäällinen vaellus voi päättyä onnistuneesti ja että nykyajan profeetta, presidentti Gordon B. Hinckley, näyttää tietä niille, jotka tahtovat katsoa ja elää ikuisesti. Rukoilen, että osoitamme uskoamme ja otamme uutterasti vaarin nykyajan Liahonien ohjeista ja osoittimista. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.